Joo olipahan tosiaan peli. En tiedä tuntuiko se vaan paikan päällä siltä, mutta olihan KuPSin peli eilen melko keskinkertainen. Tokihan puolustuspeli toimi pääsääntöisesti ihan ok, mutta kyllä siellä Kreidl joutui pari kertaa venymään ihan käsittämättömiin torjuntoihin. Ja eipä siinä, liigan ylivoimaisesti paras maalivahti toki sitten nämä hoitaakin.
Emmä tiiä, ei tässä nyt mitään älytöntä syväanalyysiä jaksa edes alkaa vetämään. Euforia oli ihan käsittämätön sillä hetkellä kun Pennanen pisti pallon sinne maalin kattoon. Kukapa muukaan. Eipä tuota voi kapteenilta oikein enempää vaatia, eihän sitä pysty edes sanoin kuvaamaan kun miettii millä tavalla Pennanen tuota joukkuetta johti kentällä. Tokihan tuo aiemmin mainittu Kreidl on sarjan parhaana veskarina pelillisesti vielä varmaan vähän parempi, mutta Pennasen henkinen merkitys on sitten niin valtava että omissa kirjoissani menee vielä hiuksenhienosti ohi. Jos näitä nyt siis mihinkään järjestykseen tarvitsee laittaa, mun puolesta molemmille voidaan antaa kaupungin kunniakansalaisuus, tontti, patsas ja nimetä vaikka joskus sadan vuoden päästä rakentuvan stadionin katsomotkin näiden mukaan. Tai miksei vaikka koko stadikka.
Jos nyt Pennasta vielä hetken ylistää, niin kyllähän tuo alkaa olla kuopiolaisen jalkapallon GOAT-listauksissa aika korkealla. Tokihan sinne takavuosien Olavi Rissaseen, Aulis Rytköseen ja muihin suuruuksiin on hankala objektiivisesti vertailla kun en noita aikoja ole nähnyt, mutta jos nyt miettii tällaisia modernin ajan legendoja niin kyllä Pennanen siinä listauksessa menee ihan sinne kärkeen. Silloin vuonna 2019 Pennanen oli jo mestaruusjoukkueen kapteeni ja ehkäpä tärkein pelaaja, mutta tämä vuoden 2024 mestarijoukkueen kapteenina oleminen ja esimerkin näyttäminen omille pojille on vielä jotain potenssiin tuhat tuohon 2019 mestaruuteen verrattuna.
Mitä nyt pelaajiin vielä tulee, niin aiemmin mainitun Kreidlin ja Pennasen lisäksi täytyy nostaa myös Saku Savolaisen nimi esiin. Siinä on mies joka on kärsinyt erilaisista loukkaantumisista uransa aikana, mutta niin vain mies on aina raivannut tiensä takaisin kokoonpanoon ja on ollut eräänlainen liimapelaaja tuolla kokoonpanossa. Tekee käytännössä ihan kaikkea, on ollut itse asiassa ainakin kertaalleen jopa maalivahdin tontilla takavuosina, joten jos nyt jonkinlaista modernin ajan "Pyhää kolminaisuutta" KuPSista miettii, niin pelaajista ne on kyllä Pennanen, Kreidl ja Savolainen.
Joo, ja nostetaas vielä valmentaja eli Super-Honsu, Jani Honkavaara esiin. Onhan tämäkin kyllä sellainen (kulta)seppä, että ei mitään rajaa. En olisi henkilökohtaisesti halunnut luopua Honkavaarasta silloin viisi vuotta sitten enkä halua nytkään, mutta jos miehestä nyt maajokkueen päävalmentaja tulee niin eipä tuosta kaiketi voi oikein valittaakaan. Ihan käsittämätön maestro, mietin jo silloin aikoinaan kun Valakarin kanssa meni sukset ristiin ja Pasi Tuutti tuli tilalle, että mitähän se Honsu mahtaa touhuta. No silloin ei ehtinyt kausi 2023 kovin pitkälle vanhentua kun Honkavaara palasi KuPSiin, silloin päästiin jo muutamaa maalia vaille mestariksi mutta ihan ei vielä riittänyt. Nyt sitten tuon comebackin viimeinen silaus saatiin sen tutun arkkivihollisen eli HJK:n kustannuksella, vaikka toki Klubi ei mestaruudesta enää pelannutkaan niin oli tuossa silti jotain omaa symboliikkaa kun KuPSin mestaruus varmistui nimenomaan HJK:ta vastaan kotikentällä. Kiitos Honsu, olet tervetullut takaisin koska tahansa.
Euforia. Se toinen suuri euforinen hetki tuli sitten luonnollisesti ajassa 90+ jotain kuusi minuuttia taisi lopulta olla, kun tuomari puhalsi pilliin ja peli päättyi. Tai itse asiassa, siellä päädyssä missä peliä katsoin oli meteliä sen verran, että en varsinaisesti edes kuullut tuoa pillin vihellystä mutta näin kun pelaajat ryntäsivät kentälle ja alkoivat juhlimaan. Halasin siinä sitten kaveriani kenen kanssa ollaan KuPSin pelejä käyty vuosien aikana paljon katsomassa, olihan tämä omanlaisensa kliimaksi näillekin peleille. Kahdesti aiemmin olen ollut tuolla samanlaisen yleisömassan keskellä, 2021 silloinkin HJK:ta vastaan ja HJK poistui silloin mestarina, lisäksi 2019 oli vastaava tilanne toiseksi viimeisellä kierroksella. Silloin KuPSilla oli mahdollisuus varmistaa mestaruus kotipelin voitolla, mutta peli päättyi tasan joten ratkaisu siirtyi Turkuun ja KuPS toki sen pelin Interiä vastaan silloin voitti. Mutta nyt tavallaan kolmas kerta toden sanoi tällaisen yleisötapahtuman osalta, kun se mestaruus sitten tosiaan siellä ratkesi.
Mutjoo eikait siinä. Olihan se toinen puoliaika melkoista puolustustaistelua, vaikka kyllähän KuPSillakin pari ihan hyvää paikkaa siinä oli. Lisäaika oli kyllä ihan hirveä jännitysnäytelmä, mutta sanotaanko että muutaman minuutin jälkeen tuli jotenkin poikkeuksellisen varma tunne siitä että kyllä tämä hoituu. Ja niinhän se hoitui.
Olipahan kausi. Banzai!