Suurin ongelma näiden nuorien kohdalla on se mikä muuten, eli fudista ei ole saatu tarpeeksi yhteisölliseksi jutuksi. Jos matseissa käy ne samat 500-1500 katsojaa, niin ei niille ole väliä sen käymisen suhteen juurikaan onko omia kasvatteja vai ei. Sitten jos se homma oli yhteisöllistä, markkinointi toimisi, jne. niin silloin niillä "yhteisön kasvateilla" olisi väliä.
Tämä on juuri totta. Yhteisöllinen asia = kiinnostava asia. Kotimainen futis ei yksinkertaisesti kiinnosta ketään. Aina näkee kaikenkarvaisia selityksiä keleistä, abstraktista "kulttuurin puutteesta", pelin tasosta, kesätauoista yms. vaikka tosiasia kysessä on yksinkertainen EVVK. Markkinoinnista puhutaan aina, mutta siihenkin vaadittaisiin resursseja. Eikä ihmisiä voi pakottaa peleihin.
Ihmisten kiinnostus tuskin on nousemassa, koska kilpailussa katsojista vastustajana on TV:n HD-kuva jostain Valioliigasta. Ei sellaiselle pärjätä ikinä.
Enkä kyllä tiedä tuosta "enemmän kuin keskivertopääsarjassa". Mikä on keskivertopääsarja edes. Otetaan nyt vaikka joku Hollanti, Belgia tai Ruotsi, niin kyllä niissä useimmissa on enemmän. Näissä ulkomaalaiset vanhemmat pelaajatkin ovat useimmiten selkeitä vahvistuksia, Suomessa aivan liiaan pajon turisteja.
No tästä saa olla eri mieltä, mutta minusta Suomessa joukkueet ovat varsin nuoria. Tai ehkä se mielikuva johtuu siitä, että kaikki vähänkään kykenevät, parhaassa iässä olevat suomalaiset pelaavat ulkomailla. Osittain siksihän tänne roudataan F-luokan ulkkareita ilmasillalla. Jos esimerkiksi miettii liigajengien vaihtopenkkejä, ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun tuli ihmeteltyä vierasjoukkueen sisään vaihtamaa kaveria, joka paljastuu joksikin 16-vuotiaaksi junnuksi.
Ensimmäinen asia olisi että junnujen olosuhteet saataisiin paljon paremmiksi. Sitten samalla pitäisi ns. toisaalla taas tehdä töitä markkinoinnin ja yhteisöllisyyden synnyttämiseksi. Samalla rahaa pitäisi saada enemmän sisään ja se pitäisi juuri kohdentaa siihen juniorityön kehittämiseen.
Kuvailit aika mahdottoman yhtälön. Olosuhteet vaativat rahaa, ja ovat usein vieläpä kunnan päätösvallan alla. Pätee niin harjoitteluun kuin pääsarjatason stadioneihinkin, näin sivuhuomiona. Nimittäin kun tuo kolmas kohta, markkinointi, on vaikeaa ilman rahaa ja edes alkeellisia (edsutusjoukkueen) fasiliteetteja. Juniorityöhön kohdentaminen esimerkiksi ammattivalmentajilla (jota HJK kai ainakin on tehnyt) vaatii myös rahaa. Ja samalla sitä pitäisi tulla sisäänkin.
Veikkausliigan tulisi olla vain ja ainoastaan kasvattiliiga, mutta siihen vaadittaisiin kunnon panostusta ja järkevää toimintaa.
Eikö se sitten ole kasvattajasarja jos mikä? Parhaat lähtevät ensimmäisen tarjouksen tullessa ja seurat eivät ole esteenä. Panostus on vain edelleen vaikeaa, kun ei ole mitään mitä panostaa.
