Nyt ei siis lasketa lehtitilauksiksi mitään kauppaketjujen lehtiä (Pirkka, S-ketjun lehti jne) eikä työnantajan, sivutoimisen työnantajan, parin yhdistyksen sekä ammattiyhdistyksen lehtiä tai kotiin kannettuja ilmaisjakelulehtiä, vaikka näitäkin lehtiä tulee loppujen lopuksi yllättävän paljon. Näitä en pitkää aikaa säästä, paitsi tuon sivutoimisen työnantajan päätuotteen eli lehden, jonka numerot sattuneesta syystä säästän talteen. Muuten yleensä säästän tilaamani lehdet pitkään, osan pysyvästi osaksi kokoelmiani.
Sarjakuvalehdistä kotiin tulevat kannatus- ja keräilymielessä Hämähäkkimies ja Ryhmä-X. Muut alan lehdet onkin Suomesta jo pääosin lopetettu. Hämis ei oikein ole vuosiin vetänyt ja Ryhmiskin on paikallaan polkenut, mutta kun nyt kerran hyllyssä on jokainen Hämähäkkimies-lehti (v. 1980 alkaen) ja jokainen Ryhmä-X:n oma lehti (v. 1984 alkaen), niin ei noita viitsi lopettaakaan, ettei kokoelma jää vaillinaiseksi. Takavuosien sarjakuvalehdet kuten Marvel, Mega-Marvel, Mega, Sarjakuvalehti yms. ovatkin ajat sitten loppuneet, toki nekin ovat kokoelmissa. Mustanaamiota tilasin noin vuoteen 1991/1992 asti, mutta lopetin lehden kun se muuttui värilliseksi. Mustavalkoinen maailmankuva se olla pitää Mustiksessa!
Tieteiskirjallisuuden pioneeria eli Portti-lehteä olen tilannut, ja minulla onkin alkuaikojen vuosikertoja ja muutamia hajanumeroita lukuunottamatta Portistakin suurin osa numeroista tallella. Porttia olen yrittänyt lopettaa pari vuotta, mutta aina se unohtuu, eikä neljä numeroa vuodessa nyt taloutta kaada, vaikkei lehdessä ole vuosiin ollut mitään muuta lukemista kuin kirja-arvostelut. Suomenkieliset novellit ovat ainakin täyttä skeidaa, ja sisäsiittoinen Portti-raati valitsee vuosi toisensa jälkeen samoilta naamoilta tekstejä julkaistavaksi.
Ostettuani viisi vuotta englanninkielistä Empire-elokuvalehteä kalliilla hinnalla kirjakaupoista ja R-kioskeista tulin siihen loogiseen johtopäätökseen, että olen ollut tyhmä maksaessani liikaa. Koska kerran joka numeron haluan ja säästän, niin miksipä en tilaisi lehteä suoraan kustantajalta Englannista, jolloin saan numerot aiemmin kotiini kuin mitä ne tulevat Suomessa kauppoihin ja vieläpä puolet halvemmalla. Nyt tulee Empirekin kotiin. Kokemuksieni ja näkemykseni perusteella kenties paras elokuva-alan lehti, hakkaa esim. kotimaisen mainosbuffilehden Episodin noin 100-0.
Vanhemmilleni tulevat Tieteen Kuvalehti Historia sekä Valitut Palat, otan niitä aina mukaani luettavaksi kun visiiteillä käyn. Ensinmainittua olen säästellyt, historia-artikkelit ovat kiintoisia.
Pelit-lehteä tilasin toistakymmentä vuotta ja Mikrobittiinkin olen välillä sortunut, mutta nyt en tilaa niitä kotiini koska saan joka numeron luettua töissä. Töissä olen myötävaikuttanut siihen, että saan luettua laaja-alaisesti lehtiä ja otan lehtiä ns. kotilainoiksi heti kun ne tulevat. Tätä kautta luen säännöllisesti Jääkiekkolehteä, Veikkaajaa, Alibia, Pelit-lehteä, Maku-lehteä, Episodia (vaikka se paska lehti onkin), Matkalehteä ja Goalia sekä epäsäännöllisemmin Tieteen Kuvalehteä, Mikrobittiä ja Tekniikan maailmaa. Töissä selaan välillä sekä Turun Sanomia ja Hesaria, harvoin jaksan kokonaan lukea koska suuren osan uutisista luen netistä.
Mitään aikakaus- tai sarjakuvalehteä en näköispainoksena lue sähköisesti enkä haluakaan lukea. On ihan eri lukea ja selata lehteä, haistella painomusteen tuoksua ja perehtyä uuteen numeroon juotavamuki kädessä kuin tihrustaa mitään perkeleen näyttöä tai käpistellä sielutonta päätelaitetta. Sanomalehtien uutiset ja jutut toki luen netistä kätevimmin, mutta kunnon monisivuiset artikkelit tai reportaasit kuuluu lukea paperilta. Lehtiä ja kirjoja varten kuuluu ensin kasvattaa ja sitten hakata matalaksi riittävä määrä puita, sitä varten ne siellä metsässä kasvavat.