Re: Älkää viittikö kieltää tosiasioita
Sopimushan on kahden sopimusosapuolen yhteisymmärryksen lopputulema. Lukon kaltainen seura tietenkin lähtee esittämään nuorelle lupaavalle, mutta jo taitonsa osoittaneelle pelimiehelle pitkää sopimusta, koska rahalliseen kilpajuoksuun ei voida isompien seurojen kanssa lähteä. Syntynyt sopimus puolestaan osoittaa, että myös Vehanen pitää ajatusta hyvänä. Olen vakaasti siinä uskossa, että Vehanen tietää, mikä hänelle on parasta. Ja luulenpa myös, että agenttikin tällä kertaa.
Tarkennettakoon vielä sen verran, että Vehasen aikomuksenakaan ei ole pelata vähään aikaan Suomessa muussa seurassa kuin Lukossa. Kolmen vuoden päästä Pete on 27, eli ikä on maalivahdille aivan passeli siirtyä ulkomaille, jos siltä tuntuu. Vaikka kukapa sitä siirtoa aiemminkaan estää, jos raha puhuu. Ja se rahahan puhuu, jos olet tarpeeksi hyvä. Sopimuksen pituus siis tavallaan kertoo paitsi Lukon luottamuksesta Vehaseen, niin myös itse Vehasen luottamuksesta Vehaseen.
Kyllä se nyt vain on slapshotinkin tunnustettava tosiasiaksi, että nykypäivän urheilussa solmitaan hieman pidempiä sopimuksia, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Ja syyt tähänhän ovat toki kaikkien tiedossa. Huippujalkapallossa solmitaan keskimäärin 3-6 vuoden sopimuksia. Syytätkö kenties näitä huippuammattilaisiakin hölmöiksi kiristyksen uhreiksi? Vai olisivatkohan he sittenkin järkeviä ammattilaisia, jotka hoitavat asiansa vuosikausiksi kuntoon siten, että pääsevät harjoittamaan itse ammattiaan rauhassa.
Mm. Petri Pasanen teki kasvattajaseuransa kanssa taannoin sopimuksen vain päiviä ennen siirtoaan Ajaxiin. Onko Pasanen mielestäsi kenties se kaiken härskin kiristyksen ja tyhmyyden konkreettisin ruumiillistuma? Ehei, se oli Iso Käsi kasvattajaseuralle. Yhtä lailla, vaikkeikaan yhtä radikaalisti, näen Vehasen lojaalisuuden Lukolle kädenojennuksena kotiseuralle. Nämä tapaukset ovat omiaan osoittamaan, että kasvattajatyölläkin on vielä merkitystä. Ja sehän on mukavaa se.
Sopimushan on kahden sopimusosapuolen yhteisymmärryksen lopputulema. Lukon kaltainen seura tietenkin lähtee esittämään nuorelle lupaavalle, mutta jo taitonsa osoittaneelle pelimiehelle pitkää sopimusta, koska rahalliseen kilpajuoksuun ei voida isompien seurojen kanssa lähteä. Syntynyt sopimus puolestaan osoittaa, että myös Vehanen pitää ajatusta hyvänä. Olen vakaasti siinä uskossa, että Vehanen tietää, mikä hänelle on parasta. Ja luulenpa myös, että agenttikin tällä kertaa.
Tarkennettakoon vielä sen verran, että Vehasen aikomuksenakaan ei ole pelata vähään aikaan Suomessa muussa seurassa kuin Lukossa. Kolmen vuoden päästä Pete on 27, eli ikä on maalivahdille aivan passeli siirtyä ulkomaille, jos siltä tuntuu. Vaikka kukapa sitä siirtoa aiemminkaan estää, jos raha puhuu. Ja se rahahan puhuu, jos olet tarpeeksi hyvä. Sopimuksen pituus siis tavallaan kertoo paitsi Lukon luottamuksesta Vehaseen, niin myös itse Vehasen luottamuksesta Vehaseen.
Kyllä se nyt vain on slapshotinkin tunnustettava tosiasiaksi, että nykypäivän urheilussa solmitaan hieman pidempiä sopimuksia, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Ja syyt tähänhän ovat toki kaikkien tiedossa. Huippujalkapallossa solmitaan keskimäärin 3-6 vuoden sopimuksia. Syytätkö kenties näitä huippuammattilaisiakin hölmöiksi kiristyksen uhreiksi? Vai olisivatkohan he sittenkin järkeviä ammattilaisia, jotka hoitavat asiansa vuosikausiksi kuntoon siten, että pääsevät harjoittamaan itse ammattiaan rauhassa.
Mm. Petri Pasanen teki kasvattajaseuransa kanssa taannoin sopimuksen vain päiviä ennen siirtoaan Ajaxiin. Onko Pasanen mielestäsi kenties se kaiken härskin kiristyksen ja tyhmyyden konkreettisin ruumiillistuma? Ehei, se oli Iso Käsi kasvattajaseuralle. Yhtä lailla, vaikkeikaan yhtä radikaalisti, näen Vehasen lojaalisuuden Lukolle kädenojennuksena kotiseuralle. Nämä tapaukset ovat omiaan osoittamaan, että kasvattajatyölläkin on vielä merkitystä. Ja sehän on mukavaa se.