Vegas Golden Knights 2024–2025

[Amerikanihme]

Lukas Cormierista ei ole vieläkään mitään uutista...aika pahasti Eichel hänet sitten teloi, olisiko kyseessä peräti koko uran päättävä vamma? Toivottavasti ei, mutta outoa, että mitään tietoa ei löydy hänen tilastaan.

 

[Salming]

Kanada on uusi neljän maan mestari. Yhdysvallat kukistui 3-2 jatkoerässä. Olin jenkkien puolella, koska sekä Hanifin että Eichel ovat Bostonin kylän poikia ja Jackille toivoin tästä tykkikaudesta edes jotakin palkintoa talteen, jos Stanley Cupia Vegas ei pysty voittamaan. Illuusio hänen myyttisyydestään kuitenkin murtui, kun ensiesiintyminen A-maajoukkueessa parhaiden pelaajien turnauksessa ei päättynyt voittoon kuten ensimmäiset playoffit änärissä. Binningtonin sulaminen olisi kenties puolestaan parantanut Hillin saumoja Milanoa ajatellen.

Kuten todettua, Stone oli toisen kärkiketjun vasen laituri rinnallaan McDavid ja Point, mutta menetti paikkansa päätöserän puolivälissä Marnerille minusta ansaitusti, vaikka rehellisyys kirpaiseekin. Stone siirtyi Hagelin ja Cirellin rinnalle. Jatkoerässä hän ei jäällä enää käynyt. Hän pelasi 15:20 teholukemalla -1. Laukauksia kohti maalia ja menetyksiä oli yksi. Hän sanoi, että turnauksen neljä jääkiekkopeliä olivat parhaat, joissa hän on ollut osallisena, koska tempo oli niin hurja. Stone myös kehui Eichelin ja Hanifinin pelanneen hienot turnaukset ja Jack todisti olevansa supertähti koko maailman mittapuulla. Cassidykin totesi, että Eichelille jäi käteen paljon positiivista tästä turnauksesta ja aina kun hän katsoi jäälle, tämä oli ottamassa puolustuspään aloitusta saaden luottoa valmennukselta vastustajan parhaita vastaan. Bruce myös naurahti, että aikoo juhlia muutaman tunnin, mutta sitten todellisuus iskee ja on alettava jo valmistautumaan huomenna Vancouverin kohtaamiseen. Cooperilta Cassidy imi informaatiota siitä, miten Jon on vuorovaikutuksessa pelaajien kanssa ja pitää näiden keskittymisen olennaisessa sallien kuitenkin vapaa-aikaa ja DeBoerin kanssa he keskustelivat mm. kiekottomasta pelaamisesta.

Eichel sentteröi alkuun tutusti Tkachukin veljeksiä kakkoslinjastossa, mutta päätti pelin Guentzelin ja Boldyn välissä. Jääaika oli 21:38 ja vaihtoja peräti 32. Teholukema oli hänelläkin -1. Vetoja oli kaksi, blokkeja peräti viisi, taklauksia yksi ja menetyksiä yksi. Aloitusprosentti oli 43,5%. Hanifin pelasi Foxin rinnalla paperilla kolmosparissa, mutta kyllä he toisina tulivat jäälle hyökkäyspään aloitukseen puolen minuutin jälkeen. Jääaikaa tuli 19:24 teholukemalla -1. Blokkeja oli kolme, taklauksia kaksi ja menetyksiä kaksi.

Finaalin havainnot ovat alapuolella kaikin luettavissa olevin mokomin. Avausvaihdossa saivat kunnian olla muuten vastakkain heti Eichelin ja McDavidin ketjut. USA halusi tuon olevan yksi vastinpari ja Matthewsin pelaavan sitten MacKinnonia vastaan, mutta esim. avausmaalissahan Eichelin ketju otti miinuksen MacKinnonia vastaan, joten Kanadan pieni peluutusjärjestyksen muutos toiseen vaihtokiertoon puri. USA:n peluutuksessa pisti jälleen silmään sekin, että aiempaan tapaan usein puolustuspään aloituksissa oli kaksi sentteriä jäällä, kun esim. Miller otti Bradyn paikan Eichelin ketjusta aina hetkeksi noissa tilanteissa tai Larkin tuli Matthewsin ja Guentzelin rinnalle.

Vartin kohdalla USA teki muutoksen. Eichel ja Matthews vaihtoivat laituriparit päittäin. Kenties Tkachukit haluttiin saada paremmin peliin kiinni peluuttamalla heitä MacKinnonia vastaan, koska Eichel jatkoi McDavidin pimentämistä laidoillaan Guentzel ja Hughes. Muutos toimi käytännössä heti, kun Brady tasoitti Matthewsin vanhanaikaiskäännöstä ja mättihän tuo ketju myös Yhdysvaltojen toisen osuman 27. minuutilla. Se, että Jussi Jokinen huomioi tuon muutoksen vasta toisen erän alkupuolella, vaikka USA teki jo tasoitusmaalinsakin uudistetulla koostumuksella, oli asiantuntijalta aika kehno suoritus. Toiseen erään puolestaan Hughes pudotettiin vielä hierarkiassa alemmas oletettavasti puolustuspään puutteiden takia ja Boldy tuli Guentzelin laituripariksi, koska vaateena oli tosiaan puolustaa McDavidin ketjua laadukkaasti. Kakkoserässäkin Eichel pelasi kahta viimeistä vaihtoa lukuun ottamatta jokaisen vaihtonsa McJeesusta vastaan.

Päätöserässä peluutus muuttui ja B. Tkachuk-Matthews-Larkin kolmikko vaihdettiin pelaamaan McDavidia vastaan ja Eichel väänsi sitten MacKinnonia vastaan. En ymmärtänyt sitä, kun kuitenkin Matthewsin ketjun tehdyt maalit olivat syntyneet kumpaakin Kanadaakin kärkiketjua vastaan, joten olisin jatkanut Eichelin syöttämistä sisään McDavidia vastaan jatkuvasti. Mutta sitten USA jätti nelosketjunsa pois vaihtokierrosta ja täten erän toisessa lentävässä vaihdossaan Eichel oli taas jäällä McDavidia ja Stonea vastaan, kunnes nämä poistuivat pian sivuun ja oman pään aloitukseen tuli MacKinnonin koostumus Eichelia vastaan. USA olisi halutessaan voinut palauttaa Matthewsin ketjun sisään, mutta sitä se ei tehnyt. Toki kolmeen ketjuun tiivistämällä Eichelillekin kertyi vielä muutamia lisävaihtoja McDavidia vastaan, mutta niin säännönmukaista vastakkainpeluutus ei ollut kuin kahdessa ensimmäisessä erässä ja Matthewsin ketju pelasi enemmän McDavidia vastaan kuten jatkoerän alustakin asti. Se maksoi voittomaalin, kun Matthews vuoti ei-kenenkään-maalla ja McDavid löytyi auki keskustasta futistermein syöttövarjon kastuttua, kun Marner syötti kulmasta seuratoverinsa lävitse McDavidin lapaan. Toki narratiivi peluutuksesta olisi voinut kääntyä toisinkin päin, kun Matthews tuhlasi hetkeä aiemmin avopaikan takatolpalta väsynyttä McDavidin ketjua vastaan. Tulostaulu ei kuitenkaan valehtele ja pysyn kannassani, että oli virhe lopettaa Eichel vs. McDavid vastinparius, kun tuon ensimmäisen missatun maalipaikan jälkeen Matthewsin ketju loi vielä loistotontit niin MacKinnonia kuin Bennettiakin vastaan ennen voittomaalin syntyä.

Yhteensä Eichel nimittäin pelasi tasaviisikoin McDavidia vastaan 11:04 (eniten Kanadan pelaajista) ja sinä aikana vedot olivat hänen edukseen 14-8, mutta maalit 0-0. Puolustussuuntaan Eichel joka tapauksessa onnistui maailman ehkä parasta pelaajaa vastaan maailman kovatasoisimmassa jääkiekkopelissä erittäin hyvin. Guentzelin ja Boldyn kanssa Eichel pelasi 10:52 ja sinä aikana ketju voitti vedot 16-8. Tkachukin veljesten kanssa neljässä ensimmäisessä vaihdossa kolmessa minuutissa lukema oli 1-3, joten sikäli USA:n valmennusjohdon kannatti sekoittaa kärkiketjujen laiturit. Hanifinin useimmiten kohdatut hyökkääjät olivat puolestaan Hagel, Cirelli ja Marner (7:49-9:13). Lighting-pelureita vastaan laukaukset jakaantuivat lähes tasan, mutta Marnerin ollessa jäällä saldo oli -5 (10-15). Takaiskujakin tuli kaksi Marneria vastaan, joista jälkimmäinen jatkoerässä, mutta eipä Noah niihin ollut syyllinen.

Hanifin:

+ Tilan ja ajan pois ottaminen oli yhä plusmerkkistä kuten viime kohtaamisessa. Esimerkiksi ajassa 6:30 Hanifin meni todella ryminällä kulmaan irrottaen Cirellin kontaktin avulla kiekosta ja voittaen lopulta 2v2-tilanteen Hagelia vastaan Foxin tukemana. Myös keskialueella Hanifin puolusti hyvin eteenpäin tukkien oman siniviivan ja estäen ilmaiset sisäänviennit. Esimerkiksi 25. minuutilla hän oli Reinhartin selässä ajoissa pakottaen tämän vain ohjaamaan sinisen kulmasta kiekon selustaan ja hetken päästä Hanifin tökkäsi kiekon pois Marchandin lavasta. Aivan ottelun viime sekunneilla varsinaisella peliajalla Hanifin ehkä vähän liikaa peruutti Faberin kanssa, kun Makar mursi sinisen keskeltä kerättyään vauhtia keskialueen uudelleenryhmittymisestä, mutta Noah sai työnnettyä lapansa rannelaukauksen eteen ja se päätyi Hellebuyckin haltuun. Voittomaalin aikana Hanifin puolestaan oli jäällä, mutta piti takakulmalla oman miehensä Pointin kiinni ollen tämän sisäpuolella, joten osuma ei hänen piikkiinsä missään nimessä mennyt. 34. minuutilla 2-2 tasoituksensakin aikana Hanifin oli askissa jääden siksi tehotilastossa pakkaselle, mutta sekään osuma ei hänen vikansa ollut, vaan kun Miller ei saanut jatkettua kiekkoa punaviivalta selustaan ja peli kääntyi omiin, Hanifinilla oli hanskassa painottomalla puolella Hagel ja täten Marner syöttikin ennemmin toiseen laitaan Bennettille ohi Foxin.
+ Avauspelaamisessa syöttötarkkuus ei sakannut, vaan uudelleenryhmittymisissä nopeissa käännöissä Hanifin löysi vapaan lavan takasiniseltä. Bonuksena oli teoriassa kakkossyöttö 1-1 tasoitukseen, kun Hanifin dumppasi kiekon keskialueelta selustaan. Toews toki pääsi siihen käsiksi ensin, mutta lahjoitti sitten limpun Matthewsille ja tämä ruokki B. Tkachukia luukulta
+ Painottomalta puolelta aktivoituminen mukaan vastahyökkäykseen. Avausvaihdossaan Hanifin mursi siniviivan ennen levitystä laitaan ja jatkoi sitten pohjaan saakka tehden tilan poikittaissyötölle Hughesille, joka jätti vielä Matthewsille, mutta Binnington torjui tämän laukauksen oikeasta laidasta
+/- Päätykiekkojen haku oli tällä kertaa neutraalia plussan sijaan, koska pari kertaa Pointin karvausta vastaan Hanifin oli ongelmissa. 39. minuutilla hän meni samaan aikaan päätyyn ja sai lopulta voitettua kamppailun siellä vaikeimman kautta. Päätöserässä puolestaan Hanifinia kohden tuli norsukiekko ja Noah yritti kääntää sen heti pystyyn, mutta Point oli edessä. Samassa vaihdossa toki seuraava yritys maalin takana rumpuun onnistui sitten ja samaten päätöserän alusta jäi mieleen hetki, kun Hanifin vieritti kiekon ykkösellä lusikkapuolelta ränniin ja parilla siirrolla USA kiihdytti komeasti keskialueen ylitse, mutta Matthewsin laukaus suoraluistelusta oli tulokseton. Päätöskympillä Hanifinille ei tullut kämmejä myöskään paineen alla


Ajasta 6:30 Hanifinin mallikasta myskäämistä Cirelliä ja Hagelia vastaan. Hän oli aggressiivinen ottaen tilan ja ajan pois, muttei höntyillyt silti itseään ulos tilanteista.

28. minuutilta mallikasta keskialueen eteenpäin puolustamista ja kiekon tökkäys irti Marchandilta. Noah piti välit kiinni kiitettävästi läpi turnauksen.

Stone:

+ Siirtokiekot tai syötöt omista ulos olivat paineen alla 5/5, vaikka ensimmäinen olikin jäädä siniviivan väärälle puolelle, mutta lopulta Faber ei saanut pidettyä purkua alueella. Jatkoerässä Stonen ristipisto puolestaan vapautti Hagelin vauhtiin vasemmalta ja tämä laukoi päin veskaria
+ Samaan teemaan liittyen transitioiden käynnistäminen pystysyötöillä oli sekin yhä vahvuus, kun jatkoerätilanteen lisäksi 36. minuutilla Stone teki stopin omissa ja siirsi kiekon eteenpäin McDavidille, joka ei saanut aikaan kutia tolppien väliin
+ H3:na Stone luki hyvin peliä karvaustilanteissa tehden muutamia katkoja hyökkäysalueella. Heti avausvaihdossa hän katkaisi Faberin rännipurun hyökkäysalueella ja samoin varsinaisen peliajan lopussa katkaisi kropallaan rännikiekon, mutta ei saanut irtokiekkoa haltuun pelatakseen sen omille
+ Keskialueen puolustuspelaaminenkin oli plusmerkkistä. Ajassa 11:30 sattui Eichelin ainoa epäonnistunut sisäänvienti suunnilleen koko turnauksessa, kun Stonen sivupaine oli liikaa. Isä vs. Poika -asetelmahan tuossa vähän oli, heh. Kokemus kiekkorosvoudesta vei voiton. Toisen erän alussa myös Stone katkaisi yhden syötön hyökkäyssinisen lähellä ja vastaiskusta McDavid haastoi Slavinia laukoen ohi tämän jaloista
+ Maalinteon tukitoimien teko hoitui omalla vuorolla ihan mallikkaasti, mutta tässä pelissä Stone oli myös useammin varmistava H3 kuten Crosbyn ja MacKinnonin ketjussa turnauksen alussa eikä niin paljoa maskimiehenä kuten Suomea vastaan. Kanada halusi luoda 2-3 hyökkäysaluemallilla paljon eristettyjä 2v2-tilanteita luukulle ja toimittaa sinne laukauksia ruuhkan läpi korkealta kuten avausmaalissakin tapahtui. Grafiikka kertoi, että Hellebuyckille reboundit ovat heikkous suhteessa muihin torjuntaosa-alueisiin, joten kaaoksen luominen oli perusteltua Kanadan valmennukselta
- H3:na laukausten laatu oli heikkoa. 21. minuutilla slotista Stonen vedossa oli Eichel tiellä ja kun seuraavassa vaihdossa toverit karvasivat päädyssä kiekon pelaten sen maalin nurkalle Stonelle, tämä veti sivuverkkoon. Jatkoerässäkin kääntölaukaus vasemmasta laidasta meni takaa ohi
- Hyökkäysaluetoimintaan liittyen kiekollisena Stone teki joitain huonoja valintoja tai aikaili. Esimerkiksi kakkoserän lopussa Faber irrotti hänet kiekosta, kun Stone suojasi sitä kehnosti syöttöpaikkaa etsiessään. 43. minuutilla puolestaan hän puski sisään vasemmasta laidasta taas Faberia vastaan, mutta kääntö keskustaan päätyi Eichelille ja USA iski vaarallisesti vastaan. Kun on hidas jalalla, noin hurjassa temmossa peli ei enää hidastunut Stonelle samaan tapaan kuin NHL:n runkosarjassa tai playoffeissakaan. Se näkyi sitten vähän hätäisinä valintoina
- Siirtokiekot hyökkäyssinisen päältä tai keskialueelta selustaan olivat vain 4/9. Ensimmäisessä erheessä Faber oli toki käytännössä iholla samalla, kun Stone vastaanotti syötön ylijuoksunsa jälkeen McDavidilta vasemmassa laidassa yrittäen jatkaa kiekon päätyyn. Toinen virhe oli vartin kohdalla, kun Fox löi ilmasta alas Stonen dumppausyrityksen. Kolmannella kerralla Stone puolestaan aikaili aitioiden edessä kiekollisena menettäen sen. 26. minuutilla Doughtyn avaus meni liian helposti Stonen lavan läpi. Suoritusvarmuus ei vain ollut riittävää siniviivojen välissä ja sekin vaikutti putoamiseen hierarkiassa
- 1-1 tasoituksessa Stone palomiehenä putosi kyllä suojaamaan keskustaa, mutta ei saanut vain katki Matthewsin millintarkkaa kääntöä Bradyn lapaan. Toki ehkä tämä oli vielä enemmän Pointin ja Toewsin vastuulla, mutta tuon kolmikon keskeltä joka tapauksessa Tkachuk maalinsa yhdellä kosketuksella viimeisteli ja Stone olisi voinut pelata Tkachukin mailan tiukemmin pois pelistä. Pieniä ovat marginaalit

Stonen palomiehiys jätti ohuelti toivomisen varaa 1-1 tasoituksessa:

Linkki: https://x.com/NHL/status/1892757263091126402?t=dhg1ITGefj3K5l1wYGJNuQ&s=19

 

[Salming]

Eichel:

+ Kärkikarvaajana Eichel katkoi Harleyn avauksen keskialueella seitsemännellä minuutilla ja päätöserän alussakin teki yhden riiston päätykiekon jälkeen, mutta tarjoilu luukulle ei mennyt Boldyn lapaan
+ Keskialueella Eichel loisti kiekottomana eniten H3:na. Hän otti hyvin mm. McDavidilta vauhtia pois puolustamalla läheltä sivupaineella ja oli oman siniviivankin lähellä aggressiivinen vaikeuttaen mukavasti sisäänvientejä. Avauserän loppupuolella hän pakotti yhden paitsion ja ajassa 35:20 sivupaine Pointiin tuotti onnistuneen pysäytyksen. Jatkoerän alussa Eichel noukki puolustussinisellä irtokiekon MacKinnonin jaloista tehden yhden katkon lisää ja 67. minuutilla häiritsi negatiivisessa suunnanmuutoksessa Jarvisia sen verran takapaineellaan, että tämä antoi harhasyötön sinisen päällä. Tekeminen kiekottomana oli kerrassaan väkevää
+ Jatkopaine/toinen effortti. 21. minuutilla Eichel sössi purun, kun Point oli välissä, mutta ei luovuttanut ja nappasi kiekon heti takaisin. 43. minuutilla sinnikkyys hyökkäysalueella jahdata kiekkoa pakotti Crosbyn hätäiseen siirtoon keskialueelle ja päätöskympin alussakin Eichel spurttasi tiukasti muiden kiekonmenetyksen jälkeen kohti Makaria, joka toki pyörähti paineen alta pois, mutta Jack jatkoi sitten takapaineistusta ja Makarin ristipisto paineistettuna meni ohi Crosbyn lavan
+ USA:n PAPP:ssa on/oli jo aiemmissa peleissä Vegasin noppavitosen elementtejä, kun Eichelkaan ei orjallisesti koko aikaa vartioinut jotakin pelaajaa alakolmiossa, vaan valitsi tosiaan iskun paikkansa milloin liikkua pois keskustaa suojaamasta. Avausmaalissa hän reagoi sekunnin murto-osan myöhässä MacKinnonin kiertämiseen korkealle ja tämä sai lauottua juuri niukasti ohi Eichelin kurotuksen iskien kiekon ranteella pönttöön. Toki hankala paikkahan tuo oli puolustaa, kun MacKinnon oli vielä pitkään laiturin vastuulla ja missä kohden sivuttaisliikettä sitten B. Tkachuk luovuttaa vastuun tästä Eichelille, jonka syöttövarjossa oli vielä Crosby takanurkalla? Nyt molemmat jenkit ikään kuin yrittivät lopulta yhdessä blokata mailoillaan vetoa siinä onnistumatta. Harleyn vastaliike aiheutti harmaita hiuksia myös ja kehut Nathan-koiralle yksilötaidosta ennen kaikkea. Toisaalta sitten syy, miksi osa-alue kääntyi lopulta plussalle avausmaalista huolimatta oli se, että loppupelin ajan Eichel oli jopa eläin puolustusalueen puolustuspelissä. Itse asiassa jo avausvaihdossa Eichel nousi paineistamaan hyvin miestään McDavidia ja tämän syöttö oikeaan ympyrään jäi siksi Stonen jalkoihin. Samoin kolmannella minuutila Eichel väänsi oman alueen kulmassa Bennettin irti irtokiekosta osoittaen tilannekovuuttaan. 12. minuutilla Kanada loi taas korkealle 3v3-tilanteen, mutta Eichel ehti tarpeeksi lähelle Pointia ja tämän syöttö vuorostaan meni Makarin jalkoihin. Stonen maskipelaaminen meni hukkaan. 21. minuutilla Stone oli rotatoinut H3:ksi ja sai syötön keskustaan, mutta kuti jäi piippuun, kun Eichel oli mailoineen iholla välissä. 38. minuutilla Eichel puolestaan nousi lähes siniviivaan asti ja tuplasi Makarin laiturin kanssa saaden katkottua tämän syötön takaisin kohti päätyä. Eikä siinä kaikki, vaan vielä 43. minuutilla Eichel suojasi keskikaistaa pysyen McDavidin sisäpuolella ja katkaisi Stonen syötön tätä kohti. Eichel käynnisti vastaiskun lasin kautta purulla ja Guentzel pääsi vaihtovirheen myötä läpiajoon laukoen rystyltä maalivahdin syliin. Kun ainoa kauneusvirhe oli 0-1 osuma, puolustusalueen puolustuspelaamisen lähes täydellisen oikea-aikaisesta aggressiivisuudesta ja pelinluvusta oli annettava plussa. Toki maailman kovimmalla tasolla avausosuman lisäksi Suomi-pelikin muistissa pitäen puolustusalueen puolustuspelissä Eichelilla on silti vielä hieman viilattavaa Milanoon mennessä, jotta hän tosiaan valituilla iskun hetkillä tekisi katkoja yhtä huolellisesti kuin seurajoukkueessaan
+ Viisi kirjattua blokkia johtuen juuri siitä, että avausmaalia lukuun ottamatta hän pääsi tarpeeksi lähelle häiritsemään laukauksia
+ Sisäänviennit 4/5, Stone kiilasi kertaalleen keskialueella tilan veks loistavasti
+ Eichel pelasi yhden AV-vaihdon Nelsonin parina, kun Trocheck oli boksissa. Hänen mailansa pirstaloitui Makarin laukauksesta, mutta Eichel pystyi seisovin jaloin suojaamaan slottia ja katkaisi luistimillaan MacKinnonin poikittaissyöttöyrityksen
+ Älykäs liikkuminen HAHP:ss tasapainoa vaarantamatta H3:na. Eichel viihtyi enimmäkseen taas varmistavassa roolissa pelin alla, mutta rotatoi muutamia kertoja oikea-aikaisesti maalin tuntumaan. Riparit eivät vain pomppineet lapaan
+/- Transitioissa Eichel oikein ei päässyt samanlaiseen liekkiin kuten aiemmin. Esim. 33. minuutilla hän ajoi keskeltä maalille, mutta McDavid puolusti selässä, joten Jack ei saanut ohjattua syöttöä laidasta kohti Binningtonia. Vastaiskujen käynnistäminenkään ei sujunut ihan samaan tapaan, vaan välillä hän juuttui omissa laitaruuhkaan saamatta tuupattua kiekkoa eteenpäin. Pelin loppua kohden kuitenkin tilaa oli vähän enemmän ja kolme minuuttia ennen loppua Eichel sai pistelinjahakuunsa kiekon vauhtiin vasemmasta laidasta Guentzelilta. Hän mursi siniviivan ja tarjoili puolittaisesta 2v1-hyökkäyksestä syötön viereen Boldylle rystyltä, mutta tämä ei saanut vetoa aikaan. Jatkoajan alussa puolestaan keskialueen käännöstä Eichel mursi siniviivan oikeasta laidasta Reinhartin sivupaineesta huolimatta ja laukoi sitten pienestä kulmasta päin veskaria. 64. minuutilla hän puolestaan mursi yksin siniviivan ja osti aikaa pysyen kiekossa, mutta siirto Werenskille keskemmälle ei mennyt lapaan
- Päätöserässä vähän hätäisesti Eichel vain toimitti muodon ulkopuolelta hyökkäysalueella kiekkoa maalille sen kummemmin katsomatta ja niistä olisi voinut tulla pahempiakin vastaiskuja omiin. Hän roiski eikä minusta syötöille maalin edessä ollut aina selkeää kohdetta. Toki ehkä hän haki takapatjareboundeja, mutta pieni maltti ei olisi ollut pahitteeksi
- Aloitusprosentti oli 43,5%, vaikka selostamon tapaan silmätestin perusteella oletin, että Eichel olisi ollut plusmerkkinen aloittaja. Toki heti avausvaihdossa McDavid otti kaksi aloitusvoittoa keskiympyrässä, mutta 33. minuutilla Eichelin aloitusvoitosta Boldy laukoi kaarelta päin blokkia hyökkäyspäässä. Matsin lopussa Eichel otti pari aloitusta Crosbya vastaan omissa voittaen niistä ensimmmäisen ja häviten toisen, mutta sitäkin seurasi uhrautuva blokki viivakutiin

Kanadan 0-1 osuma, jossa Eichel nousi sadasosan myöhässä keskustasta kohti siniviivaa blokkaamaan MacKinnonin rannelaukausta:

Linkki: https://x.com/NHL/status/1892749777781035437?t=78pG-_94tjsvTeVVaX6Wow&s=19

Avausvaihdossa osoitus paremmasta ajoituksesta ja aggressiivisuudesta, jonka ansiosta McDavidin syöttö jäi Stonen jalkoihin. Klipissä on mukana myös yksi tämän muutamista hyökkäysalueen katkoista H3:na, jonka ansiosta paine pysyi jenkkien päädyssä.

Ajassa 11:20 Stonen kiilaus Eicheliin. Tämä haki kolmantena pelaajana tutusti alempaa vauhtia, kun kyseessä oli hidasrytmisempi hyökkäys eikä nopea kääntö, jolloin Eichel olisi jäänyt roikkumaan keskialueelle laiturien seuraksi. Epäonnistuneet sisäänviennit olivat turnauksessa laskettavissa yhden käden sormilla ja tämä oli yksi niistä. Isä vs. poika. Tämä oli jo pelin kolmas vaihto, jossa herrat olivat vastakkain.

35. minuutilta Eichelin mallikasta keskialueen puolustamista H3:na 1-2-2:n keskimmäisessä tasossa. Hän otti tilan ja ajan pois Pointilta sivupaineellaan ja teki samaa McDavidillekin.


43. minuutilla Eichel pysyy McDavidin sisäpuolella kurinalaisesti, Stone kääntää kiekon hätäisesti keskustaan ja Eichelin käynnistämästä vastaiskusta Guentzel pääsee läpi.

 

[Amerikanihme]

- 1-1 tasoituksessa Stone palomiehenä putosi kyllä suojaamaan keskustaa, mutta ei saanut vain katki Matthewsin millintarkkaa kääntöä Bradyn lapaan. Toki ehkä tämä oli vielä enemmän Pointin ja Toewsin vastuulla, mutta tuon kolmikon keskeltä joka tapauksessa Tkachuk maalinsa yhdellä kosketuksella viimeisteli ja Stone olisi voinut pelata Tkachukin mailan tiukemmin pois pelistä. Pieniä ovat marginaalit

Stonen palomiehiys jätti ohuelti toivomisen varaa 1-1 tasoituksessa:

En nyt tätä palomiesjuttua täysin ole sisäistänyt. Tuossa videopätkässä kiekko lyödään ilmeisesti Stonen puolelta (oikealta) maalin taakse. Onko Stone silloin se palomies? Käsittääkseni tuossa tilanteessa ei selvää painottoman puolen laitamiestä ole. Crosbyko se hiihtelee jossain kaukana maalilta kaukalon laidassa vasemmalla puolella omia kuvioitaan, ja Stone ihmettelee oikealla B-pisteen ja maalin välissä, että jottai tarttis tehrä.

 

[Salming]

En nyt tätä palomiesjuttua täysin ole sisäistänyt. Tuossa videopätkässä kiekko lyödään ilmeisesti Stonen puolelta (oikealta) maalin taakse. Onko Stone silloin se palomies? Käsittääkseni tuossa tilanteessa ei selvää painottoman puolen laitamiestä ole. Crosbyko se hiihtelee jossain kaukana maalilta kaukalon laidassa vasemmalla puolella omia kuvioitaan, ja Stone ihmettelee oikealla B-pisteen ja maalin välissä, että jottai tarttis tehrä.

Kyllähän Stonesta painoton laituri tulee sillä hetkellä, kun tuo Toewsin syöttö maalin taakse lähtee (koska se olisi hyvin voinut päätyä vastakkaiseen kulmaankin tuolla vauhdilla) ja sen Mark itsekin ymmärsi lähtien valumaan saman tien kohti slottia. Se oli hyvin ennakoitu osoittaen kapteenin taitoa havainnoida ympäristöään, kun hän oli aika lailla oikealla paikalla siihen mennessä, kun Matthews vanhanaikaissyöttönsä luukulle tarjoili. Puolustamisen toteutus ei vain sitten onnistunut aivan loppuun asti, mutta kuten todettua, ei tuo yksinään Stonen syy ollut, vaan hän oli vain yksi osasyyllisistä. Miinuksen olisi voinut täten vaihtaa neutraaliksi huomioksikin. Mitä tulee voittomaaliin, periaatteessa siinä Hanifin olisi voinut nostaa kiinni McDavidiin seuraten täten Matthewsin aggressiivisuutta ja yrittäen tukkia keskustaan jääneen tilan, kun painoton laituri oli niin kaukana, mutta luulen, että silloin McJesus olisi vedon sijaan poiminut takakulmalle auki jääneen Pointin ja lopputulos olisi ollut sama.

51/72 Admirals vs. Silver Knights

Geertsen palasi rosteriin kuuden viikon tauon jälkeen ottaen Paulsin paikan kolmosparista. Schmid oli maalissa. Yläkerrassa Holtz teki HSK-debyyttinsä ja Uchaczkin palasi neloseen, kun kokoonpanosta olivat poissa Vegasin matkassa oletettavasti oleilevat Rondbjerg ja Lavoie (ainakin he olivat viikolla reeneissä mukana).

Morelli - Laczynski - Holtz
Brabenec - Sapovaliv - Bowman
Brisson - Quinney - Burke
McLain - Demek - Uchacz

Sedoff - Mayo
Bischoff - Addison
Geertsen - Cholach

Schmid
Lindbom

Plussat ja miinukset
++
+ Bowman, McLain
+/- Brisson, Holtz, Uchacz, Burke, Brabenec, Sapovaliv, Laczynski, Morelli, Sedoff, Bischoff, Geertsen, Cholach
- Quinney, Addison, Demek, Schmid, Mayo
--

- Tappio tuli 6-2. Avausmaalissa Brisson ei saanut kiekkoa pihalle omista. Paine jatkui ja Quinneyn maila juuttui maalin edessä Del Gaizoon kiinni, joten O'Reilly sai vapaasti laukoa keskustasta Wiesblattin päätypassista. Schmid torjui kaksi perättäistä vetoa, mutta kolmas oli liikaa, kun Del Gaizo runnoi riparin sisään, kun Quinney oli juuri päässyt tästä irti väärään aikaan ja Addisonkin menetti tasapainon vääntötilanteessa. Milwaukee puolusti viisikkona avauserässä hywin negatiivisissa suunnanmuutoksissa eikä HSK päässyt luomaan juuri uhkaa vastahyökkäyksistään, kun tila loppui jo keskialueella. Sama mies teki 2-0 maalin 26. minuutilla. Admirals loi korkealle 3v3-tilanteen ja Holtz puolusti laiskasti sallien Del Gaizon leikata keskemmäs ohitseen vetopaikkaan. Toki rannelaukaus lähti kaukaa, joten Schmidkin olisi sen voinut kopata hyvänä päivänä. Hetken päästä Mayon epäonnistuneen purun jälkeen Demek iski keskeltä laitaan, muttei saanut stoppia, vaan Marino löysi viereltä Pavelin ja Wallin, joka poimi painottomalta puolelta aktivoituneen pakki Stastneyn, kun McLain oli pudonnut palomieheksi. Tämän jättämästä tilasta lauottu rannelaukaus livahti liian helposti etukulmasta sisään.
- Holtz otti Lavoien paikan kakkosylivoimasta ja iskikin heti osuman vasemmasta siivestä McLainin poikittaistarjoilusta kaventaen 3-1:een. Sitä edelsi Kemellin surkea purku, jonka Bowman katkaisi siniviivassa. Suomalainen paikkasi tilanteen piiskaamalla ylivoimalla lukemiksi 4-1. De Leo pääsi aika helposti sisään keskeltä ja Stastney levitti viivasta vasempaan laitaan, josta Kemellin pyssy puhui täysin maskitta, kun Mayo keskittyi sitomaan maalin edessä ollutta pelaajaa. Schmid ei vain kyennyt voittamaan 1v1-taistoaan laukojaa vastaan, vaan hänet ohitettiin rehdisti. Minusta hän ehti ihan OK liikkua sivuttain torjuntavalmiuteen, mutta kiekko ei vain kroppaan pysähtynyt, kun lyöntilaukaus oli priimaa
- Päätöserän alussa HSK hyödynsi viiden minuutin ylivoiman, kun Holtzin matala lämäri aiheutti riparin ja maalin edustan 2v1-tilanteesta Uchacz nosti kiekon pussiin yli Chronan, kun McLain sitoi puolustajan itseensä. Päätöskympillä Mayo yritti ottaa norsukiekon ilmasta alas omalla sinisellä, muttei yltänyt siihen jättäen Sedoffin 1v2-tilanteeseen. Tämä tukki Mayon jättämän tilan toki hyvin ja pääsi kiekkoon, mutta huitoi sen päin lähestyviä admiraaleja ja kiekko jäi pyörimään Sedoffin jalkoihin, josta Wiesblatt kiskaisi sen sisään. Muutoin Sedoffin purut esim. lasin kautta olivat huolellisia mennen keskialueelle, joten en tuosta jaksanut miinusta antaa, kun Mayo puppeloi enemmän huonolla sijoittumisellaan. Viimeisessä maalissa Sedoff pysäytti Reedyn etenemisen keskialueella, mutta Rolston tuli takaa apuun poimien kiekon mukaansa ja murtautuen alueelle oikeasta laidasta. Hän käänsi päädystä kiekon maalin eteen ohi Mayon. Schmid sai mailansa väliin, mutta kiekko kimposi suoraan Reedylle, joka löysi viereltä De Leon ja tämä laukoi jäitä pitkin kiekon takakulmaan
- Holtz jäi eniten mieleen YV-tekemisestään 1+1 tehoin. Jo ensimmäisellä ylivoimalla hän haki reboundia vasemman siiven kudillaan McLainille. Silloin se ei vielä onnistunut, mutta päätöserässä kylläkin. 17. minuutilla Holtz petasi tekopaikan Morellin siniviivan tuntumasta, mutta tämän napakka laukaus kohti takayläkulmaa ei uponnut vasemmasta laidasta. Holtz oli kiekottomana sinnikäs ja jaksoi jatkopaineistaa hyökkäysalueellakin ihan hyvin. Se on vahvuus tällä tasolla. Ilman sitä 2-0 maalin vuotoa olisin antanut plussan
- Miinukset menevät takaiskuissa mokanneille. Schmid ei tarjonnut veskaripelillään avaimia voittoon. Demekia rankaisin hävitystä kaksinkamppailusta omissa, vaikka avauserässä hän toisaalta karvasi isäntien maalin takana kiekon omille, kun Chronalle ja Ufkolle sattui kommunikaatiokatko. Uchacz ei saanut viimeistelyä maalin edestä avoinna olleeseen etunurkkaan Demekin päätypassista. Mayo oli ykkösparin epävarmempi osapuoli mokaten purun ennen 3-0 osumaa ja viidennessä maalissa sijoittuminen keskialueella petti, kun hän haroi tyhjää. Addison saa sapiskaa hävitystä maalinedustaistosta avausmaalissa Quinneyn tapaan
- Brisson nosti itsensä neutraaliksi, kun hän pudotti tumpun 25. minuutilla. Laczynski sai kiekon alhaalla vauhtiin puolustajien välissä ylemmässä viivelähdössä kuten sentterin pitääkin. Hän kuljetti yli keskialueen ja murtautui sisään oikeasta laidasta. Kemell oli puolustajan paikalla ja ajoi vastaan. Ennen kontaktia Laczynski ehti siirtää kiekon itselleen eteenpäin päätyyn ja vähän sen jälkeen sitten Kemell taklasi kyynärpää edellä Tanneria jonnekin solisluun tienoille. Pääosuma ei ollut kaukana ja siitä Brisson ei tykännyt, vaan hän haastoi suomalaisen ja kellisti tämän saman tien jäihin. Ajattelin ensin, että oliko tuo nyt tarpeen, mutta kyllä Laczynski siinä itseään loukkasi eikä enää pelannut, joten sikäli BB:n reagointi oli suotavaa. Kemellillä oli kyllä värikäs peli, kun tosiaan sitten hän teki vielä maalinkin ja lahjoitti Holtzin osuman epäonnistuneella AV-purulla. Mitä tulee Brissoniin, yhdeksännellä minuutilla hän ja kaiketi Burke karkasivat jotenkin 2v0-tilanteeseen, mutta kämmäsivät sen, kun Brisson suti ohi poikittaissyötöstä
- Laczynskin lisäksi Geertsen ei pelannut avauserän jälkeen ja 39. minuutilla Cholach talutettiin pois, kun haki päätykiekon ja Denisenko taklasi miehen selästä laitaan. Entinen hopearitari sai ulosajon ja tuon vitosen aikana HSK onnistui sen yhden maalin tekemään. Sedoff ei viitsinyt entistä joukkuetoveriaan liikaa retuuttaa tuon taklauksen jälkeen, vaikka hieman tälle poikittaista antoikin kulmassa tilanteen jälkeen. Kiekollisesti Grigori oli uudessa seurassaan kyllä aika näkymätön tuohon mennessä parin erän ajan murtautuen lähinnä kerran vasemmasta laidasta alueelle
- Sapovaliv-Burke hyökkääjäkaksikko pelasi kohtalaista alivoimaa minusta avauserässä. He puolustivat kärsivällisesti pistelinjojen välissä ja Matyas pitkällä mailallaan onnistui katkomaan pari syöttöyritystä keskustaan, mutta vielä jalkanopeus ei aina riitä siihen, että hän ehtisi purkamaan irtokiekot pihalle omista

Linkki: https://x.com/HSKnights/status/1893127475191771523?t=4tjQ1mHjFWpljpnx8UMGJA&s=19

 

[Salming]

57/82 Vegas vs. Vancouver

Hill oli maalissa. Korczak nousi kokoonpanoon Theodoren loukkaannuttua ja pelasi odotetusti McNabbin parina. Kaksi muuta paria olivat entisellään. Hanifin otti Theodoren tontin ykkösylivoimassa. Pearson oli tervehtynyt neloseen Rondbjergin paikalle. Muutoin ketjut olivat samat kuin Bostonissa. Cassidy sanoi, että neljän maan turnauksen pelaajille annettaneen lepoa jossain vaiheessa yksi kerrallaan.

Barbashev—Eichel—Olofsson
Dorofeyev—Hertl—Lavoie
Saad—Howden—Stone
Pearson—Roy—Kolesar

Hague—Pietrangelo
Hanifin—Whitecloud
McNabb—Korczak

Hill

Arvosanataulukko
++
+ Hill, Eichel, Olofsson, Barbashev, Korczak, Whitecloud, Howden, Saad
+/- Hanifin, McNabb, Pietrangelo, Hague, Stone, Hertl, Dorofeyev, Lavoie, Pearson, Roy, Kolesar
-
--

Canucks teki avausmaalin toisessa erässä melkeinpä pelin ensimmäisestä pitkästä hyökkäyksestään. Hanifinin purku maalin edestä ei ihan jaksanut keskialueelle ja kiekko palautui Soucylta maalin taakse. Sherwood kiersi sen hakien sitten takakulmalta DeBruskia, jolle syöttö menikin tuurilla perille Hillin lavan kautta. Toki Hanifin olisi voinut paremmin havainnoida pimeän puolen ja merkata vastustajan. Vegas tasoitti 31 minuutin jälkeen. Eichel avasi uudelleenryhmittymisestä kiekon puolustajien välistä haettuaan sinisen kulmaan ja Olofsson kamppaili kiekon loistavasti selustaan. Barbashev paineli perään ja Eichel sai jatkokarvattua tämän alapuolella kiekon takaisin ritareille pitämällä pelin puolen tukossa Myersia vastaan. Nopea puolenvaihto löysi Korczakin, jonka syötön Olofsson ohjasi Lankisen patjaan ja Barbashev päätti 17 matsin kuivan kauden vihdoin nostamalla riparin pussiin! Kyseessä oli samalla 1000. T-Mobile Areenassa tehty kotijoukkueen maali.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1893518587186307448?t=MMghYbR88HqOc7H32yPAMw&s=19

Päätöserän alussa Saad osui kotidebyytissään. Hän jatkoi keskialueella laidan läheltä kiekon taidokkaasti vauhtiin pistelinjalle Howdenille, joka mursi siniviivan ja löysi sitten toiselta puolelta Whitecloudin, joka laukoi ranteella ohi maalin, mutta kakkoskiekko kimposi päädystä sopivasti Saadin lapaan vasempaan ympyrään Hronekin hoidettua tyhjää maalin kulmalla. Upea suorahyökkäys ja Canucksin karvauksen murtaminen kolmoslinjastolta. Vedot olivat 29-15 44 minuutin kohdalla, mutta tasoittuivat loppua kohden vieraiden vyöryttyä päälle. Hertl paketoi pelin tyhjiin Howdenin lauottua ensin keskialueelta ohi maalin.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1893530335687622738?t=9iHCcqdWxZ-t5fk5N2HxaA&s=19

Vegas puolusti tiiviisti viisikkona ja dominoi tosiaan ensimmäistä 45 minuuttia pelistä tuplamäärällä laukauksia. Keskialueella se otti tilan ja ajan pois hyvin ja puolustajat ehtivät päätykiekoille ensin kääntämään peliä, joten pyörityksiä omissa ei käytännössä ollut. Whitecloud oli keskialueen puolustuspelistä malliesimerkki pakottaen mm. heti kolmoserän avausvaihdossa vieraiden laiturin vain siirtokiekkoon päätyyn, josta Hanifin haki sen ja loppu oli historiaa. Hill torjui vain kolmesti avausvarttiin. Yksi niistä oli oiva venytys patjalla alakulmasta keskusta kutiin. 14. minuutilla hän potki vastaan ja Chytil laukoi ohi etunurkan 2v1-vastaiskusta. Toisen erän alussa Hill otti pari varmaa koppia ulkokehäkuteihin. 33. minuutilla Myers laukoi kaukaa patjaan suoraluistelusta lämärin vastaiskun lopuksi. Muutoin Vegasin takapaineet olivat jämäkkiä ja puolustusvalmius hyökätessä kunnossa. Canucks ei puolustusjaksojen jälkeen jaksanut kunnolla aina vastahyökätäkään. 34. minuutilla Hill purki päätykiekon maalin takaa, mutta se kimposi laidasta Eichelista keskustaan ja Höglander taisi syöttää maalin kulmalle Åmanille, mutta Hill ehti torjumaan tämän yrityksen.

Päätöserässä Canucksilta hylättiin 2-2 tasoitus, kun Blueger kaatui maalin edessä veskarin selkään samalla, kun Höglander oli pussittamassa reboundia takakulmalta Hanifinin jäätyä kahden tulen väliin. Parin minuutin päästä Chytil ui keskustaan sentteristuntti Pearsonin jättämään tilaan eikä tämä saanut katki syöttöä kulmasta slottiin irrottuaan sinne paineistamaan ja Kolesarkin uinui palomiehenä, mutta Hill torjui laukauksen paraatipaikalta. Kymmenen minuuttia ennen loppua kolmosketjun karvaus mureni ja puolustajat peruuttivat hitusen liikaa, joten Canucksille jäi tila avata pystyyn näiden etupuolelle. 3v2-hyökkäys päättyi siihen, että Joshua laukoi keskikaistalta rystyltä päin Hilliä ja Suter nosti reboundin yli maalin Adinin saatua varusteitaan väliin. Päätösvitosella Hill otti vielä viisi torjuntaa samaan alivoimaan ollen viimeinen lukko.

Ykkösketjun yksilöt olivat kiitettäviä. Yhden maalin lisäksi vartin kohdalla Eichel siirsi jalalla painopisteen vieraiden päätyyn ja E. Petterssonin takapaineesta huolimatta käänsi kiekon takakulmalle Dorofeyeville, mutta Lankinen sai patjansa eteen. Hetken päästä Eichel kiersi maalin ja lähetti napakan poikkarin Olofssonille, joka paukutti suoraan syötöstä kohti etualakulmaa, mutta taas Kevin sai jalkansa väliin. Jatkotilanteessa Vegas sai erän kolmannen ylivoimansa, kun Barbashevin jatkopaine ahdisti vihulaisen nostamaan kiekon katsomoon. Illan puolivälissä Barbashev vapautui jäähyltä ja ruokki Royta keskikaistalla, mutta tämän painavan laukauksen Lankinen pysäytti. Viiden minuutin päästä Barbi oli tehdä toisen maalin, kun hän laukoi maalin edestä kenties rimaan. Sitä edelsi vahva karvaus häneltä ja Olofssonilta. Olofsson osoitti karvausmonsteriuttaan myös päätöserässä, kun hän riisti kiekon Hronekilta ja petasi avopaikan Barbasheville luukulle, mutta taas vieraiden ykköstähti Lankinen oli pelastava enkeli.

Kolmosketjusta plussat menevät tehoilijoille. Howden tosin oli myös tuhlaajapoika 0+2 tehojen ohessa. 39. minuutilta hän päätti suorahyökkäyksen matalaan vetoon vasemmasta laidasta takapatjaan ja päätöserässä laukoi läpiajosta kilpeen. Maaliton putki taitaa olla 19 peliä. Kakkosketjusta Dorofeyevkin oli epätarkka viimeistelyissään. Kolmannella minuutilla hän unohtui maalin eteen ja Hertl ruokki päädystä, mutta Kevin ryösti venäläisen. Lavoiekin rouhi tuossa tilanteessa ihan mukavasti maalin takana E. Petterssonia ja jotain toista vancouverilaista vastaan. Ja kun Soucykin oli maalin takana, siksi Pavel oli yksin luukulla. Päätöserän alussa Dorofeyev käänsi rystylaukauksen suojauksesta patjaan Forbort selässään. Nelosketjulla oli puolestaan kakkoserässä muutama pidempi pyöritys, mutta ytimeen se ei päässyt.

Ylivoimalla Canucks salli Stonen pyörittää peliä maalin kulmalta sulkien muut optiot. 12. minuutilla Stone kuitenkin löysi syöttöväylän Hanifinille, jonka rannelaukauksen viiksien välistä Lankinen koppasi hanskaansa. Erän lopussa Stone puolestaan ohjasi Hanifinin laukauksen Lankisen maskiin maalin edestä. Kakkosylivoimassa Lavoie sai sauman vasemmassa siivessä samalla paikalla kuin AHL:ssä, kun Pietrangelo siirtyi siniviivaan Hanifinin paikalle. Kertaalleen Lavoie haki matalaa ohjurikiekkoa maalin eteen tuloksetta. Ykkösylivoima tutusti toki pelasi valtaosan ajasta, joten sikäli kakkosylivoiman on hankala saada mitään kummoista aikaan.

 

[Salming]

4 Nations yhteenveto

Noah Hanifin

Hanifin jäi kiikareille ja teholukema oli -2. Hän pelasi 17:14 ja laukoi kohti maalia kolmesti. Jäähyminuutteja oli neljä. Noah aloitti turnauksen kolmosparissa Faberin kanssa, mutta viimeiset kaksi matsia hän oli Foxin rinnalla kakkosparissa. Hanifin sai erikoistilannevastuuta kakkosalivoimassa.

+ Paineen alla siirrot maalin takaa rumpuun olivat 3/3 Kanadaa vastaan alkusarjassa eikä Hanifin arkaillut mennä taklausten alle. Finaalissa hän oli pari kertaa ongelmissa Pointin karvausta vastaan räpeltäen hieman kiekolla, mutta muutoin osa-alue oli plusmerkkinen ja eritoten rystysiirrot maalin takaa yhdellä kosketuksella eteenpäin menivät hyvällä varmuudella laiturin huoleksi siniviivan kulman tuntumaan ohittaen vihulaisen ylimmät karvaajat kerralla
+ Turnauksen isoin positiivinen yllätys oli se, miten hyvin Hanifin otti vastustajalta tilan ja ajan pois niin keskialueella kuin omissa. Keskialueella hän puolusti jatkuvasti eteenpäin estäen siten ilmaisia sisäänvientejä puolustussinisellä ja pakotti vastustajan laiturin vain ohjaamaan kiekon selustaan (Kanada-peleissä Reinhartia vastaan monta onnistumista), josta pakkipari sai hakea sen. Suomi-pelissä tosin Teräväisen nerokas yhden kosketuksen jatko keskikaistalle Haulalle oli taidokas mahdollistaen läpiajon, mutta muutoin Hanifinin selustaan ei noissa tilanteissa päästy. Puolustusalueen puolustuspelissä Hanifin meni ryminällä kulmiin ja myskäsi vastustajia irti kiekosta kontaktin kautta kuten vaikkapa McDavid alkusarjassa pariin otteeseen tai finaalissa Cirellin. Aggressiivisuustaso oli tapissa, mutta kun Hanifin iski kiekolliseen kiinni, hän ei kuitenkaan ylipelannut itseään tyhmästi pihalle. GM McCrimmon totesi ennen turnausta, että pelaajat tulevat parempina takaisin seurajoukkueisiin tällaisista kv-turnauksista ja Hanifinin kohdalla se pitää varmasti paikkansa, koska Kanada-pelien onnistumisista kiekottomana hän sai kokemuspankkiinsa valtavasti hyvää jatkoa ajatellen. Luottamukseni häneen kasvoi kohisten, koska ensimmäinen Kanada-peli oli puolustussuuntaan Hanifinin kauden paras kirkkaasti
+ Maalineduspuolustaminen ei sakannut kuten joskus Vegasissa. Kanadaa vastaan alkusarjassa Hanifin katkoi toisessa erässä MacKinnonin syötön maalin tasalta sen eteen kohti Stonea ja heti perään 2v1-vastaiskussa polvipeitollaan McDavidin poikittaissyöttöhaun Reinhartille. Turnauksen voittomaalissakin Hanifin pysyi miehensä Pointin sisäpuolella viimeiseen asti
+ Avauspelaamisessa syöttötarkkuus ei sakannut, vaan esim. keskialueen uudelleenryhmittymisissä nopeissa käännöissä Hanifin löysi hyökkäyskolmikon vapaan lavan takasiniseltä melkeinpä aina eikä antanut harhasyöttöjä, joista peli olisi kääntynyt omiin.
+ Hanifin aktivoitui painottomalta puolelta mukaan vastahyökkäyksiin vain kerran per peli Yhdysvaltoja vastaan, mutta niillä kerroilla hän kykeni murtamaan siniviivan kuljettamalla ja jatkoi sitten matkaansa maalille mahdolliselle kakkoskiekolle tehden tilan poikittaissyötölle toiseen aaltoon
- Viivatoimitusten epätarkkuus oli ainoa selkeä miinus turnauksessa. Hän sai vain kolme vetoa kohti maalia aikaan ja kymmenkunta rannelaukausta ainakin paukkui päätypleksiin

Mark Stone

Stonen tehot olivat 4 gp 1+0, +1. Hän pelasi 16:26 illassa ja laukoi seitsemästi. Mark aloitti turnauksen kakkosketjun oikeassa laidassa Crosbyn laituriparina. Välissä oli MacKinnon. Kaksi viimeistä peliä hän puolestaan oli McDavidin ja Pointin ketjussa vasen laituri, mutta putosi toki kesken finaalin hierarkiassa alemmas Hagelin ja Cirellin seuraan, kun Marner korvasi hänet. Myös ensimmäisessä USA-pelissä Stone menetti päätöskympillä paikkansa kärkiketjuissa. Erikoistilannevastuuta Stone sai kakkosylivoimassa maalin edessä ja hän pelasi myös muutamia AV-vaihtoja kolmannessa hyökkääjäparissa Marnerin/Jarvisin kanssa.

+ Paineen alta lähdöissä suoritusvarmuus oli kirjaamissani peleissä 15/19, joten oman alueen laiturivelvoitteet hoituivat pääosin hyvin. Epäonnistuneista puruista/syötöistä eteenpäin kaksi tuli Suomea vastaan, kun hän oli ensi kertaa vieraammalla pelipaikalla LW:nä ja niin Rantanen kuin Barkov kertaalleen ehtivät iholle estämään purun. Avausmatsissa puolestaan Stonella oli epäpuhtautta yhdessä vaihdossa kahdesti, mutta muita mokia oikeana laiturina ei kahdessa ensimmäisessä matsissa tullut, vaan Stone oli luotettava laitojen lähettyvillä
+ Kurinalaisuus varmistaa puolustajien nousut niin hyökkäys- kuin keskialueella tai toimia palomiehenä omissa. Stone ei luistanut pelisysteemistä. Hän tunnisti roolinsa olevan ketjussaan usein hyökkäysalueella tasapainottava H3, jos kärkikarvaushetkiä ei lasketa. Finaalissakin hän putosi puolestaan omalla alueella 1-1 tasoituksessa palomieheksi kurinalaisesti havaittuaan roolinsa ajoissa, mutta toteutus ja B. Tkachukin mailannosto jäi vain piippuun ja toki Toews ja Pointkin olivat osasyyllisiä takaiskuun
+ H3:na hyökkäysalueella Stone luki hyvin peliä ja teki kahdessa eri pelissä kaksi katkoa kummassakin pitäen siten paineen pidempään vastustajan päädyssä. Esimerkiksi finaalissa heti avausvaihdossa hän katkaisi Faberin rännipurun hyökkäysalueella ja samoin varsinaisen peliajan lopussa kropallaan toisen rännikiekon
+ HAHP:ssa Stone teki maalinteon tukitoimet omilla vuoroillaan ihan mallikkaasti. Hän sai uudessa ketjussa McDavidin ja Pointin rinnalla olla maskissa hieman useammin eikä ollut niin toisteisesti H3:na korkeammalla kuin Crosbyn ja MacKinnonin rinnalla. Se sopi hänelle paremmin jo parin vaihdon perusteella ja Markin loistomaski edesauttoikin McDavidia laseroimaan kiekon takakulmaan jo toisessa vaihdossa Hintzin harhasyötön jälkeen Suomea vastaan. Kanadan 3-0 maalissa Stone puolestaan puristi vastaiskussa niin ikään suoraan maalille tehden tarvittavan tilan McDavidin poikittaissyötölle Sanheimille ja Point siivosi riparin sisään, vaikka yhtä hyvin se olisi voinut pomppia Stonellekin. Finaalissa Kanada halusi
luoda 2-3 hyökkäysaluemallilla paljon eristettyjä 2v2-tilanteita luukulle ja toimittaa sinne korkealta laukauksia ruuhkan läpi, mutta silloin kun Mark siellä seisoi, kuteja ei vain tullut
+ Mailakovuus, yleinen kamppailuvoima ja taitava mailankäyttö. Ruotsi-peli oli parasta antia, kun siinä pari kertaa Stone riisti kiekon Nylanderilta omissa. Lisäksi päätöserässä hän voitti laitakamppailussa Lindholmin ja ykköserässäkin löi kiekon pois Karlssonin lavasta kertaalleen
+ Keskialueen puolustuspelaaminenkin kääntyi plussalle finaalin ansiosta. Hän mm. sivupaineellaan riisui Eichelin kiekosta aiheuttaen tälle harvinaisen sisäänvientivirheen ja kakkoserässä katkaisi yhden avaussyötön. Avausiltana Stone pari kertaa kurkotteli seisovin jaloin mailalla ja hänestä mentiin ohitse luistelemalla, mutta terävyys parani peli peliltä
+ Transitioiden käynnistäminen pystysyötöillä ilmeni vahvuutena varsinkin kahdessa viimeisessä matsissa. Suomea vastaan avausvaihdossa McDavid löi kiekon irti Laineelta, kun tämä leikkasi keskelle. Stone käänsi heti pystyyn Pointille, joka haastoi 1v1-tilanteessa Matinpalon saaden rystyvedon aikaan päin Lankista. 17. minuutilla Stone käynnisti hyökkäyksen keskeltä omaa aluetta tarkalla avauksella vauhtiin McDavidille, joka mursi keskeltä siniviivan ja laukoi napakasti puolustajan jaloista Lankisen syliin. Toisen erän alussa Stonen pystysyöttö vapautti ketjukaverit 2v2-vastaiskuun, mutta Pointin syöttö takaisin kohti McDavidia karkasi vähän liian eteen. Finaalissakin jatkoerässä Stone vapautti ristipistollaan Hagelin kertaalleen vauhtiin vasemmasta laidasta ja tarjoili McDavidillekin yhden pystypassin puolustajien väliin
+ Hiipiminen toisesta aallosta vetopaikoille vastahyökkäyksissä. Varsinkin avausmatsissa Ruotsia vastaan Stone tunnisti tyhjän jään takamiehenä. MacKinnon löysi hänet pari kertaa poikittaissyötöillä ja Crosby tarjoili namupassin maaliin
+ Vaihtokuri. Kanada halusi pitää kovan intensiteetin lyhyillä vaihdoilla eikä Stone siitä luistanut
+ Kova jalkatyö karvatessa loi kiireen tunnun vastustajien puolustajille. Intensiteetin pitämistä edesauttoivat tosiaan lyhyet vaihdot. Vaikka kirjasin miinuksen jalkanopeudesta, asenteen puutteesta tai liukumisesta Stonea ei voi moittia
+ Taklausten vienti loppuun

+/- Sitten neutraaleihin osa-alueisiin. Siirtokiekot keskialueelta päätyyn / syötöt keskialueella omien lapaan ovat ensimmäinen osa-alue. Avausmatsissa Stone oli täydellinen siniviivojen välissä (8/8), vaikka vastinparina oli koko ajan Hedman selkään hengittämässä. Finaalissa saldo oli vain 4/9 ja se pudotti osa-alueen plussalta neutraaliksi. Suoritusvarmuus ei vain ollut riittävää ja tuntui siltä, että jalkanopeuden puute aiheutti liikaa kiirettä Stonelle maailman kovatempoisimmassa jääkiekkopelissä eikä peli enää hidastanut hänelle siten kuin NHL:n runkosarjassa ja se johti heikkoihin ratkaisuihin. Parhaimmillaan Stone toki kykeni taidokkaisiin yhden kosketuksen jatkoihin hyökkäyssinisen päältä laitaan, mutta finaalissa esim. Faber otti tilan vain niin tarkasti pois, että Stonelle tuli huolimattomuusvirheitä ja hän saattoi aikailla liikaa luullen aikaa olevan enemmän
+/- Suunnanmuutospuolustaminen. Koska Stone oli monesti kärkikarvaaja ja hänet ohitettiin laitaa pitkin, hän tuli usein viimeisenä omiin ja vähän liukui noina hetkinä, mutta toisaalta jos hän oli alin hyökkääjä, silloin hän lukitsi miehensä ja täytti oman alueen tunnollisesti sentterinä
+/- Viivakutien blokkaaminen vaihteli. Ruotsi- ja USA-peleissä alkusarjassa hän blokkasi yhden vedon kummassakin, mutta Hedmanin eräs laaki meni läpi ja samoin Hanifinin löysä rannari
+ Pelinrakentaminen b-pisteiden alapuolella oli hyvää ensimmäisessä jenkkipelissä, muttei enää finaalissa. Alkusarjassa Stone pysyi kiekossa kiinni vahvasti ja pystyi jakamaan suojauksesta kiekkoa siniviivaan eikä hän pakottanut syöttöjä keskustaan, joka oli tukossa. Mutta finaalissa esim. kakkoserän lopussa Faber irrotti hänet kiekosta, kun Stone suojasi sitä kehnosti syöttöpaikkaa etsiessään. 43. minuutilla puolestaan hän puski sisään vasemmasta laidasta taas Faberia vastaan, mutta kääntö keskustaan päätyi Eichelille ja USA iski vaarallisesti vastaan. Kuten todettua, hieman kiireen tuntu Stonen ratkaisuissa oli loppuottelussa
+/- Erikoistilannepelaaminen oli neutraalia. Kakkosylivoimassa (Doughty-Marner-Point-Jarvis-Stone) peliaikaa maskimiehenä ei juuri tullut, kun ykkösylivoima oli täynnä tähtiä. Esimerkiksi alkusarjan jenkkipelissä Stone seisoi isäänvienneissä toteemina sinisen kulmassa, kun muut hoitivat kiekon alueelle ja siellä hän syötti pari kertaa omille, mutta oikein saanut muuta aikaan. AV-pelaaminenkin oli harmaata. Stone pelasi suunnilleen yhden AV-vaihton per peli joko Marnerin tai Jarvisin parina. Alkusarjassa hän jäi 1-1-2:ssa hetkeksi rahtusen etäälle Guentzelista ja tämä sai aikaan yhden kosketuksen vedon vasemmalta sisäkaarelta, mutta tuo on tavallaan "sweet spot", josta usein pääsee kyllä vetämään tuota muotoa vastaan. Pari iskua kohti kiekkoa olivat tuloksettomia, vaikka Stone pääsi aika lähelle riistosauman tunnistettuaan. AV-trapissa hän oli kärkenä, muttei saanut hidastettua esim. Matthewsia juurikaan

- Ehkäpä isoin heikkous oli päätykiekoille ehtiminen/kärkikarvaajana stoppien teko. Stone varmasti sovitusti peitti syöttösuunnan keskustaan kuten Connellykin U20-kisoissa, jolloin puolustajalle jäi tilaa liikuttaa kiekko eteenpäin laitaa pitkin, jolloin sitten esim. MacKinnon ajoi alapuolelta vastaan tukkimaan pelin puolen laidan, mutta olisin toivonut edes yhtä oma-aloitteista katkoa Stonelta 1-2-2:n piikissä. Ruotsia vastaan kerran hän toki ehti oman siirtokiekkonsa perään Brodinia vastaan päätöserässä, mutta en muutoin muista yhtään onnistunutta kärkikarvausta Stonelle koko turnauksessa. Suomeakaan vastaan hän ei vain ehtinyt puolustajien iholle ajoissa ja esim. 25. minuutilla samassa vaihdossa kahdesti Lindell ehti liikuttaa kiekon rumpuun ennen paineen tuloa
- Jalkanopeus 50-50 kiekoille ehtimisessä. Jo Ruotsi-peli näytti sen, kun avauserässä Stone hävisi kaksi luistelukisaa ruotsalaispuolustajia vastaan ja kakkoserässäkin Eriksson Ek oli ensin kulmassa MacKinnonin vedon jälkeen. Maailman parhaita vastaan ensipotkujen tylsyys on iso heikkous ja näkyi läpi turnauksen valitettavasti. Siksi Stoneen ei juuri jatkoajoillakaan luotettu, kun tilaa jäällä oli enemmän.
- Kolmas miinus Stonelle menee laukausten laadusta, vaikka hän yhden maalin tekikin suoraan syötöstä. Mutta USA-peleissä hän tuhlasi vetopaikkoja slotista. Alkusarjassa matsin alussa Stone laukoi keskustasta päin Hellebuyckia kiekon jäätyä hänelle Crosbyn siniviivan ylityksen jälkeen ruuhkabussista. Finaalissakin H3:na laukausten laatu oli surkeaa kolmeen eri otteeseen keskustasta tai maalin nurkalta

Jack Eichel

Eichel teki neljään peliin tehot 0+4=4, +1. Pistepörssissä sija oli seitsemäs ja syöttöpörssissä jaettu toinen Crosbyn ja Reinhartin kanssa. Hän pelasi keskimäärin 20:47 ja voitti 52,1% aloituksistaan. Laukauksia oli viisi. Hän aloitti turnauksen toisena kärkiketjun sentterinä laidoillaan Connor ja M. Tkachuk, mutta ensin mainittu vaihtoi Suomi-pelin puolivälissä B. Tkachukiin, koska Connor vuoti karvaustilanteissa keskimmäisessä tasossa eikä ollut hyvä laitojen lähelläkään. Tkachukin veljesten kanssa Eichel jatkoi pelaamista Kanadaa vastaan. Ruotsi-pelissä Matthew lepäsi ja Bradykin loukkaantui, joten laiturit elivät siinä, mutta finaalissa jälleen Tkachukit olivat hänen laidoillaan vartin ajan, kunnes valmennus vaihtoi kärkiketjujen laituriparit päittäin ja Eichelin ketjuun tulivat Guentzel ja Hughes, joista jälkimmäinen vaihtui vielä toisen erän alussa puolustusvoittoisempaan Boldyyn, koska vaateena oli pimentää McDavidin ketju laadukkaasti. Alkusarjassahan Eichelin ketju pelasi enimmäkseen Tampa-ketjua vastaan ollen itse pimennyksen kohteena. Eichel pelasi jopa seitsemän eri laiturin kanssa, kun puolustuspään starteissa toisinaan Miller tuli toiseksi sentteriksi jommankumman laiturin tilalle. Milanossa ykkösoptiona lienevät Tkachukin veljekset kuitenkin tai sitten Guentzel-Boldy parivaljakko, jos tavoitteena on lähinnä pimentää vastustajan ykkössentteri McDavid/joku muu. Eichel kuului myös ykkösylivoimaan, jossa hän oli sekä vasemmalla että oikealla puolella tilanteesta riippuen. Matthews oli toisessa siivessä ja Werenski viivassa. Guentzel oli slotissa ja M. Tkachuk tai Kreider maalilla. AV-vastuuta Eichel sai, jos Miller tai Trocheck oli jäähyllä, jolloin hän stunttasi jompaakumpaa toisessa AV-hyökkääjäparissa.

+ Sisäänviennit ja kiekossa pysyminen. Avauspelissä Eichel onnistui kaikissa 12 sisäänviennissään ja finaalissakin ainoa menetys tuli Stonen sivupainetta vastaan. Epäonnistumiset koko turnauksen mitassa oli laskettavissa yhden käden sormin. Valtaosa onnistumisista tuli tasaviisikoin, vaikka ylivoimalla Eichel oli ylöstuontivastuussa Matthewsin kanssa. Pari kertaa toki hän menetti kiekon heti sinisen ylittämisen jälkeen. kun esim. Barkov kiilasi sen häneltä pois voimalla tai Eichel kuljetti itse päin Lindelliä/MacKinnonia. Kanada-peleissä oli kuitenkin muutamia saippuamaisiakin livahduksia oikeasta laidasta sisään esim. Toewsin ohitse alkusarjassa. Eichel kykeni roikkumaan kiekossa kiinni ihan mukavasti myös vastustajan päädyssä ja luopumaan sitten kiekosta ajoissa ennen tuplausta.
+ Keskialueen hyökkäysvarmuus oli täydellistä Suomea vastaan (6/6). Eichel sai edistävät syötöt laiturien lapoihin tai sitten itse roikutti kiekon selustaan nöyrästi. Esim. kuudennella minuutilla hän haki kiekon alhaalta vauhtiin, harhautti jalalla kärkikarvaajan ja avasi sitten napakasti oikeaan laitaan. Ongelmana oli vain, että ketjun laiturit olivat vähän huolimattomia siniviivan ylityksissä ja hyökkäykset kuolivat muutamia kertoja, kun Tkachukit hukkasivat limpun tilan ja ajan loputtua kesken. Myöhemmissäkin matseissa Eichel hyvällä prosentilla dumppasi kiekon joko itse sywään tai poimi laiturin lavan keskialueen ylityksessä. Hän ei leikkinyt voitolla
+ Jatkopaineistaminen/toinen effortti on iso vahvuus kevytjalkaisena pelaajana. Jo avausiltana asenne oli erinomainen kiekonmenetysten jälkeen ja Eichel spurttasi salamana kohti vastustajan kiekollista pelaajaa, vaikka vasta päätöskympillä hän onnistui tekemään kaksi välitöntä riistoa takaisin hyökkäysalueella esim. ylivoimalla Mikkolalta päädyssä. Finaalissakin Eichel jaksoi sinnikkäästi jahdata kiekkoa hyökkäysalueella pakottaen Crosbyn ja Makarin hätäiseen siirtokiekkoon ja epätarkkaan ristipistoon
+ Transitio- ja mailapuolustaminen oli sekin mainiota. Kanadaa vastaan alkusarjassa H3:na keskialueella Eichel takakarvasi kiekon Hagelilta mailannostolla ja myöhemmin sivupaineellaan Hanifinin avulla pysäytti McDavidin oikeaan laitaan. Ruotsi-pelissä Eichel pelasti joukkueensa AV-takaiskulta poljettuaan Brattin kiinni 2v1-vastaiskussa lauottuaan itse toki sitä ennen ohi takakulman
+ Transitiohyökkääminen oli eliittitasoa vrt. muihin turnauksen hyökkääjiin. Kiekottomana Eichel puristi mallikkaasti vastaiskuissa kohti maalia tehden ainakin tilaa muille, kun syöttöjä lapaan ei aina tullut ja kiekollisena puolestaan hän siirsi painopisteen monesti tutun dynaamisella voimaluistelullaan päädystä toiseen taka- tai sivupaineesta välittämättä. Avausmatsin kruununa oli lättysyöttö B. Tkachukin osumaan ja Kanadaa vastaan alkusarjassa 1-1 osuma oli Eichelin taidonnäyte alusta loppuun. Ensin hän riisti kiekon omissa Toewsilta ja siirsi sitten painopisteen voimaluistelulla toiseen päätyyn päättäen kuljetuksensa millintarkkaan lättyyn Guentzelille, joka ohitti Binningtonin, wau. Ruotsia vastaan Eichel sai kakkossyötön 1-0 maaliin käynnistettyään vastaiskun oman alueen katkolla ja siirtäen sitten kiekon Werenskille, joka laukoi takapatjaan ja Kreider putsasi reboundin sisään. Finaalissa Eichel ei päässyt transitioissa samanlaiseen liekkiin kuin aiemmin ja vastaiskujen käynnistäminenkin vähän sakkasi, kun hän välillä juuttui laitaruuhkaan saamatta tuupattua kiekkoa eteenpäin (toisin kuin alkusarjan kohtaamisessa, jossa Eichel hoiti muutamat purkutilanteet hyvin ollen siksi puolustamassa johtoakin lopussa), mutta loppua kohden tilaa oli enemmän ja hän petasi mm. Boldylle 2v1-hyökkäyksestä yhden maalipaikan rystypoikkarillaan pistelinjakuljetuksensa päätteeksi
+ Systeemin noudatus prikulleen. Tarvittaessa Eichel auttoi alempana pelinavaamisessa kolmantena pelaajana hitaammalla rytmillä mentäessä, mutta muutoin roikkui keskialueella laiturien rinnalla nopeita kääntöjä varten. Hitaammalla rytmillä häntä ei kuitenkaan aina hyödynnetty, vaan puolustajat avasivat myös silloinkin toisinaan suoraan laitureille keskialueelle eikä Jack toki aina saanut tarjottua itseään pelattavaksi
+ Varmistamiset niin hyökkäys- kuin keskialueella hoituivat huolellisesti. Eichel oli 2-1-2 hyökkäysaluemallissa useimmiten H3 ja hoiti tasapainottavan roolin paremmin kuin laiturit, joita ei niin kiinnostanut varmistaa omilla vuoroillaan esimerkiksi avausmatsissa. Hän liikkui älykkäästi tasapainoa vaarantamatta ja rotatoi muutamia kertoja oikea-aikaisesti maalin tuntumaan finaalissakin, mutta riparit eivät pomppineet lapaan. Keskialueella puolustajan ajaessa vastaan Eichel tukki tämän selustaan jääneen tilan kurinalaisesti pysyen miehensä sisäpuolella. Puolustusalueellakin hän valui kiltisti suojaamaan maalinedustaa, kun puolustajat olivat maalin takana ja sen ansiosta hän blokkasi Rantasen vedon kohti etukulmaa päätöserässä. USA halusi kuitenkin aina pitää maalin edessä yhden alakolmionsa pelaajan.
+ Keskialueen puolustuspelaaminen H3:na oli tarkkaa 1-2-2 karvauksen/trapin keskimmäisessä tasossa. Esimerkiksi finaalissa Eichel otti monesti McDavidilta hyvin vauhdin pois puolustamalla häntä läheltä sivupaineella ja vastaava paine Pointiinkin tuotti yhden pysäytyksen kakkoserän loppupuolella. Eichel puolusti myös omaa siniviivaa liikkeellään aggressiivisesti osana alanelikkoa ja sekin vaikeutti kivasti vastustajan sisäänvientejä ruuhkabussissa. Ruotsi-pelissä sen sai tuta Carlsson, jonka Eichel taklasi levyksi puolustussinisellä ja finaalin jatkoerässä hän noukki kiekon mukaansa MacKinnonin jaloista
+ Kyky haistella irtokiekkoja ja tukea oikea-aikaisesti lähellä. Eichel osasi lukea peliä molemmissa päissä kenttää, kun irtokiekko oli noukittavissa pelaajien jaloista laitakahinoista itselle. Todella monesti hän oli se, joka limpun nappasi mukaansa vauhtiin
+ Boksaaminen PAPP:ssa. Keskustaa suojatessaan Eichel sitoi hyvin mm. Hintin mailan pari kertaa ja finaalissakin kirjasi viisi blokkia osin siksi, että keskellä pysyessään hänen läpi oli haastava ampua, kun hän kykeni vielä nousemaan paineistamaan laukojaa monesti tarpeeksi lähelle
+ Aloitukset 52,1%, vain finaalissa lukema oli miinusmerkkinen, muttei vaikuttanut valmennuksen luottoon puolustuspään aloituksissa. Alkusarjapelissä aloitusprosentti kanukkeja vastaan oli jopa 58%
+ Eichelin harvat AV-vaihdot Millerin/Trocheckin stunttina toisessa AV-parissa Kanada-peleissä jäivät positiivisesti mieleen. Aggressiivisuus oli hyvää ja hän oli mm. alkusarjassa kahdesti riistää kiekon otettuaan tilan ja ajan pois siniviivan tuntumassa. Eichel havainnoi hyvin poikittaissyöttösaumoja ja sijoittui niiden tielle. Alkusarjassakin hän olisi katkonut Crosbyn poikittaissyötön kohti MacKinnonia, jollei McAvoy olisi ehtinyt ensin. Finaalissa Eichel pelasi Nelsonin parina yhden vaihdon ja hänen mailansa pirstaloitui Makarin laukauksesta, mutta Eichel pystyi seisovin jaloin suojaamaan slottia ja katkaisi luistimillaan MacKinnonin poikittaissyöttöyrityksen

+/- Neutraaleja osa-alueita oli neljä. Vaikka Eichel jakoi syöttöpörssin kakkossijan, hän pakotti vähän liikaa syöttöjä makuuni eli syöttötarkkuus jätti toivomista. Esimerkiksi Suomea vastaan 0+2 tehoista huolimatta hän jakoi keskialueella epämääräisiä lättypuolenvaihtoja ja antoi pari harhasyöttöä hyökkäyssiniviivankin kupeessa Suomen alueella. Yksi epätarkka pudotus karkasi Luostarisen lavasta keskialueelle. Samoin finaalissa Eichel päätöserässä vähän hätäisesti toimitti muodon ulkopuolelta kiekkoa maalille sen kummemmin katsomatta ja noista roiskaisuista olisi voinut tulla pahempiakin vastaiskuja omiin. Kaipasin pientä malttia. Seassa oli kuitenkin paljon hyviäkin suorituksia kuten Tkachukin maalin alustus avausmatsissa, joten osa-alue ei tietysti ollut missään nimessä vaarassa mennä miinukselle
+/- Puolustusalueen puolustuspelaaminen oli avausmatsissa Eichelin isoin heikkous, kun USA:n noppavitoselementtejä sisältäneessä systeemissä (Eichelkaan ei orjallisesti koko aikaa vartioinut jotakin pelaajaa alakolmiossa, vaan valitsi iskun paikkansa milloin liikkua pois keskustaa suojaamasta) hän ajoitti 5-6 kertaa iskunsa keskustasta laitaan/kulmaan myöhässä eikä tehnyt näin olleen yhtään omia pysäytyksiä. Se oli epätyypillistä. Jo ykköserässä hän oli kolmesti myöhässä tuplauksesta/kiekollisen pelaajan paineistamisesta ja mm. Lehkonen ehti syöttää hänen lävitseen Barkoville keskustaan auenneeseen tilaan. Samoin myöhemmin Granlund syötti kulmasta Lundellille ohi Eichelin ja tämä laukoi patjaan ahtaasta tilasta. Päätöserässäkin tuli samassa vaihdossa pari laiskahkoa katkoyritystä Suomen nelosta vastaan. Tuon pelin jälkeen Eichel kuitenkin ryhdistäytyi. Kanadaa vastaan alkusarjassa vastus ei kyennyt Suomen tapaan hyökkäämään keskustaan tai houkuttelemaan Eichelia väärään aikaan pois paikaltaan, vaan ajoitukset olivat parempia. Kruununa oli sitten loppuottelu, jossa avausmaalissa tuli pieni kauneusvirhe ja Eichel oli sadasosan myöhässä noustuaan korkealle luomaan tasavoimaa ja blokkaamaan MacKinnonin kanttirannelaukausta. Mutta muutoin hän oli eläin PAPP:ssa ollen lähes täydellisen oikea-aikainen aggressiivisuudessaan ja pelinluvussaan. Jo avausvaihdossa hän paineisti miestään McDavidia läheltä niin, että tämä sortui syöttämään Stonen jalkoihin epätarkasti. Sen perään hän tilannekovuudellaan kampesi Bennettin irti kiekosta kulmassa, 12. minuutilla häiritsi Pointia siniviivan tuntumassa aiheuttaen tälle harhasyötön, kakkoserässä tuplasi Makarin yhdessä laiturin kanssa onnistuneesti jne. Päätöserässä hän katkaisi sijoittumisellaan Stonen käännön keskustaan kohti McDavidia ja vastaiskusta Guentzel pääsi läpi. Toki maailman kovimmalla tasolla puolustusalueen puolustuspelissä Eichelilla on silti vielä hieman viilattavaa Milanoon mennessä, jotta hän tosiaan valituilla iskun hetkillä tekisi katkoja yhtä huolellisesti kuin seurajoukkueessaan
+/- Kärkikarvaajana 1-2-2:ssa turnauksen alussa Eichelilla oli sama vika kuin Stonella eli omat stopit puuttuivat, vaikka toki hänkin lähinnä ohjeistetusti peitti avaussyötön keskustaan sentterille luottaen, että seuraavassa tasossa esim. Suomea vastaan Connor tukkisi pelin puolen laidan, mutta tämä oli siinä surkea vrt. MacKinnon. Finaalissa kuitenkin Eichel katkoi Harleyn avauksen ahnaalla häirinnällään ja päätöserän alussakin teki yhden riiston päätykiekon jälkeen, mutta tarjoilu luukulle ei mennyt Boldyn lapaan
+/- Ylivoimalla Eichel ei saanut tulosta aikaan, mutta kilautti tolppaan esimerkiksi Ruotsia vastaan. Hän oli turnauksen alussa enemmän vasemmassa siivessä, mutta loppua kohden oikealla puolella hyökäten alamäkeen ja salaten syöttöjään. Pidin siitä, että matalista rannelaukauksista aiheutui välillä hyviä patjareboundeja, mutta Kanadan alakerta oli niissä vahvempi

Adin Hill oli kakkosvahti kaikissa neljässä pelissä, Shea Theodore loukkaantui avausottelun toisessa erässä, Alex Pietrangelo skippasi turnauksen puolikuntoisena ja William Karlsson liputettiin myös ulos turnauksesta ennen sen alkua loukkaantumisen takia.