Vastustajan kunnioittaminen

[power play]

Haluaisin nostaa esille keskustelua asiasta, joka tuntui tulevan menneen kauden aikana esille muutamaan kertaan (liikaa). Mielestäni nämä kaikki päähän kohdistuneet kyynärpää taklaukset ovat tahallisia vahingoittamis yrityksiä, kuten myös polvitaklaukset.
Pienestä vinkistä sain inspiraatiota kirjoittaa lisää aiheesta. Ottaisin esimerkiksi vaikkapa muutamia tilanteita menneeltä kaudelta.
Esim 1 Viimeisin Tuomo Ruudun taklaus... Ruutu oli taklaukseen lähtiessään varmasti hyvin tietoinen siitä, että kun hyppään kyynärpää edellä kavarin päätä kohti on varmaa, että sattuu...

Esim 2 Rami Alangon taklaus Jari Viuhkolaa päähän... Tahallinen vahingoittaminen (näin tilanteen) jossa ei onneksi sattunut mitään vakavmpaa. Tervonen ei miestä rankaisut, mutta onneksi Summanen näytti olevansa ajan tasalla.

Eli Summanen näytti mallia siitä millä saadaan asia korjattua....

Siispä asiallista keskustelua siitä miten pelaajat saadaan kunnioittamaan vastustajaa silloinkin, kun on jo "hapoilla".

 

[Oiva]

Aika pitkälti sontaa

Suurin osa polvi-ja kyynärpäätaklauksista tuskin on tahallisia vahingoittamisyrityksiä. Ylipäätään on vaikea uskoa, että montaakaan kertaa kaudessa vastustajaa yritettäisiin tahallaan vahingoittaa. Miksi näin tehtäisiin?

Aina puhutaan ja vaahdotaan siitä, että kuinka törkeä ja tahallinen joku teko oli, mutta kukaan ei koskaan kysy tekijän motiivia. Miksi näin ei tehdä? Siksi, koska vastausta ei koskaan saataisi. Vastausta ei saataisi, koska tekijä ei todellakaan usein yritä vahingoittaa ja siksi hänellä ei ole myöskään motiivia.

Miksi toimittajien, jeesustelijoiden ja jopa joidenkin jääkiekkoammattilaisten on niin vaikea ymmärtää pelin henkeä. Jääkiekossa sattuu näitä asioita. Ne eivät kuulu sinne, mutta niitä sattuu, vaikka me mitä tekisimme. Jos lähdemme niitä karsimaan täydellisesti, niin meillä on edessämme peli, joka ei ole enää jääkiekko. Vastustajan kunnioittamisen puuttumisesta puhuminen on suurta paskaa.

Se, mitä tämän maan kiekkoilussa olisi tehtävissä, olisi se, että alkaisimme todella arvostaa näitä kovaa pelaavia pelaajia, vaikka heille joskus ylilyöntejä sattuukin. Tätä peliä täytyisi opettaa. Ongelmaksi näyttää muodostuvan tällä nykyisellä taito+jalat-linjalla, että taklaamisen taitoa ei ole. Suuri osa jopa liigakiekkoilijoista ei osaa taklata. Nämä Ruutut, Mäkiahot ja kumppanit ovat niitä harvoja, jotka todella osaavat taklata. Jos heille joskus sattuu vahinko, niin turha heitä on siitä tuomita.

 

[Lapanen]

Viestin lähetti cowboy
Esim 1 Viimeisin Tuomo Ruudun taklaus... Ruutu oli taklaukseen lähtiessään varmasti hyvin tietoinen siitä, että kun hyppään kyynärpää edellä kavarin päätä kohti on varmaa, että sattuu...

Hoh-hoijaa.

Miten luulet saavasi asiallista keskustelua aikaan, kun heität hatusta vedettyä provoa kehiin?

No, 'alustuksesi' perusteella en pahemmin edes epäile että asiallista keskustelua haet.

Onnea valitsemallasi tiellä.

 

[power play]

On siis niin....

Ettei nykynuoret pelaajat osaa ajatella samalla kun pelaavat, vaan polkevat paikasta toiseen ja taklaavat kaikkea mikä liikkuu kiekolla ei niin väliä....? Onko se sitä rooli pelaamista?
Kyllä on nuorella pelaajalla tulevaisuudessa mahtava ja kunnioitettava rooli.
Lapaselle voisin sanoa, kyllä hakevani asiallista keskustelua.

 

[Oloneuvos]

Lukot eivät ole varkaita varten, eivätkä säännöt pelaajien valtaenemmistöä varten tässä asiassa. Näin kärjistäen, mutta totuus on, että viisi prosenttia pelaajista aiheuttaa 95 prosenttia vastustajan enemmän tai vähemmän tahallista loukkaantumisista. Samat nimet ovat valitettavasti toistuvasti otsikoissa.

En kiusallanikaan ota esille nimiä, sillä kaikki tietävät kyllä tilanteen, jos sen vain haluavat itselleen myöntää. Selviö vaan on, että tietyt pelaajat katsovat olevansa oikeutettuja touhuamaan kaukalossa toisten terveydetä välittämättä ja pelin hengen vastaisesti.

Jos puhutaan tekojen motiiveista, riittää sellaiseksi ilmeisesti hermokontrollin puuttuminen, joka olevinaan oikeuttaa summittaisen tai suunnitelmallisen toiminnan. Jos kerran jokainen on vastuussa mailastaan, on jokainen vastuussa myös kyynerpäästään ja polvestaan, samoin myös tilanteeseen nähden kohtuuttoman kovasta taklauksestaan, on se teknisesti kuinka puhdas tahansa.

Erilaisten "ongelmalasten" käytöstä tai oikeammin sen puutetta pyritään puolustelemaan pelityylillä. Jos pelityyli vie toisia sairaalaan joko niskatuessa tai ilman, on ainoa oikea tapa kitkeä pois sääntöjenvastainen kohtuuttoman kova pelaaminen joka ei todellakaan jääkiekkoon kuulu. Kysymyksessä on maalintekokilpailu, ei gladiaattoriottelu, ja siksi kaikkien asian osallisten on myös voitava poistua kaukalosta omin jaloin.

Taklaukset kuuluvat ehdottomasti jääkiekkoon ja ne ovat pelin hengen mukaisia. Niillä on kuitenkin oma paikkansa pelissä, eikä se ole tilaisuuden käyttäminen, kun on vähänkin mahdollista ajaa kaveri kylmäksi.

Keskustelun käyminen vastustajan kunnioittamisesta on mitä suurimmassa määrin tarpeellista, koska välinpitämättömyydestä ja tahallisuudesta johtuneita loukkaantumisia on kuluneella kaudella nähty liian kanssa. Kun kerran paksukalloisimpia ei voi päästää kalustettuun pukukoppiin, on syytä luoda järjestelmä, joka rankaisee säännöistä ja muiden terveydestä piittaamattomia niin rahallisesti kuin urheilullisestikin.

Eiköhän paksuimpaankin kalloon ala mennä järkeä, kun sitä ajetaan sinne oman lompakon ja tuntuvien pelikieltojen kautta. Kovaa saa ja pitää pelata, mutta jos tarkoituksellisesti liioitellun kovaa pelaavien pelaajien tyyli alkaa tulla maan tavaksi, ei peli enää ole jääkiekkoa, joka on ennen kaikkea taitolaji.

 

[finnjewel]

Vastustajan kunnioittaminen; mitä se on?

Käsite "vastustajan kunnioittaminen" putkahtaa kiekkokeskustelussa esiin yleensä vain silloin, kun käydään loukkaantumiseen johtaneen ja huomiota herättäneen taklauksen jälkipeliä. Määrittelemättä on kuitenkin mielestäni tyystin jäänyt, mitä VK oikeastaan tarkoittaa.

Aika monen taklauskeskusteluihin osallistuneen mielestä VK merkitsee sitä, että taklauksia ei tulisi viedä loppuun, mikäli taklauksen kohde näyttäisi olevan törmäykseen valmistautumaton. Toisaalta taas on kuultu tarinoita Atlantin takaa, joissa kerrotaan valmentajan jopa hyllyttäneen pelaajan pitkäksi toviksi, koska tämä ei ole vienyt yksittäistä taklausta loppuun. Jotkut puolestaan tuntuvat pitävän kriteerinä sitä, miten "vaarallinen" taklaushetkellä vallinnut pelitilanne on ollut; esim. onko taklattava sijainnut lähempänä omaa vai vastustajan maalia, tai onko hän pelaamassa kiekkoa hyökkäys- vai puolustussuuntaan.

Oma lukunsa ovat lähellä laitaa sattuneet selkääntaklaukset, joista monet keskustelijat tuntuvat olevan täysin eri mieltä: osan mielestä vastustajaa ei nimenomaan kunnioita se, joka selkänsä kääntää - toisten mielestä selkään taklaajat ovat kaikissa tapauksissa ehdottoman piittaamattomia VK:n suhteen.

Itse edustan sitä linjaa, jonka mielestä vastustajan kunnioittaminen tarkoittaa, että taklauksia ei aina tarvitse viedä täysillä loppuun. Minun puolestani taklata saa niin että morkoonit soivat, kun: taklattava etenee kohti taklaajan puolustusaluetta tai on jo siellä; kiekko on selkeästi taklattavan hallussa sekä tilanteissa, joissa taklattava on selvästi valmistautunut ottamaan taklauksen vastaan.

Myönnän, että tulkinnanvaraa omassa määritelmässänikin on.

 

[power play]

Samaan liittyvää

Kari Jalonen (TPS) toi jossain vaihetta talvea esille Nyky "pleksien" aiheuttamat loukkaantumiset, sillä nämä nykyiset kovalasimateriaalia olevat päädyt eivät jousta yhtään ja näin ollen pää on kyynärpää taklauksessa kuin pähkinän särkijässä.

Päädyt voi olla osasyy, mutta kyllä minä peräänkuulutan vastustajan kunnioittamisella, myös valmentajan vastuuta peluuttaessaan pelaajaa joka on altis ylilyönteihin.

Ajatelkaa tilanne: (siis täysin kuviteellinen)
Pelaaja taklaa toista kovaotteisesti päähän kyynärpäällä, voimistaen taklaustaan vielä hyppäämällä.
Seuraus: Taklattu pelaaja loukkaantuu vakavasti ja saa pysyvän päävamman.
Mitä nyt liikkuu taklaajan mielessä, mikä on fiilis....
mitä nyt liikkuu taklaneen pelaajan valmentajan mielessä, mikä on fiilis ....

 

[Dieppe]

Oiva tuossa väitti, että vastustajan kunnioittamisen puuttumisesta puhuminen on suurta paskaa. Olen jyrkästi erimieltä. Tuomo Ruudun taklaus oli tyyppiesimerkki tällaisesta tapauksesta. Jätkä näki hyvissä ajoin ettei Ojanen ole valmis. Hän taatusti myös ymmärsi että taklaus tulee olemaan tarpeeton, koska hän ei tulisi itse takuulla ehtimään kiekkoon.

En väitä että Ruutu halusi vahingoittaa Ojasta. Ennemminkin kyseessä on samanlainen ilmiö kuin liian monella Ruudun ikäisellä jätkällä liikenteessä. Vastuuntunto puuttuu kokonaan. Ruutu sekä aika monet hänen ikätoverinsa ovat kertakaikkia niin lapsellisia etteivät ymmärrä taklatessaan puolen kentän vauhdilla vastustajaa tai ajellessaan taajamassa 80km/h, mitä seurauksia näillä teoilla voi pahimmillaan olla.

Eli mielestäni liigassa on valitettavasti sellaisia pelaajia, jotka eivät kunnioita vastustajaa tarpeeksi. Esimerkiksi Herrat: Ruutu&Ruutu sekä Mcpussy ovat teoillaan osoittaneet tämän teorian oikeaksi. Ei voi olla sattumaa, että samoille pelaajille tapahtuu aina "vahinkoja".

 

[Oiva]

Vastustajaa on kunnioitettava

Minä en halua olla se henkilö, joka väittää, että vastustajaa ei tarvitse kunnioittaa. Sen sijaan olen se henkilö, joka väittää, että vastustajaa kunnioitetaan.

Tämän maan kiekkokaukalot ovat väärällään suunpieksäjiä, nilkkoihin hakkaajia, selänkääntäjiä, poikittaisella tökkijöitä, ja vielä uudelleen selänkääntäjiä. Sen sijaan, että osoittaisimme sormella niitä pelaajia, me todelliset jääkiekon ystävät kohdistamme vihamme niitä kohtaan, jotka yrittävät oikeasti pelata kovaa jääkiekkoa. Äkkiseltään laskien näitä kovan pelin pelaajia ei liigasta löydy varmaan pariakymmentäkään. Näiden miesten taklauksista 90% on täysin puhtaita. Melkein loput ovat pikkujäähyn arvoisia ja ne loput onnettomia vahinkoja.

Tunteella pelaaminen on juuri se, minkä perään me itkemme. Kukaan ei halua nähdä surffailevia virkamiehiä, vaan jokaisen tilanteen loppuun asti taistelevia pelaajia. Näitä äärimmäisellä tunnetasolla pelaavia pelaajia ei ole paljon. Heille sattuu vahinkoja. Näitä vahinkoja voimme yrittää kitkeä, mutta ennemmin keskittyisin opettamaan tätä tunteella pelaamista, taklaamista ja taklausten VASTAANOTTAMISTA. Nyt nämä perustaidot ovat aika monelta pahasti hukassa. Ne joilla on pyrkimys tähän, ovat arvostuksensa ansainneet, vaikka heille joskus vahinkoja sattuukin.

 

[power play]

Tarkoitatko Oiva

Vahingoilla ns. ylilyöntejä? Mikäli tarkoitat niin, mehän olemme silloin liikkeellä samalla asialla.

 

[Oiva]

Miksi kirjoitan?

cowboy: "Mielestäni nämä kaikki päähän kohdistuneet kyynärpää taklaukset ovat tahallisia vahingoittamis yrityksiä, kuten myös polvitaklaukset. "


Tuossa oikeastaan se ärsyke, minkä vuoksi koko viestiketjuun olen alkanut kirjoittaan. Oma näkemykseni on, että tuo on pitkälti täyttä sontaa. Tahallisia vahingoittamisyrityksiä on vähän ja suurin osa tapaturmista ei synny tahallisesta vahingoittamisyrityksestä.

Olen tässä yhteydessä sanottavani sanonut.

 

[polvipetteri]

Re: Vastustajaa on kunnioitettava

Viestin lähetti Oiva
Tunteella pelaaminen on juuri se, minkä perään me itkemme. Kukaan ei halua nähdä surffailevia virkamiehiä, vaan jokaisen tilanteen loppuun asti taistelevia pelaajia. Näitä äärimmäisellä tunnetasolla pelaavia pelaajia ei ole paljon. Heille sattuu vahinkoja. Näitä vahinkoja voimme yrittää kitkeä, mutta ennemmin keskittyisin opettamaan tätä tunteella pelaamista, taklaamista ja taklausten VASTAANOTTAMISTA. Nyt nämä perustaidot ovat aika monelta pahasti hukassa. Ne joilla on pyrkimys tähän, ovat arvostuksensa ansainneet, vaikka heille joskus vahinkoja sattuukin.

Lopulta tämä keskustelu kääntyy aina tähän, eli taklattavan vastuuseen. Mikä sinällään on aiheellinen asia. Mutta nykyään tuntuu siltä, että vastustajan sijoittuminen huonosti oikeuttaisi rankaisemaan julmalla selkäänajamisella. En sano, että Oiva tätä tarkoittaisi, mutta jotenkin homma on kääntynyt päälaelleen. Moni vahingollisista taklauksista tulee nimenomaan niin, että taklaaja tulee taklattavan takaa, jolloin on ainakin hyvin suuri todennäköisyys (ellei peräti varmuus siitä), että taklauksen kohde ei kykene taklaukseen varautumaan.

Aivan selvää on, että esimerkiksi Marko Ojanen ei kyennyt Ruutua havaitsemaan, tämän hän on myös itse sanonut jälkeenpäin. Samoin varmaa on, Ruutu näki Ojasen olevan täysin valmistautumaton taklaukseen. Tai jos ei nähnyt, miehen ei pitäisi edes pelata liigajäillä. Hänen liukuessaan Ojanen on niin vaarallisessa asennossa koko ajan, että on ihme, ettei miehelle lopulta käynyt pahemmin. Livenä hallissa tuo taklaus näytti ensin hamittomalta, mutta sitä se ei ollut, sillä videotarkastelu kertoo asian oikean laidan. Toki joku voi kysyä, miksi Ojanen ei luistellut pää ylhäällä tai ollut valmistautunut taklaukseen. Toisaalta voitaiisin kysyä, miksei Ruutu aja taklauksiaan kädet alhaalla ja siten, että taklattavalla olisi edes mahdollisuus vastaanottaa taklaus.

Minusta on väärin rankaista "nukahduksesta" raukkamaisella takaapäin tulevalla taklauksella.

Eilen Toni Lydman ajoi edestä päin mällin päin Puolan pelaajaa. Minusta tuo on suoraselkäistä. Toki, vahinko voi tuossakin käydä ja pelaaja loukkantua pahastikin, mutta taklattavalla on ainakin mahdollisuus varautua taklaukseen.

Kysymys, jolla yritän valottaa ajatusmaailmaani: Kuinka monta kertaa esim. Tuomo Ruutu on vahingoittanut vastustajaa taklatessaan tätä selkeästi sivulta tai edestä? En jaksa uskoa, että Ruutu olisi halunnut tahalisesti vahingoittaa Ojasta. Sen sijaan uskon, että hän olisi toisella tavalla toimiessaan voinut vaikuttaa siihen, että Ojanen ei olisi loukkaantunut.

 

[Oiva]

Tähän tämä tuntuu kääntyvän

Väärin. Taklattavan vastuuta harva on valmis myöntämään ja ainakaan minä en ole lukenut montaakaan järkevää tekstiä aihetta koskien. Se, mihin nämä keskustelut tuntuvat kääntyvän, on yksi yksittäinen T. Ruutun taklaus, joka minun ja monen muun mielestäni oli puhdas. Siitä taklauksesta on kuitenkin jo niin monessa viestiketjussa, että ehkä olisi viimein syytä varjella tätä ketjua siltä aiheelta.

Itse olen edelleen sanojeni takana. Ja sanottavani pitkälti sanonut.

 

[flintstone]

Jaa että raukkamaisesti

Mikä oli se raukkamaisuus jonka Tuomo Ruutu teki MOjasta taklatessaan? Tuomo veti taklauksen loppuun vaikka MOjanen ei nähnyt pikku-Rudyn tuloa. Tämäkö on se raukkamaisuus? Jääkiekon säännöissä ei ole ennenkään vaadittu että taklaajan pitää varmistaa että taklattava on valmis ottamaan taklauksen vastaan se taklauksen vastaanottamiseen valmistautuminen on taklattavan tehtävä. Taklaajan tehtävänä on pitää itse taklaus puhtaana, taklattava on kiekollinen, taklaus ei ole kohdistumassa selkään, taklattava on tarpeeksi lähellä tai kaukana (avojään taklaus) laidasta, kädet ja maila pysyy alhaalla, jalat pysyy jäässä ja vauhtia ei ole yli kolmea luistimen potkua. Tuomo teki nuo kaikki vaaditut, eli piti taklauksensa todella puhtaana. MOjanen sen sijaan oli kiekollisuudestaan ja laidan vieressä olemisestaan huolimatta täysin valmistautumaton ottamaan taklausta vastaan, MOjanen ei edes vilkuillu ympärilleen että onko kukaan tulossa kohti vaan hänen kaikki huomionsa oli vain ja ainoastaan kiekossa. MOjasen tilannetta huononsi vielä se että mies oli hieman kyyryssä asennossa kun Tuomon taklaus osui. Tapahtui valitettava loukkaantuminen jonka seurauksena MOjanen seurasi yhden pelin TV:stä ja palasi tämän jälkeen kokoonpanoon, Tuomo sai 2 ottelun pelikiellon kohtuuttoman kovasta pelistä ja palasi siis viimeiseksi jääneeseen 4 finaaliin.

Tuossa kyseisessä pelissä ja sarjassa nähtiin monia rumempia ja epäpuhtaampia taklauksia mutta niistä ei jeesusteltu tai jaeltu pelikieltoja kun kukaan ei loukkaantunut. En usko että ollaan kovinkaan terveellä pohjalla jos kontaktiin kannustavassa pelissä jaellaan pelikieltoja puhtaan epäonnen ja sattumuksien perusteella. Kaikkiin loukkaantumisiin ei ole selityksenä rikolliset otteet, ja jos mitään väärää ei ole taphtunut niin silloin ei pitäisi tuomita keksimällä keksityillä syillä.

Omasta mielestäni niin pitkään kun säännöissä ei määrätä katsekontaktia puhtaan taklauksen ehdoissa on tuo taklauksiin valmistautuminen ja ympäristönsä seuraaminen myös sitä paljon peräänkuulutettua vastustajan kunnioittamista aivan samoin kuin että ei käännetä viime hetkellä selkää tai jäädä kalastamaan muka loukkaantumalla vastustajalle isompaa kakkua.

 

[polvipetteri]

Re: Jaa että raukkamaisesti

Viestin lähetti flintstone

Omasta mielestäni niin pitkään kun säännöissä ei määrätä katsekontaktia puhtaan taklauksen ehdoissa on tuo taklauksiin valmistautuminen ja ympäristönsä seuraaminen myös sitä paljon peräänkuulutettua vastustajan kunnioittamista aivan samoin kuin että ei käännetä viime hetkellä selkää tai jäädä kalastamaan muka loukkaantumalla vastustajalle isompaa kakkua.

Kuten sanoin, Marko Ojanen kyykki pidempään siellä laidassa. Hän ei kääntynyt yllättäen tilanteessa selin, kuten (oliko se) Tuokko toisen Ojasen edellä viime kevään finaaleissa.

Olen samaa mieltä, että sekä pelin seuraaminen että taklauksen puhtaus ovat molemmat vastustajan kunnioittamista. Suorastaan edellytys sille. Mutta tässä tullaankin ristiriitaan. Kummankin "ehdon" rikkomista seuraa hyvin usein taklattavan loukkantuminen. Kysymys kuuluu: Kummallako on lopullinen vastuu taklauksesta? En nyt puhu mielipiteistä vaan faktoista. Kumpiko voi siinä tilanteessa vaikuttaa taklauksen loppuun asti viemiseen, taklaaja vai taklattava? Sanokoot sääntökirjat mitä hyvänsä. Siellä kun eivät säännönmukaisten otteet ole kuitenkaan synonyymi vastustajan kunnioittamiselle ja loukkantumisriskin pienentämiselle. Vaikka ovatkin mm. sitä varten suunnitellut.

Ymmärrän, että vastuun kasaaminen pelkästään taklaajalle kääntäisi sekin asetelman päälaelleen. Pahimmillaan se johtaisi näiden äkkinäisten selänkääntämisten ja kaatuilujen lisääntymiseen. Ei kelkkaa voida sinnekään suuntaan kuljettaa.

Tämä nyt on inttämistä parhaimmillaan, mutta tuonpa nyt oman näkemykseni vielä kerran esiin: Minusta Ruutu tuli tilanteeseen kädet ylhäällä ja (toistetaan se nyt vielä) kiinnittämättä mitään huomiota Ojasen huonoon taklauksen vastaanottamisasentoon. Taklaus ei ollut mielestäni sääntöjen mukainen eikä taklaaja kunnioittanut taklattavaa.