Teeman ympärillä käydyssä keskustelussa on pari ongelmaa/vinoumaa.
Tässä on kyse paljon suuremmasta ja rankemmasta asiasta kuin siitä, että se ja tämä henkilö on käynyt vastaanotolla ja "on ihan ok käydä psykoterapiassa". Siitä, mitä siellä sisällöissä on - tai mikä kohteen tunne on, mitä siellä on. Mitä kaikkea on kertonut terapiassa läheisistään, itsestään, vaikkapa työpaikan sivusuhteesta, virallisesta parisuhteestaan, sukulaisistaan, lapsuuden hyväksikäyttökokemuksista jne. jne. Siinä tilanteessa on täysin samantekevää, mitä de facto siellä tiedoissa lukee - kaikki tämä voi uhrin näkökulmasta siellä lukea, ja kaikki se pelottaa. Ei se, että "joku saa tietää että kävin terapiassa". Todella rankka, elämään vaikuttava pelko, jota kaikki eivät välttämättä kestä.
Tästä syystä vähän ihmetyttää, että julkikeskustelussa edelleen ollaan lähinnä huolissaan ja ohjeistetaan siitä, jos henkilötunnus tms. on vuotanut. Ne ovat aika lailla sivuseikka tässä uhrien osalta. Samalla ne uhrit, joita on saatu haastatteluun ovat jutuissa huolissaan lähinnä hetusta, koska terapiassa ei heidän kertomansa mukaan ole käsitelty mitään erityistä. Tämä jopa peittää sek keskustelun ihmisistä, jotka ovat nyt piilossa jossain kiven alla ja harkitsevat tämän johdosta jopa elämänsä päättämistä. Eivät he anna edes "nimi muutettu"-haastatteluja Ylelle tai Hesarille.
Tämä on tämän kuvottavan rikoksen suurin juttu. Tietoturvan petraamiseen tämä toivottavasti johtaa, samoin ehkä hetujärjestelmän uusimiseen, GDPR-korvauksiin jne., mutta näiden ihmisten elämän pilaamista ja mahdollista itsemurhaa ne eivät peruuta.