Varusmiespalvelus

[vetti]

Intistä sai hyvin läpileikkauksen keskivertosuomalaisen mielen maailmaan. Siellä myös oppi, että raumalaiset ja porilaiset ovat aikamoista sakkia ja kansallisen hyvinvoinnin suhteen on hyvä, että nuo paikat ovat lähellä toisiaan.

Tuo tutustuminen muualta kotoisin oleviin ja asuviin miehiin (naisia ei vielä sallittu) teki kieltämättä hyvää. Porukkaa oli kuka mistäkin. Oli siellä yksi Ahvenanmaaltakin, vaikka pakko ei olisi ollut. Oppihan hän suomeakin, ei montaa sanaa osannut kun ekaa kertaa törmättiin. Itse kun olin ja olen koko elämäni asunut pk-seudulla, niin oli ihan hyvä kokemus. Toki tuon jälkeen olen tutustunut ihmisiin mistä päin Suomea ja palloa. Silloin se puhkaisi kuplaani.

Armeijaa en tietenkään käynyt. Puolisotilaallisen pursiseuran.

 

[Warrington]

Intistä sai hyvin läpileikkauksen keskivertosuomalaisen mielen maailmaan. Siellä myös oppi, että raumalaiset ja porilaiset ovat aikamoista sakkia ja kansallisen hyvinvoinnin suhteen on hyvä, että nuo paikat ovat lähellä toisiaan.

Totta. POHJOISEEEEESSA tykistö leirillä käyneenä myös oppi, että luonnonvaraisia poroja ei saa ampua tykillä metsästysmielessä, kaikki porot ei ole Kärppä-faneja vaan osa RoKin faneja, ja että Suomen puolustusvoimien pelitapa on aika träppäävä. Tykeillä vaikea tehdä hyökkäykseenlähtöjä muuten kuin hitaasti. Voimahyökkääjiä eli tankkeja Suomella on myös aika rajallisesti.

 

[Aleksandros]

Summa summarum, ihan vitun paskaa aikaa josta en koe hyötyneeni elämässä yhtään. Jos joku väittää hyötyneensä, haluaisin kuulla perustelut.

Varmasti nuo koetut hyödyt ovat kovasti riippuvaisia sekä palvelusajasta ja -asenteesta että siitä, mitä siviilissä sen jälkeen puuhaa. Itse koen hyötyneeni intistä paljonkin. Olin intissä vuoden, kävin RUKin, ja erityisesti johtajakoulutuksesta ja -kokemuksesta koen hyötyneeni merkittävästi. Intin jälkeen opiskelin aineenopettajaksi, ja tuota ammattia ja koulutusta intti palveli monessakin mielessä.

1. Esiintymiskokemus -> En intin jälkeen ole juurikaan jännittänyt esitelmien tai puheiden pitämisiä tai harjoitusoppitunteja (joita moni opetusharjoittelussa ollut jännitti kädet vapisten), koska tuolla esiintyminen oli päivittäistä lähes puolen vuoden ajan.

2. Organisointi ja ajan hallinta -> Oppituntien suunnittelu minuuttiaikataululla ja eri toimintojen organisointi on lähes lasten leikkiä inttikokemusten jäljiltä.

3. Oppia omista vahvuuksista ja heikkouksista.

4. Kritiikinsietokyky parani.

5. Itseluottamus parani. (koska pärjäsin hyvin, vaikka oli paljon haastavia tehtäviä ja vaikka tuollainen inttiäijäily on vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella)

6. Iso kasa uusia tuttavuuksia.

7. Paljon käytännön kokemusta vastuun kantamisesta ja siitä, miten vastuuta kannattaa tai ei kannata jakaa.

8. Paineensietokyky parani, koska painetta lyötiin sekä RUKissa että johtajakaudella niskaan varsin säännöllisesti ja usein myös varsin suuria satseja.

9. Paljon kytemään jääneitä ajatuksia esim. ryhmähengen luomisesta, kiusaamisen ehkäisemisestä ja motivoinnista, jotka ovat keskeisiä komponentteja myös opettajan työssä.

Hyötyjen lisäksi inttivuodesta jäi valtavasti monenmoisia muistoja, joihin tulee usein palattua. Ja toki paljon sotilaallisia taitoja ja tietoja, joilla ei juuri mitään tee siviilissä.

En itsekään varmaan olisi hirveästi oppeja tai hyötyä saanut siviiliin perus puolen vuoden palveluksesta. Johtajakoulutus ja itse johtaminen sen sijaan tarjosivat paljon.

 

[pernaveikko]

En tiedä miten tänä päivänä menee, mutta meidän aikaan alikersantteja tarvittiin tietty määrä, ja kun nuo määrät ei täyttyneet läheskään jokaisessa saapumiserässä, niin alikersanteiksi pääsi suunnilleen jokainen vapaaehtoinen, joka pystyi suorittamaan peruspalveluksen, eikä ollut ampunut kovin montaa tupalaistaan.

Tupakaveria ei valittu, vaikka haki. Ei hän ketään tupalaista ampunut, mutta oli muuten ehkä hieman yksinkertainen. Noihin aikoihin tosiaan pääsi suunnilleen kaikki.

Yhtään mitään hyötyä intistä ei ole ollut. Kukaan ei ole edes kysynyt siitä jossain työhaastattelussa. En tiedä missä sotilaspassini on, saattaisi olla äidin vintillä. Johtajuus on eri asia, mutta sellaisista asioista en ole kiinnostunut.

Eihän tuo mikään niin huonokaan laitos taida olla, mutta sitä pitäisi miettiä onko pakottaminen oikea keino. Varsinkin siinä kohtaa, kun ei siellä lopulta juuri mitään edes tehty.

Ihan hyviäkin koulutuksia ja harjoituksia oli, mutta mihin niitä nyt tarvitsee. Oikeastihan, jos sota alkaa, niin ne pitäisi kaikki opetella uudelleen. Tiedän jotain ohjusjärjestelmästä, mutta en muista miten se laukaistaan. Tai tuskin sitä koskaan kerrottiinkaan, kun joku muu päättää siitä.

 

[Introexpertti]

Muistan hyvinkin erään alikersantin. Veljensä oli kokelas. Molemmat kovia kuntoilijoita. Tämä alikessu niistä ressu. Olivat niin eri puusta vesitettyjä kun olla voi. Alikersantin kanssa olin itse paljon tekemisissä. Kova jatkä omalla tavallaan Polki lomilleen ja lomilta ois noin 80km matkan. Kasarmille palattuaan matkassa oli aina jätesäkissä matkalla löytyneitä hylsyjä(pulloja,tölkkejä). Näitä se sitten pesi hammasharjalla illalla pesutiloissa, kun toiset pesi hampaitaan. Seuraavana päivänä hän pesi pyöränsä. Pesi ketjut hammasharjalla. Toivottavasti hänellä oli monta hammasharjaa. Kova oli myös syömään. Parhaiten muistan, kun veti yhdellä sotsin reissulla kaksi pakillista italianpataa ja puoli pussia paahtoleivän tapaista. Eikä tuntunut tuntuvan missään. Ruokahan annosteltiin toki, mutta aina annoin hänen syödä niin paljon kuin halusi. Ja hänhän halusi. Santsia pyysi ja sai ainakin, kun olin sitä antamassa.

Olin siis sotilaskeittäjä. SuperSpade. Lihoin vajaa 20kg. Sai syödä. Sai syödä sen mitä muut olisivat saaneet, mutta ehdin ensin. Eikä ne tiennyt mitä heille olisi kuulunutkaan. Lähinnä vedettiin vanukkaat. Porukassa. Ei maistu enään NamiNami.