Varusmiespalvelus

[chandler]

eli mulle pamahti b miehen pahvit selkävian takia,minulle kerrottiin,että palvelus ei näin olisi niin raskas minulle kuin muille,mutta olisiko täällä joku joka tietäisi vähän tarkemmin et mitä pitää tehdä ja mitä ei

 

[Pate 00]

Itse vetelin bemarina rasitusastman takia. B-luokkaan heitetään jossain määrin vammaiset jotka eivät kykene muiden tavoin fyysiseen palvelukseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa pääosin että puskassa juoksemisen ja oikean sotimisen sijaan b-miehet vaikuttavat pääosin taustajoukoissa, eikös siihen ole jonkun sortin "huoltokomppania". Toimistohommia tai muuten kevennettyä palvelusta, selkävammalla saat suurella todennäköisyydellä nosto- ja marssivapautuksen.

Alokaskauden jälkeen mut sijoitettiin pääesikuntaan lähetiksi, joka siis oli pelkkiä toimistotyöhön liittyviä sisähommia. Luulenpa ettet tunne armeijaa niin paskaksi paikaksi kuin muut, sillä toiminta tuntuu jopa järjelliseltä.

Ainoana miinuksena on tuo, että kuinka itsetunto kestää jaottelun b-luokan kansalaiseksi.

 

[Rebel]

No meidän komppania oli kokonaan B-komppania, mitä nyt yksi A-mies per joukkue, sinne ilmeisesti koottiin alokasajan jälkeen jengiä koko Santiksesta. Kundit oli sitten komennuksella(Eli esim. presidentinlinnan kirjeenjakajina tai jossain hommissa pääesikunnassa) joka toinen viikko ja joka toinen viikko sitten harjoiteltiin "inttihommia".

Ainoa ongelma näin varusmiesjohtajan kannalta oli se, että kun tuli joku tosi paha nakki(siis rasittava), niin kundit lähtivät jonossa lääkärin vastaanotolle. Toki tämäkin on aika yleistys, se vähän riippuu mimmoiseen tupaan kukin joutuu. Jotkut tuvat olivat heti valmiina ihan mihin vaan, kun vain jotain sanoi, toiset taas eivät useankaan käskyn jälkeen. Eli kun tuvassa oli yksi jota ei napannut, niin se helposti tarttui muihinkin.

Jopa kokelaskaverini oli B-mies, että ei se edes etenemistä intissä estä, jos vain haluaa siinä helvetin laitoksessa vuoden elellä.

Sotilaina B-miehet olivat/ovat ihan yhtä hyviä kuin A-luokituksellakin "merkityt". Melkeinpä vähemmän ulinaa kuuluu B-miesten suunnalta, jos jotain raskasta jouduttiin tekemään.

 

[Sistis]

Enpä tiedä... palvelus on pirun löysä nykyaikana, olet sitten A-mies, tai B-mies... ei pitäisi tuottaa ongelmia.

Itse olin A-mies, vaikka itselläni on 10 asteen skolioosi selässä, oikea jalkateräni on 2cm vasenta lyhyempi ja oikea sääreni on 0,4cm vasenta säärtä lyhyempi. Lisäksi minulla on suhteellisen paha koivu-allergia....

Eikä missään vaiheessa edes ehdotettu B-miehen papereita. En ehkä olisi edes halunnutkaan.

 

[varjo]

Rebel:
Niin lähtötilanteessa ei ole suurtakaan eroa A ja B miehellä mutta ainakin oman johtajuuskokemukseni mukaan velttoilu lisää velttoilua l. kun palvelus ei ole fyysisesti raskasta/kuri ei ole kovaa niin sitä hiljalleen muuttuu vemppaajaksi jne.


Kun annat vempalla pikkusormen se vie koko oikean käden käyttövapautukseen...
Henk.koht en tosin tuosta vempan ihanuudesta päässyt/joutunut nauttimaan kertaakaan joten en voi puhua omasta puolestani.

 

[Tapio Rautalapio]

B

Joo, B:n paperit ne nappas meikäläisellekkin kutsunnoissa. Ei siinä mitään olisi kyllä harmittanutkin ellei armeijaan olisi otettu, mutta en voi olla mainitsematta sitä, että eräs koulukaveri sai C:n paperit sillä perusteella, että hänen vasen (?) jalkansa on 1.5cm lyhyempi kuin toinen... Sanottakoon että oma "liikunta-ja tukielimistön" (tai whatever) sairaus on tuohon verrattuna HIEMAN vaikeampi...

Niin, tosiaan se evel. siellä kutsunnoissa paasasi mulle varmaan valehtelematta 15min siitä, kuinka ihailtava asenne mulla on. Oli varmaan suorilta lupaamassa mulle AU-koulutuksen. Eli kaippa se enimmäkseen asenteesta on kiinni. Tosin viime aikoina olen kuullut pelkkää positiivista tästä mystisestä varusmiestoimikunnasta:D . Sinne voisi sitten yritellä.

Tosin kyllä tuo lääkintäpuolikin kiinnostaisi ja todellakin, olisi kiva saada joku sotilasarvo, mutta katsotaan mihin kunto riittää...

Nimim. 14.7.2003 PAROLAN PANSSARIPRIKAATI

 

[Tommy]

Sama täällä, selkävian takia olen herra B.
Kanto- ja marssivapautuksesta taisi inttilääkäri puhua.

Tammikuu 2003, Santahamina.

 

[The Hawks]

Meillä Säkylässä (ja varmasti muuallakin) oli b-miehille kokonaan oma komppania. Olihan niitä bemareita muuallakin, mutta heidät kuitenkin yritettiin keskittää E-HK:hon. Siellä oli tarjolla varusvarasto, tväl-varasto jne. hommia. Toisin sanoen "hyödyllistä" hommaa, eli näistä kavereista jotka sinne joutuivat ei intti varmasti tunnu kovin raskaalta, joskin tylsältä varmastikin.

Vemppaaminen on mielenkiintoinen ilmiö. Aluksihan sitä harrastetaan siksi että vältetään raskaampi koulutus, tätä tapahtui ainakin meillä varsinkin alokas-kaudella. Loppuvaiheessa, viimeisen kolmen kuukauden aikana sitä alettiin harrastamaan lähes aina kun joutui tekemään jotakin, vaikka se olisi ollut vain jotain liikuntaa. Kurin löystyminen ja ohjelman keventyminen siis lisäsi vemppaamista paljon. Kukaan ei enää jaksanut tehdä mitään. Itselläni muuten vemppapäivät olivat 18/270 + kaksi päivää osastolla.

Tapio Rautalapio: Joo, kannattaa koittaa VMTK:n hommiin. Se on myös yksi paikka jossa armeija voi tuntua järkevältä. AU-koulutusta ne varmasti ovat ensiksi tarjoamassa, mitä meidän saapumiserää muistelen niin AUK:iin ei halunnut juuri kukaan. Muistaakseni yksi kaveri pakotettiin meidän komppaniasta, osalle oli ihan sama ja loput menivät vapaaehtoisesti. Moni oltaisiin laitettu mutta eivät halunneet. Koita lääkintäpuolelle. Itse olin Lääkintämiehenä yhdeksän kuukautta, ei ollut paha homma ja sain kaksi EA kurssia suoritetuksi siviiliinkin.

 

[Kossu]

Näkökulmia:

Näyttää siltä, että armeija on vapautuksissaan sahannut itseltään käden irti. Lääkäreille on luotu ohjeistus, jota voi yksittäinen mies käyttää miten tahansa hyväkseen. Lisäksi siinä kiireessä lääkärin mahdollisuus hoitaa ja todeta oikeasti sairaat yksilöt on mahdoton.

En yleistä, mutta on ollut jälkeenpäin mielenkiintoista havaita, miten ne suurimmat "vemppaajat" käyttävät jälkeenpäinkin elämässään hyväkseen tarjoutuvia porsaanreikiä. Harvemmin heistä löytyy minkään alan keskushyökkääjää.

Keskimääräisesti suomalainen mies tuntuukin olevan sairaimmillaan 19-20 vuotiaana, parantuu äkisti siinä 20-21 vuotiaana ja sairastuu uudelleen eläkeiän kynnyksellä. Hämmästyttävää...;)

Muuten The Hawks: henkilö ei valitse itselleen palvelusaikaa tai tai palvelustehtävää. Se määrätään hänelle tarpeen ja soveltuvuuden mukaan. Halukkuus tulee viimeisenä. Eikä välttämättä kaikissa tapauksissa se paras järjestys valintakriteereissä.

 

[wilco]

Re: B

Viestin lähetti Tapio Rautalapio
Tosin kyllä tuo lääkintäpuolikin kiinnostaisi ja todellakin, olisi kiva saada joku sotilasarvo, mutta katsotaan mihin kunto riittää...

Kaikkihan saavat jonkin sotilasarvon aina jääkäristä tms lähtien...niin paitsi, jos on palvelusajan ilmatorjunnassa, jota ei edes lueta aselajiksi ollenkaan...

Että silleen...

 

[Suomi-Salama]

Re: Re: B

Viestin lähetti wilco
Kaikkihan saavat jonkin sotilasarvon aina jääkäristä tms lähtien...niin paitsi, jos on palvelusajan ilmatorjunnassa, jota ei edes lueta aselajiksi ollenkaan...

Ilmatorjunta onkin elämäntapa, tosin olen kuullut joidenkin väittävän, että se siitä huolimatta olisi myös aselaji. ;) Joka tapauksessa sen merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä on aivan ehdoton. Vihollinen tekee ensi-iskunsa ilmasta käsin.

En nyt ihan samaa mieltä ole tuosta Kossun väittämästä, että halukkuus tulee vasta viimeisenä kriteerinä palvelusajalle tai tehtävälle. Toki on myös puolustusvoimien etu, jos se saa tehtäviinsä mahdollisimman motivoitunutta porukkaa. Mutta se on kyllä totta, että kaikki paikat on täytettävä, oli halukkaita tai ei.

B-miehen paperi ei ole ylitsepääsemätön este sille, jos henkilö haluaa esimerkiksi johtajakoulutukseen. Joskin rajoittava seikka se kyllä on. Mutta on monia tehtäviä, joissa fyysiset ominaisuudet eivät ole ratkaisevia edellytyksiä. Esimerkkinä mainittakoon nyt juuri vaikka siitä ilmatorjunnasta patterin viestiupseerin hommat, johon koulutus annetaan RUK:ssa. Tiedän itse joitain tapauksia, joissa B-mies on suorittanut RUK:n siinä missä muutkin, toki liikuntarajoitukset huomioiden.

 

[Kossu]

Ihan tiedoksi. B-palvelusluokka ei ole esteenä johtajakoulutukselle, jos se oli jollekulle epäselvää.

Suomi-Salama:
Toivottavasti halukkuutta pystytään käyttämään hyväksi valinnoissa, mutta sillä ei "juridisesti" ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on henkilön palvelusaika. Toisin sanoen, en minä voi päättää kauanko armeijan vaatteita käytän - 6kk vai 12kk. Esimiehet tekevät lopullisen valinnan. That is what I tried to say.

 

[Ande]

Viestin lähetti Kossu
Ihan tiedoksi. B-palvelusluokka ei ole esteenä johtajakoulutukselle, jos se oli jollekulle epäselvää.

Ei ole, ei.

Jos B-miehen ainoa tavoite on hankkia aliupseerin tai upseerin koulutus, niin toki vaihtoehtoja löytyy. Onko sitten pelkästään jonkinlainen johtajakoulutus oikea tapa haluta jotain paikkaa, onkin sitten toinen juttu.

Väitän, että joku huoltokomppanian kokkikokelas, toimistoalikersantti, asentaja-alikersantti tai vaikkapa autokuskialikersantti ei ikipäivänä pärjäisi esim. panssarintorjunnan kk-miehenä tai tiedustelun radistina tai alikersanttina.
Kaikki aselajit ovat toki tärkeitä, mutta olen sitä mieltä, että em. pst kk-miehen tehtävä (vaikkakin ihan tavallinen puolen vuoden jääkäri) vaatii kuitenkin paljon enemmän sisua ja kuntoa, kuin joku soppakeittäjien kessupomon hommat.

 

[Suomi-Salama]

Viestin lähetti Ande
Väitän, että joku huoltokomppanian kokkikokelas, toimistoalikersantti, asentaja-alikersantti tai vaikkapa autokuskialikersantti ei ikipäivänä pärjäisi esim. panssarintorjunnan kk-miehenä tai tiedustelun radistina tai alikersanttina.
Kaikki aselajit ovat toki tärkeitä, mutta olen sitä mieltä, että em. pst kk-miehen tehtävä (vaikkakin ihan tavallinen puolen vuoden jääkäri) vaatii kuitenkin paljon enemmän sisua ja kuntoa, kuin joku soppakeittäjien kessupomon hommat.

Mistä ihmeestä sen voi varmasti tietää pärjääkö kuka missäkin, jos sitä ei ole kokeiltu? Meistä sotaa kokemattomista kukaan ei voi väittää tietävänsä käyttäytymistään tosipaikassa. Intissä se rohkein suunsoittaja, pelleilijä tai rehentelijä saattaa olla tosipaikassa täysi raukka ja päinvastoin. Käyttäytymistä voi vain olettaa esimerkiksi erilaisten psykologisten testien ja paineensietokyvyn testaamisen (jollaista intissä esim. ns. "turha" odottaminen on) avulla. Täysin turhaa lähteä arvottamaan joitakin tehtäviä toisiin tehtäviin nähden, koska jokaiselle on varmasti perustelunsa ja kokonaisuuden kannalta tärkeä paikkansa.

 

[The Hawks]

Viestin lähetti Kossu
Näkökulmia:
Muuten The Hawks: henkilö ei valitse itselleen palvelusaikaa tai tai palvelustehtävää. Se määrätään hänelle tarpeen ja soveltuvuuden mukaan. Halukkuus tulee viimeisenä. Eikä välttämättä kaikissa tapauksissa se paras järjestys valintakriteereissä.

Ei henkilö sitä valitsekaan, tiedän. Valintakriteerit nyt ovat aika häilyviä. Esimerkiksi AUK:hon saadaan porukkaa aina tarpeen mukaan sopiva määrä, jonkin verran sinne halutaan ja vapaaehtoisiakin löytyy. Soveltuvuuskaan ei aina ratkaise, osa sinne laitetaan muuten vaan ja muutamia potentiaalisia jätetään pois. Toisin sanoen osa porukkaa menee AUK:iin arvalla. Kyllä halukkuuskin ratkaisee jonkin verran, ainakin minun kokemuksieni perusteella. Meilläkin oli paljon jätkiä joita viimeiseen asti koitettiin sinne pistää mutta joista tulikin vain perus jääkäreitä.

 

[Kossu]

Viestin lähetti Ande


Ei ole, ei.

Jos B-miehen ainoa tavoite on hankkia aliupseerin tai upseerin koulutus, niin toki vaihtoehtoja löytyy. Onko sitten pelkästään jonkinlainen johtajakoulutus oikea tapa haluta jotain paikkaa, onkin sitten toinen juttu.

Väitän, että joku huoltokomppanian kokkikokelas, toimistoalikersantti, asentaja-alikersantti tai vaikkapa autokuskialikersantti ei ikipäivänä pärjäisi esim. panssarintorjunnan kk-miehenä tai tiedustelun radistina tai alikersanttina.
Kaikki aselajit ovat toki tärkeitä, mutta olen sitä mieltä, että em. pst kk-miehen tehtävä (vaikkakin ihan tavallinen puolen vuoden jääkäri) vaatii kuitenkin paljon enemmän sisua ja kuntoa, kuin joku soppakeittäjien kessupomon hommat.

Jos ei nyt ihan sotakokemuksiakaan, niin sanotaan vaikkapa Balkan-kokemuksista, että sillä ei ole välttämättä mitään merkitystä, mikä on sa-koulutus, kun tulee "todellinen" tilanne vastaan. Huoltokoulutettu pärjää siinä kuin tuo mainitsemasi "pst-koulutettukin". Kyse on pitkälti asenteesta hetken koittaessa.

On lyhytnäköistä epäillä kenenkään intressejä, toimintakykyä ja ennenkaikkea toimeenpanokykyä ennen käytännön tilanteita. Valitettavasti sellaisia ei voida rauhan ajan olosuhteissa Suomessa järjestää.

 

[teemu_s]

Itse aloitin armeijaurani Esikunta- ja huoltokomppaniassa. Ilmoitin kuitenkin lääkärintarkastuksessa halukkuuteni johtajatehtäviin ja nyt sitten kellistelen reservin vänrikkinä, A-kuntoisuusluokassa. Sen koulutuksen näkee tuosta allekirjoituksesta! ;)

B-miesten huoltohommat on niitä tärkeimpiä ja ilman niitä ei koko homma toimisi. Kuitenkin jos haluat "mielekästä" tekemistä niin ehkä autokuskin paikka voisi olla hauskaa: kuljetat esikunnan väkeä eestaas ja syöt vielä samoja ruokia kuin herratkin! :p

Ennen kaikkea kannattaa olla avoimin mielin ja ottaa oppi vastaan armeijassakin. Ainakin uusia tuttavuuksia syntyy varmasti. Kaikki ei tosin ole niitä miellyttävimpiä mutta kuitenkin. Ei se niin paha paikka ole etteikö sitä kannattaisi kokeilla.


EDIT: IT ei ole aselaji, ei elämäntapa vaan se on uskonlahko! :D

 

[Ande]

Viestin lähetti Suomi-Salama


Mistä ihmeestä sen voi varmasti tietää pärjääkö kuka missäkin, jos sitä ei ole kokeiltu? Meistä sotaa kokemattomista kukaan ei voi väittää tietävänsä käyttäytymistään tosipaikassa. Intissä se rohkein suunsoittaja, pelleilijä tai rehentelijä saattaa olla tosipaikassa täysi raukka ja päinvastoin. Käyttäytymistä voi vain olettaa esimerkiksi erilaisten psykologisten testien ja paineensietokyvyn testaamisen (jollaista intissä esim. ns. "turha" odottaminen on) avulla. Täysin turhaa lähteä arvottamaan joitakin tehtäviä toisiin tehtäviin nähden, koska jokaiselle on varmasti perustelunsa ja kokonaisuuden kannalta tärkeä paikkansa.

Olet täysin oikeassa.
Juuri ne kovimmat suunsoittajat ja leuhkijat eivät kyllä armeijassakaan kovin erikoisesti pärjänneet ja olivat heti kitisemässä jostain ylimääräisistä nakeista, vartiovuoroista jne.
Ja sitäpaitsi, jos se 6kk:n mies olisikin alokasajan jälkeen määrätty sopankeittäjäksi pst-koulutuksen sijaan, olisi hän varmasti pärjännyt siinä kenttäkeittimenkin äärellä ihan hyvin.
Alokaskomppanioista vaan yleensä ei edes laiteta tiedustelukomppaniaan tms. mitään ihan heikkokuntoisimpia ja ylipainoisimpia, sillä tottakai jokainen pyritään kouluttamaan kykyjensämukaiseen sodanajantehtävään.

Kaikki aselajit ja tehtävät ovat tärkeitä (huolto on helvetin tärkeä osa kokonaisuutta, vaikkeivat huoltomiehet välttämättä edes näkisi vihollista kertaakaan).
Yhden osan puuttuminen haittaa kokonaisuutta ja ilman tätä jotain osaa homma ei toimisi.

 

[varjo]

Karjalan Prikaatissa tiedustelukomppaniaan valittiin ihmisiä joilla oli papereissa merkintöjä urheilutaustasta, partiohommista tms. Lisäksi me johtajat saimme tiputtaa P-kauden jälkeen huonoimmat muihin yksiköihin :)
Pääsääntöisesti Aukkiin sitten pääsivät vain hyväkuntoiset jne. Miehistö tosin on näissä tavallisissa yksiköissä (siis ei LJK vaan muut tiedustelu ja sissikomppaniat) pääsääntöisesti jonkun verran muita kovakuntoisempaa. Koko Yksikön Cooper ka. oli jotain 2900, johtajilla >3000.

Fyysinen kunto ehkäisee stressin vaikutuksia ja ainakin mitä vanhoista kaukopartiohommista on opittu niin kova koulutus kouluttaa paremmin koviin tehtäviin, tottakai S-S on oikeassa että koskaan ei voi tietää miten itse käyttäytyisi.

 

[FourForty]

Re: B

Viestin lähetti Tapio Rautalapio
Tosin viime aikoina olen kuullut pelkkää positiivista tästä mystisestä varusmiestoimikunnasta:D . Sinne voisi sitten yritellä.

Tosin kyllä tuo lääkintäpuolikin kiinnostaisi ja todellakin, olisi kiva saada joku sotilasarvo, mutta katsotaan mihin kunto riittää...

Nimim. 14.7.2003 PAROLAN PANSSARIPRIKAATI

VMTK:n puheenjohtaja on Parolassa vuoden mies, eli voi kotiutua millä arvolla tahansa aina panssarimiehestä kersanttiin. Puheenjohtajaksi pyritään vasta puolen vuoden palveluksen jälkeen (muihin tehtäviin alokasajan jälkeen), joten siinä välissä ehtii hyvin käydä AUKin jos sinne joutuu. Oman aikani kaksi puheenjohtajaa kotiutui kersantteina, ja varapuheenjohtaja yleni korpraaliksi. Eli kyllä sieltäkin ylenemään pääsee jos sattuu tuuri käymään.

Kannattaa tosiaan yrittää VMTK-hommiin, niitä oli huikean mukava tehdä ja samalla sai velvollisuutensa suoritettua. Hiukan paremmalla palkalla voisin lähteä milloin tahansa takaisin vapaa-ajantoimintoja järkkäämään ja pleikkarilla pelaamaan...

Nimim. Panssariprikaatin VMTK 1/00 rulez 4eva

 

[Tritiac]

Minäkin olin B-mies kun armeijan kävin. Mutta minullapa kävi sellainen paska juttu, että minut valittiin juuri siihen ainoaan hommaan mikä oli tarjolla ja oli yhtä vaativa kuin muutkin A-miesten hommat. Oli niin kiva päästä kaikille mettäreissuille ja leireille kun kaverit jäi patterille löhöämään.

 

[Roku]

Syynistä tullessani kuuluin luokkaan A2, armeijan lääkärintarkastuksessa minut pudotettiin luokkaan B1 huonon kuuloni takia. Sain samalla vapautuksen kaikista raskailla vehkeillä ampumisesta, eli en päässyt edes singolla posauttamaan, rynkyllä sitten räiskin senkin edestä, ja yleensä aina ohi. Rynkyllä rynkyttäessäni jouduin kuitenkin käyttämään kaksinkertaisia kuulosuojaimia.

Muuta vapautusta tuo B1-luokka ei sitten tuonutkaan, eli normaalisti palvelin kahdeksan kuukautta alkuperäisessä komppaniassani. Se hyvä puoli meillä B-miehillä on, että kertaamaan emme joudu, en ainakaan minä ole joutunut enkä siihen muutakaan syytä keksi.

 

[Warrington]

Kertoo perusarvoista sekä siitä, että on tottunut tekemään päätöksiä ja johtamaan ihmisiä. En pidä RUKia minään ylivertaisena meriittinä, mutta kovasti ihmettelen, etteikö tuolta muka mitään avuja jäisi käteen.

Siirsin toiseen, ja näköjään lähes antiikin Kreikan aikaiseen ketjuun. Varmasti RUK:sta jää jotain käteen, ja suurin osa sinne päätyviä varmasti omaa jonkinlaisia johtamiskykyjä, mutta mun kokemuksella voi myös päätyä alikersanteiksi puolipakotettuja vätyksiä, joilla ei ole mitään kykyä johtaa, ja jotka jostain syystä päätyy aina RUK:iin asti. Suurin osa RUK:ilaisista varmaan ajaa asiansa, sitä en kiistä. Alikersantiksi pääsi suunnilleen jokainen joka ei ollut ampunut kovin montaa skapparia ampumaradalla polveen, RUK:iin ei sentään ihan.

En tiedä miten tänä päivänä menee, mutta meidän aikaan alikersantteja tarvittiin tietty määrä, ja kun nuo määrät ei täyttyneet läheskään jokaisessa saapumiserässä, niin alikersanteiksi pääsi suunnilleen jokainen vapaaehtoinen, joka pystyi suorittamaan peruspalveluksen, eikä ollut ampunut kovin montaa tupalaistaan.

Meillä kiintiö ei täyttynyt vaan jäi kuudesta tulevasta alikersantista vajaaksi, jolloin valittiin pieni ryhmä suorittamaan viimeistä erillistä johtajatestiä, joka meni ihan pelleilyksi kun suurin osa ei edes halunnut aukkiin, ja lopulta kapteeni sai ylipuhuttua nuo kuusi piruparkaa jotka vietti ekstra 6kk. Luojan kiitos ei valinnut mua viimeisiin haastatteluihin, joissa olisin ehkä ollut suostuteltavissa. Kapteenille päin naamaa valehtelu ja siitä kiinni jääminen varmaan auttoi asiaa. Hyvä näin, en olisi ollut hyvä johtaja, vaan ''loppus jo perkele, haistakaa mortit vittu ja putsatkaa mun rynkky'' -johtaja.

Hyvä johtajuus on ehdottomasti arvostettava asia, koska heitä maailma tarvitsee. Toisaalta niin tarvitsee myös alaisia jotka taitaa johtajille vittuilun, ja osaa kyseenalaistaa huonoa johtamista, tai vaikkapa firman surkeasti toteuttamia prosesseja.

Ai että, ei olekkaan inttimuistoja tullut pitkään aikaan veresteltyä. Summa summarum, ihan vitun paskaa aikaa josta en koe hyötyneeni elämässä yhtään. Jos joku väittää hyötyneensä, haluaisin kuulla perustelut. Toisaalta väliäkö sillä, pääasia kai on edelleen, että ylläpidetään illuusiota nimeltä Suomen puolustuskyky. Tai no hyvähän meidän puolustuskyky on. Jos hyökkääjinä on Venäjän luonnonvaraiset karhut.

 

[Jymäkkä]

Siirsin toiseen, ja näköjään lähes antiikin Kreikan aikaiseen ketjuun. Varmasti RUK:sta jää jotain käteen, ja suurin osa sinne päätyviä varmasti omaa jonkinlaisia johtamiskykyjä, mutta mun kokemuksella voi myös päätyä alikersanteiksi puolipakotettuja vätyksiä, joilla ei ole mitään kykyä johtaa, ja jotka jostain syystä päätyy aina RUK:iin asti. Suurin osa RUK:ilaisista varmaan ajaa asiansa, sitä en kiistä. Alikersantiksi pääsi suunnilleen jokainen joka ei ollut ampunut kovin montaa skapparia ampumaradalla polveen, RUK:iin ei sentään ihan.

En tiedä miten tänä päivänä menee, mutta meidän aikaan alikersantteja tarvittiin tietty määrä, ja kun nuo määrät ei täyttyneet läheskään jokaisessa saapumiserässä, niin alikersanteiksi pääsi suunnilleen jokainen vapaaehtoinen, joka pystyi suorittamaan peruspalveluksen, eikä ollut ampunut kovin montaa tupalaistaan.

Meillä kiintiö ei täyttynyt vaan jäi kuudesta tulevasta alikersantista vajaaksi, jolloin valittiin pieni ryhmä suorittamaan viimeistä erillistä johtajatestiä, joka meni ihan pelleilyksi kun suurin osa ei edes halunnut aukkiin, ja lopulta kapteeni sai ylipuhuttua nuo kuusi piruparkaa jotka vietti ekstra 6kk. Luojan kiitos ei valinnut mua viimeisiin haastatteluihin, joissa olisin ehkä ollut suostuteltavissa. Kapteenille päin naamaa valehtelu ja siitä kiinni jääminen varmaan auttoi asiaa. Hyvä näin, en olisi ollut hyvä johtaja, vaan ''loppus jo perkele, haistakaa mortit vittu ja putsatkaa mun rynkky'' -johtaja.

Hyvä johtajuus on ehdottomasti arvostettava asia, koska heitä maailma tarvitsee. Toisaalta niin tarvitsee myös alaisia jotka taitaa johtajille vittuilun, ja osaa kyseenalaistaa huonoa johtamista, tai vaikkapa firman surkeasti toteutettavia prosesseja.

Ai että, ei olekkaan inttimuistoja tullut pitkään aikaan veresteltyä. Summa summarum, aika paskaa aikaa josta en koe hyötyneeni elämässä yhtään. Jos joku väittää hyötyneensä, haluaisin kuulla perustelut. Toisaalta väliäkö sillä, pääasia kai on edelleen että pidetään illuusiota jossa Suomi pidetään puolustuskykyisenä.

Olen aika samaa mieltä, ja siksi vedinkin rajan tuohon RUKin käymiseen. Aliupseerien tärkein tehtävä armeijassa tuntuu olevan sen seuraavan erän kaitseminen. Kyllähän sieltäkin jotain sitten oppii, jos on itse motivoitunut, ainakin johtamisen pelko häviää.

 

[Juteeni]

Ai että, ei olekkaan inttimuistoja tullut pitkään aikaan veresteltyä. Summa summarum, ihan vitun paskaa aikaa josta en koe hyötyneeni elämässä yhtään. Jos joku väittää hyötyneensä, haluaisin kuulla perustelut. Toisaalta väliäkö sillä, pääasia kai on edelleen, että ylläpidetään illuusiota nimeltä Suomen puolustuskyky. Tai no hyvähän meidän puolustuskyky on. Jos hyökkääjinä on Venäjän luonnonvaraiset karhut.

Intistä sai hyvin läpileikkauksen keskivertosuomalaisen mielen maailmaan. Siellä myös oppi, että raumalaiset ja porilaiset ovat aikamoista sakkia ja kansallisen hyvinvoinnin suhteen on hyvä, että nuo paikat ovat lähellä toisiaan.