Tässäpä uusi ja hemaiseva tulkinta klassisesta Bella Ciaosta:
bella ciao - Haku Videot taustaideana tv-sarja Rahapaja. Maailmalla osataan suhtautua erinäisiin aatteellista sisältöä oleviin lauluihin rennosti, letkeästi. Miksei sitten täällä vakavikkojen maassa (kamera siirtyy AKT:n kokoukseen), Suomessa? Mikä olisikaan sopivin uudelleensovituksille kuin meille kaikille niin rakas Kansainvälinen?
Ehkä parhaiten itse sanomaan voisi sopia punkin alkuaikojen tulkinta. Pelle Miljoona vetämässä tiukkaa sooloa työn orjista. Tästä välittyisi laulun sanoma, että jotakin maailmassa on pielessä, on sortoa, tylsiä pikkuporvareita, väkivaltaa, riistoa. Mutta onneksi on Pelle, joka kertoo tämän koskettavasti.
Toinenkin tyylilaji voisi kapinalliselle sopia. Kun kansainvälisen metalliversio soi, kaikki ymmärtävät, että on tosi kyseessä. Mutta laulusta voi nauttia ihan muussa tyylilajissa. Miten olisi jatsahtava tulkinta biisistä? Mukava seura, hämyisä klubi ja kantaaottava teksti. Humppa veisi ajatukset jo ihan toiselle tasolle: esimerkiksi tehtaan arkipäivään. Tätähän se työnteko on, toistuvia sarjoja, taukoamatonta liikettä.
Tuomari Nurmion unohtumaton tulkinta veisi kuulijan taas eksistentiaalisten kysymysten äärelle. Voisiko lauluun myös ujuttaa kohtalokkaan naisen? Tämä on täysin kuulijan päätettävissä. Mikä olisi tietotyöläisen vastine asiaan? Tekno ehkä. Samalla se irrottaisi tehokkaasti sanoman itse musiikista, loisi ristiriidan, joka kertoisi jotakin sanoman törmäämisestä nykypäivään. Chaplinin Nykyaika toki häilyy mielessä.
Sanna Marinin KV liittyisi totta kai diskoon, ehkäpä vielä sen kulta-aikaan. Boney M laulamassa parhaissa kutimissaan työn orjista olisi estoton kunnianteko laululle, sen monikäyttöisyydelle. Samalla tanssija viestittäisi, että elämä on valintojen tekemistä. Voit tanssia ja samalla ajatella suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Olet etuoikeutettu, mutta ymmärrät myös elämän toista puolta.
Valitettavasti suuret trubaduurit ovat melkein sukupuutossa. Emme enää saa kuulla Jopen, Jaakko Tepon, Irwinin tai Juicen tulkintaa laulusta. Sekin olisi ollut mieltäylentävää. M.A. taas ei tiettävästi koskaan levyttänyt tätä piisiä. Kuuntelisin mielelläni hänen tutulla vonkunallaan tiheätunnelmaista sovitusta kappaleestaan. Nopea, tehokas ja eteenpäin vievä: parissa minuutissa maailmanjärjestys olisikin jo muutettu.
Toisaalta, joku myös edesmenneen Helka Hynnisen kanneltulkinta voisi herkistyttää pohjalaisetkin sydämet kipaleelle. Samalla se varmaan viestittäisi, itkuvirsien tyyliin, että vallankumousta on kovin vaikeaa nykyisin saada aikaan. Rahan liikkeet ovat nopeampia kuin työvoiman. Varsinkin jos muutoksen tekijä elää väärässä tietoisuudessa.
Näitä kaikkia ja paljon muuta voisi kappaleen uusi tulkinta pitää sisällään. Mikseivät muusikot tartu asiaan?
Vappu on tietysti opiskelijoiden ja siis tulevan keskiluokan & (pikku)porvariston juhlaa. Vaikka Vapun lauluperinteisiin sisältyy paljon hauskoja juopottelulauluja, ei varsinaista keskiluokkaa huomioida Vappuna lainkaan. Tämän vuoksi voitaisiin tuottaa myös taistelevan keskiluokan lauluja, vaikkapa vanhaan perinteeseen nojautuen.
Siis esimerkiksi Keskiluokan marssi voisi alkaa sanoin: ”Käy eespäin vanha porvaristo, älä orpojoukko ole halpa, tarmollas sä leikkaa menopuolet, jonka eestä poistuu purran työ. Kauheaa joskin on puhdetyömme, ihmisten onnen ehtona on se.” Aina ei toki ole välttämätöntä lainata rikkaasta genrestä, esimerkiksi Matin ja Tepon ”Mä joka päivä töitä teen” täydentää hienosti keskiväen laulumaailmaa. Ja siinä on myös romantiikkaa, mikä harvemmin vallankumouksesta välittyy. Poikkeuksia tosin on, kuten em. Bella ciao yms.
Erinäisiin ammattiryhmiin sopisi myös panostaa. Miltä kuulostaisi ’Insinöörin voimaantumislaulu?’ ”Insinöörin huolena, laskelmat ja verotus, kesämökin lunastus sekä auton liisaus. Laskemisen sankari, sydänweren antavi, pian on perustettu Viroon oma yritys.” Tietysti opettajalla riittää monenmoista huolta, kun työrauhaa on vaikea ylläpitää, Opettajien viisu menee näin: ”Julmurijoukot ne vaanivat meitä, vanhoja oppeja kun opetamme, puhumalla me käymme vastaan heitä, hiljennämme, suistamme sortajamme.”
Lääkärin työtä totta kai kuormittaa paperityö ja potilastyön yhä tiukempi aikamitoitus. Erityisen kurjassa asemassa ovat sotemme sankarit, vuokralääkärit: ” Mulla on mielessä eurot ja tonnit, opin rahoiksi pistämiseen, meillä on mielessä veneet ja huvilat, jotka on maksettu kolmekymppisenä. Satadonaa ei meille milloinkaan riitä, kun käymme palkasta neuvottelemaan!”
Pikkupampun elämä ei sekään ruusuista ole, toimipa hän valtiossa, kunnassa tai eritoten firmassa. Aina on joku alainen nurisemassa, Pampun kansallinen: ”Nyt ryskyin paisuu osakesalkku ja viime Audin omistus. Tää on viimeinen firma, jossa vielä palkallinen oon. Pohja vanhan järjestyksen horjuu, koht’ on mulla omistus. Ja silloin, huomispäivän minä, oon sovus itsenään.”
Raharikkailla eli suurporvaristolla on omat ongelmansa. Vappuna heitä muistetaan vain negatiivisessa mielessä. Toivotaan jopa kaulakiikkuun. Miksei tätäkin luokkaa voisi muistaa hilpeämmin. Nousukierteessä voisi laulaa ”Nalle sairastaa” tai karhunpojasta ystävää etsimässä. Tai sovittaa tuttu arkkiviisu uusin sanoituksin, ”Sijoittajan painajaiseksi”. Siis: ”maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko torstai ei mittään. Kun minä olen rikas, mutta raha ei liiku, niin mikään ei oo yhtikäs mittään.”
Tässäkin muusikoilla on edessään kaskeamaton metsä.
Hyvää tipatonta Vappua kaikille, varsinkin vappumusiikin ystäville!