Puusta pitkään sopimukseen ja Prongeriin
Laitetaan nyt vielä pari sanaa otsikon aiheesta.
Larzzon kehotti viestissään määrittelemään "albatrossisopimuksen". Tämäkin ketju on pullollaan esimerkkitapauksia eikä vaateen taustalla taida olla muuta kuin viisastelua. Kovaltshukin sopimuksen hylännyt välimies Richard Bloch perusteli päätöstään sillä, että sopimus on "a retirement contract". Tämä on mielestäni osuva kuvaus "albatrossisopimukselle": Ylipitkä sopimus, jota pelaajan ei ole tarkoituskaan pelata loppuun saakka, ja jossa sopimus sisältää (häntäpäässään) vuosia, jolloin pelaaja tienaa vain pikkurahoja ja näin sopimuksen keskiarvo laskee joukkueen kannalta edullisella tavalla, tulkittiin tämä sitten keskustelupalstoilla työehtosopimuksen pykälisen kiertämiseksi tai "valinnasta matalamman ja korkeamman cap hitin välillä".
Sopimusten etupainotteisuus on sinänsä mielestäni erittäin ymmärrettävää ja ennen kaikkea pelaajien edun mukaista. Tämän olen itsekin todennut aiemmin tässä ketjussa. Olen samaa mieltä kuin Larzzon, ettei sopimuksen etupainotteisuus kierrä itsessään yhtään työehtosopimuksen pykälää, eikä näin ole tosiasiallisesti.
Mitä tulee Prongerin sopimukseen, niin todetaan nyt vielä kerran, että se on erikoistapaus, koska se tulkitaan veteraanisopimukseksi, jota ei voi ostaa ulos palkkamenoista eikä haudata farmiin. Porsaanreikiä on kuitenkin tarjolla Flyersille, koska se voi kaupata palkkalattian tai palkkamenojen kanssa kärvistelevälle joukkueelle miljoonan palkkamenoilla lähes viisi miljoonaa capin täytettä kahdelle kaudelle yksin tai osana isompaa pakettia. Lisäksi Flyersilla tai Prongerin uudella joukkueella on puolestaan mahdollisuus lopettaa palkanmaksu, jos Pronger lopettaa, tai esimerkiksi kurinpidollisista syistä, jos Pronger ei vaikka ilmoittaudukaan harjoitusleirille. Näin Prongerin oikeudet omistava uusi joukkue saa periaatteessa ilmaista capin täytettä - Ja osaltaan kiertää palkkalattiaa pitämällä joukkueen mukana pelaajaa, joka ei saa siltä palkkaa ja ei pelaa liigassa enää otteluakaan.
Rakenteeltaan Prongerin diili on samanlainen kuin kolme muuta liigan uudelleentarkasteluun päätyneet sopimukset. Kyseessä ovat siis Luongon, Savardin ja Hossan sopimukset, joissa sopimuksen loppupäähän on lisätty ylihalpoja vuosia, joita pelaaja tuskin pelaa ensimmäistäkään, ja joilla vuosittainen cap hit saadaan keinotekoisesti alennettua. Flyers ei tietenkään hyödy niin paljoa kuin esimerkiksi Blackhawks Hossan sopimuksesta, koska Prongerin cap hit säilyy sopimuksen loppuun saakka olettaen, ettei sopimusta saada kaupaksi muualle. Sopimuksen kokonaisvaikutuksen kannalta on kuitenkin merkittävää, miten suuri vuosittainen cap hit on, vaikka palkkaa maksettaisiin pelaajalle tämän viettäessä eläkepäiviään Karibialla ja ESPN:n analyytikkona. Edelleen: Yksittäisen pelaajan kannalta asialla ei ole sinänsä merkitystä, mutta yli 20 pelaajan kokonaisuudessa jokainen säästetty miljoona cap-tilassa on kullanarvoista olettaen, että pelaaja kiinnitetään osaksi välitöntä menestystä tavoittelevaa joukkuetta.
Kun vertaillaan näitä NHL:n tutkinnan alla olevia sopimuksien rakenteita, niin Pronger tienaa noin 96,9 prosenttia seitsenvuotisen, 34,45 miljoonan dollarin, sopimuksensa arvosta viiden ensimmäisen kauden aikana. Vastaavat lukemat Savardin sopimuksessa ovat 96,2 prosenttia seitsenvuotisen, 28,05 miljoonan sopimuksesta viiden ensimmäisen kauden aikana. Marian Hossan sopimuksessa lukemat ovat 93,6 prosenttia 63,3 miljoonasta 12-vuotisen sopimuksen kahdeksan ensimmäisen kauden aikana ja Roberto Luongolla 96,8 prosenttia 64 miljoonasta ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Jos paljonpuhutut "kusetusvuodet" pudotettaisiin sopimuksista pois, pelaajien cap hitit nousevat merkittävästi: Prongerin kohdalla 6,67 miljoonaan nykyisestä 4,9 miljoonasta, Savardilla 5,4 miljoonaan nykyisen 4,07 miljoonan sijasta. Luongon kohdalla cap hit nousisi 6,2 miljoonaan 5,3 sijasta ja Hossalla reiluun 7,4 miljoonaan nykyisen 5,275:n sijaan. Tämä on tietenkin vain pintaraapaisu sopimuksiin, mutta pointti ei sinänsä muutu, vaikka jokaisen sopimuksen synnyssä täytyy ottaa huomioon tiettyjä erityispiirteitä, kuten pelaajan markkina-arvo, joukkueen cap-tilanne, menestysmahdollisuudet ja mahdolliset palkanmaksurajoitteet. Cap hitit ovat vain yksi nyanssi muiden joukossa, mutta jos joukkue haluaa saada mahdollisimman monta tähteä kiinnitettyä pidemmäksi aikaa, sopimusten palkkojen keskiarvojen täytyy olla mahdollisimman alhaisia. Tällaisten sopimusten edullisuus vain korostuu, kun ja jos vuosittainen palkkakatto nousee puhumattakaan siitä, että albatrossidiilejä solmineet joukkueet pääsevät pelaajien lopettaessa sopimusten vaikutuksista tyystin eroon, kun diili on solmittu alle 35-vuotiaan pelaajan kanssa.
Mitä tulee kaksoisstandardiin, niin kyllä, tekstini joukossa on pesunkestävä anglismi. Olen heikkoina hetkinäni turvautunut svetisismeihin, pilkuttaen tyystin väärin kera jonnenjoutavien täytesanojen ja hankalan rakenteen virkkeen pituutta kasvattamassa aina luettavuutta haittaaviin mittoihin, tarpeeton syntagmaattinen jälkilisäys. Tuolla termillä kommentoin sitä, että mielestäni Larzzonin tulkinta on kestämätön: Vaikka Prongerin kohdalla Flyersin tavoitteena on hakea yhtä lailla hyödyntää työehtosopimuksen porsaanreikiä kuin esimerkiksi Canucks Luongon sopimuksen avulla, vain jälkimmäinen on "kusetussopimus", joista tässä on viime päivinä taitettu peistä. Lisäksi hänen perustelunsa ontuvat cap hitin alentamisen kohdalla. Prongerin kohdalla kyse on ensisijaisesti joukkueen valinnasta matalamman ja korkeamman cap hitin välillä, mutta vastaavalla tavalla rakennetun sopimuksen laatiminen esimerkiksi Hossalle on työehtosopimuksen pykälien kiertämistä. Olisin tietenkin voinut valita sanani paremmin, mutta minkä sitä vajavainen tunari itselleen voi.
Toiseksi, Prongerin sopimuksen cap hitin jääminen joukkueen rasitteeksi on ratkaisevan tekijän sijasta vain yksi erityispiirre, kun vertaillaan näiden sopimusten rakennetta ja miten niitä laatineet joukkueet hyödyntävät työehtosopimuksen porsaanreikiä. Tästähän tuo juopa minun ja Larzzonin näkemysten välillä johtuu.
Näistä "albatrossisopimuksista" vielä yleensä ja erikseen: Managerit ovat aina koetelleet sopimusten rajoja ja jokainen joukkue olisi valmis hyödyntämään työehtosopimuksen porsaanreikiä, jos tilanne niin vaatii. Mielestäni liiga astuu heikoille hangille, jos se lähtee tosissaan syynäämään sopimuksia, jotka eivät suoraan riko yhtään työehtosopimuksen pykälää. Vaikeammaksi tilanteen tekee se, että liiga koettaa tällä tavoin vaikuttaa työehtosopimuksen sisältöön kesken sopimuskauden.
Mutta se siitä. Eivätköhän tässä olleet ne tärkeimmät hourailut osaltani.