Tämän sunnuntaisessa Savon Sanomissa ja todennäköisesti Keski-Suomalaisessa sekä muissa konsernin yhteistyöjulkaisuissa oli Joroislaisen lääkärin Pekka Lanton koko sivun mittainen haastattelu. Aika mielenkiintoista vaikkakin karua luettavaa. Juttu sinänsä on vanha, mutta kun aiheesta ei nopealla haulla keskustelua löytynyt niin korjataan sekin asia. Lantto on siis tämä heppu joka joutuu oikeuden eteen vastaamaan syytteistä, joidenka mukaan hänen roolinsa pitkäaikaispotilaiden eutanasian auttamisessa on ollut turhan aktiivinen. Tapauksesta on jo kuusi vuotta ja Pekka kertoi että on miettinyt asiaa päivittäin, muttei kadu tekemisiään ja on valmis menemään oikeusasteissa loppuun asti puolustaakseen näkemystään.
Jutussa oli muutamia mieleniintoisia pointteja joista ainakin osa oli ainakin minulle uusia. Lantto kertoi että hän on keskustellut satojen vanhusten kanssa heidän tahdostaan tulla hoidetuiksi/pakkohoidetuiksi/pakkosyötetyiksi mikäli he ovat niin huonossa kunnossa, etteivät pysty omaa tahtoaan tuomaan esille ja kertoi, että valtaosa vanhuksista haluaisi tuollaisessa tilanteessa mielummin nukkua pois kuin jäädä vihanneksiksi sängyn pohjalle. Pekka kertoi, että tilastoissa näkyy piikki yli 75-vuotiaiden miesten itsemurhissa, koska nämä mieluummin hirttävät itsensä kuin ottavat riskiä että joutuvat mädäntymään sängyn pohjalla.
Artikkelin mukaan Suomessa on 60 000 parantumatonta pitkäaikaisvuodepotilasta ja jos nykyinen meno jatkuu niin luku kasvaa tulevina vuosina 80 000 potilaaseen. Lanton mukaan 10 000 heistä on sellaisia jotka pidetään väkisin hengissä, mutta artikkelin asiantuntijan mukaan luku on "vain" 3000 - 6000.
Mikä sitten elämässä on oikein ja mikä melkein oikein? Omasta mielestäni on järkyttävää, että Suomessa tuhlataan resursseja vihannesten elossapitämiseen. Suomessa vanhukset saavat monin paikoin heikkoa hoitoa ja silti resurssit kohdistetaan niin totaalisen väärin, että ne tuhlataan yksilöihin, joilla ei ole mitään mahdollisuuttakaan nauttia elämästä. Myöskin aktiivinen eutanasia tulisi sallia välittömästi, kyllä ihmisellä pitää olla oikeus päättää omasta elämästään. Tai niinkuin artikkelissa sanotaan, elämää pitää kunnioittaa, mutta niin pitää myös kuolemaakin.
Jutussa oli muutamia mieleniintoisia pointteja joista ainakin osa oli ainakin minulle uusia. Lantto kertoi että hän on keskustellut satojen vanhusten kanssa heidän tahdostaan tulla hoidetuiksi/pakkohoidetuiksi/pakkosyötetyiksi mikäli he ovat niin huonossa kunnossa, etteivät pysty omaa tahtoaan tuomaan esille ja kertoi, että valtaosa vanhuksista haluaisi tuollaisessa tilanteessa mielummin nukkua pois kuin jäädä vihanneksiksi sängyn pohjalle. Pekka kertoi, että tilastoissa näkyy piikki yli 75-vuotiaiden miesten itsemurhissa, koska nämä mieluummin hirttävät itsensä kuin ottavat riskiä että joutuvat mädäntymään sängyn pohjalla.
Artikkelin mukaan Suomessa on 60 000 parantumatonta pitkäaikaisvuodepotilasta ja jos nykyinen meno jatkuu niin luku kasvaa tulevina vuosina 80 000 potilaaseen. Lanton mukaan 10 000 heistä on sellaisia jotka pidetään väkisin hengissä, mutta artikkelin asiantuntijan mukaan luku on "vain" 3000 - 6000.
Mikä sitten elämässä on oikein ja mikä melkein oikein? Omasta mielestäni on järkyttävää, että Suomessa tuhlataan resursseja vihannesten elossapitämiseen. Suomessa vanhukset saavat monin paikoin heikkoa hoitoa ja silti resurssit kohdistetaan niin totaalisen väärin, että ne tuhlataan yksilöihin, joilla ei ole mitään mahdollisuuttakaan nauttia elämästä. Myöskin aktiivinen eutanasia tulisi sallia välittömästi, kyllä ihmisellä pitää olla oikeus päättää omasta elämästään. Tai niinkuin artikkelissa sanotaan, elämää pitää kunnioittaa, mutta niin pitää myös kuolemaakin.