Vanhat lätkätähdet

[TKH]

Juttu 92

Kenellä puolustajalla on suomalaisista kaikkein korkein yhden
kauden piste per ottelu keskiarvo NHL:ssä??


Kyseessä on tietenkin Risto Siltanen joka paukutti
parhaimmalla 1981-82 kaudellaan mahtavat 63 (15+48)
tehopistettä 63:ssa ottelussa. Pistekeskiarvo oli näin ollen
tasan yksi.

Risto "Rike" Siltanen syntyi lokakuun 31. 1958 Mänttässä.
Siltanen debytoi SM-liigassa jo 17-vuotiaana kaudella 1976-77
Ilveksen paidassa. Rikestä tulikin SM-liigan sensaatio heti
ensimmäisellä kaudellaan. Ensiksi hän otti yllättäen kantavan
roolin Ilveksen joukkueessa ja kauden lopuksi hänet valittiin
SM-liigan All-Starsiin. Riken ensimmäinen kausi tuotti 17
(10+7) tehopistettä. Siltanen oli nuorena maailman toiseksi
paras puolustaja omassa ikäluokassaan. Hänet valittiin kaksi
kertaa alle 20-vuotiaiden MM-kisojen All-Starsiin, -77 ja -78.
Tuolloin ainut Siltasta parempi alle 20-vuotias puolustaja
koko maailmassa oli tuleva maailman paras puolustaja,
nevostoliittolainen Vjatsheslav Fetisov. Fetisov pelasi
Riken kanssa kummissakin kisoissa ja hänet valittiin
molemmissa kisojen parhaimmaksi puolustajaksi. Maajoukkueeseen
Siltanen pääsi Jo ensimmäisen liigakauden aikana, valinta tuli
myös MM-kisoihin. Vuosina 1977 ja 1978 Siltanen pelasi sekä
nuorten MM-kisoissa että aikuisten MM-kisoisssa. Tampereen
Ilves, SM-liiga ja Suomen maajoukkue ei saanut Siltasesta
nauttia kuin vain kaksi vuotta. Rike halusi NHL:ään niin
nopeasti kuin mahdollista. Ja mahdollisuushan tuli nopeasti.
Siltasen NHL:ään lähtö ei kuulu niinhin kaikkein
tavallisimpiin. Käytännössä kyse oli melkeimpä sattumasta.
Siltanen oli maajoukkueen maalivahdin Hannu Kamppurin
kämppäkaverina Hesperian hotellissa, kun maajoukkue oli
pelaamassa Ruotsia vastaan. WHA:ssa tuolloin pelannut Edmonton
oli kiinnostunut kovasti Kamppurista ja soitteli hotelliin
useamman kerran. Erään kerran Siltanen heitti puhelimessa
Edmontonin edustajan kanssa puhuneella Kamppurille
puolileikillään, että kysy, tarvitsevatko ne puolustajaa myös.
Edmonton tarttui Siltasen yllätykseksi hyvin kiinnostuneesti
täkyyn. "Saatiin sitten sopimustarjoukset ja allekirjoitettiin
ne melkein saman tien. Ajattelin, että Hannun kanssa on hyvä
lähteä, koska hän puhui englantia. Mulla ei paljoa kielitaitoa
ollut, vaikka olinkin vähän salaa opiskellut", muisteli Rike.
Siltasen ja Kamppurin lähtö NHL:ään heti SM-liigakauden
päätyttyä 1979 herätti hiukan murinaa Suomessa. Kumppanit
olivat päättäneet keskenään pitää lähdöstään hyvin vähän
ääntä, koska eivät halunneet kerätä suurella äänellä ja isolla
huomiolla lähdöstä turhia menestyspaineita. Soraäänet lähdöstä
tulivat sen takia että maajoukkuekaksikko jäi yllättäen pois
Moskovan vuoden 1979 MM-kisojen joukkueesta. Suomessa ei
tuolloin oltu vielä totuttu siihen että NHL vie suomalaisia
pelaajia. NHL-uransa jälkeen Rike pelasi takaisin SM-liigaan.
Ensimmäinen kausi NHL:stä paluun jälkeen, 1987-88, meni tosin
Sveitsissä SC Bernin joukkueessa. Kaudet 1988-92 Rike pelasi
Ilveksessä, kaksi seuraavaan I-Divisioonassa Tutossa ja kaudet
1994-96 TPS:ssä. Kaikkiaan Rike on valittu SM-liigan
All-Starsiin kolme kertaa, -77, -89 ja -90. Parhaimmalla
1988-89 kaudellaan Siltanen teki 39 (19+20) tehopistettä.
Siltasella on edelleen hallussaan kaksi Ilveksen ennätystä:
Eniten maaleja yhdellä kaudella, 19, ja eniten syöttöjä
yhdessä ottelussa, 4. Kumpaakin ennätystä on tosin sivuttu
myöhemmin. Kaikkiaan Siltanen pelasi SM-liigassa kahdeksan
kautta ja 329 ottelua ja teki niissä 177 (83+94) tehopistettä.

Siltanen lähti mahdollisuuden tultua jo hyvin nuorena
Edmontoniin, hän oli lähtiessään vain 20-vuotias. 1970- ja
1980-luvun alussa kovin moni puolustaja ei ollut ennen
Siltasta lunastanut paikkaa NHL-tähtenä. Ruotsalaisen Börje
Salmingin jälkeen Siltanen oli - Rocky Rautakallion ohella -
ensimmäisiä eurooppalaisia puolustajia, jotka jo löivät
itsensä kunnolla läpi NHL:n ehdottomalle huipulle. Riken
ensimmäisen kauden, 1978-79, aikana Edmonton pelasi vielä
WHA:ssa, mutta seuraavaksi kaudeksi sarjaksi muuttui - WHA:n
lopettaessa toimintansa - NHL. Ensimmäisen kauden aikana
Siltanen teki tuttavuutta jääpussien kanssa joka ottelun
jälkeen. Pohjoisamerikkalaiset pelaajat osoittivat rajulla
hakkaamisella, ettei eurooppalaisia haluta pelaamaan heidän
sarjaansa. "Kyllä mua varsinkin kahden ensimmäisen kauden
aikana testattiin. Varsinkin WHA:ssa vedettiin oikein kovalla
kädelle. Ei siinä muu auttanut kuin laittaa jääpussia, koska
se oli tiedossa, että jos rupeaa pelkäämään, joutuu lähteen
saman tien takaisin Suomeen", totesi Siltanen. NHL:n
Edmontonissa Siltanen valtasi nopeasti hyvin ison roolin.
Kovan lämärin ansiosta Rike sai nauttian myös runsaasta
peliajasta ylivoimalla. Kolmella kaudellaan Edmontonissa
Siltanen oli kerran joukkueensa tehokkain puolustaja ja
kahdella muulla kaudella toiseksi tehokkain puolustaja.
Siltasen ensimmäinen NHL-kausi, 1979-80, oli vasta lupauksia
antava - Rike teki 35 pistettä 64 ottelussa, mutta silti hän
oli jo joukkueen ykköspakki. Toinen kausi toi jo mukavat
53 (17+36) ja kolmas mahtavat 63 (15+48) vain 63:ssa
ottelussa. Viimeisen kauden pistemäärä on ottelua kohti
laskettuna paras keskiarvo johon kukaan suomalainen puolustaja
on NHL:ssä yhdellä kaudella koskaan yltänyt. Edes Reksa
Ruotsalainen tai Rocky Rautakallio, jotka kummatkin tekivät
parhaimmilla kausillaan Siltasta enemmän pisteitä, eivät
koskaan yltäneet yhden pisteen ottelukeskiarvoon. Siltanen oli
nuoren Edmontonin runkopelaajia kun joukkue kukisti vuoden
1981 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Montrealin.
Toisella kierroksella mestaruuden voittanut New York Islanders
oli kovempi. Vaikka Siltanen oli joukkueen puolustuksen
runkopelaajia, myytiin hänet kolmannen kauden jälkeen surkeaa
Hartfordin joukkueeseen. Edmonton tarvitsi tuolloin enemmän
hyökkääjää kuin Siltasta. Siltasen suuresta arvosta tuolloin
kertoo se että hänet vaihdettiin elokuussa vuonna 1982 Ken
Linsemaniin, joka oli tuolloin juuri päättynellä kaudella
tehnyt peräti 92 pistettä. Linseman oli lisäksi erittäin kova
kaveri, tuolloin jäähysarakkeeseen kertyi 275 minuuttia.
"Edmontonin joukkue oli ainutlaatuinen. Tuskin enää tapahtuu
sellaista, että joukkue kasvatetaan nuorista pelaajista,
onnistumalla scouttaamisessa erittäin hyvin. Hartford oli
sitten ihan erilainen kuin Edmonton. Edmonton taisteli liigan
huipulla, Hartford oli heikompi. Mun roolini ei kuitenkaan
paljon muuttunut, ylivoimaa sai pelata Hartfordissakin",
kertoi Siltanen. Hartfordissa Siltanen olikin joukkueen
ykköspuolustaja, kahdella täydellä kaudella Harfordissa Rike
teki 53 ja 45 pistettä. Kolmannella Harfordin kaudella tuli
taas kauppa, nyt Quebeciin. Kaupan syntyessä Siltanen oli
päättänyt pelata kuluvan kauden lisäksi enää yhden kauden.
Ja niin myös pelasi, kausi 1986-87 Quebecissa jäi 28-vuotiaan
Siltasen viimeiseksi NHL-kaudeksi. Matkustelu sai riittää.
Siltasen parhaimmaksi kaudeksi jäi tuo 63 pisteen Edmonton
kausi, lisäksi Siltanen pelasi kaksi yli 50 pisteen kautta.
Siltanen pelasi NHL:ssä kahdeksan kautta ja 562 ottelua tehden
niissä 355 (90+265) tehopistettä. Pudotuspelejä Siltanen
pelasi 32 tehden niissä 18 (6+12). Parhaimmat pudotuspelinsä
Siltanen pelasi viimeisellä kaudellaan Quebecissä, jolloin
Rike oli joukkueen parhaita pelaajia ja pistemiehiä tehtyään
10 (1+9) kolmessatoista ottelussa. Kaikkein parhaimmillaan
Siltanen olisi tosin ollut viimeisellä kaudella Edmontonissa,
tuolloin Rike teki 5 (3+2) viidessä pudotusottelussa.
Valitettavasti Edmonton putosi yllättäen Los Angeles Kings:lle
jo heti ensimmäisellä kierroksella. Tuolloin jatkoon mentiin
paras viidestä systeemillä ja Edmonton hävisi voiton 3-2,
kolmesta tappiosta kaksi tuli vasta jatkoajalla. Siltasen
nimi löytyy myös NHL:n ennätystenkirjasta. 14.3.1987 Siltasen
Quebec oli pelaamassa pudotuspelejä Hartfordissa. Ottelu
päättyi Quebecin 7-5 voittoon ja Siltanen teki ottelussa viisi
pistettä, 5 (0+5). Koko NHL:n historiassa vain Mikko Leinonen
ja Wayne Gretzky ovat pystyneet pudotuspeleissä kuuteen
syöttöön. Mikko Leinonen oli viisi vuotta jopa yksin NHL:n
ennätyksen haltija. Leinonen teki ennätyksen 1982, Gretzky
ylti samaan vasta 1987. Siltanen oli parhaimmilla kausillaan
yksi NHL:n huippupuolustajista, muttei valitettavasti koskaan
päässyt kahden toisen suomalaisen puolustajatähden tapaan -
Rautakallion ja Ruotsalaisen - pelaamaan NHL:n All-Stars
-ottelua. Riken parhaimpana kautenaan 1981-82 hän olisi sinne
ehdottomasti kuulunut, mutta Edmontonista löytyi tuolloin
useampia loistavia pelaajia, ja kaikkia heitä ei sinne voitu
valita. Lisäksi Edmontonista oli tuolloin valittu peliin jo
yksi puolustaja, 89 pistettä tehnyt Paul Coffey.

Harva pelaaja on kokenut yhtä kouriintuntuvasti kuin Siltanen
NHL:n tylyt pelaajakaupat. Siltanen oli pelannut neljä kautta
Hartfordissa kunnes hänet yllättäen kaupattiin.
"kauppa tuli deadlinella, juuri kun kauppoja vielä sai tehdä",
muisteli Siltanen. Siltanen tuli tuolloin normaalisti hallille
pelatakseen illan ottelussa. Hallin käytävällä joukkueen
huoltaja kuitenkin pysäytti Siltasen ja käski hänet GM:n
toimistoon. "En ollut varma, mihin lähtö tulee. Päässä
vilahti 20 joukkuetta. GM sanoi, että ei ole pitkä matka -
mene tuohon käytävän toiselle puolelle, Quebeciin. No, menin
sitten omaan koppiin ja kättelin kaikki jätkät läpi. Otin
kamani ja menin toiseen koppiin. Peter Stastny otti kädestä
kiinni ja esitteli uuden pelikaverit", muistelei Siltanen.
Jo samana iltana Siltanen pelasi uudessa joukkueessaan,
vanhassa kotihallissaan. "Niin vaikeaa peliä ei kyllä voi
ollakaan. Olin pelannut neljä vuotta samassa hallissa ja
tiennyt, misä istun vaihtoaitiossa. Meinasin luistella väkisin
väärään vaihtoaitioon, tuttujen naamojen luo", muistaa
Siltanen. Siltanen pääsi antamaan hiukan takaisin ikävästi
kaupan hoitaneelle Hartfordille: "Olimme playoffeissa
vastakkain vielä samana keväänä. Pudotimme Whalersin
jatkosta". Siltanen jättää mainitsematta sen että Rike itse
oli nimenomaan yksi Hartfordin pudottajista. Siltanen oli
joukkueensa paras puolustaja ja yksi parhaista pelaajista.
Siltanen ratkaisi yhden ottelun Hartford -sarjasta melkein
aivan yksin tehtyään ottelussa viisi tehopistettä.

Siltanen oli pieni, mutta silti hyvin vanttera ja vahva
pelaaja. Tästä hänelle NHL:ssä annettu lempinimikin - "The
little Hulk" - kertoo. Nimestä on tosin eri versioita, välillä
se oli myös suoraan sarjakuvan "The Incredible Hulk". Siltasen
suurin avu NHL:ssä oli hänen äärettömän kova lämärinsä. Se
oli aikanaan yksi sarjan kovimpia ja se opittii pian tuntemaan
ympäri liigaa. Siltasella ei heikkouksia oikeastaan ollut.
Sen sijaan hänen luistelunsa, pelinlukunsa, syöttötaitonsa ja
sijoittuminensa oli erittäin hyvää. Nämä yhdistettynä
loistavaan lämäriin teki Siltasesta arvostetun puolustajan.

Risto Siltanen edusti Suomea vain kolmissa MM-kisoissa, -77,
-78 ja -83. Näissä kisoissa saaliiksi tuli 5 (1+4)
tehopistettä. Siltanen edusti Suomea myös vuoden 1981 Kanada
Cupissa. Kisat eivät Suomelle menestystä tarjonneet, mutta
Siltanen teki pari pistettä - (1+1) - ja oli Suomen paras
puolustaja. Siltanen pelasi parhaat vuotensa NHL:ssä ja näin
ollen maajoukkuedustus jäi hyvin vähäiseksi.

Siltanen on monen ikätoverinsa tavoin pikkuisen katkera
NHL:n nykypelaajien nostamasta palkasta. "Juttelimme
Ruotsalaisen Reksan jäähyväisottelussa Oulussa. Meitä oli
siinä Sinisalon Ile, Jari Kurri ja keitä siinä nyt oli.
Sanoin, että mulla oli ensimmäisen kauden palkka 50 000
dollaria. Ile sanoi, että älä: "Mulla ei ollut kuin 40 000!".
Puhuttiin siitä, että nykyisin ei suomalainen jätkä lähde
sinne ennen kuin on miljoonalappu taskussa. Ennen oli
sellaista, että piti ensin näyttää pystyvänsä johonkin. Vasta
sitten voi ruveta vaatimaan", muisteli Siltanen alkuvuosiaan.
1998 Risto Siltanen valittiin Suomen jääkiekkoleijonaksi
numero 112.

 

[TKH]

Juttu 93

Ketä pelaajaa pidetään yleisesti NHL:n kaikkien aikojen
parhaimpana maalintekijänä??


Kyseessä on tietenkin legendaarinen Islandersin pelaaja
Mike Bossy.

Mike Bossy syntyi tammikuun 22. 1957 Montrealissa Quebecissa.
Bossy oli jo junioreissa ilmiömäinen maalitykki. Hän teki
kaikkina neljänä kautenaan QMJHL:n Laval National:ssa yli 70
maalia ja 115 pistettä. Parhaimmalla juniorikaudellaan Bossy
teki massiiviset 84 maalia ja 149 pistettä. Hänen
kompastuskivekseen katsottiin NHL-scouttien piireissä
kuitenkin hänen kokonsa, "liian laiha, liian pehmeä ja vain
hyökkäyssuuntaan pelaava maalitykki, joka ei tulisi
menestymään NHL:ssä" oli monen scoutin tyly tuomio Bossy:sta.
Näin ajatteli kaikkiaan 14 seuraa, jotka kaikki ottivat toisen
pelaajan Bossyn ohitse vuoden 1977 junioridraftissa. Ne kaikki
tulivat sitä vain kaksi vuotta myöhemmin katkerasti katumaan.
New York Islanders kuitenkin tajusi mikä potentiaali Bossyssä
oli ja varasi tämän ensimmäisellä kierroksellaan numerolla 15.

Bossyn NHL-ura oli tuhkimotarina alusta lähtien. Jo
tulokaskaudellaan 1977-78 nuori Bossy teki NHL:n tulokkaiden
maaliennätyksen 53 maalia ja voitti Calder Trophyn kauden
parhaimpana tulokkaana. Bossyn maalimäärä on edelleen kaikkien
aikojen toiseksi paras NHL:n tulokkaiden listalla, vain Teemu
Selänteen 76 maalia kaudella 1992-93 on parempi. Bossy oli
oikea maalintekijä Jumalan armosta. Hän teki yli 50 maalia
kaikkilla yhdeksällä täydellä kaudellaan, joka on edelleen
NHL:n ennätys. Vain rikkonaisella viimeiseksi jääneellä
1986-87 Bossy jäi alle 50:n maalin. Viidesti Bossy teki yli
60 maalia - joka on myöskin edelleen NHL:n ennätys - ja
kahdesti hän voitti NHL:n maalikuninkuuden, -79 ja -81.
Seitsemän kertaa Bossy teki yli 100 pistettä ja kahdesti vielä
yli 90 pistettä kaudessa. Kaikkein parhaimmalla 1981-82
kaudella Bossy teki mahtavat ja eräät NHL:n historian
kovimmista pistesaldoista 147 (64+83) tehopistettä. Bossyn
147 pistettä olivat pitkään NHL:n ennätyspisteet oikealle
laitahyökkääjälle, mutta kaudella 1995-96 Jaromir Jagr rikkoi
sen tekemällä 149 pistettä. Myöskin Bossyn 83 syöttöä olivat
NHL:n ennätyssyötöt oikealle laitahyökkääjälle, mutta Jagr
rikkoi senkin samaisella 1995-96 huippukaudella. Vain kolme
pelaaja Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux:n lisäksi on tehnyt
NHL:ssä enemmän pisteitä yhdellä kaudella kuin Mike Bossy
tuolla kaudella. Ne ovat Phil Esposito (152 (76+76) kaudella
1970-71), Pat LaFontaine (148 (53+95) kaudella 1992-93) ja
Jaromir Jagr (149 (62+87) kaudella 1995-96). Bossyn 147
pistettä on edelleen New York Islandersin yhden kauden
tehopiste-ennätys. Parhaimmalla maalikaudellaan Bossy teki 69
maalia, joka on edelleen Islandersin yhden kauden
maaliennätys. Bossy ei koskaan voittanut NHL:n pistepörssiä,
mutta oli kuusi kertaa TOP 5:n joukossa. Kaudella 1980-81
Bossy ylti historialliseen saavutukseen uusimalla Maurice
"Rocket" Richardin legendaarisen teon - Bossy teki kauden
50:n maalinsa kauden 50:ssä ottelussaan. Rocket Richard teki
50 maalia 50:ssä ottelussa kaudella 1944-45 ja tuon jälkeen
siihen ei ollut yltänyt kukaan ennen Mike Bossya. NHL:n ykkös
All-Starsiin Bossy valittiin viisi kertaa, -81, -82, -83, -84
ja -86. NHL:n kakkos All-Starsiin Bossy valittiin kolme
kertaa, -78, -79 ja -85. Lady Byng Trophyn Bossy voitti
kolmesti, -83, -84 ja -86. Bossy pelasi 10 kautta ja 752
ottelua NHL:ssä tehden 1126 (573+553) tehopistettä. Bossy
pelasi koko uransa New York Islandersissa ja hänestä tuli
seuran ensimmäinen pelaaja, joka ylti 500 maaliin ja 1000
pisteeseen. Bossyn 573 maalia on edelleen Islandersin
joukkueen ennätys, Bryan Trottier pitää hallussaan piste-
ennätystä. New York Islandersin neljässä peräkkäisessä Stanley
Cupin voitoissa vuosina 1980-83 Mike Bossy oli yksi
tärkeimmistä pelaajista joka vuosi. Kolmena vuotena Bossy
voitti play-Offien maalipörssin. 1980-81 hän voitti play-
Offien kaikki kolme pörssiä. 1982 Bossy voitti Conn Smythe
Trophyn play-Offien tärkeimpänä pelaajana. Kaikkiaan Bossy
teki 85 maalia 160 pistettä 129 play-off -ottelussa. Bossy
joutui lopettamaan mahtavan uransa kauden 1986-87 jälkeen vain
30-vuotiaana vakavan selkävian takia.

Bossy jää historiaan NHL:n kaikkien aikojen parhaimpana
maalintekijänä. Jotkut voivat sanoa Gretzkyn tai Lemieux:n
tehneen enemmän tai paremmalla prosenttiosuudella maaleja kuin
Bossy, mutta he eivät olleet puhtaita maalintekijöitä. Bossy
oli juuri tätä - maalintekijä puhtaimmillaan. Hänen
laukauksensa olivat erittäin kovia ja ennenkaikkea tarkkoja.
Vaikka hän ampui paljon ja melkein kaikkialta
hyöykkäysalueelta, hän ei juurikaan ampunut ohi. Kiekko
suuntautui aina tolppien väliin mikä on aina loistavan
maalintekijän merkki. Bossy ei ollut erityisen loistava
luistelija, mutta hän oli kuitenkin suhteellisen nopea. Hänen
hyvän sijoittumisen ansiosta Bossy pääsi usein läpiajoihin.
Hän olikin erittäin hyvä läpiajojen päättäjä. Bossy osasi
myös muuta kuin ampua ja tehdä maaleja, mutta muille avuille
löytyi harvemmin käyttöä. Ensimmäisinä kausinaan Bossy oli
suhteellisen onneton puolustamaan, mutta ajan kanssa hän oppi
aika hyväksikin omanpään pelaajaksi, häntä myös käytettiin
silloin tällöin alivoimalla. Bossyn kunto oli huippuluokkaa ja
sitä ihmeteltiinkin paljon. Hän kun poltti pari askia joka
päivä, muut kun valmistautuivat seuraavaan erään veti Bossy
usein vielä sauhuja täyttä päätä. Bossy joutui usein
vastapelaajien sikailun kohteeksi. Vaikka kovanaama Clark
Gillies pelasi samassa ketjussa Bossyn kanssa, sai Bossy
silti niin paljon mailaniskuja niskaan että se lopetti hänen
uransa - aivan liian aikaisin. Bossyn koko uran maalikeskiarvo
on NHL:n kaikkien aikojen toiseksi paras 0,762. Vain Mario
Lemieux:lla on parempi 0.823 (ennen kautta 2000-2001). Bossyn
koko uran pistekeskiarvo on NHL:n kaikkien aikojen kolmanneksi
kovin 1,497. Vain Wayne Gretzkyllä ja Mario Lemieux:lla on
kovemmat.

Mike Bossy pelasi New York Islanderssissa ledendaariseksi
muodostuneessa Trio Grandessa yhdessä Bryan Trottierin ja
Clark Gilliesin kanssa. Ketju tosin tunnettiin myös nimellä
"the Long Island Electrical Company". Tämä kolmikko muodosti
liigan pelätyimmän ketjun vuosia aina 1970-luvun loppupuolelta
1980-luvun puoliväliin. Bossyn tehtävänä ketjussa oli tehdä
maaleja, Trottierin järjestää maalipaikkoja ja rakentaa peliä
ja Gilliesin tehdä tilaa Bossylle ja Trottierille ja
huolehtian ettei kukaa käy tökkimässä Bossya.

Bossy pelasi urallaan 27 maaottelua ja teki niissä 18 maalia.
Bossy pelasi urallaan kahdesti Kanada Cupissa. 1981 Cupissa
Kanada hävisi murskaavasti 8-1 ylivoimaiselle Neuvostoliitolle
cupin finaalissa, mutta Bossy pelasi kuitenkin loistavan
turnauksen. Bossy voitti turnauksen maalipörssin ja oli
pistepörssissä toinen tasapistein Bryan Trottier, Guy
LaFleurin ja Aleksei Kasatonovin kanssa heti Wayne Gretzkyn
jälkeen. Bossy myöskin valittiin turnauksen All-Starsiin.
1984 Kanada Cupissa Bossy pelasi myöskin hyvin ollen
pistepörssin kuudes. Bossy teki turnauksen välierässä tärkeän
jatkoaikamaalin Neuvostoliittoa vastaan. Bossy pelasi vuoden
-84 Cupissa samassa ketjussa Brent Sutterin ja turnauksen
parhaimmaksi pelaajaksi valitun John Tonellin kanssa.

Peliuransa jälkeen Bossy toimi Quebec Nordiquensin
TV-kommentaattorina ja ryhtyi sen jälkeen radiotoimittajaksi.
Bossyn käyttämä pelinumero 22 on jäädytetty Islanders:ssa.
1991 Mike Bossy valittiin Kanadan Hockey Hall Of Fameen.

 

[TKH]

Juttu 94

Kenestä pelaajasta tuli melkein kansallissankari vuoden 1965
Tampereen MM-kisojen Suomi-Ruotsi -ottelun jälkeen??


Kyseessä on tietenkin taiturimainen luistelija ja mailankäsittelijä
Matti "Mölli" Keinonen, joka teki 2-2 päättyneessä ottelussa
Suomen molemmat maalit.

Matti "Mölli" Keinonen syntyi Marraskuun 6. 1941 Tampereella.
Mölli liittyi Lukon junioreihin jo 7-vuotiaana 1949.
Junioriuransa muistorikkaimman ottelun Mölli pelasi 1958
A-nuorien semifinaalissa Hämeenlinnan Tarmoa vastaan. Lukko
voitti ratkaisevan ja jännittävän ottelun 6-5 ja Mölli pelasi
unelmapelin tekemällä tehot 4+1. Seuraavan päivän lehdet
Raumalaislehdet olivat mukavaa luettavaan Möllille.
Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Keinonen pelasi kaudella 1960-61
Rauman Lukon paidassa 18-vuotiaana. Rauman Lukkoa Keinonen
edusti kuusi vuotta kunnes siirtyi RU-38:n leiriin. Siirto
vuoden -65 Tampereen MM-kisojen jälkeen porilaiseen
joukkueeseen oli raumalaisille skandaali, olihan Mölli vain
kaksi vuotta aikaisemmin kohonnut Raumalla melkein
puolijumalaksi johdettuaan Lukon mestaruuteen. Porissa Mölli
ei viihtynyt kuitenkaan kuin kaksi kautta, hän palasi kaudeksi
1967-68 nostamaan ykköseen pudonnutta Lukkoa takaisin
SM-sarjaan. SM-sarjaan Lukko nousikin taas seuraavaksi
kaudeksi, myös "Mölli" jatkoi siellä vielä kaksi kautta kunnes
siirtyi Helsinkiin viideksi kaudeksi. Ensin HJK:hon kolmeksi
ja sitten Jokereihin kahdeksi vuodeksi. Viimeisen 1977-78
kauden Mölli pelasi Turussa TPS:n paidassa. Pisteissä
parhaalla 1966-67 kaudellaan Keinonen teki 43 (26+17)
tehopistettä 22:ssa ottelussa. Keinonen pelasi SM-sarjassa 15
kautta ja 267 peliä, ja teki niissä 311 (186+125) pistettä.
Keinonen voitti urallaan kaksi SM-kultaa, kaksi hopeaa ja
kaksi pronssia. SM-sarjan All-Starsiin Keinonen valittiin
viisi kertaa, -63, -65, -67, -68 ja -70.

Matti Keinonen tuli tunnetuksi ilmiömäisestä luistelu- ja
mailataidoistaan sekä erinomaisesta kyvystään pelata aikaa ja
ärsyttää vastapelaajia. Keinonen viihdytti suurta
kiekkoyleisöä mahtavilla harhautuksillaan usein enemmän kuin
koko muu joukkue yhteensä. Nämä mahtavat taidot hän oli
oppinut Raumalla pelattuaan nuorena paljon paikallisessa hyvin
pienessä - vain 10x15 metriä - lätäkössä jota myös
paskalammeksi kutsuttiin. Pieni pelitila toimi oivana
kehitysalustana. Keinosen kiemurat ja harhautukset
ihastuttivat suuresti yleisöä ja hän nousikin suureksi
sankariksi etenkin Raumalla, mutta myös muualla Suomessa.
Vastustajia Möllin harhautukset taas suututtivat paljon,
suutumusta ei vähentänyt yhtään se että Möllillä oli
naamallaan aina onnistuneen harhautuksen jälkeen korvasta
korvaan ulottunut hymy. Mölli oli taitavana pelaajana usein
kovien otteiden uhrina ja hän kärsikin melkein koko uransa
ajan erilaisista kolhuista ja vammoista. Vuonna 1970
siirryttyään Helsinkiin ja HJK:hon hän loukkaantui polveen
kohdistuneen taklauksen takia heti ensimmäisessä
avausottelussa Tapparaa vastaan niin, ettei pelannut sillä
kaudella enää yhtään ottelua. Keinonen teki pahan
loukkaantumisen jälkeen paluun seuraavana syksynä, muttei
ollut enää aivan entisensä. "En saanut enää otetta peliin.
Minusta ei enää koskaan tullut sitä, mitä olin ollut", on
Mölli todennut myöhemmin. Maajoukkueeseen ja arvokisoihin
mies kelpasi kuitenkin vielä kolmena vuotena. Kokonaisuutta
katsoessa voidaan sanoa että Keinonen muistutti hyvin paljon
ajallisesti hiukan myöhempänä pelannutta tsekkoslovakkialaista
maailmantähteä Vladimir Martinecia hyvin monin tavoin. He
molemmat olivat ilmiömäisiä maila- ja luistelutaidoiltaan, he
molemmat ärsyttivät vastustajia ylileveellä hymyilyllä ja he
molemmat kohosivat erittäin suuriksi kansan suosikeiksi. Mölli
ei tarvitse sekuntiakaan aikaa, kun häneltä jo tulee vastaus
kysymykseen Suomen kaikkien aikojen parhaasta kiekkoilijasta:
"Kurria kohtaan minulla on hirveä kunnioitus. Jo hänen pelkät
tilastonsa ja saavutuksensa kertovat kaiken." Yhtä nopeasti
Mölliltä tippuu maailman säkenöivimmän pelaajan, auto-
onnettomuudessa menehtyneen Valeri Harlamovin, nimi: "Valinta
on helppo. Harlamov oli taitava, nokkela, juonikas ja ovela
peluri, jonka valttina oli erirytmisyys. Miehen kädet ja jalat
toimivat eri tahtiin." Keinonen tuli tunnetuksi etenkin
Ruotsin tappajana, mikä on hyvinkin ansaittua, niin monta
kertaa Keinonen oli Suomen sankareita otteluissa Ruotsia
vastaan. Keinonen itsekin sanoo että pelasi aina Ruotsia
vastaan hyvin. "Tosiasia kai on, etten ole koskaan pelannut
Ruotsia vastaan ainakaan kovin huonosti. Mikään Ruotsin
vihollinen en kuitenkaan suostu olemaan, vaikka minut onkin
nimetty "Ruotsin tappajaksi". Peliin läntistä naapurimaata
vastaan ovat kenties vaikuttaneet 50-luvun katkerat Ruotsi-
Suomi yleisurheilumaaottelut, jotka iskostivat meihin
nuorukaisiin sellaiesn hengen, että Ruotsi on rakas
perivihollinen, jota vastaan on taisteltava henkeen ja vereen.
Alitajunnassa oli tieto, että kun mennään Ruotsia vastaan, on
ylitettävä itsensä", kertoi Mölli kirjassaan. Ruotsia vastaan
Keinonen on luonnollisesti myös tehnyt paljon maaleja.
Syksyllä 1968 pelatuista kahdessa maaottelusta Suomi voitti
molemmat, maalein 4-3 ja 1-0. Tuolloin Mölli pelasi eräät
monista loistavista Ruotsi-otteluistaan, ensimmäisessä Mölli
teki 3+1 ja jälkimmäisessä ottelun ainoan maalin.

Matti Keinonen pelasi 196 maaottelua ja teki niissä 120
(71+49) pistettä. Hän on Suomen kaikkien aikojen
maaottelumaalintekijöiden tilastossa neljäs. Mölli edusti
Suomea yhdeksissä MM-kisoissa ja vuoden -68 Olympialaisissa
ajanjaksolla 1962-1973. Vuosien 1963 ja 1970 MM-kisoissa
Keinonen oli Suomen paras pistemies. Keinonen on loistanut
MM-kisoissa ja etenkin yksittäisissä otteluissa lukemattomia
kertoja. Yksittäisissä otteluissa esittämistään loistavista
otteista hänet parhaiten muistetaankin. Vuoden 1963
MM-kisoissa Suomi otti yhden merkittävimmistä voitoistaan kun
Usa kaatui murskaavin 11-3 numeroin. Matti Keinonen oli tuossa
ottelussa pääosassa tehden kuusi pistettä, neljä maalia ja
kaksi syöttöä. Vuoden 1965 Tampereen kotikisojen 2-2 ottelussa
Ruotsia vastaan Keinonen teki kummatkin maalit. Ja millä
tavalla, Keinonen narutti Ruotsin legendaarisen, ja erään maan
kaikkien aikojen parhaimman puolustajan, Roland Stoltzin ensin
maalin takana ja sitten maalin sivulla. "Olin aikaisemmissa
yhteenotoissamme todennut, ettei Rolle osaa kääntyä
vasemmalle, minkä minä puolestaan osaan. Kun minä olin
pyörähtänyt vasemmalle puolitoista kierrosta, oli Rolle vasta
ehtinyt oikaista isot luunsa kääntymistä varten. Tein molemmat
maalit täysin samoin pyörähdyksin. Se oli kuin olisi
pyöritetty sama filmi kaksi kertaa peräkkäin," kirjoitti Mölli
kirjassaan. Ei ollutkaan ihme että Keinosesta tuli Tampereen
kotikisojen jälkeen ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija,
joka on noussut kansallissankarin maineeseen. Tuohon
pääsemiseksi Suomen ei tarvinnut edes voittaa ottelua. Peli
päättyi 2-2, mutta pisteen saaminen Ruotsilta oli noihin
aikoihin todella harvinaista, edellisen kerran semmoinen ihme
tapahtui kuusi vuotta aikaisemmin. Myös ruotsalaislehdet
yhtyivät Keinosen ylistykseen tuon ottelun jälkeen. Dagens
Nyheter ylisti Mölliä "Pohjolan parhaaksi hyökkääjäpelaajaksi.
Tähdeksi jollaista Ruotsilla ei ole, loistavaksi luistelijaksi
ja mailankäsittelijäksi." Muissa ruotsalaislehdissä oli
ylistyksiä malliin: "Nyt on Keinonen kirjoittanut suomen
jääkiekkoilun historiaa". Torontolaisreportteri Fred Cederberg
taas kirjoitti näin: "Uskoisin että Keinonen on koko
maailmassa ainoa kiekkoilija, joka täydessä pelivauhdissa
piirtää luistimilla halkaisijaltaan pienimmän ympyrän ja siinä
sivussa käsittelee vielä kiekkoa ja mailaa kuin kynää
kädessään". Mölli itse yritti hiukan hillitä saamaansa
huomiota. "On lehtikirjoittajien yleinen virhe pitää kentän
parhaana sitä, joka onnistuu tekemään jotakin numerollisesti
näyttävää. Tässäkin ikimuistoisessa ottelussa oli kaksi
suomalaista pelaajaa, joilla oli menestyksen avaimet
hallussaan vähintään yhtä paljon kuin minulla. He olivat
edesmennyt puolustaja Jarmo Wasama ja maalivahti Juhani
Lahtinen. Meille kaikille kolmelle se ottelu oli eittämättä
yksi uramme parhaimpia", kertoi Keinonen kirjassaan. Seuraavan
kerran Mölli oli kiusaamassa isompiaan vuoden -67 MM-kisoissa
ja vuoden -68 Olympialaisissa. Tuolloin kaatui ensin
Tsekkoslovakkia ja sitten Kanada. Molemmissa otteluissa
Keinonen oli yksi tärkeimmistä ja parhaimmista pelaajista.
SM-sarjassa Mölli ei erityisen paljoa jäähyjä kerännyt, mutta
MM-kisojen historiassa hän on Suomen eniten jäähyjä kerännyt
pelaaja, 99 minuuttia. Keskiarvona laskien hänen lukemansa
ovat toiseksi kovimmat heti Juha Rantasilan jälkeen. Asiaa
kuitenkin hiukan selittää se että Keinonen sai kaksi kymmenen
minuutin rangaistusta vuoden -73 MM-kisojen ottelussa
Tsekkoslovakkiaa vastaan, josta tempustaan Keinonen joutui
kisoissa harvinaiseen yhden ottelun pelikieltoon. Pelattuaan
nänä viimeiset MM-kisansa loppuun Keinonen totesi: "Kyllä mun
tyylini on auttamattomasti ohi. Nehän tulee yli tuhannen
kilon voimalla. Yli ne jyrää". Keinonen näki tuolloin että
tulevaisuuden jääkiekkoilijalla pitää olla taidon ja nopeuden
lisäksi myös paljon voimaa. Urallaan Mölli pelasi monta
mieleenpainuvaa ja erikoista ottelua ja yksi
mieleenpainuvimmista oli vuoden 1970 Tukholman MM-kisojen
toisen kierroksen peli Neuvostoliittoa vastaan. Suomi oli
piinannut avauskierroksella Neuvostoliiton tähtiä häviten
vain 2-1 ja toisessa ottelussa kyyti oli odotetun kylmää.
Suomi oli tappiolla Keinosen muistin mukaan 13-1, kun
puolustaja Pekka Marjamäki sorkki mailallaan Neuvostoliiton
tähtihyökkääjä Aleksandr Maltsevin nivusia. "Pappa-Tarasov
- N-liiton legendaarinen valmentaja - viestitti tulkin
välityksellä, että Maltsevin munat on jätettävä rauhaan tai
me rupeamme pelaamaan." Suomi hävisikin ottelun vain 16-1.

Maaotteluissa kanadalaiset pahoinpitelivät Mölliä usein.
Taito oli heille täysin tuntematon käsite tuolloin ja Möllin
kiemurat purivatkin hitaisiin ja kankeisiin kanadalaisiin
paljon paremmin kuin taitaviin ja nopeisiin eurooppalaisiin.
Lisäksi Möllin yletön hymyileminen sai kanadalaiset raivon
valtaan. Muun muassa 10.1.1968 pelatussa maaottelussa
Drummondville Eagles:ia vastaan Kanadan Jean Therrien tyrmäsi
Möllin lyömällä tätä lähitilanteessa ensin rajusti
mailanpäällä rintalastaan ja sitten täysiä nyrkillä. Keinonen
kannettiin puolitajuttomana jäältä. "Kanadalla oli joukkueessa
puolustajaköntys, joka ei oikein pysynyt mukana minun
kiemuroissani. Ja joka kerta kun olin häntä naruttanut,
väläytin tietysti parhaan hymyni. Minä Olin maalin edessä
odottamassa pelitilanteen kehittymistä, kun hän pääsi
yllättämään minut. Mailan päällä tuli sellainen isku palleaan,
että ilma loppui palkeista täysin, ja kun valuin polvilleni
jäähän, tulivielä vasen suora täydellä voimalla leaun kärkeen.
Se oli törkeä liikesarja kanadalaiselta", kertoi keinonen
ottelun tapahtumista. 9.1.1967 Kanadalainen Drumheller Miners
-joukkue hakkasi useamman pelaajan voimin pientä jäässä
makaavaa Keinosta. Ensin Ray Sawka hakkasi jäähän kaatunutta
Keinosta nyrkein ja sitten hänen avukseen tuli vielä Henry
Syversen. Ruotsalaistuomarin yrittäessä tulla Keinosen
pelastukseksi sai hän kanadalaisilta mailasta päähän. "Kun
Helsingin pelissä tuli katko, kanadalaiset luistelivat kolmen
neljän miehen ryhmänä kimppuuni. Ensimmäisen kerran
pelaajaurani aikana havaitsin, että nyt minua lyödään
mailalla. Ehdin pudottautua polvilleni jäähän ennen kuin maila
tuli", kertoi Keinonen tämän ottelun tapahtumista. Törkeistä
kanadalaisjoukkueista kaikkein törkein lienee kuitenkin ollut
Calgary Spurs -joukkue, joka pelasi Suomen maajoukkuetta
vastaan 30.12.1967. Peli oli alusta lähtien erittäin törkeää
ja suomalaisista tuntuikin että erotuomari oli kentällä vain
kuolemantapauksien varalta. Toisessa erässä Keinonen oli juuri
pääsemässä läpiajoon kun kanadalainen puolustaja Bill Cairns,
kampitti Keinosen. Erotuomari antoi kanadalaiselle tietenkin
jäähyn selvästä rikkeestä, jolloin kanadalaiset hyökkäsivät
tuomarin kimmppuun, ei siis vain Cairns, vaan myös muut
joukkuetoverit. Tuomaria tönittiin ja tuupittiin niin palleaan
kuin kasvoihin. Vuoden 1962 MM-kisoissa Colorado Springsissä
Keinonen teki ensimmäistä ja unohtumatonta tuttavuutta
Kanadalaisiin pelaajiin. Ottelussa Kanadaa vastaan Mölli ja
joku kanadalainen kaatuivat samaan läjään maalin taakse. Mölli
hipaisi noustessaan kanadalaista hiukan nenään, josta
kanadalainen suuttui silmittömästi. Hän nousi raivoa puhkuen
ylös, heitti hanskat pois ja lähti ryntäämään raivona jo
poispäin luistelevaa Keinosta kohti. Keinonen lähti
pelästyneenä hampaatonta kanadalaista karkuun vaihtoaitioon.
Möllin mukaan tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän
on koskaan lähtenyt kentällä ketään karkuun. Jatkopeli oli
Möllille vaikea kun koko Kanadan joukkue oli täynnä
samanlaisia hampaattomia pelaajia, hänen oli vaikea vältellä
sitä oikeaa hampaatonta pelaajaa.

Peliuransa lopettuaan 1977 Keinonen ryhtyi valmentamaan.
Liigatasolla hän on valmentanut TPS:ää, Lukkoa ja Ässiä.
Keväällä 1985 Hänestä oli hyvin lähellä tulla Suomenmestari
valmentajanakin. TPS johti finaalisarjaa Ilvestä vastaan jo
2-0 ja Möllille ehdittiin teettää jo kultainen takkikin.
Mutta mitenkäs se sananlasku meneekään: Ei kannata nuolaista
ennen kuin... Ilveshän sen mestaruuden silloin vei voitettuaan
kolme kertaa peräkkäin. Kulta on Keinoselta valmentajana
jäänyt saavuttamatta, mutta kaksi hopeaa hän on saanut.
Möllille ottelut olivat pelaajana ja ovat edelleen
valmentajana juhlahetkiä. Hän vertaa peliä näytelmäksi ja
pelaajia esiintyviksi taiteilijoiksi: "Siksi en ole koskaan
ymmärtänyt, enkä hyväksynyt pelaajien haukottelua pukusuojassa
erätauolla, kun katsomossa huutaa ja velloo monituhatpäinen
väkijoukko." "Nautin pelaajana ja valmentajana luovasta
pelistä. Tottakai nykyaikana vaaditaan kurinalaisuutta, mutta
jos valmentaja antaa lahjakkaille yksilöille hieman löysää
narua, tulos on usein parempi kuin keskialueen tukkimisella ja
kaistapelaajia käyttämällä." "Kaipaan kaukaloihin värikkäitä
yksilöitä, jotka hyödyntävät erikoisosaamisensa. Pelkät
värivalot, savuverhot tai videotaulut eivät riitä."

Matti Keinonen on kirjoittanut kirjan nimeltä Möllin piruetit,
joka on julkaistu 1973. Lukko on jäädyttänyt Keinosen
käyttämän pelinumeron 7. 1985 Matti Keinonen valittiin
jääkiekkoleijonaksi numero 50, hänellä on oma nimikkopalkinto
SM-liigassa, Matti Keinonen -palkinto jaetaan kauden
tehopelaajalle. 2002 Matti Keinonen valittiin IIHF:n Hockey
Hall Of Fameen.

 

[TKH]

Juttu 95

Wayne Gretzky voitti urallaan massiiviset yhdeksän Hart
Trophya, mutta kuka legendaarinen pelaaja on voittanut Hart
Trophy:ja toiseksi eniten NHL:n historiassa?? Kyseessä on
tietenkin ikinuori Gordien Howe, joka voitti liigan
arvokkaimmalle pelaajalle jaettavan Hart Trophyn yhteensä
kuusi kertaa.

Gordie Howe syntyi maaliskuun 31. 1928 Floral:ssa
Saskatchewan:ssa. Nuori Howe lopetti peruskoulun jo
14-vuotiaana ja lähti mukaan raskasta fyysistä työtä tekevään
tienrakennusporukkaan. Tältä ajanjaksolta on peräisin se
uskomaton voima ja tahto, jota hän myöhemmin esitti NHL-
kaukaloissa vuosikymmeniä. Howe kunnostautui ruipelosta
olemuksestaan huolimatta tuolloisessa työssään. Työporukat
kilpailivat usein 40 kiloa painavien semettisäkkien kannossa.
Parhaimmat kantoivat 4 säkkiä kerralla. Kilpailuhenkinen Howe
houkuteltiin myös mukaan, lopuksi hänen käsiin ja selkään
lastattiin viisi säkkiä. Howe myös käveli 200 kilon taakan
kanssa vaaditun matkan ja voitti kilpailun. Vakavamman
kiekkoilun Howe aloitti pelatessaan 15-vuotiaana kaudella
1943-44 ensimmäisen virallisen kauden Saskatoon Lions-
joukkueessa SJHL:ssä. Otteluita ei kertynyt montaa, vain
viisi, mutta pisteitä tuli yli kaksi per ottelu. Gordie
Howella oli tavoitteet hyvin korkealla jo nuoresta pitäen
koska jo tälle kaudelle hän oli pyrkinyt NHL:ään. Ennen kautta
1943-44 hän oli mukana New York Rangersin harjoitusleirillä.
15-vuotiaan poikasen ensimmäinen harjoitusleiri loppui leirin
keskeyttämiseen koti-ikävän yllätettyä. Seuraavaksi kaudeksi
Howe:n piti siirtyä OHA-liigan Galt Red Wings:n joukkueeseen,
mutta Howe ei tuolloin siihen mahtunut. Hän joutui tyytymään
pelkästään kautta ennen pelattuihin harjoitusotteluihin. Näin
kausi jäi häneltä kokonaan pelaamatta. Ensimmäisellä New
Yorkin harjoitusleirillä hän oli kuitenkin osoittanut
sellaista potentiaalia että Detroit Red Wings kutsui hänet
harjoitusleirilleen seuraavana vuotena. Paikkaa NHL:ssä ei
löytynyt silloinkaan, mutta nyt leiri meni jo sen verran
paremmin että seuraavaksi 1945-46 kaudeksi Howe siirtyi USHL:n
Omaha Knightsin joukkueeseen, jossa pelasikin vain 17-
vuotiaana hyvän noin "piste per ottelu" kauden. Omaha Knights
oli Detroitin silloin farmijoukkue.

Gordie Howe dybytoi NHL:ssä kaudella 1946-47. Hänen kaksi
ensimmäistä kauttaan olivat lupauksia antavia mutteivat
olleet kuitenkaan vielä läpimurtokausia. Howen kolmas kausi
olisi sellainen ollut, mutta paha loukkaantuminen vei kaudesta
kolmasosan. Howe pelasi vain 40 ottelua, mutta teki niissä 37
pistettä. Tämä oli kaudella jolloin vain muutama pelaaja teki
yli piste per ottelu. Ensimmäisen kerran Howe oli pistepörssin
kärkipäässä neljännellä kaudellaan 1949-50 kun production
line otti kolmoisvoiton NHL:n pistepörssissä, järjestyksessä
Lindsay, Abel, Howe. Tästä kaudesta lähtien Howe oli
massiiviset 21 kertaa NHL:n pistepörssin kymmenen parhaan
pistemiehen joukossa. Viisi kertaa Howe voitti urallaan
maalipörssin, kolme kertaa syöttöpörssin ja kuusi kertaa
pistepörssin - ja samalla Art Ross Trophyn. NHL:n
arvokkaimmaksi pelaajaksi Howe valittiin kuudesti, -52, -53,
-57, -58, -60 ja -63. Lisäksi 1959 Howe oli ehdolla Hart
Trophyn voittajaksi, mutta jäi äänestyksessä kakkoseksi Andy
Bathgaten viedessä pokaalin. NHL:n All-Starseihin Howe on
valittu 21 kertaa, niistä 12 kertaa ykköseen. Kaikkiaan Howe
pelasi 26 kautta ja 1767 ottelua ja teki niissä 1850 (801+
1049) tehopistettä. Pisteissä uran parhaimman kauden Howe
pelasi 40-vuotiaana kaudella 1968-69 jolloin hän NHL:n
historian kolmantena pelaajana rikkoi 100 pistettä. Gordien
saldo oli 103 (44+59). Kaksi NHL:n historian ensimmäistä sadan
pisteen rikkojaan ehtivät rikkoa rajan vain muutaman viikon
aikaisemmin. Kaudella 1968-69 Esposito rikkoi sata pistettä
2.3.1969 ja Bobby Hull 20.3.1969. Howe rikkoi rajan 30.3.1969.
Howe ei koskaan tehnyt 50 maalia kaudessa, mutta kaudella
1952-53 hän teki 49 maalia. NH:n pudotuspeleissä Howe teki
157:ssä pelissä 160 (68+92) tehopistettä. NHL:n pudotuspelien
maalipörssin Howe voitti kahdesti, syöttöpörssin niin ikään
kahdesti ja pistepörssin viidesti. Yhdessä vaiheessa Howella
oli nimissään kaikkien aikojen otteluennätys, maaliennätys,
syöttöennätys ja piste-ennätys niin runkosarjassa kuin myös
pudotuspeleissä. Yhä nykyäänkin Howella on useita NHL:n
ennätyksiä: eniten otteluita 1767, eniten kausia 26, eniten
All-Stars-valintoja 21. Howe oli NHL:n historian ensimmäinen
1000 pistettä tehnyt pelaaja ja hän oli Maurice "Rocket"
Richardin jälkeen NHL:n historian toinen 500 maalia tehnyt
pelaaja. Kaikkien aikojen pistepörssissä ja maalipörssissä
Howe on edelleen toisena Wayne Gretzkyn jälkeen. Howe:lla on
luonnollisesti hallussaan lukuisia Detroitin ennätyksiä:
Eniten kausia, eniten otteluita, eniten maaleja, eniten
pisteitä, eniten syöttöjä ja eniten pisteitä yhdellä kaudella
oikealla laitahyökkääjällä.

Gordie Howe lopetti NHL-uransa 25:teen kauteen 1970-71.
WHA perustettiin kaudella 1972-73 ja tässä uudessa liigassa
kaksi vuotta sivussa ollut Gordie Howe näki uuden haasteen.
Howe tekikin sopimuksen kaudelle 1973-74 Houston Aerosin
kanssa. Houstonissa Howe pääsi toteuttamaan suuren haaveensa,
kun pääsi pelaamaan samaan ketjuun poikiensa Martyn ja Markin
kanssa. Seuran talous romahti myöhemmin ja neljän kauden
jälkeen Howet siirtyivät WHA:n New England Whalersiin.
Harfordiksi muuttuneessa Whalersissa Gordien rikkoi taas
muutaman ennätyksen. Hänestä tuli ensimmäinen yli 50-vuotias
ammattilaispelaaja ja ensimmäinen isoiso, joka pelaa
ammatikseen kiekkoa. Viimeinen merkittävä tapahtuma Howen
urallla tapahtui kaudella 1979-80 kun WHA:n taru oli loppunut
ja neljä WHA:n joukkuetta siirtyi NHL:ään. Whalers oli yksi
näistä ja mukana liigaan siirtyi myös Gordie Howe, joka oli
liigan jättynyt melkein kymmenen vuotta sitten. Howe iski
vielä tällä viimeisellä kaudellaankin 15 maalia ja 41
pistettä. Hartford Whalers kehitti NHL:n avauskaudellaan
ikimuistoisen ketjun, jossa 50-vuotias Gordien pelasi taas
poikiensa Martyn ja Markin kanssa samassa ketjussa. Tuolloin
Howesta tuli ensimmäinen pelaaja NHL:n historiassa joka on
pelannut hyökkäysketjussa poikiensa kanssa. Howe myös on
ensimmäinen ja viimeinen NHL:ssä maalin tehnyt yli 50-vuotias
pelaaja. Howe oli WHA:n kirkkaimpia tähtiä. Hän pelasi
kuudella WHA:n kaudellaan neljä yli 90 pisteen - joista kaksi
yli 100:n pisteen - kautta. Kaksi muuta kautta eivät olleet
ehjiä vaan Howe kärsi erilaisista loukkaantumisista. 1974
Howe valittiin WHA:n parhaimmaksi pelaajaksi. Kahdesti hänet
myös valittiin liigan ykkös All-Starsiin. Howe teki WHA:ssa
pelaamiensa kuuden kauden aikana 508 (174+334) tehopistettä
419 ottelussa. Tehopisteillään hän on WHA:n historian
kuudenneksi tehokkain pelaaja. 1974 Howe pelasi myös
kuuluisassa Summit Series II:ssa Neuvostoliittoa vastaan.
Kanada hävisi sarjan tylysti 4-3-1, mutta Howe oli Kanadan
paras pelaaja tekemällä kahdeksassa ottelussa 7 (3+4).
Neuvostoliittolaiset eivät voineet käsittää miten WHA:n
joukkueessa saattoi pelata joku 46-vuotias papparainen. WHA:n
joukkueen ollessa menossa Moskovaan sarjan loppupeleihin
pysähtyivät he päiväksi Helsinkiin pelaamaan näytösottelun
Suomen maajoukkuetta vastaan. Suomen joukkueen silloinen
huippupakki Seppo Lindström kuvailu Howea näin: "Kyllä sen
aisti, että mies on ollut aikanaan uskomattoman kovan tason
pelaaja. Ei hän ulospäin enään näyttänyt niin kovin
erikoiselta, mutta pahuksen vahvat kädet ja niska sillä oli.
Sen käsivarsi oli kuin tukki".

Gordie Howe oli ilmiömäinen maalintekijä, mutta samalla myös
kovaa peliä kaihtamaton pelaaja. Hän tulikin kuuluisaksi
paitsi maaleistaan niin myös kuumasta tempperamentistaan.
Howe pelasi koko uransa ajan vähintäänkin "pikkusikaa", hänen
kyynärpäihin ja mailaan "tutustui" läheisesti vuosien aikana
lukematon määrä liigan pelaajista. Howen myötä NHL:ään syntyi
uusi hattutemppu, "Gordie Howe Hat Trick". Sen saavutti
pelaaja, joka teki maalin, antoi maalisyötön ja tappeli yhden
tappelun. Howe oli fyysisesti erittäin voimakas ja
pelillisesti todella taitava, mutta luonteeltaan hän oli ujo
ja nöyrä maalaistalon poika. Howella oli erittäin kova laukaus
ja hän osasi ampua suoralapaisella mailalla kummaltakin
puolelta, tämä oli usein arvokas taito. Howen luistelutyyli
oli verkkainen, mutta tekniikkaaltaan kuitenkin aika hyvä.
Lisäksi nopeus oli kuitenkin usein nopeampi kuin vastustajat
osasivat odottaa. NHL:ssä on pelannut varmaankin kymmeniä
nopeampia ja taitavampia pelaajia kuin Howe, mutta kukaan ei
koskaan tule pelaamaan yhtä kauan NHL:n huipulla kuin mitä
Howe pelasi. Esimerkiksi - useinpien mielestä NHL:n kaikkien
aikojen paras puolustaja - Bobby Orr ei ollut edes syntynyt
silloin kun Howe jo pelasi NHL:ssä, ja Howe pelasi NHL:n
huipulla myös silloin kun Bobby Orr oli jo lopettanut. Howe
pelasi NHL:n huipulla viidellä eri vuosikymmenellä,
1940-luvulta aina 1980-luvulle. Ammattilaiskausia hän pelasi
yhteensä 34. Siihen ei tule kukaan pelaaja koskaan yltämään.
Luonteenlujuudeltaan ja fysiikaltaan Howe oli kova kuin kivi,
muuten ei pitkä ura olisi ollut mahdollista.

Gordien pelasi Detroitissa pitkään yhdessä aikansa, ja koko
NHL:n historian, parhaimmista ketjuista. Ketju oli "Production
Line" ja se pelasi kokoonpanossa Ted Lindsay - Sid Abel -
Gordie Howe. Ketju tuli kuuluisaksi paitsi taidoistaan niin
myös kovuudestaan, se toi useasti kyyneleet silmiin
vastustajille. Ketju - ja samalla Detroitin joukkue - hallitsi
liigaa koko 1950-luvun alkupuoliskon. Mestaruuden se voitti
neljä kertaa ajanjaksolla 1950-1955.

Maaliskuussa 1950 pudotuspelien ensimmäisessä ottelussa Gordie
Howe loukkaantui vakavasti. Howe epäonnistui yrittäessään
taklata Toronton Ted Kennedyä, hän törmäsi täydellä vauhdilla
Kennedyn sijasta laitaan. Howelta murtui nenä ja poskiluu ja
hän sai pahan iskun silmäänsä, mutta kaikkein vakavinta oli
aivoverenvuoto. Lääkärien lausunto oli hyvin ankea - hänen
katsottiin olevan hyvin onnekas jos hän jäisi henkiin.
Lääkärien mielestä jääkiekkoura olisi ehdottomasti loppu.
Gordie ei heitä kuunnellut ja pelasi jo seuraavalla kaudella,
ottaen ensimmäisen neljästä peräkkäisestä
pistepörssivoitostaan. Paljon enempää väärässä lääkärit tuskin
olisivat voineet olla, Gordien ura loppui 30 vuotta lääkärien
ennustuksen jälkeen.

1971 Gordie Howe valittiin Kanadan Hockey Hall Of Fameen.
Normaali kolmen vuoden odotusjakso unohdettiin Howen kohdalla
ja hänet valittiin sinne suoraan lopettamisen jälkeen. Tosin
Howe:han teki kahden vuoden päästä paluun ja lopetti
lopullisesti vasta kymmenen vuotta HHOF:ään valinnan jälkeen.
Tai niin ainakin kaikki luulivat ennenkuin Howe teki yhden
ottelun mittaisen paluun Detroit Vipers:ssa IHL:ssä kaudella
1997-1998. Eihän Howe malttanut vielä tähänkään lopettaa vaan
teki samassa joukkueessa paluun vielä uudella vuosikymmenellä
ja vuosituhannellakin. Howe pelasi lokakuun 13. 2000 taas
yhden ottelun Detroit Vipers:ssä IHL:ssä. Tuolloin miehellä
oli ikää jo 72-vuotta. 1990-luvun lopulla Howe osallistui
Calgaryssä järjestettyyn sadan ringettejoukkueen turnaukseen.
Howe oli tuolloin kutsuttu turnauksen avausotteluun, jossa
pelasivat vastakkain Kanadan ringettemaajoukkue ja vanhoista
NHL-tähdistä koottu superjoukkue. Ottelun ylivoimaisesti
paras pelaaja oli paikkalla olleiden mielestä 68-vuotias
Gordie Howe. Gordie Howen käyttämä pelinumero 9 on jäädytetty
Detroitissa. Howen paita oli jäädytetty aikanaan myös
Hartfordissa, mutta nykyisessä Carolinassa se ei ole
jäädytettynä. Gordien Howe:a on osuvasti kuvailtu paljon,
ehkäpä yksi parhaista on seuraava: "Gordie exemplified the
true definition of a hockey player: a classy competitor, an
industrious worker and a fearless leader".

 

[Abu]

Re: Juttu 93

Viestin lähetti TKH

Vain kolme pelaaja Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux:n lisäksi on tehnyt NHL:ssä enemmän pisteitä yhdellä kaudella kuin Mike Bossy tuolla kaudella. Ne ovat Phil Esposito (152 (76+76) kaudella 1970-71), Pat LaFontaine (148 (53+95) kaudella 1992-93) ja Jaromir Jagr (149 (62+87) kaudella 1995-96).

Yzerman teki 155 pistettä kaudella 1988-89, joten on niitä pelaajia vielä neljäskin Lemieux´n ja Gretzkyn lisäksi.

 

[dana77]

Re: Re: Juttu 93

"TKH: Vain kolme pelaaja Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux:n lisäksi on tehnyt NHL:ssä enemmän pisteitä yhdellä kaudella kuin Mike Bossy tuolla kaudella. Ne ovat Phil Esposito (152 (76+76) kaudella 1970-71), Pat LaFontaine (148 (53+95) kaudella 1992-93) ja Jaromir Jagr (149 (62+87) kaudella 1995-96). "

Viestin lähetti Abu
Yzerman teki 155 pistettä kaudella 1988-89, joten on niitä pelaajia vielä neljäskin Lemieux´n ja Gretzkyn lisäksi.

1988-89 Bernie Nicholls 79 70+80=150

 

[TKH]

Juttu 96

Kuka johti Suomen ykkösketjua poikkeuksetta 1970-luvun puolen
välin arvoturnauksissa??

Kyseessä on tietenkin "Iso Musta" Ässä, Veli-pekka Ketola.

Veli-Pekka "Vellu" Ketola syntyi maaliskuun 28. 1948 Porissa.
Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Ketola pelasi kaudella 1963-64
Porin Karhujen paidassa 15-vuotiaana. Porin Karhuja Ketola
edusti 4 vuotta ennen siirtymistään kahdeksi vuodeksi Ässiin.
Kauden 1969-70 Ketola pelasi Helsingin Jokereissa. Vellulle
riitti vuosi Helsingissä ja hän pelasi seuraavat neljä kautta
taas Porin Ässissä. Kaudet 1974-77 Vellu pelasi WHA:ssa
Winnipeg Jets:ssä ja Calgary Cowboys:ssa. Pohjois-Amerikasta
palattuaan Vellu meni takaisin Porin Ässiin, jossa pelasi
seuraavat 4 kautta. Kauden 1981-82 Vellu pelasi NHL:ssä
Colorado Rockies -joukkueessa. Viimeisen 1982-83 kautensa
Vellu pelasi Kuopion Kalpassa Ykkösdivisioonassa.
Lopettaessaan Ketola oli 35-vuotias. Kaikkiaan Ketola pelasi
SM-sarjassa/SM-liigassa 15 kautta ja 401 ottelua, ja teki
niissä 534 (263+271) tehopistettä. Näillä tehoilla Ketola on
koko SM-sarjan historian neljänneksitoista tehokkain pelaaja
ja yhdenneksitoista tehokkain maalintekijä. Pisteitä per
ottelu -keskiarvo Ketolalla on eräs SM-sarjan parhaimmista.
SM-sarjan parhaimmalla kaudella 1978-79 Ketola teki 72 (23+49)
vain 36:ssa ottelussa. Kaikkiaan Ketola pelasi SM-sarjassa
peräti seitsemän yli 40 pisteen ja kahdeksan yli 20 maalin
kautta. Muun muassa kaikki neljä hänen viimeistä kauttaa
Ässissa - kausilla 1977-81 - olivat yli 50 pisteen ja 20
maalin kausia ja niistä viimeinen toi pisteet 62 (23+39).
Tuolloin Vellu oli jo 32-vuotias. SM-sarjan/SM-liigan All-
Starsiin Ketola on valittu kuusi kertaa, -68, -70, -71, -74,
-78 ja -79. Vain Lasse Oksanen on valittu SM-Sarjan/SM-liigan
All-Starsiin useammin ja maalivahdit Hannu Kamppuri ja
Urpo Ylönen yhtä monta kertaa. SM-liigan parhaimmaksi
pelaajaksi Vellu valittiin kaksi kertaa, 1974 ja 1978. 1979
Vellu valittiin SM-liigan vuoden tehopelaajaksi. SM-liigan
pistepörssin Vellu voitti kaksi kertaa, 1971 ja 1979. 1979
hän voitti myös syöttöpörssin. Ketolalla on edelleen
hallussaan Porin Ässien piste- ja syöttöennätykset. Nämä
kummatkin tulivat sillä 1978-79 kaudella - 72 (23+49) -
jolloin Vellu voitti pistepörssin. Ketolalla on hallussaan
myös Ässien yhden ottelun piste- ja syöttöennätykset. Ketola
teki seitsemän pistettä 17.1.1971 10-6 päättyneessä ottelussa
Tutoa vastaan ja antoi kuusi maalisyöttöä 30.9.1979 14-5
päättyneessä ottelussa KooVeeta vastaan. Urallaan Vellu voitti
kolme SM-sarjan mestaruutta.

Vuonna 1972 syntyi NHL:n kilpailija WHA. Kahdentoista
joukkueen uusi liiga tarvitsi paljon lisää uusia pelaajia,
tämä tarjosi mahtavan tilaisuuden eurooppalaisille ja siten
myös suomalaisille tuon ajan huippupelaajille. WHA oli
suunnilleen saman tasoinen liiga kuin NHL, mutta se ei
hyljeksinyt NHL:n tapaan taitavampia mutta pehmeämpiä
eurooppalaisia. Niinpä vuoden 1974 maailmanmestaruuskisojen
jälkeisenä syksynä WHA:n Winipeg Jets teki sopimukset Veli-
Pekka Ketolan ja Heikki Riihirannan kanssa. Näin ensimmäiset
suomalaiset jääkiekkoammattilaiset olivat syntyneet. Ketolan
saama ammattilaissopimus ei hämmästyttänyt ketään, ainoastaan
se että ottaja olikin WHA:n seura eikä NHL:n seura. Ketolan
loistavat otteen vuoden -74 kotikisoissa olivat herättäneet
monen NHL-seurankin kiinnostuksen, mutta Ketola valitsi
Winnipegin ja WHA:n. Ketola on sikälikin historiallinen
suomalainen pelaaja että hän oli ensimmäisiä suomalaisia
pioneereja, joka kävi NHL-leirillä. Ketola kävi jo
parikymppisenä vuonna 1969 Detroit Red Wingsin
harjoitusleirillä yhdessä - pari vuotta myöhemmin traagisesti
auto-onnettomuudessa kuolleen - ruotsalaisen Lennart
Svedbergin kanssa. Lasse Oksanen oli se kaikkein ensimmäinen
Suomessa kiekko-oppinsa saanut NHL:n harjoitusleirillä käynyt
pelaaja, tämä oli 1968. Ketola totesi tuolloin NHL:n
harjoitusleireistä että "se on on kovien miesten erittäin
kovaa leikkiä, jossa härmäläinen on hyvin suurissa
vaikeuksissa". Ketolalle kuitenkin tarjottiin myös sopimusta,
joka olisi todennäköisesti tehnyt hänestä Suomen kaikkien
aikojen ensimmäisen NHL-ammattilaisen. "Minulle tarjottiin
tuolloin sopimusta, jonka mukaan olisin aloittanut NHL-urani
Detroitin farmissa. Katsoin silloin paremmaksi vaihtoehdoksi
palata kotiin korkoa kasvamaan", Ketola kertoo ensimmäisestä
reissustaan. Ketolan ja Riihirannan hyvät pelit WHA:ssa
kaudella 1974-75 antoivat omalta osaltaan entistä paremmat
mahdollisuudet muillekin suomalaisille. Seuraavana Keväänä
WHA:n Phoenix Roadrunners teki sopimukset Pekka Rautakallion
ja Lauri Monosen kanssa. Saman vuoden syksynä vielä Juhani
Tamminen siirtyi Cleveland Crusedes:n joukkueeseen. Näin
vuoden sisällä peräti viisi suomalaista huippupelaajaa oli
siirtynyt taalajäille WHA:han. Ketola oli heistä kuitenkin
se kaikkein ensimmäinen yhdessä Heikki Riihirannan kanssa.
Joukkue oli Ketolan kannalta kuitenkin hiukan huonosti valittu
koska Winnipegissä pelasivat jo kaksi suurta ruotsalaista
tähtipelaajaa Anders Hedberg ja Ulf Nilsson sekä Bobby Hull.
Vellu joutuikin kolmosketjuun pelaamaan ilman kunnollisia
ketjukavereita. "Vellu olisi ollut tähti sielläkin, mutta hän
pelasi väärässä joukkueessa. Missä tahansa muualla hän olisi
ollut ykkössentteri", on Matti Väisänen todennut. Vellu on
todennut että WHA:n ja NHL:n varjopuolet olivat "tolkuttoman
raaka peli, pitkä kausi ja valmentajien mielikuvituksettomuus
pelaajien peluuttamisessa kentällä ja harjoituksissa".
Palattuaan ensimmäiseltä WHA:n reissultaan 1977 Vellu totesi
että "eurooppalainen kiekko on pelaajan kannalta huomattavasti
nautittavampaa kuin kanadalainen kiekkoilu". Winnipegistä ja
WHA:sta Vellu on myöhemmin sanonut näin: "Olimme hyvä joukkue
eikä meiltä eurooppalaisilta edellytetty mitään sikatemppuja,
vaikka jokaisen kuitenkin täytyi huolehtia itsestään. Bobby
Hull oli samaa mieltä, hän vastusti goonien hankkimista ja
lähti siitä että pelit voitetaan pelaamalla. Muuten siitä
WHA:n touhusta ei voi puhua samana päivänäkään kuin tämän
päivän ammattilaiskiekosta. Jos pelejä olisi pelattu
nykypäivän säännöillä, kaikki olisivat olleet pelikiellossa.
Se oli välillä niin rikollista touhua, että sillä ei ollut
mitään tekemistä urheilun kanssa. Ehkä WHA:ssa kuviteltiin,
että tappelevat taliaivot houkuttelevat yleisöä katsomoihin."
Vellu pelasi kuitenkin WHA:ssa kolme loistavaa kautta kun
huomio surkeat pelikaverit ja vähäisen peliajan. Ensimmäinen
kausi toi 74:ssä ottelussa 51 (23+28) tehopistettä, toinen
80:ssä ottelussa mahtavat 68 (32+36) tehopistettä ja kolmas
81:ssä ottelussa 64 (29+35) tehopistettä. Yhteensä Vellu
keräsi kolmen WHA-kauden aikana pelaamissaan 235:ssä ottelussa
mahtavat 183 (84+99) pistettä. Vellun Toisella kaudella
Winnipegissä joukkue voitti WHA:n mestaruuden. Kolmannella
kaudella Ketola joutui erimielisyyksiin joukkueen valmentajan
kanssa, jonka takia hänet kaupattiin Calgary Cowboys:iin.
Tämän kauden jälkeen Ketola palasi takaisin Suomeen ja Ässiin.
"Kaikesta huolimatta WHA-vuosista on mielessä varsin mukava
maku. Niin siitäkin huolimatta, ettei ammattikiekkoilijoiden
palkka ollut siihen aikaan mikään hirvittävä. Jos sitä
verrataan tämän päivän pelimiesten palkkaa, oli kyse vain
suolarahoista", muisteli Ketola vuosikymmeniä myöhemmin.
Ketola sai useita NHL-tarjouksia Suomeen paluunsa jälkeen ja
viimein hän sellaiseen myös tarttui. Kausi 1981-82 NHL:n
Colorado Rockies:ssa toi 33-vuotiaalle Vellulle 44:ssä
ottelussa pisteet 14 (9+5). "En voinut vastustaa kiusausta
kun Colorado Rockies pyysi minua joukkueeseen. Olin siihen
menessä kokenut jääkiekkoilijana lähes kaiken, mutta en NHL-
jäitä", muisteli Ketola. Peliaikaa tuli kuitenkin erittäin
niukalti ja sitä eivät monet - Vellu mukaanlukien -
ymmärtäneet. "Kyse ei ollut siitä, etteivätkö Vellun taidot
olisi riittäneet. Siihen aikaan ei vielä osattu hyödyntää
eurooppalaisia pelaajia, kun miehiä haettiin erilaisiin
rooleihin", sanoo Tapio Levo, joka pelasi samaan aikaan
Coloradossa. "Kun paikallisten touhuja katseli nuorena miehenä
sivusta, ei voinut kuin ihmetellä niitä ratkaisuja. Sen
mittapuun mukaan Vellu oli aika taitava. Ja kun ne vielä
hakivat isokokoisia jätkiä, ei voinut kuin ihmetellä, miksi se
ei mahtunut jengiin", sanoo puolestaan Jari Kaarela.

Lyhyellä mailalla pelannut Ketola oli iso ja vahva pelaaja,
188 senttiä ja 99 kiloa. Ässien ikoniksi kohonnut numero 13
oli jatkuva riesa vastustajille. Vahvana pelaajana häntä oli
vaikea pysäyttää laillisin keinoin ja oveluus, pelisilmä,
mailatekniikka ja syöttötaito loivat tekopaikkoja myös
ketjukavereille. "Vellu oli erittäin vahva pelaaja.
Vastustajat antoivat hänelle paljon tilaa, sillä kukaan ei
halunnut lähteä haastamaan Vellua. Jos hän olisi ollut
luonteeltaan rottamaisempi, tilaa olisi tullut vieläkin
enemmän", on Matti Väisänen sanonut. Ketola ei omasta
mielestään ollut niin kova kuin maine väitti: "En ollut niin
iso, ruma ja ilkeä, mitä siihen aikaan annettiin Suomessa
ymmärtää, mutta isosta koosta ja hurjasta luonteesta oli
kieltämättä apua". Ketola tuli jonkin verran tunnetuksi myös
kaljottelustaan, ja hänen mukaan 1970-luvulla vapaa-aika oli
yleisestikin rempseämpää kuin nykyään: "Ei saa yleistää, mutta
touhu oli löysempää ja minä olin varmasti parhaasta päästä.
Minulla ei ollut sääntöjä ettenkö olisi voinut ottaa ennen
peliä ja varsinkin pelin jälkeen - tasaisesti silloin tällöin
nahat, sehän vain vahvistaa ja rentouttaa! Turha sitä on
jälkeenpäin kaunistella, en yrittänytkään vetää mitään
partiopojan roolia. Voin myöntää, että monta maalia jäi yön
pimeinä tunteina baarin nurkaan. Maailma muuttuu, sen
laatuinen eläminen ja oleminen ei ollut silloin niin haitaksi
kuin olisi nykyään, koska media ei ollut niin kiinnostunut
jääkiekkoilijoista. Jos ajattelee, että olisi tämän päivän
uutiskynnys ja sen ajan kuviot, niin minähän olisin ollut
lööpissä joka toinen päivä. Jos Ilta-Sanomilta olisi puuttunut
seuraavan päivän lööppi, olisi riittänyt yksi puhelinsoitto,
niin eiköhän jotain olisi keksitty."

Veli-Pekka Ketola pelasi 186 maaottelua ja teki niissä 105
(60+45) tehopistettä. Hän edusti Suomea kuusissa MM-kisoissa
ja kaksissa Olympialaisissa ajanjaksolla 1968-1974. Tuona
aikana hän pelasi 61 MM-ottelua ja teki niissä 42 (25+17)
pistettä, joilla hän on Suomen kaikkien aikojen kuudenneksi
tehokkain MM-kisapelaaja. Pistekeskiarvoilla mitattuna Vellu
on Suomen seitsemänneksi tehokkain MM-kisapelaaja. Viimeisiksi
jääneissä vuoden -74 MM-kisoissaan Ketola oli Suomen joukkueen
paras pelaaja ja myös sisäisen pistepörssin voittaja tehoilla
10 (7+3) kymmenessä ottelussa. Ilman maalivahti Stig Wetzellin
dopingkäryn aiheuttamaa 5-3 Tsekkoslovakkia voiton kääntämistä
0-5 tappioksi Suomi olisi saanut ensimmäinen MM-mitalinsa,
peräti Hopean. Kaksinkertaisessa A-sarjassa Suomi voitti
kisoissa Tsekkoslovakian vielä toistamiseen. Voittomaalin 5-4
teki Veli-Pekka Ketola ja nyt tulos pysyi voimassa. "Meitä
kiinnosti kovasti tsekkien nujertaminen, sillä saimme bonukset
pronssisijan mukaan. Kyllä me oikeastaan kolmanneksi paras
joukkue olimme." Raha on usein hyvä lääke takaiskuihin,
historiaan jäi kuitenkin Suomen neljäs sija. Muutamat
muistavat Ketolan komean voittomaalin toisessa Tsekkoslovakia-
pelissä, mutta kaikki muistavat Wetzellin efedriini-jupakan.
"Stigun käry oli järkytys. En minä sitä haluaisi ollenkaan
käsitellä. Jonkilaisesta vahingosta oli kyse. Se olisi voinnut
sattua kelle tahansa. Pirunmoinen mylläkkä siitä kuitenkin
syntyi", muistelee Ketola. Asiaan ei ole tähän päivään
mennessä saatu tarkkaa selvitystä. Silloisissa kisoissa
Leijonat löivät kuitenkin leikiksi koko kähinän: "Puhelimet
soivat vimmatusti majapaikassamme Hotelli Haagassa. Me otimme
Heksin (Heikki Riihiranta) kanssa puhelinkeskuksen komentoomme
ja vastasimme soittajille, että Haagan huumekeskus", Ketola
jutusteli myöhemmin. Vuoden -74 kisoissa Ketola oli tärvellä
Suomen mahdollisuudet heti alkuun sähläämällä ottelussa
Puolaa vastaan rangaistuslaukauksen aivan ottelun lopussa,
ottelu päättyi 2-2. "Näin kävi. Jää oli jotenkin sohjoinen.
Kiekko pomppasi ja laukauksesta tuli aivan surkea." No,
jatkossa pelit menivät aika mallikkaasti aina käryyn asti.
Muita loistavia MM-kisoja Vellu pelasi muun muassa -70, -71
ja -72. Näissä kaikissa hän oli Suomen parhaimpia pelaajia ja
pistemiehiä. Ensimmäisen kerran Vellu huomattiin
kansainvälisissä arvoturnauksissa vuoden -68 Grenoblen
olympialaisissa, joissa Vellu pelasi ensimmäiset arvokisansa.
Kanadaa vastaan pelatun ottelun jälkeen Kanadan valmentaja
Jackie McLeod totesi: "Se poika voi vielä päästä vaikka
ammattilaiseksi". Ketola oli mukana myös Suomen osalta mönkään
menneessä vuoden -76 Kanada Cupissa: "Tasoero Cupin muihin
joukkueisiin oli suuri. Siihen päälle lyhyt valmistautuminen,
löysä asenne ja vastustajan kunnioitus, niin tulos oli mikä
oli", muisteli ketola ja jatkaa: "Muun muassa Bobby Hull ja
Bobby Orr olivat kovia kundeja. Ei me niiltä ihan pelin aikana
nimmareita pyydetty, kuten on kirjoitettu, mutta paljoa ei
puuttunut. Ainakin alitajunnassa joka jätkä kunnioitti niitä".
Ketolan mielestä olot ovat paljon muuttuneet 20 vuodessa:
"Meillä ei ollut minkäälaisia paineita menestyä. Jääkiekon
pelaaminen oli tuolloin enemmän harrastelua kuin
ammattilaisuutta ja useimmat lähtivät Kanadaan päätavoitteena
osallistua ja nähdä maailmaa. Itsellänikin harrastukset
häiritsivät pelaamista. Asennoituminen ei läheskään ollut
paras mahdollinen." Ketola kritisoi myös joukkueen johtoa:
"Ei viiden päivän valmistautumisleiri riittänyt millään kun
kilpailijamaat pitivät vähintäänkin kuukauden leirin. Jääaikaa
kertyi vähän ja juuri kukaan ei ennen leiriä ollut ollut
jäällä muutenkaan. Yhteispeliä ei oltu harjoiteltu ja joukkue
nimettiin vasta viime tipassa". Niinpä niin, Suomi oli aivan
harrastelijapohjalta mukana ja kisojen ainoata 8-6 numeroin
saatua voittoa Ruotsista voidaan pitää sensaatiomaisena.

Veli-Pekka Ketola pelasi Ässissä 1970-luvun lopulla
kuuluisaksi nousseessa ykkösketjussa. Ketjussa pelasi Kari
Makkonen, Veli-Pekka Ketola, Arto Javanainen, Pekka
Rautakallio ja Harri Nikander. Kentällisen taktiikka oli
pelkistettynä yleensä joko Kaivaa kiekko vastustajan
kenttäpuoliskon kulmista, jonne Rautakallio sen oli laukonut
tai sitten hakea maalipaikkoja maalin edestä seuraten
Rautakallion pitkiä nousuja. Ketola johti 1970-luvuvulla
poikkeuksetta Suomen ykkösketjua kansainvälisissä
arvoturnauksissa. Esimerkiksi vuoden 1976 Kanada Cupissa
Suomen ykkösketju oli Juhani Tamminen - Veli-Pekka Ketola -
Harri Linnonmaa, Pekka Rautakallio - Heikki Riihiranta.
Vuoden 1974 MM-kisoissa Ketola oli muodostamassa Suomen siihen
astista kaikkien aikojen parasta viisikkoa: Juhani Tamminen -
Veli-Pekka Ketola - Esa Peltonen, Juha Rantasila - Heikki
Riihiranta. Kentällinen pelasikin koko muun joukkueen ohella
loistavasti, mutta maalivahti Stig Wetzellin antama
postiviinen dopingnäyte vei Suomelta kaikkien aikojen
ensimmäisen mitalin.

Vellu Ketola on yksi Suomen kaikkien aikojen pelaajista, monet
pitävät häntä Suomen kaikkien aikojen keskushyökkääjänä, useat
Suomen kaikkien aikojen pelaajana. Vellu merkitsi Suomelle ja
Suomen kiekkoilulle 1970-luvulla samaa kuin Jari Kurri 1980-
luvulla ja Teemu Selänne 1990-luvulla. Vellu oli aikansa
paras suomalainen ja lajin kasvot Suomessa. Mikä sitten teki
hänestä niin hyvän? "Olen miettinyt tuota kysymystä useasti
ja vastaus on ollut joka kerta sama. Minä olin ilmeisesti vain
hyökkäyspäässä pelillisesti huomattavasti muita edellä.
Luontaisten ominaisuuksien lisäksi minua auttoi tietysti jo
pikkunassikkana Musan kaukalossa hiottu hyvä mailatekniikka,
sekä kyky lukea peliä. Maltti oli niihin aikoihin valttia",
toteaa Vellu. Aikanaan Vellu pelasi Maailman kaikkien aikojen
parasta joukkuetta vastaan. Sellaista joukkuetta ei enää
koskaan tulla näkemään: "Pätkääkään en halua ottaa
nykypelaajien kunniasta. Vuoden 1995 maailmanmestarit tekivät
valtavan työn jääkiekkoilun eteen. Uskallan kuitenkin
huomauttaa, että nykypelaajat eivät ole kertaakaan kohdanneet
samalla tavalla valmennettua ja kisoihin valmistautunutta
joukkuetta kuin silloinen Neuvostoliiton joukkue oli."
Peliuransa jälkeen Ketola on toiminut muun muassa valmentajana
ja toimii nykyään Porin Ässien toimitusjohtajana. Kerran hän
valmensi 1990-luvulla Ässät pronssille. Lisäksi Ketola on
kirjoittanut kirjan "Vellu Ketola - Ässien Ässä - vuonna 1979.
Porin Ässät on jäädyttänyt Ketolan käyttämän pelinumeron 13.
1990 Veli-Pekka Ketola valittiin jääkiekkoleijonaksi numero
72. Ketolalla on oma nimikkopalkinto SM-liigassa, Veli-Pekka
Ketola -palkinto jaetaan SM-liigan pistepörssin voittajalle.
Tämän samaisen palkinnon Vellu itse voitti kaksi kertaa.

 

[TKH]

Joo

Joo, onhan ne, hyvin huomattu. Nopeassa tahdissa juttuja tehdessä pikku kämmejä ja unohduksia sattuu.

 

[TKH]

Juttu 97

Kuka legendaarinen ja eräs kaikkien aikojen
parhaimmista pelaajista kuoli traagisesti
autokolarissa vain 33-vuotiaana vuonna 1981?


Tämän traagisen tapahtuman uhri oli ilmiömäisen
nopeuden ja mailatekniikan omistanut Valeri
Harlamov.

Valeri Harlamov syntyi tammikuun 14. 1948
Moskovassa. syntyperältään Valeri oli
Neuvostoliittolais-espanjalainen, hänen äitinsä
oli muuttanut Espanjan sisällissodan jaloista
Neuvostoliittoon -37 ja avioitunut sitten
myöhemmin Neuvostoliittolaisen kanssa. Ensimmäiset
junioriottelut Harlamov pelasi 14-vuotiaana.
Hänen jääkiekkouran alku ei ollut kovin vaivaton. Armeijaan
liityttyään hän piti selvänä tavoitteenaan päästä pelaamaan
aikanaan armeijan ZSKA:n joukkueeseen. Heikon fyysisen kunnon
takia Harlamovia ei sinne kuitenkaan hyväksytty. Harlamov sen
sijaan siirrettiin yhdessä tulevan huippupakin Aleksander
Gusevin kanssa Uralille Cebarkuliin, kaukaiseen armeijan
joukko-osastoon ja sen Zvezda-joukkueeseen. Ensin hänellä
oli suuria vaikeuksia siirron kanssa. Harlamov oli katkera
siirrosta ja myös ottelut uudessa seurassa menivät jopa
surkeasti. Ajan mittaan hänelle kuitenkin selkiytyi ajatus,
joka voitti katkeruuden: Harjoittelemalla kehittyy missä
tahansa. Jälkikäteen voidaan sanoa että Harlamovia siirto
kauas Moskovasta motivoi hyvin, koska tiiviin ja rankan
harjoituskuurin jälkeen ZSKA:n ovet avautuivat Harlamoville
19-vuotiaana. Harlamovin harjoittelumotivatio ja kunnianhimo
ovat tulosta hänen viettämästään ajasta Cebarkulin Zvezda-
joukkueessa. Ajan kanssa Harlamov pääsi ZSKA:ssa asemaan,
jossa hän oli melkein korvaamaton joukkueelleen. ZSKA:n
joukkueessa Harlamov pelasi koko uransa 1967-1981.
Neuvostoliiton sarjassa pelaamissaan 438 pelissä Harlamov
teki 293 maalia, Harlamov on yksi sarjan kaikkien aikojen
parhaimpia maalintekijöitä. Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin
hänet valittiin kaikkiaan seitsemän kertaa, 1971-76 ja -78.
Vuoden pelaajaksi hänet valittiin kaksi kertaa, -72 ja -73
sekä runkosarjan parhaimmaksi pelaajaksi kerran -73.
Neuvostoliiton sarjan pistepörssin Harlamov voitti kerran,
-72.

Valeri Harlamov oli pieni pelaaja, mutta kokoisekseen
kuitenkin yllättävän vahva. Pelitaidoiltaan Harlamov oli
erittäin näyttävä ja taiteilija tyyppinen pelaaja, koska hän
oli tavattoman nopea ja hänen mailatekniikkansa oli melkein
täydellinen. Lisäksä Harlamov oli loistava harhauttelija,
hänen pelinlukunsa oli älykästä ja hänellä oli monipuolinen
laukaisuvalikoima. Ei ollutkaan ihme että hänestä tuli
kaikkein suosituin Neuvostoliiton 70-luvun pelaajista. Monelle
pelaajalle hurrattiin katsomossa, mutta ei kenellekään niin
usein kuin Harlamoville. Neuvostoliittolaiset, ja myös muut
eurooppalaiset, näkivät Harlamovissa ne ainekset jotka tekivät
Vsevolod Bobrovista ja Anatoli Firsovista maailman tähtiä,
kiteytyneenä yhteen pelaajaan. Koska Harlamov piti myös
Kanadan ammattilaisia pilkkanaan nopeudellaan ja
mailatekniikallaan joutui hän aina Kanadaa vastaan pelatessa
kanadalaisten todella törkeiden otteiden uhriksi. Muun muassa
Summit Series:ssä Bobby Clarke hakkasi Valerin nilkan hajalle,
niin ettei hän pystynyt pelaamaan otteluita kuudennesta
ottelusta eteenpäin. Kanadan nousu sarjan voittoon alkoi
kuudennesta ottelusta, Kanada voitti kaikki loppupelit vain
yhdellä maalilla. Harlamov olisi voinut hyvinkin helposti
kääntää tasaiset pelit toisinpäin, hävisihän Neuvostoliitto
Harlamovin pelatessa vain yhden ainoan ottelun. Tämän myöskin
monet kanadalaiset nykyään myöntävät. Eräs kanadalainen
toimittaja kirjoitti tapauksesta näin: "In a September 1972
battle against the Soviet National team, the Team Canada
center singlehandedly knocked winger Valeri Kharlamov out of
the series. With one infamous whack at his skates, Clarke
upended the Russian star and his team's hopes of victory.
The Canadians went on to prevail, largely due to Clarke's
vicious slash". Vuoden 1972 Summit-sarjassa Harlamov
oli pistepörssin viides, vaikka pelasi kolme peliä muita
vähemmän. Jos Harlamov olisi saanut pelata kaikki pelit olisi
hän taistellut hyvinkin tiukasti pistepörssin voitosta
Phil Espositon kanssa, samalla Neuvostoliitto olisi
todennäköisesti voittanut sarjan. Myös WHA-sarjassa -74
Harlamov joutui kanadalaisten törkeiden otteiden uhriksi, oli
silti pistepörssin viides vain pari pistettä pörssin
voittanutta Bobby Hullia perässä. Myös Challenge Cupissa
-79 Harlamov hakattiin sivuun toisessa ottelussa. Tuolloin
Neuvostoliiton valmentaja Viktor Tihonov syytti aiheesta
Kanadan valmentajaa Scotty Bowmannia siitä, että hän oli
käskenyt pelaajiensa tarkoituksella hakata Neuvostoliiton
parhaat pelaajat sairaalaan. Kukaan maailmassa ei kyennyt
pysäyttää Harlamovia laillisin ottein, niin hyvä hän
parhaimmillaan oli.

Neuvostoliiton maajoukkueessa Harlamov pelasi kaikki MM-kisat
ja Olympialaiset ajanjaksolla 1969-80. Kultaa hän sai kaksi
kertaa Olympialaisista, -72 ja -76 sekä kahdeksan MM-kultaa.
Harlamov pelasi kaikkiaan 289 maajoukkuepeliä ja teki niissä
yhteensä 187 maalia. MM-kisojen All-Starsiin Harlamov on
valittu neljä kertaa, 71, -72, -73 ja -76. Harlamov on yksi
MM-kisojen historian parhaimmista pistemiehistä ja
maalintekijöistä. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörsissä
Harlamov on toinen Mihailovin jälkeen tehoillaan 159 (74+85)
105 ottelussa. MM-kisojen kaikkien aikojen maalipörssissä
Harlamov on jaettu neljäs 74 maalillaan ja syöttöpörssissä
toinen heti Maltsevin jälkeen 85 maalisyötöllään.
Pistekeskiarvoilla mitattuna Harlamovilla on MM-kisojen
historian jaettu kolmanneksi kovin pistekeskiarvo 1,51
pistettä per ottelu. Firsovilla on kaikkien aikojen kovin
pistekeskiarvo, 1,80 pistettä per MM-ottelu. MM-kisojen
piste- tai maalipörssiä Harlamov ei koskaan voittanut, mutta
oli useita kertoja toinen tai kolmas kummassakin, muun muassa
vuosien -71, -73 ja -79 MM-kisoissa Harlamov oli kolmen
parhaan pistemiehen joukossa. Kaikkein parhaimmat arvokisansa
Harlamov pelasi kuitenkin vuoden -72 Olympialaisissa. Ne
olivat ensimmäiset kisat joissa Neuvostoliiton kirkkaimpana
tähtenä loisti joku muu kuin Anatoli Firsov, ja se pelaaja oli
Valeri Harlamov. Harlamov oli ylivoimaisesti kisojen paras
pelaaja ja voitti ylivoimaiseen tyyliin turnauksen piste- ja
maalipörssit.

Kaikkein parhaiten Valeri Harlamov tunnetaan osuudestaan
legendaariseen, ja ehkäpä hyvinkin siihen kaikkien aikojen
parhaimpaan ja tehokkaimpaan, hyökkäysketjuun. Ketju on
tietenkin "Troikka Petrova", Valeri Harlamov - Vladimir
Petrov - Boris Mihailov. Ensimmäisen kerran ketju koottiin
yhteen maaliskuun 23. 1968, vuotta ennen ensiesiintymistään
MM-kisoissa. Tuolloin Moskovan ZSKA:n tuleva legendaarinen
valmentaja Anatoli Tarasov laittoi Vladimir Petrovin ja
Boris Mihailovin seuraksi mestaruussarjaotteluun
Khimikiä vastaan nuoren Valeri Harlamovin. Ketju
oli tuolla kaudella koossa vain tässä yhdessä ottelussa, eikä
kukaan tapahtumassa mukana ollut tajunnut että he olivat
todistamassa historiallista tapahtumaa jääkiekossa. Seuraavan
1968-69 kauden alussa ZSKA teki harjoitusturnausmatkan
Japaniin, josta paluun jälkeen Tarasov otti nuorukaiset
uuteen käsitelyyn. Tällöin Petrovin ketjun entinen
laitahyökkääjä, Venjamin Aleksandrov, sai luovuttaa paikkansa
Valeri Harlamoville lopullisesti. Venjamin Aleksandrov kuuluu
neuvostokiekkoilun suuriin nimiin, mutta tuolloin aika oli
hänestä ajamassa ohi. Aleksandrov lopettikin kiekkoilun tähän
kauteen. Saman vuoden joulukuun Izvestija turnauksessa Troikka
Petrova jo näyttikin mitä tulevan piti, ketju teki neljä
maalia 4-3 voittoon päättyneessä ottelussa Kanadaa vastaan.
Tämän jälkeen Neuvostoliiton maajoukkue lähti kymmenen
ottelun, ja kymmenen voiton, Kanadan kiertueelle. Mukaan
pääsi myös Troikka Petrova ja pelit myös kulkivat hyvin,
mutteivat mitenkään loisteliaasti. Ensimmäiset MM-kisat
Troikka Petrova pelasi yhdessä saman -69 vuoden MM-kisoissa.
Tuolloin vielä Firsov oli joukkueen suurin tähti, mutta
Troikka Petrova osoitti kuitenkin että heistä tulee
Neuvostoliiton johtava kokonaisuus tulevaksi vuosikymmeneksi.
Ja niin myös tapahtui, Troikka Petrova alkoi hallita
kansainvälistä jääkiekkoa vuoden -71 MM-kisoista lähtien.
Kaikkein suvereenimman osoituksen tasostaan ketju antoi vuoden
-73 MM-kisoissa, jolloin pistepörssissä tuli kolmoisvoitto
Petrovin tehdessä MM-kisojen historiaan jäävän tehopiste-
ennätyksen 34 (18+16) 10:ssä ottelussa. Myöskin -77 kisat
päättyivät Troikka Petrovan kolmoisvoittoon pistepörssissä.
Koko 70-luvulla kaikkiaan kuudesti pistepörssin voitti
"petrovilainen", myös maali- ja syöttöpörssin voitot päätyivät
yhtä usein petrovilaisten voittoihin. Kaikkiaan Troikka
Petrovan yhdessä tekemät arvokisamaalit nousevat kahdentoista
vuoden ajalta yli 270:n ja tehopisteet yli 530:n vain noin
120:ssä ottelussa. Siis tämä vain MM-kisoissa ja
Olympialaisissa. Kaikkein parhaimman saldon ketju sai jo
mainituista vuoden -73 kisoista jolloin sen saalis oli 86
pistettä ja 43 maalia vain 10:ssä ottelussa. Ketjun
pistekeskiarvo ottelua kohti koko kahdentoista vuoden ajalta
on huimat 4,4 ja parhaimmissa vuoden -73 kisoissa se oli
peräti 8,6. -73 MM-kisoissa petrovilaiset myös muodostivat
turnauksen All-Starsin, lisäksi useamman kerran kaksi kolmesta
petrovilaisesta valittiin All-Starsiin. Troikka Petrova pelasi
viimeiset MM-kisat yhdessä vuonna -79, mutta oli kasassa vielä
seuraavan vuoden Olympialaisissakin. Ketjun yhteiselo kesti
siis yhteensä 12 vuotta, 1969-80. Parhaimman kuva Troikka
Petrovan ylivoimaisuudesta saa katsomalla MM-kisojen kaikkien
aikojen tilastoja. MM-kisojen kaikkien aikojen pistetilastossa
Troikka Petrovan sijoitukset ovat 1, 2 ja 4, vain Maltsev on
kiilannut väliin. MM-kisojen kaikkien aikojen maalipörssissä
petrovilaiset ovat sijalla 1, 4 ja 5, Sven Tumba ja Maltsev
ovat välissä. MM-kisojen kaikkien aikojen syöttötilastossa
petrovilaiset ovat 2, 3 ja 4, Maltsev johtaa tilastoa.
Ketjulla ei ollut vakinaista pakkipari niin kuin KLM:llä oli
Fetisov-Kasatonov. Hyvin usein Troikka Petrovan takana
kuitenkin pelasi yksi ja sama pakkipari ja se oli Valeri
Vasiljev - Vladimir Lutshenko. Tällöin tätä koko kentällistä
kutsuttiin "Super Five"-nimellä. Ketju oli poissa vain yhdestä
isosta turnauksesta ja se oli vuoden -76 Kanada Cup.
Neuvostoliitto katsoi tuolloin ettei turnauksella ollut
paljoa merkitystä ja päättivät katsastaan sen avulla nuoria
ja kokemattomia pelaajia kauden tärkeimpiä, MM-kisoja ja
Olympialaisia, silmällä pitäen. Näin he jättivät Maltsevia
lukuunottamatta kaikki tähdet kotiin. Ketjun maagista peliä
on kuvailtu monin lausein, mutta erään kaikkein kuvaavimman
sanoin ruotsalainen hyökkääjä Håkan Wickberg: "Petrovin ketjun
pysäyttämiseen olisi tarvittu seitsemän miestä ja iso tukku
hyvää onnea." Ketjun magiikkaan oli Mihailovin mielestä helppo
selitys: "Samaan ketjuun sattui kolme hyvää kaveria. Opimme
tuntemaan toisemme kuin omat taskumme. Kaikki tiesivät
luonnostaan, mitä tehdään ja minne mennään seuraavaksi".

Valeri Borisovich Harlamov, eräs aivan kaikkien aikojen
parhaimmista pelaajista, menehtyi yhdessä vaimonsa kanssa
autokolarissa Moskovassa 27.8. 1981. Harlamovin vaimo Irina
oli ohjannut autoa, joka oli murskaantunut vastaan tulleen
kuorma-auton alle. Onnettomuudessa sai surmansa myös Irinan
veli. Harlamoville autokolarit olivat erittäin kohtalokkaita.
Vuonna -76 Harlamov oli ollut edellisen kerran vakavassa
autokolarissa ja silloin hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli
kolarissa. Harlamov itse pääsi jalkojen useilla murtumilla.
Hänen uransa oli silloin vaarassa loppua, mutta niin vain
Harlamov pelasi jo puolen vuoden päästä. Kuolemansa jälkeen
Harlamov jäi elämään erittäin voimakkaana henkilökulttina.
Hänen siunaustilaisuudessa hautausmaan alueella oli 10 000
ihmistä. Hautauspäivän ja sitä seuranneiden kahden päivän
aikana Harlamovin haudalla kävi 80 000 ihmistä. Ei ole edes
yritetty laskea sitä montako kymmentä tuhatta ihmistä kävi
hänen haudallaan kuukauden sisällä hänen kuolemastaan, 200
000 ei siitä kauaksi heitä. Nykyäänkin hänen hautansa on aina
tulvillaan ihmisten tuomista kukista. Harlamovin
synnyinkodista tuli Valerin kuolemansa jälkeen melkein kuin
pyhiinvaelluskohde, koska tuhannet ihmiset halusivat nähdä
talon jossa legenda kasvoi. Kaikkein arvostetuimmat vieraat,
kuten valmentajat ja pelaajat - joita talossa myös usein
vierailee - pääsevät taloon vierailulle ja voivat ihailla
huoneiston yhden huoneen seinään, joka on täytetty kaikella
Harlamoviin liittyvällä aineistolla. Sinne on kerätty muun
muassa paljon valokuvia ja kaikki Harlamovin voittamat mitalit
ja palkinnot. Aikaisemmin ZSKA:n juniorikiekkokouluna tunnettu
koulu, jonka Harlamovkin kävi, muutettiin Harlamovin
kiekkokouluksi. Pietarissa sijainnut lasten urheilukoulu
muutettiin myös Harlamovin nimikkokouluksi ja sen oppilaat
kutsuvatkin itseää harlamov-laisiksi. Harlamoville myönnettiin
heti hänen kuolemansa jälkeen myös erään arvostetun lehden
toimesta Neuvostoliiton jääkiekkosarjaan oma nimmikkopalkinto.
Sen ensimmäinen voittaja oli Harlamovin "perillinen" Sergei
Makarov. Valeri Harlamovin legendan status oli
Neuvostoliitossa, ja on yhä nykyään Venäjällä, ylivoimaisesti
kaikkein suurin. Hän on monen mielestä Neuvostoliiton kaikkien
aikojen paras pelaaja, useiden mielestä hän on samalla myös
jääkiekon kaikkien aikojen paras pelaaja. 1998 Harlamov
valittiin IIHF:n Hall Of Fameen.

 

[TKH]

Juttu 98

Kuka suomalainen on tehnyt kansainvälisessä maajoukkueiden
turnauksessa 2 maalia Suomen verkkoon samassa ottelussa??


Kyseessä on Matti Hagman, joka pelasi Kanadaa edustaneessa
Quebec Nordiquesin joukkueessa vuoden 1977 Izvestija-
turnauksessa. Kanadan ja Suomen välisessä 6-6 päättyneessä
ottelussa Hagman sitten teki kaksi maalia Kanadalle.

Matti "Hakki" Hagman syntyi syyskuun 21. 1955 Porissa. Hagman
syntyi urheilijaperheeseen, Hakin sisko - Riitta Salin -
voitti 400 metrin euroopan mestaruuden yhä voimassa olevalla
Suomen ennätysajalla vuonna 1974. Myös Hakki oli nuorena kovan
tason yleisurheilija, ja nimenomaan 400 metrin juoksija. Hakin
Juniorina juoksema 49,3 oli todella kova aika, ja on edelleen
myös nykyurheilijoille. Hakki voitti kaikkiaan kuusi
henkilökohtaista ja kuusi viestin SM-mitalia, ennen kuin hän
valitsi jääkiekon lopullisesti ja lopetti yleisurheilun.
SM-sarjan debyyttinsä Hakki teki 1972 lopulla HIFK:n paidassa.
Tuolloin Hagman nousi kertaheitolla raketin lailla SM-sarjaan
ja samalla koko sarjan kirkkaimpaan eliittiin. Hagman oli
harjoitellut HIFK:n miesten joukkueessa koko alkukauden ja
joulukuussa 1972 Hakki sai tilaisuutensa kun Esa Peltosen ja
Juhani Tammisen keskusmies Jarmo Koivunen sairastui. Hagman
onnistui ketjussa loistavasti heti ensimmäisestä pelistä
lähtien, pelaamassaan 13 ottelussa Hakki teki tuolloin 11
maalia ja 16 pistettä. "Eipä sitä olisi voinut parempaan
paikkaan päästä", on Hakki todennut myöhemmin aiheellisesti.
Hagman muodostikin Peltosen kanssa 1970-luvulla erään
SM-sarjan historian parhaimmista kaksikoista. Kaksikko oli
HIFK:n paras ja tärkein osa sekä vuoden 1974 että varsinkin
1980 mestaruudessa. Ehkäpä kaikkein parhaiten kaksikko onkin
monelle jäänyt mieleen juuri vuoden 1980 pudotuspeleissä.
Tuolloin Hagman ja Peltonen pelasivat loistavat pudotuspelit
ja johtivat joukkueen loppuotteluissa selvään 3-0
otteluvoittoon Ässiä vastaan. Kaksikko oli HIFK:n paras ja
ratkaisevin osa Hagmannin voittaessa pudotuspelien
pistepörssin ja Peltosen ollessa kolmas. Hagman teki tuolloin
tehopisteet 13 (3+10) seitsemässä ottelussa, Peltosen saldo
oli 10 (7+3) tehopistettä. Hagman edusti Suomessa pelatessaan
kahta Hockey-Reippaassa viettämäänsä kautta lukuuottamatta
aina HIFK:ta. Pohjois-Amerikassa Hakki pelasi kahteen
otteeseen, ensin kaudet 1976-78 ja myöhemmin 1980-82, lisäksi
Hakki pelasi kauden 1985-86 Saksan liigan Landshut-
joukkueessa. Hockey-Reipasta Hakki edusti kaudet 1989-91.
Viimeisen kautensa Hagman pelasi kaudella 1991-92, jälleen
HIFK paidassa. Hagman oli lopettaessaan 36-vuotias. Kaikkiaan
Hagman pelasi SM-sarjassa/SM-liigassa 14 kautta ja 513 ottelua
ja teki niissä 750 (288+462) tehopistettä. Näillä tehoilla
Hagman on koko SM-sarjan historian kaikkien aikojen tehokkain
syöttäjä, toiseksi tehokkain pelaaja ja kuudenneksi paras
maalintekijä. Pisteitä per ottelu -keskiarvo Hagmannilla on
yksi SM-sarjan aivan kaikkein parhaimmista. SM-sarjan
parhaimmalla kaudella 1979-80 Ketola teki 87 (37+50) vain
36:ssa ottelussa. Kaikkiaan Ketola pelasi SM-sarjassa peräti
kymmenen yli 50 pisteen ja kahdeksan yli 20 maalin kautta.
Muun muassa kolmella hänen viidestä viimeisestä kaudestaan
Hakki teki yli 60 pistettä. SM-sarjan/SM-liigan All-Starsiin
Hagman on valittu kaksi kertaa, -80 ja -83. 1974 Hagman
valittiin SM-sarjan vuoden tulokkaaksi. SM-liigan pistepörssin
Hakki voitti neljä kertaa, -80, -83, -84 ja -85. SM-sarjan ja
SM-liigan maalipörssin Hakki voitti kaksi kertaa, -75 ja -80,
ja SM-liigan syöttöpörssin neljä kertaa, -80, -83, -84 ja -85.
Hagmannilla on edelleen hallussa HIFK:n yhden kauden piste-
ja syöttöennätykset. Hagman voitti urallaan kolme Suomen
mestaruutta, -74, -80 ja -83.

1976 Matti Hagmannista tuli ensimmäinen suomalainen NHL-
pelaaja. Pentti Lund oli suomen kansalainen pelatessaan
ensimmäiset NHL-pelinsä 1950-luvulla, mutta silti useimmat
laskevat vasta Matti Hagmannin todelliseksi ensimmäiseksi
suomalaiseksi NHL-pelaajaksi. Ensimmäinen eurooppalainen
NHL:ssä oli ollut Ulf Sterner jo 1960-luvun puolessavälissä,
mutta Hagmannin siirtyessä NHL:ään siellä pelasi sillä
hetkellä vain kaksi muuta eurooppalaista pelaajaa,
ruotsalaiset Börje Salming ja Inge Hammarström. Hagman oli
pelannut hyvän Kanada Cupin 1976 ja hänet myös valittiin
Suomen joukkueen parhaimmaksi pelaajaksi, Hakki myös voitti
Suomen sisäisen pistepörssin. Ei tullutkaan yllätyksenä että
Boston tarjosi sopimusta, siihen Hakki myös tarttui. Uran
alustaan Hagman on todennyt näin: "Ne ottivat minut aika hyvin
vastaan, mutta ainahan isoon joukkoon mahtuu kaikenlaista.
Kyllä sai alkuun kuulla, että sä olet Euroopasta, sä pelkäät
ja sä teet sitä ja tätä. Nää normaalit, mitä kuulee vielä
tänä päivänäkin: Chicken Shit ja tämmösii. Siihen aikaan sitä
kuuli niin hemmetisti, jopa omassa joukkueessa oli semmosia
kavereita, jotka eivät edes Euroopasta tienneet mitään. Yks
kaveri tuli kerran vakavissaan kysymään että onks Suomessa
vaaleaa leipää ja hedelmiä? Siinä maassa ei muutenkaan
hirveesti harrasteta tota maantietoo, jenkithän on aina
halunneet olla maailman napa". Hagman pelasi avauskaudellaan
75 ottelua ja teki niissä 28 (11+17) tehopistettä. Kausi oli
kohtuullinen, mutta pisteitä tärkeämpää oli se että Hagman
pelasi jo tulokaskaudellaan NHL:n Stanley Cupin finaaleissa.
Samaan oli Pentti Lund yltänyt jo 1950-luvun alussa, mutta
monet eivät laske häntä "aitosuomalaiseksi". Näin Hagman teki
useammankin laista historiaa jo ensimmäisellä kaudellaan:
ensimmäinen suomalainen NHL:ssä, ensimmäinen suomalaisen
tekemä maali, ensimmäisenä Stanley Cupin finaaleissa...
Hagmannin ensimmäinen visiitti ei kuitenkaan ollut kauhean
onnistunut. Puolentoista kauden jälkeen Hagman kyllästyi
vähäiseen jääaikaan ja onnistui saamaan siirron WHA:han ja
Quebec Nordiques:iin. Quebec näki Hagmannin lahjat ja taidot
ja he laittoivatkin Hagmannin joukkueen supertähtien Real
Cloutierin ja Marc Tardifin sentteriksi. Marc Tardif on WHA:n
historian paras maalintekijä 316 maalilla ja toiseksi
tehokkain pelaaja. Tardif pelasi Quebecissa 446 peliä ja teki
niissä 666 (316+350) pistettä. Hagmannin tähti loistikin aina
niin kauan kuin joukkueen ykkössentteri Christopher Bordeleau
toipui loukkaantumisestaan. Kokeneen sentterin paluun takia
Hagmanin peliaika putosi taas minimiin ja niin Hakki päätti
palata Suomeen. WHA:ssa Hakki teki kunnioitettavat 56 (25+31)
pistettä 53:ssä ottelussa. Hagman teki paluun NHL:ään syksyllä
1980 yhdessä Jari Kurri -nimisen nuorukaisen kanssa. Tuolloin
joukkueessa pelasi jo yksi suomalainen, Risto Siltanen. "Sain
olla Jarille alkuun aikamoisena henkisenä tukena. Tuskin hän
olisi silloin vielä lähtenytkään, jos en minä olisi ollut
mukana", muisteli Hakki tapahtumia yli vuosikymmen myöhemmin.
Hagmannin toinen visiitti NHL:ssä oli paljon parempi kuin
ensimmäinen, mutta se kaatui kilpailuun ykkössentterin
paikasta Wayne Gretzkyn kanssa. 1980-81 kaudella Hakki teki
53 (20+33) pistettä 73 ottelussa runkosarjassa ja 5 (4+1)
pistettä 9:ssä play-off-ottelussa. Kolme noista neljästä
maalista oli voittomaaleja, yhteensä Edmonton voitti viisi
Play-off-ottelua. Suomessa laskettiin että Hakki oli jopa
tehokkaampi kuin Wayne Gretzky kun peliaika suhteutetaan
tehopisteisiin. Hakki pelasi suuren osan kaudestaan yhdessä
nuorien Glenn Andersonin ja Mark Messierin kanssa, joista
kummastakin tuli myöhempiä NHL-legendoja. Toisella kaudella
Hagman teki 59 (21+38) pistettä 72 ottelussa, mutta taistelu
Gretzkyn kanssa oli jo hävitty ja kyllästyneenä pieneen
rooliin 99:n takana päätti Hakki palata Suomeen. "Ehdin jo
neljässä vuodessa nähdä mitä se on. Eikä siihen aikaan ollut
niin kova pyrkimys mennä sinne kuin nykyisin. Olisin voinut
jatkaakin, jos olisin saanut jonkun hyvän tarjouksen, mutta
sitten olisi ollut edessä joukkueen vaihto. Sitä ei tarvitse
kuin kaksi kertaa miettiä, että jos edessäsi pelaa herra
nimeltä Wayne Gretzky, niin oma peliaika on kyllä aika
minimissä. Gretzky on hieno pelaaja ja ihan mukava kaveri,
mutta minulle pelaaminen Gretzkyn kanssa samassa joukkueessa
oli samanlainen epäonni kuin esimerkiksi Jari Kurrille onni",
on Hakki todennut kotiin paluustaan. Kaikkiaan Hagman pelasi
237 NHL-ottelua ja teki niissä 145 (56+89) tehopistettä.

Hagman ei paljoa anna arvoa silloisille NHL-valmentajille ja
niiden tasolle: "Kerran oltiin Atlantassa Bostonin kanssa
pelaamassa. Hävittiin peli 6-1, mutta meidän poliisit voitti
kaikki tappelut. Valmentaja Don Cherry tuli pelin jälkeen
koppiin ja sanoi, ettei ole ikinä ollut näin ylpeä tästä
joukkueesta. Heitikse jotain viissataa dollaria siihen pöytään
ja sanoi, että menkää johonkin ottamaan, hän tarjoo
ensimmäiset. 6-1 hävitiin peli, mutta tappelut voitettiin -
se riitti hänelle". 21.5.1977 ilmestyneessä Ilta-Sanomissa
oli juttu nimeltä "Ammattivalmennuksen taso oli pettymys".
Tässä jutussa Hagman sanoi suoraan että NHL:n valmentajat
ovat surkeita. "Treenit kestivät keskimäärin tunnin ja niissä
tehtiin lähinnä yksitoikkoisia kiertoharjoituksia. Pelaajat
pistettiin luistelemaan ja laukomaan yksin, kahdestaan tai
kolmestaan pelkästään maalivahtia vastaan. Tällaisten
harjoitusten jälkeen pelaajat olivat usein neuvottomia
varsinaisissa pelitilanteissa." "Kyllä usein nauratti, kun
näki kolmenkin kaverin hyökkäävän yhtä pakkia vastaan ja
sitten ratkaisuna oli jo siniviivalta mahdoton lämäri. Itse
olisi varmasti tehnyt toisenlaisia siirtoja kiekolla".

Matti Hagman oli tunnettu ennenkaikkea loistavasta
peliälystään ja pelin luku taidostaan sekä millimetrin
tarkoista ja loisteliaan älykkäistä syötöistään. Hakki olikin
ennen kaikkea peliä tekevä sentteri vaikka hän suhteellisen
paljon maaleja tekikin. Hagman oli suomalaisittain
keskivertopelaajaa isompi, 185 senttiä ja 85 kiloa. Hakki myös
käytti kokoaan ronskisti hyväkseen, usein suhteellisen
rottamaisesti. Yleisö muistaakin hänet "isona, pahana ja
kiusallisen taitavana stadilaisena". "Mä olin rakastettu
lapsi monella paikkakunnalla. Pahinta oli sen jälkeen kun mä
puhkaisin saman kauden aikana kahdelta kaverilta silmän.
Porissa mä olin sen jälkeen aina silmäkirurgi". "Muistan
kerran, kun olimme menossa Oulussa jäälle. Olin porukan
viimeinen niin kuin aina ja ihmettelin Pertti Lehtoselle,
että onpas täällä hiljaista, yleensä ne buuaa jo tässä
vaiheessa. Pepe kääntyi ja sanoi: Ole rauhassa, ne odottaa
suo. Niinhän se oli." Yleensä Hakki ei niin erityisen paljoa
jäähyjä kerännyt, mutta MM-kisoissa Hakki on kerännyt jäähyjä
suhteellisen paljon, 34:ssä MM-ottelussa Hakki on istunut
30 minuuttia jäähypenkillä. Keskiarvo on Suomen MM-kisa
pelaajista kymmenenneksi kovin historiassa.

Matti Hagman pelasi 104 maaottelua ja teki niissä 63 (21+42)
tehopistettä. Hän edusti Suomea neljissä MM-kisoissa ja
yksissä Olympialaisissa ajanjaksolla 1975-1983. Parhaimmat
MM-kisansa Hagman pelasi vuoden 1976 MM-kisoissa, jolloin
syntyi kymmenessä ottelussa 11 (4+7) pistettä. Kisojen
parhaimmat suomalaiset olivat Hakki ja Tapio Koskinen joka
voitti Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin 11 (7+4)
tehoillaan. Ehkäpä hiukan yllättäen Hagman oli kuitenkin
kaikkein parhaimmillaan vuosien -76 ja -81 Kanada Cupeissa.
Kummassakin Kanada Cupissa Hagman oli suomen joukkueen
paras pelaaja ja Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin
voittaja. Vuoden -76 Cupissa hän voitti Toyota-urheiluauton
Suomen joukkueen parhaan pelaajan palkintona. Hagman oli
mukana Myös vuoden -87 Kanada Cupin joukkueessa, mutta silloin
hän ei ollut enää tähtipelaaja, vaikka pelasikin Edmontonin
miesten - Jari Kurrin ja Esa Tikkasen - keskellä. Viimeiset
MM-kisansa Hagman oli pelannut jo 1983, mutta hänet
onnistuttiin saamaan maajoukkueeseen vielä -87 Kanada Cupiin.
Itse asiassa Hagman pelasi yhdet parhaimmista MM-kisoistaan
1983, mutta hän ei ollut enää tämän jälkeen halukas pelaamaan
maajoukkueessa, vaikka kysyntää ja tarvetta olisi ollut
paljonkin.

Matti Hagman on kiistatta eräs kaikkien aikojen
suomalaispelaajista, monen mielestä Hagman on kaikkien aikojen
suomalaispelaaja - siis ohi esimerkiksi Jari Kurrin. Hagman
on siitäkin mielenkiintoinen pelaaja että hän on ampunut
tarkoituksella kaksi maalia Suomen verkkoon kansainvälisessä
maajoukkueiden turnauksessa. Tämä tapahtui vuoden 1977
Izvestija -turnauksessa, jossa Hagman pelasi Kanadaa
edustaneen Quebec Nordiquesin paidassa. Kanadan 6-6
päättyneessä ottelussa Suomea vastaan Hagman maalasi kahdesti
Suomen verkkoon. Uransa jälkeen Hagman on valmentanut aina
SM-liigassa asti. Hakin poika, Niklas Hagman, jatkaa isänsä
jäljillä täysipäiväisenä jääkiekkoilijana. Aika näyttää
yltääkö poika lähellekään isänsä saavutuksia. HIFK on
jäädyttänyt Hagmannin pelinumeron 20. 1995 Matti Hagman
valittiin jääkiekkoleijonaksi numero 98.

 

[TKH]

Juttu 99

Kuka legendaarinen ja eräs maailman kaikkien aikojen
parhaimmista hyökkääjistä valittiin MM-kisojen All-Starsiin
käsittämättömät kahdeksan kertaa peräkkäin??


Kyseessä on tietenkin - ehkäpä hyvinkin kaikkein aikojen
paras laitahyökkääjä - Sergei Makarov.

Sergei Makarov syntyi Kesäkuun 19. 1958 Tsheljabinskissä.
Tsheljabinskissä Makarov myös uransa aloitti, Makarov debytoi
Neuvostoliiton pääsarjassa 18-vuotiaana kaudella 1976-77.
Tsheljabinskissä superlahjakas Makarov ei kuitenkaan pelannut
kuin kaksi kautta, toisen kauden tehopisteet 31 (18+13) 36:ssa
ottelussa vakuuttivat ZSKA:n ja niin Makarov muutti Moskovaan.
Kumpanakin Tsheljabinskissä pelaamanaan kautenaan Makarov
edusti maataan myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Niistä
Jälkimmäisessä Makarov oli kisojen parhaimpia pelaajia
tehtyään 7:ssä ottelussa 15 (8+7) tehopistettä. Esiteykset
junioreiden MM-kisoissa ja Neuvostoliiton sarjassa olivat jo
tuolloin niin loistavat, että Tihonov otti Makarovin jo saman
vuoden MM-kisoihin. Viktor Tihonov kertoi kirjassaan Makarovin
alkutaipaleesta näin: "Aloittaessaan hän ei vielä suinkaan
ollut valmis kyky. Kun ensimmäisen kerran otin hänet
maajoukkueen harjoitusotteluihin Skandinaviassa ennen
MM-kisoja 1978, monet asiantuntijat olivat ymmällä. Eräskin
kysyi minulta suoraan: -Miksi jälleen viet mukanasi turistin?
Eikö niitä ole mielestäsi viime vuosina ollut riittämiin?
Myönnän, että niin Sergein kuin Vladimir Krutovinkin - ottaen
huomioon heidän kokemuksensa ja ikänsä - oli hyvin varhain
liityttävä A-maajoukkueeseen. Olisin suonut heidän kasvavan
B-maajoukkueessa, A-maajoukkueen läheisyydessä. Mutta kun
arvioin heidän pelitaitojaan sekä sitä, kuinka hyvin he
mielestäni vastasivat nykykiekkoilun vaatimuksia, tunsin, että
nämä nuoret oli pikaisesti otettava A-maajoukkueeseen".
Makarovin ensimmäinen kausi ZSKA:ssa meni totutteluun, niin
kuin monella muualtapäin Neuvostoliittoa Moskovaan tulleella
pelaajalla tapahtui. Kuitenkin jo toisesta kaudesta lähtien
Makarov oli joukkueen ja koko sarjan suurin hyökkääjätähti
koko 1980-luvun. Neuvostoliiton sarjassa Makarov pelasi ennen
NHL:ään siirtyimistään 13 kautta ja 519 ottelua tehden niissä
710 (322+388) tehopistettä. NHL-uransa jälkeen Makarov pelasi
Venäjän liigassa ZSKA:n paidassa vielä yhden kauden, 1997-98.
Vielä tuolloinkin 39-vuotias Makarov teki mukavat 21 (10+11)
tehopistettä. Makarovin maali- ja pistemäärät ovat
Neuvostoliiton sarjan historian parhaimpia. Parhaimmalla
kaudellaan 1980-81 Makarov teki 42 maalia ja 79 pistettä
49:ssä ottelussa. Neuvostoliiton sarjan pistepössin Makarov
voitti käsittämättömät yhdeksän kertaa, yhdeksän kertaa hänet
valittiin myös Neuvostoliiton runkosarjan parhaimmaksi
pelaajaksi. Kahdeksan kertaa Makarov valittiin Neuvostoliiton
sarjan All-Starsiin, kolmesti hänet valittiin Neuvostoliiton
vuoden pelaajaksi ja kolmesti Euroopan parhaimmaksi
pelaajaksi. Euroopan parhaimmaksi valinnat tapahtuivt
kansainvälisen lehdistön äänestyksellä Izvestija turnauksen
aikana.

Kaudeksi 1989-90 jo 31-vuotias Makarov siirtyi hänet vuonna
1983 varanneeseen Calgary Flamesin joukkueeseen. Vaikka
Makarovin paras ura oli jo kaukana takanapäin sai Makarov
ensimmäisellä kaudellaan aikaan mukavat 86 (24+62)
tehopistettä. Kauden päätteeksi hänet valittiin jopa NHL:n
vuoden tulokkaaksi, luonnollisesti Makarov valiittin myös
tuollokkaiden tähtiviisikkoon. Vuoden tulokkaaksi valinta
aiheutti myöhemmin NHL:ään sääntömuutoksen, joka estää sen
että yli 26-vuotias pelaaja voisi ollla ehdolla vuoden
tulokkaaksi. Makarovin tulokaskauden syöttömäärä - 62 - on
NHL:n tulokkaista kaikkien aikojen neljänneksi paras. Peter
Statsnyn ja Joe Juneaun 70 syöttöä on kaikkien aikojen
ennätystulos. Calgaryssä Makarov pelasi neljä vuotta, Tämän
jälkeen hänet myytiin San Joseen, missä Sergei pelasi vielä
kaksi täyttä kautta. Kauden 1994-95 jälkeen Makarov lopetti
vuodeksi, tuolloin Makarov toimi Venäjän maajoukkueen
apuvalmentaja vuoden 1996 World Cupissa. Makarov teki
kuitenkin vielä seuraavlla 1996-97 kaudella paluun Dallasin
paidassa viideksi otteluksi. Makarovilla on edelleen halussaan
Calgaryn yhden ottelun piste-ennätys. 25.2.1990 10-4 Calgaryn
voittoon päättyneessä Ottelussa Edmontonia vastaan Makarov
teki tehot 7 (2+5). Kausi oli Makarovin tulokaskausi ja vain
Peter ja Anton Stastny ovat tehneet tulokaskaudella paremmat
tehot yhdessä ottelussa. Tämä tapahtui 22.2.1981 Quebecin
voittaessa Washingtonin 11-7. Tuolloin Peter teki 4+4 ja Anton
3+5. Kaikkiaan Makarov pelasi NHL:ssä kuusi suhteellisen
täyttä kautta ja 424 ottelua tehden niissä 384 (134+250)
tehopistettä. Makarov teki yli 68 pistettä neljä kertaa ja
kahdesti 30 maalia. Makarovin NHL-ura oli suhteellisen hyvä.
Hän oli kaukana parhaimmista päivistään, mutta oli silti
reilusti yli 30-vuotiaanakin vielä hyvän tason NHL-pelaaja.

Makarov ihaili nuorempana Neuvostoliiton monista suurista
pelaajista kaikkein eniten superlegenda Valeri Harlamovia.
Hän myös pyrki nuorempana kehittämään itsestään samantyylistä
pelaajaa. Ja erittäin hyvin hän siinä myös onnistui, heissä
todellakin on paljon samanlaisuutta. Makarov oli suhteellisen
pienikokoinen, mutta äärettömän taitava ja tekninen pelaaja.
Hänen luistelu- ja mailatekniikkansa olivat ehdottomasti oman
aikansa parasta koko maailmassa. Hänen voidaan sanoa olleen
maailman kaikkien aikojen taitavin pelaaja mailatekniikaltaan.
Makarovin kyky pitää kiekko hallussa mahtavissa harhautuksissa
ja erittäin suuressa vauhdissa olivat jotain mihin ei kukaan
ole pystynyt sen jälkeen. Jotkut voivat tosin muistuttaa, että
maailman parhaimmat pelaajat pelaavat nykyään pienemmässä
kaukalossa, missä tilaa on vähemmän. Näin on, mutta kuten
monet muistavat osoitti Makarov NHL-kausillaan toistuvasti
että myös siellä on tilaa mahtaville harhautuksille jos vain
taitoa on. Monet ehkä muistavat maalin jonka Makarov teki San
Josen paidassa Suomessakin nähdyssä ottelussa. Hän sai kiekon
keskialueella, harhautti hyökkäysalueelle ajaessaan pari
vastustajan puolustaa ja totaalisesti veti vipuun maalivahdin.
Siihen harhautukseen saattoi pystyä vain mailavirtuoosi Sergei
Makarov, niin uskomaton se oli. "Gretzky of the east", jolla
Makarovia kutsuttiin Neuvostoliitossa ja Euroopassa ei ollut
syntynyt aiheetta. "Makarov pystyi karistamaan vartijansa
kannoiltaan ja karkaamaan vastustajalta kuin vastustajalta",
on Viktor Tihonov todennut aiheellisesti Sergeistä.
Makarovilla oli myös äärettömän hyvä laukaus, se oli erittäin
terävä ja ennenkaikkea tarkka. Ei ollutkaan yllättävää että
hän teki kaudella 1990-91 todennäköisesti NHL:n historian
parhaimman maalia per laukauksia saldon. Tuolloin Makarov teki
93:lla laukauksella 30 maalia 78:ssa ottelussa.
Laukaisuprosentiksi tuli mahtava 32,3. Lienee melko varmaa
että täyden kauden pelanneista pelaajista kukaa ei ole koskaan
yltänyt yhtä hyvään saldoon koko NHL:n historiassa. Virallista
tilastoa tästä tosin tuskin löytyy. 1990-luvulla tai myöhemmin
näin ei ainakaan ole tapahtunut. 1991-92 Makarovin
laukaisuprosentti oli myös huomattavan hyvä, 26,5. Hänen koko
NHL-uransa laukaisuprosentti on 22,0. Parempaa tuskin löytyy
modernin NHL:n historiasta.

Makarov pelasi Neuvostoliiton maajoukkueessa 315 ottelua ja
teki niissä 190 maalia. Neuvostoliiton maajoukkueessa hän
pelasi yhdettoista MM-kisat ja kolmet olympialaiset
ajanjaksolla 1978-1991. Makarov on MM-kisojen kaikkien aikojen
kuudenneksi paras pistemies tehtyään 118 (50+68) tehopistettä
101:ssä ottelussa. Makarov on MM-kisojen pistepörssissä
1980-luvulla tai myöhemmin uransa luoneista pelaajista
kaikkein paras. Makarovia enemmän pisteitä tehneet Boris
Mihailov, Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev ja Vladimir
Petrov juhlivat 1970-luvulla ja MM-kisojen viidenneksi
tehokkain Sven Tumba 1950- ja 1960-luvulla. Toiseksi tehokkain
1980-luvun pelaaja on Vjatsheslav Fetisov. 30 MM-kisojen
parhaimman pistemiehen joukkoon on lisäksi 1980-luvun tai
myöhemmän aikakauden pelaajista päässyt vain Vladimir Krutov
ja Vjatsheslav Bykov. MM-kisojen All-Starsiin Makarov
valittiin kaikkiaan ennätykselliset kahdeksan kertaa peräkkäin
vuosina 1979-1989. Ketään toista hyökkääjäpelaajaa ei ole
valittu viittä kertaa useammin MM-kisojen All-Starsiin. Vain
superpuolustaja Fetisov on valittu tähdistöön useammin, 9
kertaa. MM-kisojen parhaimmaksi hyökkääjäksi Makarov valittiin
kaksi kertaa, -79 ja -85. Valintoja oli voinut tulla helposti
useamminkin, koska Makarov kisojen parhaimpia pelaajia
melkeinpä kaikissa pelaamissaan turnauksissa. Äänestykset
kisojen parhaasta pelaajasta ovat kuitenkin aina tiukkoja ja
onnea vaativia taistoja. Vuoden 1979 MM-kisat olivat Makarovin
kaikkein parhaimpia, vaikka hän oli vasta 21-vuotias. Viktor
Tihonov kertoi vuoden kirjassaan Makarovin vuoden 1979
MM-kilpailusta näin: "Lehtimiesten äänestyksessä parhaaksi
pelaajaksi valittiin ZSKA:n ja maajoukkueen hyökkääjä Sergei
Makarov hänen tultuaan toisen kerran maailmanmestariksi vuonna
1979. Palkinnoksi hän sai Izvestija -lehden myöntämän
kultaisen mailan. Hän oli kaikkia muita parempi, jopa
sellaisiakin kuuluisuuksia kuin Boris Mihailov, Vladimir
Petrov, Valeri Harlamov ja Vladislav Tretjak. Tuolloin uusi
urheilumaailman supertähti oli syntynyt" MM-kisojen
pistepörssin Makarov voitti kolme kertaa, -83, -85, ja -86.
Anatoli Firsov voitti pistepörssin neljästi, mutta yhdet kisat
olivat olympialaiset joilla oli myös MM-kisojen arvo.
Periaatteessa kukaan pelaaja ei ole siis voittanut MM-kisojen
pistepörssiä useammin. Pistepörssissä Makarov on sijoittunut
kolmen joukkoon vielä kolmesti. Hän oli pistepörssin toinen
-87 ja kolmas -79 ja -82. MM-kisojen maalipörssin Makarov
voitti kahdesti, -79 ja -83, lisäksi hän oli maalipörssin
toinen -86 ja kolmas -82. MM-kisojen syöttöpörssin Sergei
voitti kahdesti, -86 ja -87. Vuoteen 1987 päättyykin Makarovin
hohdokkain kansainvälinen ura, tuohon asti hän oli vuodesta
1979 asti ollut ehdottomasti maailman 3-4 parhaimman pelaajan
joukossa ollen useampana vuotena maailman paras pelaaja. Toki
Makarov oli hyvä aina lähelle 1990-luvun puoltaväliä, mutta
1980-luvun puolenväliin Makaroviin oli tuolloin matkaa
valovuosia. Makarov oli kuitenkin hyvä pelaaja vielä
viimeisiksi jääneissään vuoden 1991 MM-kisoissa. Tuolloin hän
sijoittui pistepörssin 11:toista tehoilla 10 (3+7). Sundin
voitti tuolloin pistepörssin 12 pisteellä.

Makarov ei loistanut vain MM-kisoissa vaan suuri osa hänen
legendaarisuudestaan perustuu hänen maagisille otteilleen
vuosien -81, -84 ja -87 Kanada Cupeissa. Näissä kaikissa hän
oli ehdottomasti turnauksen parhaimpia pelaajia, vaikka vain
1984 hänet valittiin turnauksen All-Starsiin. 1981 Makarov oli
Neuvostoliiton paras hyökkääjä keskushyökkääjä Sergei
Shepelevin ohella. Maalivahti Vladislav Tretjak ja puolustaja
Aleksei Kasatonov olivat kuitenkin Neuvostoliiton parhaat
pelaajat. -81 Kanada Cupin pistepörssissä Makarov oli
seitsemäs tehtyään 7:ssä ottelussa 9 (3+6), joukkueesta vain
Kasatonov teki enemmän pisteitä. 1984 Kanada Cupissa Makarov
valittiin kisojen All-Starssiin tehtyään kuudessa ottelussa 7
(6+1). Makarov pelasikin loistavat kisat, ollen Neuvostoliiton
joukkueen paras pelaaja, ehkäpä myös koko turnauksen.
Turnauksen pistepörssissä Makarovin saldo riitti kuitenkin
vasta kymmenenneksi. Edelle ehti myös ketjukaveri Vladimir
Krutov, joka oli parhaana Neuvostoliittolaisena yhdeksäs.
Turnauksen maalipörssissä Makarov oli Ruotsin Thomas Steenin
jälkeen kakkonen. 1987 Kanada Cupissa Makarov olisi kuulunut
ehdottomasti valita turnauksen All-Starsiin, mutta oikean
laitahyökkääjän paikan vei "laitahyökkääjä" Mario Lemieux.
Turnaksen pistepörssissä Makarov oli komas tehtyään yhdeksässä
ottelussa 15 (7+8). Turnauksen maalipörssissä Sergei oli
Lemieux jälkeen toinen. 1987 oli viimeinen Makarovin
supervuosi, tuon jälkeen hänen uransa lähti selvää laskuun,
vaikkakin hän oli huippupelaaja vielä vajaat kymmenen vuotta.
1987 oli kuitenkin viimeinen vuosi kun Makarov oli yksi
maailman 4-5:stä parhaasta pelaajasta. 1987 Makarov oli
turnauksen All-Starsiin valittujen Krutovin ja Fetisovin
ohella joukkueen paras pelaaja. Kanada Cupin kaikkien aikojen
pistepörssissä Makarov on Wayne Gretzkyn jälkeen toiseksi
tehokkain pelaaja tehtyään 22 ottelussa 31 (16+15)
tehopistettä. Maaleja Makarov on myös tehnyt toiseksi eniten,
tosin pörssiä johtanut Gretzky pelasi yhdeksän ottelua
enemmän, mutta teki silti kaikkiaan vain yhden maalin enemmän.
Toisaalta Lemieux ei pelannut kuin yhden turnauksen ja teki
jo siinä 11 maalia. On mielenkiintoista että Makarovin
pistekeskiarvot ovat paremmat Kanada Cupien osalta, missä
vastuksen olisi ainakin periaatteessa pitänyt olla kovempi
kuin MM-kisoissa. Makarovin pistekeskiarvo MM-kisoissa on 1,17
kun se Kanada Cupeissa on 1,41.

Makarov oli muodostamassa yhtä maailman kaikkien aikojen
parhaimmista hyökkäyskolmikoista ja ehdottomasti maailman
kaikkien aikojen parasta viisikkoa. Kyseessä on KLM-ketju,
joka tuli viisikkona tunnetuksi Green Unit -nimellä.
Viisikossa pelasivat Vladimir Krutov - Igor Larionov - Sergei
Makarov - Vjatseslav Fetisov - Aleksei Kasatonov. Ketju oli
kolmas ja viimeinen Neuvostoliiton luomista superketjuista.
Voi olla että tahti vain parani loppua kohti. Almetovin ketju
oli Euroopan paras 1960-luvulla ja Petrovin ketju oli maailman
paras 1970-luvulla, mutta KLM nousi vielä askeleen
korkeammalle. Se osoitti Kanada Cupeissa olevansa
kiistattomasti maailman paras ketju. Edes Gretzky ja Lemieux
samassa ketjussa ei yltänyt sille tasolle. Petrovin ketju ei
tosin koskaan päässyt kunnolla pelaamaan Kanadan ammattilaisia
vastaan. Vuoden -72 Summitin sarjassa ketju ei ollut kaikissa
otteluissa yhdessä ja vuoden -76 Kanada Cupiin Neuvostoliitto
lähetti A- ja B-maajoukkueen välimuodon, jossa ollut ketään
Petrovin ketjusta. KLM debytoi vuoden 1981 Kanada Cupissa,
joka päättyi Neuvostoliiton 8-1 murskavoittoon. Siitä lähtien
ketju oli koossa aina vuoden 1989 MM-kisoihin. Vaikka ketju
pelasi yhdessä vuodesta 1981 tapahtui ketjun varsinainen
kansainvälinen läpimurto vasta vuoden 1983 MM-kisoissa.
Ajanjaksolla 1981-89 ketju teki mahtavaa jälkeä niin
MM-kisoissa kuin Neuvostoliiton sarjassa. Keväällä 1982
KLM-teki ennätyksen, joka oli vailla vertaa Neuvostoliiton
sarjan historiassa - sadannen maalin yhden kauden aikana.
Otteluita Neuvostoliiton sarjassa pelattiin tuolloin vähän
reilut 40. 100 maalia kolmen pelaajan kesken ei ehkä kuulosta
paljolta, mutta täytyy muistaa että Neuvostoliiton sarjassa
tehtiin huomattavasti vähemmän maaleja kuin NHL:ssä. Tuolla
kaudella KLM-ketju pelasi kokonaisuudessaan suorastaan
täydellisen kauden. Jopa Larionov, joka yleensä teki selvästi
vähemmän maaleja ja pisteitä, pelasi huippukauden. Larionov
teki tuolloin 53 (31+22), Krutov 66 (37+29) ja Makarov 75
(32+43). Ketjun yhteistehot olivat tällöin 194 (100+94).
Neuvostoliiton historia ei tunne toista ketjua, jossa kaikki
hyökkääjät olisivat samana kautena tehneet yli 30 maalia.
Kahtena vuotena koko Green Unit valittiin MM-kisojen
All-Starsiin, -83 ja -86. Mitään toista viisikkoa ei
MM-kisojen historiassa ole koskaan valittu kokonaisuudessaa
All-Starsiin. Neuvostoliiton hyökkäysketjuja on valittu
kokonaisuudessaan MM-kisojen All-Starsiin muitakin. -83
MM-kisoissa koko viisikko oli kisojen pistepörssissä seitsemän
sakissa - 1. Makarov 18 (9+9), 2. Krutov 15 (8+7), 4. Larionov
12 (5+7), 6. Kasatonov 11 (1+10) ja 7. Fetisov 10 (3+7). Vain
Tsekkien Jiri Lala ja Saksan Erich Kuhnhackl kiilasivat
välliin. Vastaavaan suoritukseen ei mikään viisikko ole
missään turnauksessa koskaan yltänyt. KLM-ketju otti vuoden
1987 MM-kisojen pistepörssissä kolmoisvoiton - 1. Krutov 15
(11+4), 2. Makarov 14 (4+10) ja 3. Larionov 12 (4+8) - mutta
siihen on yltänyt useampikin Neuvostoketju MM-kisojen
historiassa. Niin loistava kuin KLM olikin ei se tehoiltaan
ollut lähelläkään Troikka Petrovan tasoa. MM-kisojen kaikkien
aikojen pistepörssissä vain Makarov on kuuden sakissa kun taas
Krutov ja Larionov ovat kaukana kärjestä. Petrovin ketju taas
on kokonaisuudessaan neljän MM-kisojen kautta aikain
tehokkaiman pelaajan joukossa. Tuolloin ajat olivat kuitenkin
toiset ja vertailua ei tältä osin voi yksi yhteen tehdä.
Aikansa parhaimpia ja siten legendaarisia ketjuja ne olivat
kumpikin. "Makarov, Larionov ja Krurov ovat niin taitavia että
heidän on helppoa avata miltein mikä tahansa puolustus",
arvioi Tihonov maltillisesti KLM:ään vuoden 1983 kisojen
jälkeen. "Kun puolustajat Fetisov ja Kasatonov tulevat jäältä
pelattuaan 40-50 sekunttia, he tuskin jaksavat takaisin
vaihtopenkille. He ovat fyysisesti huippukunnossa, mutta
heidän panoksensa jäällä on niin valtava", sanoi Tihonov KLM:n
pakeista samojen kisojen jälkeen. Jos on paremmuus Petrovin
ja Larionovin ketjujen välillä kyseenalaista, niin viisikkoina
se ei sitä ole. Green Unit on maailman kautta aikain paras
viisikko. Ei ole toista viisikkoa johon sitä voi vakavasti
edes verrata. Petrovin ketju ja niiden takana useimiten
pelannut Valeri Vasiljev - Vladimir Lutshenko muodostivat
loistavan viisikon, muttei sitä voi vakavasti Green Unittiin
verrata. Almetovin ketjun takana pelasi kiinteästi Eduard
Ivanov - Aleksander Ragulin -pakkipari, mutta ei A-Line
Unitkaan yllä vertailussa lähellekään Larionovin viisikkoa.
"Ykkösketjumme viiden pelaajan keskinäinen vaihdeltavuus
vaatii jokaiselta hyökkääjältä ja puolustajalta jatkuvaa
liikkeelläoloa. Heidän tekninen ja taktinen suorituksensa
yhdessä erässä vastaa sitä työmäärää, johon johtopelaajat
kymmenen vuotta sitten käyttivät kaksi, ellei peräti kolme
erää. Heidän peliään ei voi verratakaan muutama vuosi sitten
näkemäämme peliin. Anatoli Tarasov kirjoitti Sovetskaja
Rossijassa, ettei jääkiekon historia tunne samanveroista
viisikkoa. Olen samaa mieltä kunnianarvoisan valmentajan
kanssa", on Viktor Tihonov sanonut. Ja näinhän se oli.

 

[Black Adder]

Suuret kiitokset

On hienoa lukea legendaaristen pelaajien, omien idolien lyhytelämäkertoja ja vielä näin laadukkaasati tiivistettynä.

Kiitos!

 

[mjr]

Kummasti lämmittää nuo neuvostopelaajien ja tsekkien kuvaukset - kai johtuu siitä että nykyään NHL on niin keskeisessä asemassa että on mukava muistella aikoja kun sille löytyi vakava kilpailija. Vaikka kommunistinen urheilusysteemi ei sen inhimillisempi ollut kuin pohjois-amerikkalainen inhokapitalismikaan. Päinvastoin.

Anyway, hienoja juttuja kaikki tyynni!

 

[TKH]

"On hienoa lukea legendaaristen pelaajien, omien idolien lyhytelämäkertoja ja vielä näin laadukkaasti tiivistettynä.

Kiitos!"


Ei mitään. Kiitoksia vaan itsellesi, että olet jaksanut niitä läpi kahlata.



Joitakin laittamattomia esittelyjä olisi vieläkin tehtynä ja laittelen niitä varmaan tässä aina silloin tällöin. Onnittelut niille, jotka ovat jaksaneet kaikki 99 lukea läpi. Teitä tuskin niin kovin montaa on, historia kun harvemmin nykylätkäfaneja suuremmin kiinnostaa.

Jos jonkun mielestä joku sellainen pelaaja puuttuu, josta ehdottomasti pitäisi juttu tässä ketjussa olla, niin pistäkää postia sähköpostiin tai yksityisviestillä. En kylläkään lupaa mitään varmaa.

 

[koo]

Viestin lähetti TKH
[BJos jonkun mielestä joku sellainen pelaaja puuttuu, josta ehdottomasti pitäisi juttu tässä ketjussa olla, niin pistäkää postia sähköpostiin tai yksityisviestillä. En kylläkään lupaa mitään varmaa. [/B]

Oliko sinulla jotenkin "valintalistalla" Konovalenko vai ymmärsinkö väärin? Juttu hänestä sopisi mainiosti näiden mukavien elämänkertojen joukkoon.
Kiitokset kuitenkin näistä!

terv koo

 

[TKH]

tehdään

"Oliko sinulla jotenkin "valintalistalla" Konovalenko vai ymmärsinkö väärin? Juttu hänestä sopisi mainiosti näiden mukavien elämänkertojen joukkoon. Kiitokset kuitenkin näistä! "

Kyllä se siellä on. Täytyypä ottaa se syksyllä työn alle, kesällä en ehdi näitä naputella.

 

[ms.qvist]

Mielenkiintoista!

Kiitokset TKH'lle hienoista pelaajaesittelyistä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta kaikki on jo suurella mielenkiinnolla läpi luettu ja samalla sormet syyhyten odotan lisää juttuja joihin uppoutua.

Moni loistelias pelaaja on jo oman kertomuksensa saanut mutta kovin mielelläni näkisin jutun Slava Fetisov'ista kuin myös allekirjoitukseni pelaajasta. Mielestäni allekirjoitukseni pelaaja oman tarinansa ansaitsee koskapa hän eräänä ensimmäisistä ex. "Neuvostokiekkoilijoista" onnistui NHL'ssä kohottamaan pelillisen osaamisensa ja kyvykkyytensä aivan uudelle tasolle. Ja, onhan hänestä sanottu "Mikäli hän olisi syntynyt Flin Flon'issa eikä Murmanskissa hän olisi voittanut Norris Trophyn".

Kiitäen,

vlad#16.

 

[Black Adder]

Erich Kuhnhackl

MM-kisat lähestyvät ja mieleen palautui MM-kisojen tehomies, Saksan-jätti, Suomen kaataja Erich Kuhnhackl. Olisiko tästä kaverista tarinaa takataskussa?

-Edit-

Kappas! Iltalehti oli vastannut ajatuksiini jonkinmoisella sepustuksella:

http://www.iltalehti.fi/2003/04/10/kisaextra/494681_ki.shtml

 

[TKH]

Montreal-ZSKA

"Montrealhan oli tappioton Moskovan ZSKA:ta vastaan saldolla yksi voitto ja tasuri. "


Niin, itse asiassa ZSKA voitti kohtaamiset luvuin 2-1-1.


Montreal-ZSKA 3-3 (-75) Montrealissa
Montreal-ZSKA 4-2 (-79) Montrealissa
Montreal-ZSKA 1-6 (-85) Montrealissa
Montreal-ZSKA 2-3 (-90) Moskovassa

Montreal-Muut ottelusarja on Montrealille 4-2.

Montreal-Spartak 5-2 (-78) Montrealissa
Montreal-Soviet Wings 2-1 (-90) Montrealissa
Montreal-Ska Leningrad 5-3 (-90) Leningrad
Montreal-Dynamo Riga 4-2 (-90) Riga
Montreal-Dynamo Moskova 1-4 (-90) Moskova
Montreal-Khimik 3-6 (-90) Montrealissa

 

[Habby]

Re: Montreal-ZSKA

Viestin lähetti TKH
"Montrealhan oli tappioton Moskovan ZSKA:ta vastaan saldolla yksi voitto ja tasuri. "


Niin, itse asiassa ZSKA voitti kohtaamiset luvuin 2-1-1.


Montreal-ZSKA 3-3 (-75) Montrealissa
Montreal-ZSKA 4-2 (-79) Montrealissa
Montreal-ZSKA 1-6 (-85) Montrealissa
Montreal-ZSKA 2-3 (-90) Moskovassa

Jos ei kuitenkaan viitsittäisi irrottaa lainauksia asiayhteydestä? Tuo lainaamasi pätkähän koski nimenomaan vain 70-lukua, johon käsittääkseni vuoden -85 ja -90 pelit eivät kuuluneet.

 

[TKH]

NHL-WHA

Joo, niinhän se taisi olla.

Taisit aikaisemmin kysyä niitä WHA-NHL -otteluita. Saattaahan ne nyt jo sulla olla, mutta kai ne joitain voi kiinnostaa kun WHA taas yrittää pinnalle.

Overall WHA vs NHL results
Games W L T GF GA
67 33 27 7 245 239

1972&73
No Exhibition games were played.

1974
(WHA teams- 2 wins, 5 losses)
September
26-Houston Aeros 5, St.Louis Blues 3
28-New England Whalers 2, Philidalphia Flyers 4
29-Winnpeg Jets 1, Atlanta Flames 3
October
5-San Diego Mariners 4, California Golden Seals 3
6-Toronto Toros 3, Minnesota North Stars 5
6-Edmonton Oilers 3, Vancouver Canucks 4
6-Cleveland Crusaders 3, Pittsburgh Penguins 5

1975
No Exhibition games were played.

1976
(WHA teams- 3 wins, 9 losses, 1 tie)
September
21-Birmingham Bulls 7, Atlanta Flames 6
21-Houston Aeros 1, Pittsburgh Penguins 5
23-Calgary Cowboys 3, Pittsburgh Penguins 7
24-Winnipeg Jets 5, Pittsburgh Penguins 3
26-Edmonton Oilers 1, Pittsburgh Penguins 3
26-Indianapolis Racers 1, Washington Capitals 2
26-Winnipeg Jets 6, St. Louis Blues 2
October
1-New England Whalers 2, New York Rangers 2

1977
(WHA teams- 12 wins, 6 losses, 2 ties)
September
25-New England Whalers 2, Chicago Black Hawks 2
28-New England Whalers 5, Washington Capitals 4
28-Winnipeg Jets 1, Minnesota North Stars 2
30-Birmingham Bulls 0, Atlanta Flames 3
30-New England Whalers 7, New York Rangers 4
October
1-New England Whalers 0, Boston Bruins 5
1-Winnipeg Jets 4, Minnesota North Stars 3
3-Edmonton Oilers 3, St.Louis Blues 2
4-New England Whalers 5, Atlanta Flames 4
5-Houston Aeros 3, Atlanta Flames 5
5-Winnipeg Jets 6, St.Louis Blues 2
6-Winnipeg Jets 3, St.Louis Blues 0
7-New England Whalers 9, Pittsburgh Penguins 0
7-Birmingham Bulls 0, St. Louis Blues 4
8-Quebec Nordiques 5, New York Rangers 5
8-Edmonton Oilers 5, Detroit Red Wings 4
9-New England Whalers 4, Atlanta Flames 3
9-Edmonton Oilers 2, Cleveland Barons 4
9-Winnipeg Jets 1, Detroit Red Wings 0
10-Quebec Nordiques 5, Washington Capitals 1

1978
(WHA teams- 16 wins, 7 losses, 4 ties)
September
23-New England Whalers 5, Washington Capitals 2
24-Winnipeg Jets 2, St. Louis Blues 2
26-Winnipeg Jets 3, Colorado Rockies 5
27-Quebec Nordiques 3, Colorado Rockies 2
27-New England Whalers 5, New York Islanders 2
28-Birmingham Bulls 4, Atlanta Flames 2
28-Winnipeg Jets 2, New York Rangers 4
30-Quebec Nordiques 4, Washington Capitals 7
October
1-Quebec Nordiques 5, Minnesota North Stars 2
1-New England Whalers 5, Washington Capitals 1
2-Winnipeg Jets 4, New York Rangers 7
3-New England Whalers 5, Detroit Red Wings 7
3-Edmonton Oilers 4, Minnesota North Stars 2
3-Quebec Nordiques 3, Pittsburgh Penguins 0
4-New England Whalers 3, Detroit Red Wings 0
4-Edmonton Oilers 5, Vancouver Canucks 3
5-Quebec Nordiques 5, Chicago Black Hawks 2
5-Winnipeg Jets 5, Minnesota North Stars 5
5-Birmingham Bulls 3, St.Louis Blues 4
6-New England Whalers 4, Chicago Black Hawks 4
6-Indianapolis Racers 4, St.Louis Blues 1
7-Edmonton Oilers 3, Minnesota North Stars 9
7-Quebec Nordiques 4, New York Rangers 1
7-Cincinnati Stingers 6, Pittsburgh Penguins 4
8-Edmonton Oilers 6, Colorado Rockies 4
8-Winnipeg Jets 6, Minnesota North Stars 5
8-New England Whalers 4, New York Rangers 4

 

[TKH]

P-Amerikka - Eurooppa -sarjat

Nyt kun tuli laitettua nuo NHL - WHA sarjat niin laitanpa vielä nämä muutkin P-Amerikka - Eurooppa sarjat. Huomatkaan muun muassa, että Tsekkien sarjan joukkueet - Poldi Kladno ja Tesla Pardubice - pelasivat kaikkiaan kolme sarjaa WHA:ta ja NHL:ää vastaan. NHL:ään vastaan voitot menivät 1-1 ja WHA:ta vastaan sarja päättyi tasan. Tsekit myös voittivat vuonna -74 WHA:n All-Stars -joukkuetta vastaan pelaamansa ottelun 3-1. WHA:n all-stars -joukkue oli tuolloin menossa pelaamaan Neukkuja vastaan Summit Series II:n loppuja neljää ottelua Venäjälle. Vuonna -72 Tsekit pelasivat tasan Kanadaa vastaan, niiden pelatessa kolme harjoitusottelua Euroopassa. Kanada oli menossa pelaamaan Summit Seriesin loppuja otteluita Venäjälle. Mielenkiintoista on myös, että Ruotsi ylti toisessa ottelussa Kanadan NHL-tähtiä vastaan tasapeliin, tämä siis 1972.

WHA:n joukkueet eivät kauhean hyvin otteluissa neukkujen joukkueita vastaan pärjänneet, mutta sama koski myös NHL-joukkueita. WHA:n Winnipeg lienee ainoita joukkueita, joka neukkujoukkueita kykeni voittamaan.


listassa on ensin sarja, voitot, tappiot, tasurit, maalisuhde
Summit '72 Team Canada (NHL) vs. USSR 8 4 3 1 31 32
Summit '72 Team Canada (NHL) vs. Sweden 2 1 0 1 8 5
Summit '72 Team Canada (NHL) vs. CSSR 1 0 0 1 4 4
Summit '74 Team Canada (WHA) vs. USSR 8 1 4 3 27 32
Summit '74 Team Canada (WHA) vs. Finland 1 1 0 0 8 3
Summit '74 Team Canada (WHA) vs. Sweden 1 1 0 0 4 3
Summit '74 Team Canada (WHA) vs. CSSR 1 0 1 0 1 3

Superseries '75-76 NHL clubs vs CSKA 4 1 2 1 12 16
Superseries '75-76 NHL clubs vs Krylya Sovetov 4 1 3 0 19 19
Superseries '76-77 WHA clubs vs. USSR 8 2 6 0 26 37
Superseries '76-77 WHA clubs vs. Poldi Kladno CSSR 4 2 2 0 20 20
Superseries '77-78 WHA clubs vs. USSR-A 9 1 8 0 27 56
Superseries '77-78 WHA clubs vs. USSR-B 10 4 5 1 38 41
Superseries '77-78 NHL clubs vs. Poldi Kladno CSSR 4 1 2 1 17 21
Superseries '77-78 NHL clubs vs. Tesla Pardubice CSSR 4 3 1 0 21 12
Superseries '77-78 NHL clubs vs. Spartak Moscow 5 2 3 0 12 14
Superseries '77-78 WHA clubs vs. USSR-B 6 1 4 1 38 41
Superseries '77-78 WHA clubs vs. Dynamo Moscow 7 1 6 0 20 28
Superseries '78-79 NHL clubs vs. Krylya Sovetov 4 1 2 1 16 21
Challenge Cup '79 Team NHL vs. Team USSR 3 1 2 0 8 13
Superseries '79-80 NHL clubs vs. CSKA 5 2 3 0 18 17
Superseries '79-80 NHL clubs vs. Dynamo Moscow 4 1 2 1 12 18


Vuoden 1975 Winnipeg Jets ja Toronto Toros Euroopan ottelujen tulokset ovat seuraavat.

HIFK - Winnipeg Jets 5-7
Tappara - Winnipeg Jets 3-3
TPS - Winnipeg Jets 4-3

HIFK - Toronto Toros 2-6
Tappara - Toronto Toros 5-5

Modo - Toronto Toros 6-0
Björklöven - Toronto Toros 2-3
Skellefteå - Toronto Toros 5-2
Timrå - Toronto Toros 3-1
Jämtland/Härjedalen Select - Toronto Toros 0-12
Brynäs - Toronto Toros 7-4
Hammarby - Toronto Toros 2-5

Sweden National Team - Winnipeg Jets 2-6
Stockholm Select - Winnipeg Jets 3-7
Leksand - Winnipeg Jets 2-8
ästra Frölunda - Winnipeg Jets 3-4
Czechoslovakia National Team - Winnipeg Jets 6-1
Czechoslovakia National Team - Winnipeg Jets 3-1


Vuoden 1976 Phoenix Roadrunnersin Suomen kiertueen tulokset. Tuolloinhan joukkueessa pelasivat myös Pekka Rautakallio, Sepo Repo, Juhani Tamminen ja Lauri Mononen.

Jokerit - Phoenix Roadrunners 3-8
TPS Turku - Phoenix Roadrunners 4-2
Finland All Stars - Phoenix Roadrunners 2-2
Helsinki IFK - Phoenix Roadrunners 1-4
Tampere All Stars - Phoenix Roadrunners 5-5
Kiekko Reipas - Phoenix Roadrunners 5-6
Pori Ässät - Phoenix Roadrunners 5-5
Kärpät Oulu - Phoenix Roadrunners 3-7

 

[Ck]

Viestin lähetti TKH
Joitakin laittamattomia esittelyjä olisi vieläkin tehtynä ja laittelen niitä varmaan tässä aina silloin tällöin. Onnittelut niille, jotka ovat jaksaneet kaikki 99 lukea läpi. Teitä tuskin niin kovin montaa on, historia kun harvemmin nykylätkäfaneja suuremmin kiinnostaa.

Kiitos TKH. Oli todella mielenkiintoinen kirjoitus Makarovista. Täytyy sanoa että se oli ensimmäinen minkä noista luin, koska en ennen tämmöistä ketjua ole nähnyt. Minua nimittäin kiinnostaa Jääkiekon historia ja todella hienoa että joku viitsii kirjoittaa noin pitkiä, hyvin tehtyjä ja mielenkiintoisia juttuja pelaajista jotka muuten saattaisivat jäädä unholaan.

 

[tant gredulin]

Paljon kiitoksia myös täältä. Se esittelylista oli myös hyvä idea - löysin etsimäni helposti. Omat all-time-favorites löytyvät Tsekkijoukkueista, Dzurila, Nedo ja Suchy tekivät nuoreen naiseen 70-luvulla todellisen vaikutuksen - ison D:n ja Nedon tapasin jopa henk koht. Huoh...
Täältä jostain löytyy varmaan vielä neukkusuosikkini Ragulininkin uran kohokohdat. TG upottautuu historiaan, kiitos :)

 

[TKH]

Kuzkin Hall Of Fameen

Kuten monet varmaan ovat huomanneet, niin IIHF:n kunniagalleriaan otettiin tänä vuonna seitsemän uutta jäsentä. Neljä heistä oli pelaajia, Viacheslav Fetisov, Viktor Kuzkin, Mats Näslund ja Alois Schloder. Fetisov on näistä tietenkin kaikkein merkittävin, mutta Kuzkin ehkä kaikkein vähiten tunnettu ja aliarvostetuin. Ohessa pari lyhyttä juttua Kuzkinista. Kuzkin oli muuten Summitissa neukkujen kapteeni ja on edelleen kymmenen sakissa Neukkujen/venäjän sarjan puolustajien maalipörssissä.



By the time of the Summit'72, Victor Kuzkin was considered a veteran of Soviet hockey. He was an experienced defenseman with 3 Olympic gold medals won by Team USSR. Kuzkin began his hockey career as a center forward which helped him to become a successful scoring blueliner with a slick puck handling and skating skills. He became famous for his strong positional hockey skills and ability to lead his team in following the tactical game plan. The Soviet defense pair Kuzkin - Davydov was arguably one of the best in the Soviet hockey history. After retiring from hockey, Kuzkin became one of the CSKA's coaches and led the team to several national championships.



Viktor Kuzkin can be considered as one of the second generation of superstars to emerge from the early years of Soviet ice hockey. A product of the powerful Moscow CSKA club, Kuzkin patrolled the blueline for close to two decades starting back in the 1958-59 season of the Soviet Hockey League.

His presence ensured ongoing success for the club, as evidenced by the 12 national championships that he was an integral part of and a further seven European Cup titles. Kuzkin proved to be a major threat at both ends of the ice – playing stellar defense in his own zone and then turning up ice to attack, scoring an impressive 70 goals in 530 career games with his club team.

After a few seasons with CSKA, Kuzkin was ready to crack the national team lineup, playing in his first IIHF World Championship during the 1963 event in Sweden in which the secured the gold by defeating Canada 4 – 2 in the final game. Kuzkin went on to play in eight more World Championship tournaments during his international career and skated away with an amazing eight gold and one silver medal during that time.

The same success greeted Kuzkin at the Winter Olympic Games as he was a part of the gold medal winning team in each of his three appearances in 1964, 1968 and 1972. His 18 goals in 169 national team games represented only a part of Kuzkin's value to the team during his tenure there, which is why upon retirement as a player in 1976, he joined the coaching ranks as Assistant Coach with his old club CSKA and helped ensure a bright future for the next generation of Soviet defensemen of their time.