Vanhat lätkätähdet

[Jukisto]

Anteeksi tietämättömyyteni, mutta miksi Fetisov lopetti Venäjän urheiluministerinä vuonna 2008?

Aloitti treenaamaan taas tosissaan? ;)

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1810623

 

[Espen]

Näissä yhteyksissä voiaina vertailuksi mainita, että Gordie Howe pelasi Fetin ikäisenä vielä täyden kauden NHL:ssä tehden mukavat 15+26. Siinä on iän ja tehopisteiden osalta ennätys jota ei tulla pitkään aikaan rikkomaan.

Kaikki kunnia Howelle, mutta vuonna 1979 jääkiekko huipputasollakaan ei ollut niin valmista mitä se on tänä päivänä. Pelinopeus, pelaajien urheilullisuus, taktisuus... Minulle riittää että Feti pääsee huomenna koskemaan kiekkoon ja saa syötettyä sen omille.

Offtopic.

Tiedän yhden 56-vuotiaan joka pelaa vieläkin kolmosdivisioonaa. Hän on muutamaa kakkosdivarikautta lukuunottamatta pelannut kolmosdivarissa 70-luvun alusta asti. Todellinen lätkäjätkä, on valmentanut joukkueessa vielä pelaavia yli 40-vuotiaita näiden ollessa pikkujunnuja.

 

[The Original Jags]

Fetisov pelasi uransa ensimmäisessä KHL-pelissä hieman reilut 8 minuuttia ja selvisi ikänsä ja pitkän taukonsa ammattilaispeleistä huomioon ottaen aivan kohtuullisesti. Fetisovin luistelu kiekon kanssa näytti jopa kohtalaisen hyvältä, mutta ilman kiekkoa puolustaminen oli ymmärrettävästi aika kankean näköistä. Muutamassa vaihdossa Fetisov myös väläytti vanhaa osaamistaan, erityisesti tällainen oli yksi vaihto 1. erässä jossa Fetisov pelasi siniviivalta nopealla ja oivaltavalla rystyvipillä oman hyökkääjän hyvään tekopaikkaan.

Vaikka jalat eivät enää vieneet eteenpäin entiseen malliin, Fetisovin kädet kävivät ajoittain vanhaan malliin ja tässä Fetisov erottui kentällä kaikista muista pelaajista edukseen. Fetisovin otteista näki, että jos hänellä olisi tänään sama ketteryys ja fysiikka kuin 25-vuotiaana, dominoisi hän nyt KHL:ää samalla tavalla kuin dominoi aikanaan Neuvostoliiton mestaruussarjaa ja kansainvälisiä kaukaloita. Se että Fetisov pysyi 51-vuotiaana ja 11 vuoden tauon ammattilaiskiekkoilusta jälkeen Euroopan parhaan ammattilasliigan vauhdissa mukana, kertoo jotain siitä millainen pelaaja Fetisov oli nuoruutensa parhaina päivinä. Hän oli aikansa paras puolustaja maailmassa, ja muodosti mainion parinsa Aleksei Kasatonovin kanssa liki ohittamattoman kaksikon Neuvostoliiton ja Moskovan ZSKA:n takalinjoilla (monien kiekkoniilojen mukaan Kasatonov oli parhaimmillaan yhtä hyvä kuin Fetisov, mutta tämä on kokonaan toinen keskustelun aihe).

Fetisov kertoi pelin jälkeen olleensa tyytyväinen peliinsä, mutta jättävänsä silti KHL-pelit yhteen otteluun. Yli viisikymppisen miehen ei kannata ottaa turhia riskejä, varsinkin kun rahaa riittää koko loppuelämän tarpeiksi. Ehkä Fetisovin kannattaisi silti harkita vielä yhden pelin pelaamista ensi tammikuun aikana. Miksi näin? Se tekisi Fetisovista ainoan pelaajan maailmassa, joka on pelannut ammattilaisjääkiekkoa huipputasolla (Neuvostoliiton mestaruussarja, NHL, KHL) viiden eri vuosikymmenen aikana (1970-, 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvut).

Fetisov pelasi ensimmäisen miesten pääsarjaottelunsa Moskovan ZSKA:n riveissä syksyllä 1975 vasta 17-vuotiaana, eli noin 34 vuotta sitten! MM-kisoissa hän pelasi ensimmäisen kerran 18-vuotiaana kloppina vuonna 1977, ja valittiin tietysti heti turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Uusi kansainvälisen kiekkoilun supertähti oli syntynyt, ja kuva Fetisovista kultamitali kaulassa tuli hyvin tutuksi tämän jälkeen.

Fetisov nousi jo 1970-luvun lopussa Neuvostoliiton maajoukkueen ja samalla maailman parhaaksi puolustajaksi. Fetisovin ura oli tosin loppua lyhyeen jo kaudella 1978-1979 tulleen vakavan jalkavamman vuoksi, joka pakotti Fetisovin olemaan sivussa koko kauden, ja pakotti samalla jättämään väliin kevään 1979 Challenge Cupin ja MM-kisat, jotka molemmat kuuluvat neuvostokiekon suuriin triumfeihin.

Lääkärit olivat tuolloin skeptisiä jopa Fetisovin uran jatkon suhteen. Monien kiekkoa silloin seuranneiden mukaan Fetisov ei koskaan täysin toipunut tuosta kauden 78-79 jalkavammasta, eikä hänen luistelunsa koskaan palautunut sille tasolle kuin se oli ollut parhaimmillaan kaudella 77-78. Fetisov pelasi ehkä elämänsä parhaat kisat ja oli muutenkin pelillisesti parhaimmillaan juuri vuoden 1978 MM-kisoissa, jolloin hänet niinikään valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Jos Fetisov "menetti jotain" tuon loukkaantumisen yhteydessä, niin voi vain kysyä millainen pelaaja hänestä olisikaan tullut ilman tuota vakavaa vammaa.

Fetisov teki paluun kaukaloihin ja samalla maajoukkueeseen kaudella 1979-1980, jolloin pelasi myös Lake Placidin olympiaturnauksessa yhdessä Aleksei Kasatonovin kanssa. Pari Fetisov-Kasatonov pelasi ensimmäistä kertaa yhdessä arvoturnauksessa juuri Lake Placidissa. Tästä edespäin pari Fetisov-Kasatonov pelasi kaikissa arvoturnauksissa aina vuoteen 1989 asti, jolloin molemmat siirtyivät NHL:ään.

Fetisov oli puolustaja niin hyvä kuin puolustaja vain voi olla. Hänen pelistään oli vaikea löytää selkeitä puutteita. Hän osasi sijoittua kentällä täydellisesti. Luistelutaito oli erinomainen. Erityisesti takaperinluistelu kiekollisena muistutti taidetta. Avaussyötöt olivat pitkiä, kovia ja tarkkoja, ja lähtivät usein selkä kohti vastaanottavaa pelaajaa, mikä antoi katsojalle mielikuvan, että Fetisov pystyi löytämään täydessä vauhdissa olevan kanssapelaajan "sokeana". Fetisov pystyi myös esittämään kiekollisena ylösnousuja, jotka saivat vastustajat paniikin valtaan.

Puolustuspelissä Fetisov oli tarkka ja kovaotteinen, vaikka mikään tappelija hän ei koskaan ollut. Fetisov oli erityisen taitava lonkkataklaaja, ja lukuisat pelaajat heittivät kaukalossa komeita voltteja törmättyään ensin Fetisovin lonkkaan.Yhteispeli parin Kasatonovin kanssa hioutui ajan myötä saumattomaksi. Miehet tiesivät missä toinen oli ja mitä toinen aikoi tehdä, ja molemmat pystyivät tarvittaessa sekä hyökkäämään että varmistamaan toisen nousuja. Kasatonov oli parissa selvästi varmistavampi ja puolustavampi pelaaja, mutta Kasatonov ei pelaajana jäänyt Fetisovista paljoakaan jälkeen, itse asiassa monien mukaan ei ollenkaan. Monissa arvoturnauksissa, kuten vuoden 1981 MM-kisoissa ja vuoden 1981 Kanada Cupissa, Kasatonov oli parempi kuin Fetisov.

Jos Fetisovin pelistä haluaa hakemalla hakea heikkouksia, niin ajoittain hän syyllistyi "aivokramppeihin" eli saattoi syöttää alimpana miehenä kiekon suoraan vastustajan lapaan. Yksi tällainen aivokramppi oli esimerkiksi vuoden 1987 Kanada Cupin finaaleissa kiekon lahjoitus Dale Hawerchukille alimpana pelaajana. Näitä ei kuitenkaan tapahtunut kovin usein, ja useimmiten "aivokrampit" johtuivat siitä, että Fetisov pelasi niin älyttömiä minuutteja. Valmentaja Viktor Tihonov kirjoitti kirjassaan, että Fetisov oli jokaisen vaihdon jälkeen kuolemanväsynyt ja pystyi vain puuskuttamaan penkillä. Vaikka Fetisov oli huippu-urheilija, voi myös huippu-urheilijan koordinaatio pettää ratkaisevalla hetkellä, kun elimistö on tarpeeksi rasittunut.


Tässä vielä 25-vuotiasta Fetisovia parhaimmillaan, sellaisena kuin punakoneen fanit hänet muistavat, vuoden 1983 MM-kisoista: http://www.youtube.com/watch?v=gUh56YcwvoU

 

[Espen]

Tästä edespäin pari Fetisov-Kasatonov pelasi kaikissa arvoturnauksissa aina vuoteen 1989 asti, jolloin molemmat siirtyivät NHL:ään.

Vuoden 1989 MM-kisoissa KLM:n takana puolustivat Fetisov ja Ukrainalainen Valeri Shirayev. Kasatonov pelasi Vladimir Konstantinovin parina Bykovin ketjun takana. Syy oli se että Fetisovin ja Kasatonovin sekä Kasatonovin ja koko KLM-ketjun välit olivat tulehtuneet vuoden 1988 tapahtumista, johon liittyvät mm. Larionovin avoin kirje Tihonoville ja KLM-viisikon kariutunut siirto NHL:ään. Kasatonov osoitti lojaaliuttaan Tihonovia kohtaan muiden ylläpitäessä kapinatilaa. Fetisov oli tuon seurauksena pelaamatta lähes koko kauden 1988-89, mutta palasi jo MM-kisoissa huippukuntoon, johon Tihonovin oli pakko hänet ottaa mukaan ettei muut KLM-ketjun jäsenet jäisi myös pois. Larionov kertoo kirjassaan tarkemmin tuosta ajasta.

 

[San Jose Shark #50]

Kuka on useinpien arvioitsijoiden mielestä NHL:n kaikkien
aikojen paras puolustaja?? Kyseessä on tietenkin legendaarinen
Bostonin pelaaja Bobby Orr jota monet pitävät NHL:n kaikkien
aikojen parhaimpana pelaajana, eikä vain parhaimpana
puolustajana.

Joku koutsi sanoi joskus että hypoteettisessa maailmassa seitsemännen finaalin viimeisellä minuutilla hän luottaisi Bobby Orriin jos olisi pakottava tarve tehdä vielä yksi maali ja vastaanvasti jos pitäisi puolustaa sitä maalin johtoa, hän heittäisi tuleen "puolustusministeri" Raymond Borquen.

 

[TKH]

Joku koutsi sanoi joskus että hypoteettisessa maailmassa seitsemännen finaalin viimeisellä minuutilla hän luottaisi Bobby Orriin jos olisi pakottava tarve tehdä vielä yksi maali ja vastaanvasti jos pitäisi puolustaa sitä maalin johtoa, hän heittäisi tuleen "puolustusministeri" Raymond Borquen.

Muistan tuon kommentin myös, Harry Sinden sen on sanonut. Kyseessä taisi olla joku valinta/kommentti koskien kaikkien aikojen Bostonin pelaajia.

 

[TKH]

Krutov Hall Of Fameen

IIHF on valinnut vuoden 2010 Hall Of Famen jäsenet, jotka ovat Vladimir Krutov, Dieter Hegen, Arturs Irbe, Rickard Fagerlund sekä neljäntenä naisena valittu Riikka Nieminen.
http://www.iihf.com/home-of-hockey/news/iihf-hof-2010.html

Ohesta voi vilkaista aikaisemmin valitut.
http://www.iihf.com/iihf-home/history/the-iihf/iihf-hall-of-fame.html

 

[kovalev]

Hieno juttu Krutoville.
Krutovia ja Makarovia, varsinkaan Krutovia, ei arvosteta riittävästi, koska hän ei sopeutunut nhl:ään ja ura floppasi nopeasti. Sen, että suuri osa neukuista ei kyennyt luomaan hohdokasta nhl-uraa, katsotaan myös tukevan sitä väitettä, että he eivät olisi olleet yksilötaidoiltaan niin hyviä, vaan ylivoima olisi perustunut vain himoharjoitteluun, mömmöihin ja ulkoa opeteltuihin kuvioihin. Mutta jokainen aikalainen tai pelejä muuten nähnyt tietää, että se on puppua.
Juuri yksilötaidoiltaan nämä herrat olivat aivan ylivertaisia niin nopeudessa kuin harhautustaidossakin. Gretzky oli epäilemättä maailman paras keskushyökkääjä 80-luvulla, yhtä varmasti Makarov, Krutov olivat parhaat laitahyökkääjät ainakin vuosina 81-87.
Onko joku muu parivaljakko tehnyt alivoimalla pelatessaan maaleja, kun vastassa on kuusikko: Gretzky, Messier, Lemieux, Coffey, Bourque, Fuhr?

 

[TKH]

Hieno juttu Krutoville.
Krutovia ja Makarovia, varsinkaan Krutovia, ei arvosteta riittävästi, koska hän ei sopeutunut nhl:ään ja ura floppasi nopeasti. Sen, että suuri osa neukuista ei kyennyt luomaan hohdokasta nhl-uraa, katsotaan myös tukevan sitä väitettä, että he eivät olisi olleet yksilötaidoiltaan niin hyviä, vaan ylivoima olisi perustunut vain himoharjoitteluun, mömmöihin ja ulkoa opeteltuihin kuvioihin. Mutta jokainen aikalainen tai pelejä muuten nähnyt tietää, että se on puppua.

Niin, kyllähän Makarov oli yleisesti ottaen maailman paras laituri aikoinaan, ja Krutov oli muutamana kautena parempi.

Mitä hohdokkaaseen NHL-uraan tulee, niin Makarov, Larionov ja Fetisov olivat eräitä parhaimpia ikäisistään NHL:ään siirryttyään. Myös Kasatonov, joka tehtaili 160 pinnaa yli 30-vuotiaana, sijoittuu kohtalaisesti ikämiesten pistevertailussa. En edes ymmärrä mitenkä tuolloin (1990-luvun taitteessa) jotain 30-kymppisiä tai lähelle olleet pelaajat olisivat mitään hohdokasta uraa kerenneet luomaankaan. Lisäksi näissä vertailuissa pitää muistaa ettei kakkosketjusta lähtenyt NHL:ään kuin yksi hyökkääjä. Kamensky teki parhaimmillaan 85 pinnaa ja en epäile yhtään etteivätkö Bykov ja Homutov (jotka olivat about 5 vuotta vanhempia) olisi luoneet ihan hienoa "makarov-tyyppistä" uraa myös NHL:ssä.

Minusta Krutov ja Sergei Starikov olivat ainoat todellset flopit neukkujoukkueen pelaajista. 90-luvun alussa NHL-uran aloittaneista vanhemmista pelaajista löytyy paljon kohtalaisen tai hyvän uran pelanneita pelaajia. Nuorempi sukupolvi (Bure, Fedorov, Mogilny, Kovalev, Zubov, Ozolinsh, Gonchar) loivat järjestäin erittäin hohdokkaan uran.

Voi myös huomioida, että muutamilla pelaajilla loistavat kaudet jäivät syystä tai toisesta vain yhteen hyvään kauteen. Kuten vaikkapa Alexander Semak, joka tehtaili 37+42 kaudella 1992-93. Samaan kategoriaan kuuluvat myös esim. Kvartalnov (30+42) ja Borschevsky (34+40), jotka tehoilivat 90-luvun alussa yhdellä kaudella. Puolustajista voisi mainita Kravchukin ja Dmitri Mironovin, jotka molemmat pelasivat kokonaisuudessaan ihan hyvän uran, mutta rikkoivat 50 pinnan rajan vain kerran.

 

[TKH]

Kuten vaikkapa Alexander Semak, joka tehtaili 37+42 kaudella 1992-93. Samaan kategoriaan kuuluvat myös esim. Kvartalnov (30+42) ja Borschevsky (34+40), jotka tehoilivat 90-luvun alussa yhdellä kaudella.

Tason laajuudella mitattuna muutamat 90-luvun alun kaudet ovat olleet venäläisten kaikkein parhaimpia.

Kausi 1993-94: 2 venäläistä teki yli 107 pinnaa, kaikkiaan seitsemän teki yli 70 pinnaa. Lisäksi kolme teki yli 60 pinnaa ja kahdeksan teki yli 50 pinnaa. German Titov, joka teki 45 pinnaa, oli vasta 21. paras venäläinen.

Kausi 1992-93: 2 venäläistä pelaajaa teki yli 110 pinnaa, kaikkiaan seitsemän teki yli 70 pinnaa. Lisäksi kolme teki yli 60 pinnaa ja kolme teki yli 50 pinnaa. Zhitnik, joka teki 48 pinnaa, oli vasta 16. paras venäläinen.

Kausi 1995-96: 2 pelaajaa teki 107 pinnaa, kaikkiaan 5 pelaajaa teki yli 70 pinnaa. Lisäksi kolme pelaajaa teki yli 60 pinnaa ja 9 pelaajaa yli 50 pinnaa. Roman Oksiuta, joka teki tuolloin 51 pinnaa, oli vasta 17. paras venäläinen.

Lakkovuoden jälkeisillä kausilla venäläisiä vähintään 50 pisteen miehiä on ollut keskimäärin 10.

 

[TKH]

Selasin tuossa huvikseni myös ruotsalaisten saldot ja niiden paras kausi tason laajuuden osalta näyttäisi olleen kausi 2005-06, jolloin niillä oli 12 vähintään 50 pisteen miestä. Lakkovuoden jälkeisinä kausina 50 pisteen ruotsalaisia on ollut keskimäärin 10. Noin periaatteessa Ruotsi on ollut tällä tavalla mitattuna enemmän tai vähemmän samalla tasolla jo 1980-luvun alusta lähtien, koska jo tuolloin NHL:ssä oli usealla kaudella 9-10 ruotsalaista 50 pisteen miestä.

Tšekkiläisten paras kausi vastaavanlaisessa vertailussa on ollut 2006-07, jolloin 13 pelaajaa teki vähintään 50 pinnaa.

 

[kovalev]

Niin, kyllähän Makarov oli yleisesti ottaen maailman paras laituri aikoinaan, ja Krutov oli muutamana kautena parempi.

Mitä hohdokkaaseen NHL-uraan tulee, niin Makarov, Larionov ja Fetisov olivat eräitä parhaimpia ikäisistään NHL:ään siirryttyään. Myös Kasatonov, joka tehtaili 160 pinnaa yli 30-vuotiaana, sijoittuu kohtalaisesti ikämiesten pistevertailussa. En edes ymmärrä mitenkä tuolloin (1990-luvun taitteessa) jotain 30-kymppisiä tai lähelle olleet pelaajat olisivat mitään hohdokasta uraa kerenneet luomaankaan. Lisäksi näissä vertailuissa pitää muistaa ettei kakkosketjusta lähtenyt NHL:ään kuin yksi hyökkääjä. Kamensky teki parhaimmillaan 85 pinnaa ja en epäile yhtään etteivätkö Bykov ja Homutov (jotka olivat about 5 vuotta vanhempia) olisi luoneet ihan hienoa "makarov-tyyppistä" uraa myös NHL:ssä.

Minusta Krutov ja Sergei Starikov olivat ainoat todellset flopit neukkujoukkueen pelaajista. 90-luvun alussa NHL-uran aloittaneista vanhemmista pelaajista löytyy paljon kohtalaisen tai hyvän uran pelanneita pelaajia. Nuorempi sukupolvi (Bure, Fedorov, Mogilny, Kovalev, Zubov, Ozolinsh, Gonchar) loivat järjestäin erittäin hohdokkaan uran.

Voi myös huomioida, että muutamilla pelaajilla loistavat kaudet jäivät syystä tai toisesta vain yhteen hyvään kauteen. Kuten vaikkapa Alexander Semak, joka tehtaili 37+42 kaudella 1992-93. Samaan kategoriaan kuuluvat myös esim. Kvartalnov (30+42) ja Borschevsky (34+40), jotka tehoilivat 90-luvun alussa yhdellä kaudella. Puolustajista voisi mainita Kravchukin ja Dmitri Mironovin, jotka molemmat pelasivat kokonaisuudessaan ihan hyvän uran, mutta rikkoivat 50 pinnan rajan vain kerran.

Ei sinun minua tarvitse vakuuttaa; kirjoitat täyttä asiaa.
Sen sijaan monille muille ei tunnu aukeavan millään esimerkiksi se, että 70- ja 80-luvun nhl oli aivan jotain muuta kuin tänä päivänä tai vaikkapa 5-7 vuotta sitten, juuri ennen kuin myös khl alkoi myös vetämään (ostamaan) isoja nimiä.
Varsinkin aikana ennen Itä-Euroopan vapautumista pelatulle nhl-uralle annetaan aivan käsittämätöntä ylihypeä; niin paljon huippupelaajia puuttui silloin sarjasta.

 

[TKH]

Varsinkin aikana ennen Itä-Euroopan vapautumista pelatulle nhl-uralle annetaan aivan käsittämätöntä ylihypeä; niin paljon huippupelaajia puuttui silloin sarjasta.

Niin ja NHL:n yleinen taitotaso oli kovin kaksinen tuolloin ollut. Vielä 1980-luvullakin NHL:ssä oli todella paljon todella paskoja pelaajia. Pelaajia joiden luistelua tai mitään muutakaan osaamista ei kehua voi. Enkä tarkoita mitään tappelijoita, jotka ovat oma lukunsa, vaan ihan sikäläisen mittapuun mukaan "normipakkeja" ja pelaajia.

 

[Espen]

Tason laajuudella mitattuna muutamat 90-luvun alun kaudet ovat olleet venäläisten kaikkein parhaimpia.

Kausi 1993-94: 2 venäläistä teki yli 107 pinnaa, kaikkiaan seitsemän teki yli 70 pinnaa. Lisäksi kolme teki yli 60 pinnaa ja kahdeksan teki yli 50 pinnaa. German Titov, joka teki 45 pinnaa, oli vasta 21. paras venäläinen.

Kausi 1992-93: 2 venäläistä pelaajaa teki yli 110 pinnaa, kaikkiaan seitsemän teki yli 70 pinnaa. Lisäksi kolme teki yli 60 pinnaa ja kolme teki yli 50 pinnaa. Zhitnik, joka teki 48 pinnaa, oli vasta 16. paras venäläinen.

Kausi 1995-96: 2 pelaajaa teki 107 pinnaa, kaikkiaan 5 pelaajaa teki yli 70 pinnaa. Lisäksi kolme pelaajaa teki yli 60 pinnaa ja 9 pelaajaa yli 50 pinnaa. Roman Oksiuta, joka teki tuolloin 51 pinnaa, oli vasta 17. paras venäläinen.

Lakkovuoden jälkeisillä kausilla venäläisiä vähintään 50 pisteen miehiä on ollut keskimäärin 10.

Parempi mittari tälle vertailulle olisi se, miten venäläiset sijoittuvat kausi kaudelta kaikkien pelaajien vertailussa. Maalimäärät tippuivat 90-luvun alkupuolen kausien jälkeen, ja muistaakseni etenkin kausi 97-98 oli puolustusjääkiekon yksi huippukausista. New Jersey Devilsin radikaali tyyli vuoden -95 Stanley Cupin finaaleissa vaikutti ilmeisen paljon pelin muuttumiseen. Viihdyttävämpään suuntaan päästiin vasta vuoden 2005 sääntöuudistuksilla.

Odotin itse KLM-viisikolta jäätävämpää menoa NHL:ssä, mutta nykyisin pidän kokonaissuoritusta hyvänä. Fetsiovin ja Larionovin ikämiehinä tapahtuneen Detroit-esityksen lisäksi mielestäni kova juttu oli Larionovin ja Makarovin hinatessa umpisurkea San Jose playoffeihin kaudella 93-94. Kausi huipentui vielä konferenssiykkösen Red Wingsien tiputtamiseen ensimmäisellä kierroksella. Hyvä scouttaus joukkueeseen olivat myös itäisen kiekkokasvatuksen saaneet Ozolinsh ja Irbe.

Oikeastaan 90-luvun puoliväliin mennessä jääkiekon kehityksessä uudet sukupolvet söivät taidollisesti vanhat pois siten, että yli 30-vuotiaat pelaajat olivat harvinaisuuksia joukkueissa. 70-luvulla syntyneistä lähtien oikeastaan uudet ikäluokat eivät ole pystyneet niin massiivisessa mielessä syrjäyttämään kokeneimpia, joten nykyisin joukkueissa pelaa enemmän 30-40 ikävuoden välillä pelaavia pelaajia. Voidaan ehkä sanoa että juniorivalmennusta ei pystytä globaalisti enää kiristämääntaitavampien pelaajien tekemiseksi.

70-luvun vaihteessa ja alkuvuosina syntyi Euroopassa massiivisia tähtiä, jotka syrjäyttivät Pohjois-Amerikkalaisia pelaajia siinä määrin että pelaajien kehityskulku piti miettiä uusiksi. Koska Ruotsin (Sundin, Lidström, Nylander, Forsberg, Näslund, Renberg), Suomen (Selänne, Koivu, Lehtinen), Tsekin (Jagr, Reichel ja kumpp.), Venäjän (Bure, Fedorov, Mogilny ja Albertville-ikäluokkien pojat), Slovakian (Stumpel, Palffy, Demitra, Bondra) lisäksi myös pienistä maista (Knutsen, Czerkawski; ja neukkukoulutuksen saaneet satelliittivaltioiden pelaajat Irbe, Ozolinsh, Zholtok, Salei, Zhitnik yms.) nousi noiden ikäluokkien tähtiä, niin voi perustellusti sanoa että Euroopassa (idässä ja lännessä) 80-luvulla juniorivalmennus oli huomattavasti Pohjois-Amerikkalaisia edellä resursseihin nähden.

 

[The Original Jags]

voi perustellusti sanoa että Euroopassa (idässä ja lännessä) 80-luvulla juniorivalmennus oli huomattavasti Pohjois-Amerikkalaisia edellä resursseihin nähden.

Neuvostoliitossa ja Tshekkoslovakiassa juniorivalmennus oli aina edellä Pohjois-Amerikkaa, sillä nämä valtiot pystyivät tuottamaan moninkertaisen määrän huippupelaajia resursseihin suhteutettuna. Neukuillla ja tshekeillä ei ollut samanlaista satojentuhansien pelaajien ja tuhansien jäähallien resurssia kuin Kanadalla ja USA:lla. Niinpä näissä maissa juniorivalmennuksen täytyi olla edellä Pohjois-Amerikkaa, jotta he olisivat voineet voittaa.

Tilanne on aika lailla sama tänään, mutta erona on Pohjois-Amerikan juniorivalmennuksen tason nousu ja Venäjän ja Tshekin juniorivalmennuksen tason lasku. Tästä syystä myös junioreiden MM-kisat ovat muuttuneet Pohjois-Amerikan maiden dominoinniksi. Venäjä pystyi vielä 2000-luvun taitteessa voittamaan junioreiden mestaruuksia, mutta 2000-luvun puolivälin jälkeen se on pystynyt vain finaalipaikkoihin, mutta ei mestaruuksiin. Juniorivalmennuksen taso Venäjällä on laskenut, ja odotan että Venäjän kiekkopäättäjät tekevät asialle jotain.

 

[TosiFani]

Neuvostoliitossa ja Tshekkoslovakiassa juniorivalmennus oli aina edellä Pohjois-Amerikkaa...

Suuri vaikutus oli myös totalitaarisella järjestelmällä, joka mahdollisti ammattijääkiekkoilun jo hyvin nuorena.

 

[kovalev]

Suuri vaikutus oli myös totalitaarisella järjestelmällä, joka mahdollisti ammattijääkiekkoilun jo hyvin nuorena.

Onko joskus P-Amerikassa - etenkin Kanadassa - nuori ikä ollut esteenä ammattilaisuralle, mikäli pelaaja on riittävän lahjakas?
Rahaakin maassa luulisi piisaavan.

 

[TosiFani]

Onko joskus P-Amerikassa - etenkin Kanadassa - nuori ikä ollut esteenä ammattilaisuralle, mikäli pelaaja on riittävän lahjakas?
Rahaakin maassa luulisi piisaavan.

Puhuin nyt junioreista ja esim. Neuvostoliiton systeemistä, jossa harjoittelu mahdollistettiin mm. pakolla.

 

[The Original Jags]

Puhuin nyt junioreista ja esim. Neuvostoliiton systeemistä, jossa harjoittelu mahdollistettiin mm. pakolla.

Pelaaminen ei ollut "pakollista" edes Neuvostoliitossa, jos tarkoitit sitä että vaihtoehdot olivat pelaaminen tai gulag. Esimerkiksi Nikolai Drozdetski ja Helmut Balderis lopettivat maajoukkue- ja pelaajauransa aiemmin kuin fyysiset rajat tulivat vastaan.

Neuvostosysteemi tuotti paljon hyviä pelaajia suhteessa resursseihin, koska valtio panosti paljon jääkiekkovalmennukseen liittyvän tietotaidon kehittämiseen. Esimerkiksi Leningradissa oli kokonainen yliopistokoulukunta pelkästään jääkiekkovalmentajien koulutusta varten. Neuvostoliitossa oli oikeasti enemmän jääkiekkoon liittyvää tietotaitoa kuin missään muualla, mukaanlukien Kanada. Jos Neuvostoliitolla olisi ollut Kanadan resurssit (pelaaja- ja hallimäärät), olisi se ollut vielä paljon ylivoimaisempi kuin mitä se parhaimmillaan oli. Ja vastaavasti jos Kanadalla olisi ollut sama tietotaito kuin Neuvostoliitossa, ei kukaan olisi koskaan voinut haastaa Kanadaa (sama pätee muuten tänään!).

Tietysti on hyvä kysymys, että miksi Neuvostoliitto ei pyrkinyt kasvattamaan resurssejaan suuremmiksi kuin mitä ne olivat, ja miksi (Kanadaan verrattuna vähät) resurssit keskitettiin lähinnä vain Moskovaan.

1990-luvulla koko järjestelmä kaatui (mm. valmentajia kasvattavat yliopistot), ja pidän pienenä ihmeenä että venäläinen jääkiekko pysyi huipulla myös koko 1990-luvun ajan, ja maassa pelattiin sangen korkeatasoista jääkiekkoa myös 1990-luvulla, vaikka paikallisen sarjan taso jäikin varmasti jälkeen ainakin Suomesta ja Ruotsista.

Venäläinen jääkiekko ja ennenkaikkea juniorikasvatus ei edelleenkään ole lähelläkään sitä mitä se oli Neuvostoliitossa. Rikkaiden KHL-seurojen rahoilla ei voi korvata Neuvostoliiton loistavan valtiorahoitteisen valmennusjärjestelmän kaatumista. Juuri tästä syystä kirjoitin aiemmin, että Venäjän kiekkopäättäjien on investoitava enemmän resursseja junioritoimintaan. Rahaa siihen on olemassa, mutta yksi kysymys on, että saadaanko parhaita nuoria enää innostumaan jääkiekosta samalla tavalla kuin 1970- ja 1980-luvuilla? Jääkiekko ei ole Venäjällä enää yhtä suosittua kuin mitä se oli joskus. Monilla KHL-paikkakunnilla jopa jääpallopelit vetävät isompia yleisömääriä kuin KHL-ottelut!

 

[TKH]

Parempi mittari tälle vertailulle olisi se, miten venäläiset sijoittuvat kausi kaudelta kaikkien pelaajien vertailussa.

Ehkä, mutta se olisi tarpeettoman työläs tapa. Eri maiden vertailuun käyttämäni tapa sopisi ihan kohtalaisesti, mutta en tuolla nyt mitään pyrkinyt toteamaankaan. Kunhan selasin tilastoja ja tein niistä hyvin pienen yhteenvedon.

Odotin itse KLM-viisikolta jäätävämpää menoa NHL:ssä, mutta nykyisin pidän kokonaissuoritusta hyvänä. Fetsiovin ja Larionovin ikämiehinä tapahtuneen Detroit-esityksen lisäksi mielestäni kova juttu oli Larionovin ja Makarovin hinatessa umpisurkea San Jose playoffeihin kaudella 93-94.

Näinhän se on, GLM oli tuolloin aika kova juttu.

70-luvulla syntyneistä lähtien oikeastaan uudet ikäluokat eivät ole pystyneet niin massiivisessa mielessä syrjäyttämään kokeneimpia, joten nykyisin joukkueissa pelaa enemmän 30-40 ikävuoden välillä pelaavia pelaajia.

NHL:n laajenemisella on tässä myös oma osuutensa. 90-luvun alusta lähtien NHL on kuitenkin laajentunut 9:llä joukkueella.

 

[Loktev]

Herätelläänpä tätäkin ketjua taas henkiin. Ennen vanhaan, ehkä tänäänkin, pelaajilla oli hyviä lempinimiä.
Suomalaisita muistuu äkkiseltään mieleen Kalevi "Lothari" Numminen, Lauri "Leuka" Mononen, Matti "Mölli" Keinonen, Reijo "Mintsu" Hakanen. Ulkomaalaisista tulee mieleen ruotsalaiset Leif "Honken" Holmqvist, Lennart "Lill Strimma" Svedberg ja Anders "Masken" Karlsson.
Paljon muitakin hyviä lempinimiä varmasti löytyy. Kukas se olikaan "Laitilan kaurajätti"? Foorumi on avoin, jatkakaa!

 

[Mynsterin Makarov]

Laitilan kaurajätti oli tietysti Pasi,"pahi"Saarela. Niiralan Maltsev-Tuomas Kiiskinen tuli seuraavaksi mieleen. Annetaan muiden jatkaa..

 

[TKH]

Fetisov....

Mainitaan Fetisovista ohi mennen, että sen yhden ottelun piste-ennätys NHL:ssä on 1+4. Ei huonosti ikämieheltä. Teki eräässä toisessakin ottelussa 2+2.

Mikäli jotain kiinnostaa eurooppalaisten pelaajien yhden ottelun piste-ennätykset, niin kasasin niitä noihin kahteen viestiin. Ensimmäisessä on suomalaisten piste-ennätykset ja toisessa muiden eurooppalaisten piste-ennätykset. Mukana on eriteltynä myös playoffeissa tehdyt pisteet.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=3245660&postcount=273
http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=3245976&postcount=274

 

[Vellihousu]

Laitilan kaurajätti oli tietysti Pasi,"pahi"Saarela. Niiralan Maltsev-Tuomas Kiiskinen tuli seuraavaksi mieleen. Annetaan muiden jatkaa..

Tämmöisessä pitäisi tietysti tehdä rajanvetoa siihen mikä on pelaajan "oikea" lempinimi ja mikä toimittajien sun muiden hypeä. En ihan heti nimittäin usko että pelikaverit käyttäisivät Saarelasta ja Kiiskisestä noita nimityksiä.

Toisaalta lempinimet ovat usein tylsiä ja sisältävät harvoin todellisia oivalluksia. Nykypelaajista hauskana tulee ensimmäisenä mieleen Petri "Konna" Kontiola, siinä on tiettyä vanhan ajan tyyliä.

Wanhoista hyvistä ajoista puhuttaessa vedän vähän kotiin päin ja nostan esiin Juha "Pykälä" Rantasilan. Epävirallisista yksi huvittava on Tapio Levo, jonka "virallinen" lempinimi oli "Pratu", mutta jota sattuneesta syystä kutsuttiin myös "Perävaloksi".

Sitten on tietysti NHL ja Pat Verbeek: "The Little Ball of Hate".

 

[Loktev]

Jyrki "Sonja" Lumme on myös pelaajien keskenään käyttämä lempinimi!

Ruotsalainen Sven "Tumba" Johansson meni jopa niin pitkälle että muutti nimensä Sven Tumbaksi!