Vancouver Canucks (7.) – Minnesota Wild (10.), Läntisen konferenssin Qualifying Round

  • 5 774
  • 29

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Se oli siinä sitten. Ansaittu sarjan voitto Canuckseille. Hughes oli jumalasta seuraava tässä sarjassa - uskomattoman upea, taitava ja ennen kaikkea älykäs pelaaja. Silmiinpistävintä oli, etten muista yhdenkään Wild pelaajan osuvan häneen taklauksillaan.

Viihdyttävä matsi ja tulihan niitä maalejakin. Ennustukseni ei nyt ihan pitänyt paikkaansa, kun Wildkin vihdoin ja viimein onnistui tasaviisikoin maalinteossa.

Analyysia ei nyt jaksa sen kummemmin tehdä. Ei mikään odottamaton lopputulos.

Samalla päättyi nyt yksi aikakausi, kun Koivu veti viimeisen kerran Wild -paidan päälleen. Tarkoittaa myös sitä, että kapteenisto muuttuu. Toivottavasti Koivun aikakauden päättyminen tarkoittaa Lafrenieren aikakauden alkua. :)

Tsemppiä tulevaan Vancouver fanit! Tyylikäs jengi ja tyylikkäät kannattajat.
 

Weagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Red Rockers
Valju maku jäi Koivun viimeisistä peleistä. Aloitti heikosti koko sarjassa ja vaikka viimeinen aloitus oli keskiympyrästä, niin sen häviäminen maksoi nyt välillisesti ottelusarjan.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vaikea täältäkään mitään fiksua kirjoittaa, mutta osui kyllä hienolle pelaajalle ratkaisumaali. Tanev on taistelun ja uhrautumisen ilmentymä, joka nyt sitten ratkaisupelissä tempaisi 1+2 tehot. Horvat oli toinen hienosti onnistunut pelaaja samoin 1+2 tehoin. Ja pakko antaa kehuja myös Pearsonin suuntaan nyt - loistava syöttö tasoitusmaaliin ja lisäksi teki Vancouverin avausmaalin.

Mutta olihan Quinn Hughes taas jotain erikoista koko sarjan osalta. Tähänkin peliin yli 27 minuuttia peliaikaa (eniten Canucksista) ja tehot 1+1 ja +2. Hughes oli sarjan tehoikkain pelaaja 1+5 tehoin. Sanoisin, että oli myös sarjan paras pelaaja.

Minnesotan osalta Fiala oli selvä ykkönen. Siinä, kun Staal oli vielä ihan hyvä niin kyllä ihmetyttää Parisen, Zuccarello ja Galchenyukin pelintaso. Koivu oli mielestäni ihan hyvä tuossa nelosketjun roolissaan. Minnesotan pakisto on kyllä hyvä, mutta hyökkäys aika karmea ja vaatii melkoista remonttia.

Vancouverin pitää parantaa ainakin muutamia osa-alueita jatkossa. Ykkösenä on jäähyjen vähentäminen Myers etunenässä. Toisena ylivoiman parantaminen ja tuohon kakkosylivoimaan jonkun järkevän koostumuksen löytäminen. Markström on se kolmas kohta. Tasaisuutta pitää löytää maalinsuulle ja ensimmäisen ja viimeisen matsin tyylisiä helppoja maaleja ei voi enää päästää.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

cimoh

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Jokipo, Canucks
Olipahan ottelu. Onhan tämä nyt aivan mahtavaa päästä pelaamaan pleijareita sitten vuoden -15. Itselle tämä jatkoon pääsy tästä oli jo pienen pieni mestaruus. Tämä jengi saattaa vielä yllättää.

Tässäkin ottelussa tultiin kahden maalin takaa tasoihin. Flow oli tällä hetkellä meillä. Sitten Marky päästää todella helpon maalin. Odotin, että nyt selkäranka napsahti. Mutta mitä vielä. Tasoihin kammettiin ja jatkoilla ohi. Huikeaa jännitysnäytelmä. Hughes on kyllä erinomainen pelimies. Tekee omissakin järjestään oikeita ratkaisuja ja lukee peliä erinomaisesti. Myersiltä jäähyt pois (niinkuin koko jengiltä), niin voi tapahtua mitä vaan. Vastaan tulee kyllä varmasti paljon enemmän tulivoimaa mitä Wildilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Taisteluvoitto tuosta sarjan viimeisestä pelistä, kun tultiin kahden maalin takaa vielä jatkoerässä voittoon. Minnesota pisti joukkueen rajoille ja sarjassa nähtin paljon tunnetta sekä fyysisyyttä, mutta Canucks ansaitsi mielestäni lopulta sarjavoiton. Mahtava fiilis, kun ensimmäistä kertaa joukkue on nyt tällä uudella kokoonpanolla playoffeissa sitten vuoden 2015 ja tästä tuli vielä ensimmäinen sarjavoitto yhdeksään viime vuoteen. Tähän väliin on mahtunut paljon pettymyksiä ja tuskan hetkiä, mutta nyt tuo joukkueen nuori ydinrunko näyttää menneen sille tasolle, että playoffeista voi haaveilla jatkossakin.

Kummankin joukkueen pelaajissa löytyi sarjassa sankareita ja epäonnistuneempia pelaajia, mikä oli ihan odotettuakin näihin peleihin ja etenkin tilanteeseen nähden. Vancouverilla löytyi noita onnistujia kuitenkin lopulta vähän laajemmalla rintamalla. Hughes tuolta sarjasta nousee ensimmäisenä esiin. Canucks oli ilman häntä aika heikoilla, mutta Hughesin ollessa jäällä jatkuvasti vahvoilla.


Tässä viimeisessä pelissä Quinn oli jäällä jokaisen Vancouverin tekemän maalin aikana. Pisteitä ei tullut kuin 1+1, mutta hän oli isossa roolissa esimerkiksi Horvatin tasoituksessa, kun kuskasi kiekon omista hyökkäyspäähän omalla luistelullaan. Pitää kyllä sanoa myös, että pakkipari Tanev oli alakerrassa taistelun ruumiillistuma ja teki uransa ensimmäisen playoff-maalin harvinaisen upeaan hetkeen.

Tanev ei maaleilla ole liikaa juhlinut, mutta hän on ennenkin onnistunut tärkeillä hetkillä. Hänen uransa ensimmäinen maali oli aikanaan jatkoajalla tullut osuma Kaksosten esityöstä. Hänen uransa 23 maalista viisi on ollut jatkoaikaosumia. Tuo tekee jatkoaikamaalien prosenttimääriksi kaikista maaleista 21.7% lukeman. Ei tule mieleen ketään toista pitkään NHL:ssä pelannutta, jolla on vastaava lukema.

Horvat itse jätti sarjan selvästi parhaan pelin tähän ratkaisevaan otteluun. Hän pelasi pääosin vaarallista Fialan ketjua vastaan, teki 1+1 tehot, sai aloitusympyrästä 62.5% lukemat (oman pään aloitukset tulivat Horvatin aikana kotiin kuusi seitsemästä) ja voitti corsinsa taskentin 21-11 lukemilla. Hän teki uransa toistaiseksi selvästi arvokkaimman maalin pelissä tasoittaen pelin noin viisi minuuttia ennen loppua. Nuori kapteeni otti joukkueesta ison roolin juuri silloin kun piti ja mahdollisti sarjavoiton.

Horvatin ketjukaveri Pearson oli toinen tämän ratkaisevan pelin iso pelaaja. Vaikka hänen pelissään on omia ongelmia ollutkin, nyt hän näytti miksi on joukkueelle tärkeä pala kokonaisuutta. Ykkönenkin pelasi hyvin, vaikka nyt ei ollut karttumassa kuin syöttöpörssi. Millerilta erittäin vahvaa pelaamista kiekottomana ja Boeser oli muun hyvän pelin ohella tärkeä mies maskissa sarjan voittomaalissa. Syvyyspelaajista on pakko kehua jälleen Sutteria ja Mottea. He olivat tämän sarjan arvokkaat työhevoset ja unohdan nyt runkosarjan kritiikkini Sutteria kohtaan. Hän on ollut eri pelaaja näissä peleissä.

Juolevi pelasi uransa ensimmäisen NHL-pelinsä ja missä paikassa tuon teki. En olisi syksyllä leirillä uskonut hänen saavan tällä kaudella peliaikaa NHL:ssä, mutta vielä vähemmän olisin uskonut jos joku olisi sanonut Ollin pelaavan uransa ensimmäisen NHL-pelin playoff-sarjan ratkaisevassa pelissä. Peliaikaa ei tullut paljon (vain reilut kuusi minuuttia), mutta hän näytti pelaavan nuo minuutit hyvällä itseluottamuksella liikuttaen kiekkoa järkevästi kun oli paikka siihen eikä näyttänyt olevan hukassa tällä tasolla. Wild ei saanut laukauksia Juolevin ollessa jäällä, mitä jo voidaan sanoa onnistumiseksi vähistä minuuteista huolimatta.

Minnesotan puolesta pitää nostaa hattua joukkueen nöyrälle työmoraalille, Fialalle ja puolustukselle (harmi, että Suter puuttui tästä pelistä). Isoin kunnioitukseni menee kuitenkin urasta Koivulle, mikäli lopettaa nyt tähän. On siinä ollut huikea pitkä ura kapteenina. Jatkon suhteen uskon Evasonin olevan hyvä valmentaja tulevaisuuteen ja tuo puolustus on kova, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta. Fiala on hyökkäyksessä erinomainen alku, mutta sinne joukkue kaipaa lisää kärkeä. Pidän peukkuja Wildin puolesta Lafreniere-kisassa.

Kiitokset Wildin faneista @palle näistä sarjan pelien asiallisista ja tyylikkäistä kommentoinneista! Tunnetta oli pelissä, mutta tuo ei läikkynyt palstalla kertaakaan yli. Toivottavasti saadaan jatkossakin kirjoitella näiden pelien tunnelmissa.


 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös