Vancouver Canucks (7.) – Minnesota Wild (10.), Läntisen konferenssin Qualifying Round

[nuck]

Pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan suosikkijoukkueeni osalta playoff-ketjuun, vaikka nyt tällä kertaa näin poikkeusolojen alla. Edellisen kerran tämä hetki koettiin viisi vuotta sitten, joten pitkään lähikausien aikana tervassa juosseelle Canucksille tämä ei ole ollut ihan joka keväistä leikkiä. Tuosta kevään 2015 Vancouverin joukkueesta mukana ovat enää Edler, Tanev ja Horvat, joten joukkue on kokenut aika lailla täydellisen muodonmuutoksen tässä välissä. Kun tuolloin Canucks oli kärjestä veteraanien varaan kasattu joukkue, nykyjoukkueen kärki vasta opettelee pelaamaan tulevaisuutta varten. Tämä edessä oleva sarja on sikäli varsin hyvä askel tuolle tielle.

Aloitan tämän otteluparin parkaamisen lyhyellä pätkällä historiaa. Joukkueet ovat kohdanneet toisensa toistaiseksi vain kerran playoffeissa. Tuolloin elettiin kevättä 2003 ja nämä kaksi olivat tuohon aikaan piikkeinä toistensa lihassa pelaamalla samassa Northwestin divisioonassa. Tuolloin elettiin vielä Canucksin osalta manageri Brian Burken aikaa, jolloin joukkueen tähtinä olivat Markus Näslund ja Todd Bertuzzi (kummatkin NHL:n runkosarjan viiden parhaan pistemiehen joukossa), Sedinit olivat vasta opettelemassa NHL-kiekkoa ja Minnesota oli pelaamassa vasta historiansa kolmatta kautta. Nykyinen Minnesotan kapteeni Mikko Koivu ei ollut vielä aloittanut pitkää ja upeaa NHL-uraansa.

Canucks pelasi tuolloin tuohon mennessä historiansa parhaan runkosarjan ja pudotti playoffeissa St. Louisin avauskierroksella trilleriksi venyneessä otteluparissa. Samanlainen trillerisarja nähtiin toisessa Läntisen konferenssin otteluparissa Coloradon ja Minnesotan välillä, minkä Minnesota pystyi kääntämään seitsemännen pelin jatkoajalla Andrew Brunetten osumalla. Minnesota oli ollut ottelusarjassa Coloradoa vastaan ennakkoon altavastaaja ja samanlainen tilanne oli joukkueen osalta Canucksia vastaan, mutta niin siinä vain kävi, että Wild käänsi ottelusarjan nimiinsä - monen katkeran Canucks-fanin mielestä tylsällä Jacques Lemairen trapilla, mutta vain voitot lasketaan.

Sitten aikahyppy nykypäivään.. Runkosarja on runkosarja ja pudotuspelit toinen maailmansa, mutta koska tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään, runkosarjan pohjalle näitä ennakkoja on pakko laittaa - olkoonkin siitä jo aikaa, kun kiekkoa viimeksi pelattiin Tyynenmeren rannikolla Vancouverissa tai Pohjoisessa keskilännessä Minnesotassa. Eikä tämän otteluparin suosikkia ole todellakaan helppo arvioida runkosarjan perusteella. Joukkueet pelasivat vastakkain runkosarjassa kolmesti. Ensimmäisen pelin vei Vancouver vieraissa 4-1, toisen edelleen Minnesotassa pelatun pelin vei Minnesota 4-2 ja joukkueiden kauden kolmannessa Vancouverissa pelatussa pelissä voitto meni Minnesotalle rankkujen jälkeen. Maalit keskinäisissä peleissä menivät 9-8 ja laukaukset 90-89. Eipä tuon tasaisemmin juuri enää pystyisi pelaamaan vaikka yrittäisi.

Joukkueiden kaudet olivat kuitenkin vähän erilaisia. Canucks aloitti hyvin ja joukkue oli keväällä jo yhdeksän pistettä playoff-viivan päällä. Tuon jälkeen alkoi tulla loukkaantumisia, mistä merkittävimmät olivat ykkösmaalivahti Markströmin ja ykkösketjun laituri Boeserin loukkaantumiset. Juuri kun kausi pistettiin pakettiin koronan vuoksi, Canucks oli pudonnut playoff-viivalle. Minnesota puolestaan aloitti heikosti ja joukkue oli esimerkiksi helmikuun puolivälissä kahdeksan pistettä Canucksin takana. Joukkue teki tuohon aikaan valmentajavaihdon ja urallaan ensimmäistä kertaa NHL-tason päävalmentajaksi noussut Dean Evason korvasi Bruce Boudreaun.

Evasonin tultua päävalmentajaksi alkoi Wildin peli rullaamaan ja joukkue oli helmikuun puolivälistä NHL:n runkosarjan loppuun liigan 7. paras joukkue kun lasketaan kerätyt pisteet pelattuja pelejä kohden. Samalla jo monen papereissa ulos playoffeista laskettu Minnesota kiilasi itsensä takaisin kisaan. Evasonin ensimmäinen voitto NHL:n päävalmentajana tuli juuri Vancouverissa 20. päivä helmikuuta pelissä mikä venyi rankuille. Hän kertoi, että ei olisi kyennyt katsomaan Alex Galchenyukin ratkaisevaa rankkua vaan katse oli suunnattuna katsomoon Vancouverin lähistöllä asuviin tyttäriinsä, jotka olivat tulleet katsomaan isän ensimmäistä päävalmentaja-peliä paikan päälle. Tyttärien reaktiot paljastivat pelin voittajan.

Nyt otteluparissa vastakkain ovat kokemattomat päävalmentajat. Evason on tosiaan vasta aloittanut uransa päävalmentajana ja Canucksin penkin takana oleva Travis Green valmentaa nyt kolmatta kauttaan päävalmentajana NHL:ssä. Päävalmentajauralla edessä oleva pudotuspelisarja on Greenillekin uran ensimmäinen. MIelenkiintoinen tilanne seurata kahta valmentajaa tässäkin parissa, kun koskaan aikaisemmin ei valmentaja ole pystynyt tekemään yhtä pitkää suunnittelua pudotuspelisarjaa kohden.

Hieman taktiikkapuolta edessä olevasta sarjasta; Vuonna 2013 kiekkoa opiskeleva Eric Tulsky havaitsi, että kiekkoa kontrolloidusti hyökkäyspäähän kuskaavalla joukkueella on kaksinkertainen mahdollisuus luoda laukaus tai maalipaikka verrattuna pääkiekkoihin. Tämä tilasto ei kuitenkaan poistanut päätykiekkoja ja osaavat joukkueet pystyvät edelleen hyödyntämään niitä hyvin hyödyksi. Corey Sznajder on tutkinut ottamiensa tilastojen perusteella asiaa ja tuon perusteella Minnesota on NHL:n paras joukkue päätykiekkojen voittamisissa. Toisaalta joukkue on NHL:n viimeinen kiekkoa kontrolloidusti alueelle tuovien listalla. Minnesota on ehkä NHL:n paras esimerkki joukkueesta, joka pyrkii vastuulliseen kiekolliseen peliin sitä kautta, että joukkue pyrkii välttämään nopeat suunnanmuutokset omaan päähän ja luomaan tilanteita päädyn kautta.

Tuossa on ennakkoon yksi sarjan mielenkiintoisista seurattavista asioista. Mikäli Canucks pystyy tekemään Minnesotan vahvan karvauksen vähän tehottomaksi, Canucks on sarjassa vahvoilla. Toisin sanoen, puolustajien pitää nähdä 2-1-2 karvauksissa tilanne ja kärkikarvaajan antama paine, pakkiparin pitää antaa tukea ja hyökkääjien tukea aktiivisesti puolustusta. Runkosarjassa tuo hyökkääjien tukipeli ei ollut aina kaikilla riittävällä tasolla ja puolustajat saivat vähän turhaankin ajoittain lokaa niskaansa. Canucksin senttereissä esimerkiksi Gaudette - vaikka onkin selvästi kehittynyt viimeisen kauden aikana koko kentän pelissä - on edelleen opettelemassa koko jään peliä. Pettersson meni tuossa paljon eteenpäin tulokaskaudesta ja Horvat sekä Beagle ovat tuossa vastuullisia. Laitureissa Goldobinin NHL-ura taisi katketa tähän asiaan, joten tuo on tärkeä omaksua vaikka ei tv-koosteisiin päästä.

Se lyhyesti sarjan taktiikkapuolesta ja valmennuksesta. Tarkastellaan hieman eri osa-alueita.

Maalivahdit:

Vancouverilla aloittaa tervehtynyt Markström, joka oli joukkueen arvokkain pelaaja menneen kauden aikana. Markström on tullut uransa huipulle aika pitkän tien kautta ja häneen Vancouver on pystynyt luottamaan viime kausina. Markstömin suhteen kysymysmerkiksi ennen sarjaa nousee kokemattomuus playoffeista, sillä ruotsalaisvahti tulee nyt pelaamaan vasta uransa ensimmäiset pudotuspelit NHL:ssä. Farmin puolella hän oli kyllä erinomainen johdattaessaan Utican AHL:n finaaleihin ennen tätä vakituista pestiä ykköstorjujana, mutta NHL on vähän eri maailma. Demko on hyvä kakkosvahti, mutta ei ainakaan vielä pysty täyttämään Markströmin saappaita ja tässä pudotuspelisarjassa maalivahtipeli nousee isoon arvoon.

Minnesotalla AHL:n parhaana maalivahtina tällä kaudella palkittu Kaapo Kähkönen on mahdollinen tulevaisuuden nimi ja Devan Dubnyk mahdollisesti jo historiaa. Alex Stalock oli erinomainen etenkin runkosarjan kevätpuolikkaalla (top10 sijoilla sekä torjuntaprosenteissa että päästetyissä maaleissa yli 10 peliä tammikuun 1. päivästä saakka pelanneista maalivahdeista) ja uskoisin hänen aloittavan. Pari vuotta Markströmiä kokeneempi maalivahti on pelannut urallaan pari playoff-peliä NHL:ssä, mutta tuo kokemus ei juuri merkitse Markströmiin nähden. Kummankin joukkueen maalivahtiosasto pitäisi olla ennakkoon kuitenkin ainakin runkosarjan perusteella hyvällä mallilla.

Ennakkoarvio: 50-50

Puolustus:

Yksi sarjan mielenkiintoinen seurattava asia Wildin osalta on joukkueen aktiivinen puolustajien kiekollinen pelaaminen. Minnesota pelaa vahvaa päätypeliä ja puolustajat saavat luvan nousta tukemaan joukkuetta aktiivisesti. Wildin puolustajat tekivät runkosarjassa joukkueensa maaleista 19.7%, mikä oli NHL:n neljänneksi eniten. Minnesotalla on vahva puolustuksen top4-ryhmä Ryan Suterissa, Jared Spurgeonissa, Matt Dumbassa ja Jonas Brodinissa. Ryhmä on pelannut yhdessä jo viimeiset seitsemän kautta, joten osasto on varsin tuttu toisilleen. Tuon varaan on hyvä rakentaa joukkuetta playoffeihin (luultavasti) Stalockin eteen.

Vancouverin ja ehkä koko sarjan paras puolustaja Quinn Hughes tulee pelaamaan nyt uransa ensimmäiset pudotuspelit. Hughes oli tähdistöpelin jälkeen (25. tammikuuta) NHL:n tehokkain puolustaja ja nyt häneltä odotetaan samanlaista peliä. Canucksin kannalta koko sarjan olennaiseksi kysymykseksi nousee se, miten nuoren pojan kyvyt kestävät tässä vaiheessa kehitystä esimerkiksi Minnesotan vahvan päätypelin. Hughesille on luvassa varmasti paljon minuutteja Minnesotan kärkihyökkääjää Kevin Fialaa vastaan. Muu puolustuksen top4-osasto Alex Edler, Chris Tanev ja Tyler Myers ovat hekin laadukkaita puolustajia. Canucksin alakerta on huomattavasti enemmän muuttunut Minnesotaan nähden viimeisen vuoden aikana ja osastona näkisin Minnesotalla pienen edun ellei Hughes kykene ihmeisiin.

Ennakkoarvio: Minnesotalle 53-47

Hyökkäys:

Minnesotan ja Vancouverin hyökkäysten välinen ikäero ei ole iso paperilla, mutta käytännössä tuo on huomattava (Vancouverilla ikää nostaa tilastoissa nelosketjun ja popcorn-osaston pelaajat). Minnesotalla on kärkipaikoilla useampia todella kokeneita sotaratsuja (Koivu, Parise, Zuccarello, Staal) kun Vancouverin kärkipelaajat (Pettersson, Horvat, Boeser) ovat vielä opettelemassa näitä kuvioita. Toki Minnesotalla on mukana myös uriensa alussa olevia pelaajia ja Vancouverilla alkaa olla nyt jo kokemustakin kärkipaikoilla tai ainakin keskiosastolla hyökkäystä, mutta joukkueiden välinen ikä- ja kokemusero on silti merkittävä.

Etukäteen ajatellen Minnesotan vaarallisin hyökkääjä sarjassa on Kevin Fiala, joka pystyi vaikean alun jälkeen lunastamaan ne Fentonin toiveet joita tämä asetti kun kauppasi Granlundin sveitsiläishyökkääjään. Etenkin Parise näytti piristyvän taitavan Fialan pelaamisesta merkittävästi. Syvyyspelaajista järkelemäinen Greenway, Eriksson Ek, Kunin ja etenkin Foligno nousivat Minnesotan peleissä jatkuvasti esiin. Minnesotan hyökkäys on syvälle aika laadukas, mutta joukkueelta ehkä puuttuu nykyisin vähän kärkeä Fialasta huolimatta. Saa nähdä pelaako peräti 11 peräkkäistä kautta Minnesotan kapteenina toiminut Mikko Koivu nyt uransa viimeisiä pelejä. Täältä lähtee kyllä kaikki kunnioitus häntä kohtaan ja nuo seuraennätykset saavat olla hetken rauhassa.

Vancouverilla top6-ryhmä on etukäteen paras mitä joukkueessa on nähty vuosiin ja luultavasti nuorten kärkihyökkääjien parhaat kaudet ovat vielä edessä. Canucks on hankkinut riveihinsä arvokasta kokemusta isoihin rooleihin Tanner Pearsonin, Tyler Toffolin, J.T. Millerin ja Jay Beaglen kautta ja nyt noiden olisi näytettävä esimerkkiä nuoremmille. Mahdollisesti tärkeä roolipelaaja Michael Ferland on ainakin sarjan alussa pitkästä aikaa kunnossa ja tuo voi olla iso asia. Nähtäväksi jää millaiset uran ensimmäiset pudotuspelit esimerkiksi Elias Pettersson tulee pelaamaan. Ruotsin pääsarjassa hänen parhaat pelinsä osuivat playoffeihin. Minnesota on sytyttänyt joukkueena yleensä erikseen myös Brock Boeserin, joka on Minnesotan alueelta kotoisin. Etukäteen arvioisin hyökkäyksen vaarallisuuden kääntyvän kokemushäviöstä huolimatta Vancouverille, mutta Minnesotan kokeneiden pelaajien vastuullisuus kiekollisena tasoittaa hieman eroa.

Ennakkoarvio: 54-46

Erikoistilanteet:

Vancouverin ylivoima oli runkosarjassa NHL:n neljänneksi parasta, Minnesotalla ylivoima pyöri puolestaan NHL:n 11. parhaiten. Kumpikin joukkue osaa siis ylivoiman ainakin runkosarjan perusteella. Alivoimalla Canucks oli NHL:n 16. paras ja Minnesota vasta 25. paras. Tuossa saattaisi runkosarjan perusteella olla yksi sarjan avaimista.

Sarjassa seurattavia asioita:

- Etukäteen sarjasta pitäisi tulla todella tasainen. Kuuluisa "päivän kunto" avainpaikoilla ratkaisee paljon.
- Minnesotan viisikko tulee luultavasti heittämään paljon kiekkoa syvyyteen ja antaa vahvaa painetta. Miten Canucksin puolustus selviää tuosta? Hyökkäyksen tukitoimet ratkaisevassa roolissa.
- Minnesotan pitkään yhdessä pysynyt top4-puolustus vaikuttaa toimivalta ja tehokkaalta. Vancouver on uusinut alakertaa rajummin.
- Hughes vs Fiala. Veikkaan tämän parin pelaavan paljon vastakkain. Canucksin Green on ollut erinomainen valmentaja saamaan voimakkailla peluutusliikkeillä vastakkain peluutusta aikaan.
- Kumpi maalivahdeista (mikäli aloittavat maalivahdit ovat Markström ja Stalock) pystyy venymään. Kummallakin on siihen rahkeita, vaikkei kokemusta olekaan.
- Canucksin ylivoima vs Wildin alivoima.
- Fyysiset pelaajat. Runkosarjassa etenkin Foligno oli jatkuvana kiusana Vancouverille. Nähdäänkö esimerkiksi Ferlandilta vastausta tuohon.

Seurattavia yksilöitä: Pettersson, Hughes (VAN) Fiala, Kapteeni-Koivu (mahdolliset viimeiset pelit NHL:ssä?) MIN

Sarjaennuste: Vancouver voittaa sarjan viidennen pelin toisella jatkoajalla. Voittomaalin puttaa sisään peliin mukaan kaivettu Loui Eriksson.

 

[secord]

Taattua laatua nuckin näppiksiltä! Eipä tuohon nyt mitään syvempää analyysia ole lisättäväksi, kun sen verran hyvin on paria tuossa perattu ennakkoon. Sen verran heitän kuitenkin ulkopuolisena tähän(kin), että on jännä nähdä lopulta miten nämä sarjat lähtevät käyntiin. Kuka saa pelin juonesta nopeimmin kiinni ja kenellä on vaikeaa? Kausi alkaa tavallaan aivan alusta ja kaikki on auki. Siksi itse en edes yritä/osaa lähteä veikkaamaan lopputuloksia tai tekemään ennakkoarvioita joukkueiden lähtökohtaisista tasoeroista.

Tästä huolimatta veikkaan, että Vancouverilla on lähtökohtaisesti nyt hyvät saumat edetä pitkälle. Yksistään Markström huippukuntoisena pystyy ryöstämään pelejä ja nuoret sekä ennakkoluulottomat pelaajat saattavat antaa vielä paljon ilonaiheita Canucks-faneille loppukesän ja alkusyksyn aikana. Itselleni kenties se mielenkiintoisin joukkue tässä turnauksessa oman suosikkijoukkueeni jälkeen.

 

[aessi]

Vancouverin ylivoima oli runkosarjassa NHL:n neljänneksi parasta, Minnesotalla ylivoima pyöri puolestaan NHL:n 11. parhaiten. Kumpikin joukkue osaa siis ylivoiman ainakin runkosarjan perusteella. Alivoimalla Canucks oli NHL:n 16. paras ja Minnesota vasta 25. paras. Tuossa saattaisi runkosarjan perusteella olla yksi sarjan avaimista.

Toisaalta ylivoimia ei ihan niin ahkerasti vihelletä playoffeissa, eikä ulkomuistista ole niin tehokasta vaan viisikkopeli korostuu. 5vs5 pelissä taas Wild vie Canucksia ainakin runkosarjan tilastojen perusteella.

 

[nuck]

Sen verran heitän kuitenkin ulkopuolisena tähän(kin), että on jännä nähdä lopulta miten nämä sarjat lähtevät käyntiin. Kuka saa pelin juonesta nopeimmin kiinni ja kenellä on vaikeaa? Kausi alkaa tavallaan aivan alusta ja kaikki on auki.

Tuo tilanne tekee kyllä näistä peleistä mielenkiintoisia ja poikkeavia kun nyt on näin pitkä tauko pelien välissä. Todella hankala analysoida joukkueiden voimasuhteita tässä tilanteessa. Tämä runkosarjan pohjalta ennakkoon tasainenkin sarja saattaa runkosarjasta poiketen revetä suuntaan tai toiseen. Tuo miten joukkueet saavat pelin juonesta kiinni on nyt isossa roolissa. Voi olla, että Minnesotan toimiva päätykiekkopeli on helpompi ajaa sisään nopeassa tahdissa kuin vähän enemmän kiekkokontrolliin perustuvampi hyökkäys, mutta katsotaan.

Hyvänä puolena sarjoissa on se, että nyt joukkueet lähtevät sarjoihin pääosin terveinä. Vastustajatkin pitäisi olla ennakkoon tarkasti tiedossa kun on saatu valmistautua sarjoihin. Toki nuo ovat - tai ainakin niiden pitäisi olla - muutenkin playoffeihin mennessä jo tarkkaan scoutattu, mutta ehkä tänä vuonna tilanne on tuonkin suhteen vähän poikkeava.

Toisaalta ylivoimia ei ihan niin ahkerasti vihelletä playoffeissa, eikä ulkomuistista ole niin tehokasta vaan viisikkopeli korostuu. 5vs5 pelissä taas Wild vie Canucksia ainakin runkosarjan tilastojen perusteella.

Keskiarvojen mukaan noin, mutta aika usein runkosarjan joukkuetilastot on heitetty myös roskiin playoffeissa. Kehittyneitä tilastoja voi pyöritellä monestakin kulmasta ja annan itsekin noille oman arvonsa esimerkiksi yksilöiden suhteen, mutta jos mittarina käytetään 5v5 GF% -tilastoa (mikä laskee suoraan 5v5 pelissä päästettyjen ja tehtyjen maalien erotukset ja näin ollen tehokkuuden välittämättä joukkueiden eri tyyleistä), esimerkiksi viime kauden keväänä NHL:n runkosarjan 16. joukkue Dallas kaatoi 8. sijalla olleen Nashvillen, 17. sijalla ollut Colorado kaatoi kolmantena olleen Calgaryn, 12. ollut Carolina kaatoi viidentenä olleen Washingtonin ja 11. ollut Islanders kaatoi kärkijoukkue Tampan suoraan 4-0 otteluvoitoin. Toissa keväänä konfrenssien finaaleissa runkosarjan yhdeksäs Washington kaatoi kärkijoukkue Tampan ja 11. ollut Vegas kaatoi kolmantena olleen Winnipegin.

Tuo playoffien sallivampi linjakin on ihan totta silmämääräisesti, mutta "Jäähyjä per 60 -minuuttia -tilastossa" viime kaudella (18-19) Vancouver oli NHL:n runkosarjan keskiarvossa jäähyissä ottamalla 60 minuuttia kohden 3.52 jäähyä. Puolestaan playoffeissa Washington oli keskiarvossa ottamalla 3.84 jäähyä 60 minuuttia kohden. Bostonilla (25.9% -> 32.4%), Vegasilla (16.8% -> 27.6%), Columbuksella (15.4% -> 25.8%) ja Washingtonilla (20.8% -> 25%) oli playoffeissa selvästi parempi ylivoima kuin runkosarjassa. Kahdeksan joukkuetta playoffien 16 joukkueesta teki yli 20% teholla ylivoimamaaleja kun runkosarjassa 15 joukkuetta yhteensä 31 joukkueesta onnistui samassa.

Tuo ylivoimatilasto tietää kertoa myös sitä, että vaikka Canucksilla onkin suuremmat todennäköisyydet onnistua ylivoimilla kun katsoo ylivoimakoostumuksia ja runkosarjaa tässä sarjassa, myös Minnesota voi hyvin olla se joka pystyy nostamaan merkittävästi tehoja ylivoimilla. Canucks saattaa puolestaan olla esimerkiksi tämän kauden Pittsburgh (18-19) tai Colorado (17-18). Pittsburgh pelasi 18-19 kaudella runkosarjassa ylivoimaa 24.6% teholla mutta jäi playoffeissa 9.1% lukemiin. Coloradon 17-18 runkosarjan 22% lukema jäi 10% lukemaan playoffeissa. Sekä Pittsburgh että Colorado putosivat ensimmäisellä kierroksella.

Omalta osaa toivoisin jopa tietyllä tavalla Canucksin romahtavan corseissa. Runkosarjassa kolme eniten corseissa Vancouverin dominoimaa peliä nähtiin marraskuun 16. päivä Coloradoa vastaan (Canucks vei corsit 66.23%), helmikuun 16. päivänä Anaheimia (62.7%) ja tammikuun 14. päivä Winnipegia (62.5%) vastaan. Canucks hävisi nuo kaikki kolme kauden eniten dominoimaansa peliä. Toisaalta vastustaja pystyi dominoimaan Vancouveria vastaan corsi-tilastoissa kauden parhaiten marraskuun 21. päivä Nashvillea vastaan (27.16%), helmikuun 12. päivä Chicagoa (30.12%) ja joulukuun 28. päivä Los Angelesia (30.48%) vastaan. Canucks pystyi voittamaan puolestaan nuo kaikki pelit. Esimerkiksi maalivahtipeli ja laukausten laatu näyttelivät merkittävää roolia noissa kaikissa peleissä.

 

[secord]

Tuo tilanne tekee kyllä näistä peleistä mielenkiintoisia ja poikkeavia kun nyt on näin pitkä tauko pelien välissä. Todella hankala analysoida joukkueiden voimasuhteita tässä tilanteessa. Tämä runkosarjan pohjalta ennakkoon tasainenkin sarja saattaa runkosarjasta poiketen revetä suuntaan tai toiseen. Tuo miten joukkueet saavat pelin juonesta kiinni on nyt isossa roolissa. Voi olla, että Minnesotan toimiva päätykiekkopeli on helpompi ajaa sisään nopeassa tahdissa kuin vähän enemmän kiekkokontrolliin perustuvampi hyökkäys, mutta katsotaan.

Hyvänä puolena sarjoissa on se, että nyt joukkueet lähtevät sarjoihin pääosin terveinä. Vastustajatkin pitäisi olla ennakkoon tarkasti tiedossa kun on saatu valmistautua sarjoihin. Toki nuo ovat - tai ainakin niiden pitäisi olla - muutenkin playoffeihin mennessä jo tarkkaan scoutattu, mutta ehkä tänä vuonna tilanne on tuonkin suhteen vähän poikkeava.

Kyllä vain. Vertaisin tätä tilannetta jossakin määrin normaalin kauden alkuun, jossa harjoitusleirin jälkeen aloitetaan runkosarjan pelit. Sillä erotuksella nyt tosin, että ensinnäkin joukkueen kokoonpanoon ei ole tullut isoja muutoksia pelaajakauppojen tai -hankintojen kautta. Toisaalta nyt ei ole aikaa hinkata yksilö- kuin joukkuetasollakaan peliä kuntoon runkosarjan ensimmäisiä kierroksia. Hereillä pitää olla alusta alkaen. Kuinka sitten esim. yksilöt ovat hoitaneet eristyksissä harjoittelunsa? Paljon kysymysmerkkejä on ilmassa.

Joka tapauksessa tästä lopputurnauksesta on tulossa yksi mielenkiintoisimmista pudotuspeleistä aikoihin juuri tuon yllätyksellisyyden takia. Saavatko nämä karsintakierrokselta jatkoon menevät jopa lievän edun seuraavaan sarjaan, kun on jo tosipelejä alla ja pelaamisen rytmi löytynyt, sekä henkisen puolen itseluottamusakkuja ladattu täyteen voitetun sarjan jälkeen? En tiedä, mutta jännä nähdä minkälaiselta tuo peli näyttää ja ketkä saavat lentävän lähdön turnaukseen.

Ja jotta edes hieman ketjun aiheessa pysyttäisiin, niin taivun lopulta viekkaamaan Vancouveria jatkoon 3-1 voitoin.

 

[nuck]

Kyllä vain. Vertaisin tätä tilannetta jossakin määrin normaalin kauden alkuun, jossa harjoitusleirin jälkeen aloitetaan runkosarjan pelit. Sillä erotuksella nyt tosin, että ensinnäkin joukkueen kokoonpanoon ei ole tullut isoja muutoksia pelaajakauppojen tai -hankintojen kautta. Toisaalta nyt ei ole aikaa hinkata yksilö- kuin joukkuetasollakaan peliä kuntoon runkosarjan ensimmäisiä kierroksia. Hereillä pitää olla alusta alkaen. Kuinka sitten esim. yksilöt ovat hoitaneet eristyksissä harjoittelunsa? Paljon kysymysmerkkejä on ilmassa.

Olisit kirjoittanut tuon saman Jake Virtaselle kuukausi pari sitten.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bLmAaKy_Qxo

No, ehkä turhan rankkaa huumoria, mutta yksilöiden välillä voi olla tosiaan kyllä nyt isojakin eroja. Canucksin puolelta Virtanen on ollut ainakin niin kesäterässä, että kapteeni Horvatilla meni jo hermot harjoituksissa. Toisaalta hiljattain tapahtunutta isän kuolemaa motivaationa pelipaikkaan hyödyntävä Zack MacEwen on pyrkinyt käyttämään jokaisen raon saadakseen pelipaikan. Viimeisen huhun mukaan MacEwen olisi saamassa avauskokoonpanosta paikan ja Virtanen puolestaan ei, mutta katsotaan.

Canucksin nuorista Quinn Hughes on hyödyntänyt taukoa voimaharjoittelun suhteen ja nostanut painoaan pari kiloa tauon aikana. Hughes oli raporttien mukaan jopa parantanut liikettään runkosarjaan nähden joukkueen viimeisessä harjoituspelissä ja oli kentän dominoivin pelaaja. Tämä tauko on tehnyt raporttien mukaan hyvää myös Michael Ferlandille, joka on saanut itsensä takaisin pelikuntoon ja esiintynyt hienosti harjoituspeleissä.

Joka tapauksessa tästä lopputurnauksesta on tulossa yksi mielenkiintoisimmista pudotuspeleistä aikoihin juuri tuon yllätyksellisyyden takia. Saavatko nämä karsintakierrokselta jatkoon menevät jopa lievän edun seuraavaan sarjaan, kun on jo tosipelejä alla ja pelaamisen rytmi löytynyt, sekä henkisen puolen itseluottamusakkuja ladattu täyteen voitetun sarjan jälkeen? En tiedä, mutta jännä nähdä minkälaiselta tuo peli näyttää ja ketkä saavat lentävän lähdön turnaukseen.

Hyvää pohdintaa. Tuo saattaa vaikka tehdäkin jotain normaalia enemmän nyt kun on näin pitkä tauko. Pelit ovat kuitenkin niin eri asia kuin harjoitukset, että tuo saattaa näkyä noihin pelaamattomiin joukkueisiin nähden. Tasoerot eivät ole kuitenkaan niin älyttömän suuret huipulla, etteikö tälläisellä asialla olisi kenties merkitystä. Toki oma roolinsa voi olla myös sillä, miten jatkoon menevät joukkueet selviävät tästä ensimmäisestä vaiheesta eteenpäin. Pienen edun antaminen karsintakierrokselta hyvin eteenpäin selvinneelle joukkueelle ei yllättäisi.

 

[Toby Dammit]

Tuo tilanne tekee kyllä näistä peleistä mielenkiintoisia ja poikkeavia kun nyt on näin pitkä tauko pelien välissä. Todella hankala analysoida joukkueiden voimasuhteita tässä tilanteessa. Tämä runkosarjan pohjalta ennakkoon tasainenkin sarja saattaa runkosarjasta poiketen revetä suuntaan tai toiseen. Tuo miten joukkueet saavat pelin juonesta kiinni on nyt isossa roolissa. Voi olla, että Minnesotan toimiva päätykiekkopeli on helpompi ajaa sisään nopeassa tahdissa kuin vähän enemmän kiekkokontrolliin perustuvampi hyökkäys, mutta katsotaan.

Eikös Vancouver ole aloittanut ainakin viimeisen parin vuoden ajan kauden hyvin ja kerännyt lokakuussa selvästi enemmän voittoja kuin tappioita? Jossain podcastissa, todennäköisesti Hockey Centralissa, tämä asia nostettiin esille ja samalla mainittiin, että joukkue on valmistautunut nyt play-in-kierrokselle samalla kaavalla kuin edellissyksyinä training campilla – juuri aikaisempien hyvien tulosten takia. Voisi siis kuvitella, että Vancouverin pelaajat ovat saman tien valmiita Wildin kaatoon. Siitä tulee yksi pieni etu Vancouverin suuntaan.

 

[secord]

Olisit kirjoittanut tuon saman Jake Virtaselle kuukausi pari sitten.

Haha! Siellä on vissiin enemmänkin näitä hedonisteja ilmaantunut. Ainakin John Tortorella tuttuun tapaansa antoi runtua parille pelaajalleen, ei maininnut nimiä, mutta kuulemma runkopelaajia ja totesi etteivät ole valmiita pelaamaan. Pitikö sitten paikkaansa vai oliko Tortorellan tapa herätellä omiaan, mutta eivät kaikki pelaajat ole sen tyyppisiä, että saavat itsestään parasta mahdollista irti eristystysolosuhteissa. Tai muutenkaan kesällä, kun ei ole ketään piiskaamassa.

 

[nuck]

Eikös Vancouver ole aloittanut ainakin viimeisen parin vuoden ajan kauden hyvin ja kerännyt lokakuussa selvästi enemmän voittoja kuin tappioita? Jossain podcastissa, todennäköisesti Hockey Centralissa, tämä asia nostettiin esille ja samalla mainittiin, että joukkue on valmistautunut nyt play-in-kierrokselle samalla kaavalla kuin edellissyksyinä training campilla – juuri aikaisempien hyvien tulosten takia. Voisi siis kuvitella, että Vancouverin pelaajat ovat saman tien valmiita Wildin kaatoon. Siitä tulee yksi pieni etu Vancouverin suuntaan.

Tällä kaudella Vancouverin lokakuu oli komea saldolla 8-3-1, mutta viime kaudella joukkue meni vain keskinkertaisen lokakuun 7-6-0 saldolla. Tällä kaudella Canucksilta nähtiin mielestäni parasta peliä joulukuun alusta helmikuun alkuun ajoittuvalla jaksolla ja tuona aikana Canucks keräsi lisäksi myös hyvän 17-8-0 saldon. Ehkä joukkuetta voisi kuitenkin pitää Greenin aikana hyvin valmistautuneenakin, sillä vaikka viime kauden alku ei erikoinen ollutkaan, Greenin ensimmäisellä päävalmentajakaudella mentiin lokakuu myös hienolla 6-3-2 saldolla.

..eivät kaikki pelaajat ole sen tyyppisiä, että saavat itsestään parasta mahdollista irti eristystysolosuhteissa. Tai muutenkaan kesällä, kun ei ole ketään piiskaamassa.

Tuo on kyllä ihan totta. Aika paljon riippuu yksilöistä ylipäänsä ja osan kanssa myös uran tilanteesta, mutta joidenkin kanssa nuo kesät eivät vain ole ihanteellisia kauteen lähdettäessä. Virtanen esimerkiksi on ennenkin tullut leirille huonossa kunnossa. Vain vuosi sitten hän joutui Greenin koirankoppiin ja harjoittelemaan kuntopohjaa esiin farmin pelaajien kanssa kun muut pelasivat omassa ryhmässään. Kauden aikana Virtanen otti kyllä muuta ryhmää jo kiinni ja pelasi uransa parhaan kauden. Ehkä tuo olisi nytkin tulossa ainakin jos olisi aikaa saada fysiikkaa taas kuntoon.

Vaikea sanoa sitten sitä miksi sama(t) pelaaja(t) vetää vuodesta toiseen tuon grillikauden pitkäksi kun tietää kuitenkin mitä on edessä. Horvat muisteli kerran sitä aikaa kun tuli NHL:ään ja Sedinit lähtivät vetämään joukkueen harjoituksia. Kaksoset tunnettiin pelaajina, jotka tulivat joka leirille huippukunnossa ja Horvatkin kuvitteli olevansa sitä vaikka OHL:n junioreista tulikin. Totuus selvisi aika nopeasti ja hän oli ryhmän toiseksi viimeinen ensimmäisessä kovassa lenkissä. Tuo herätti Horvatin sanojen mukaan hänet todellisuuteen ja nykyisin tilanne on jo erilainen. Osalle pelaajista tuo kunnossa oleminen ei vain tunnu hahmottuvan sitten millään syystä tai toisesta. Erilaisia yksilöitä tietysti joukkue täynnä ja tuo teettää haastetta valmennuksen suuntaan.

 

[nuck]

Vancouverin ja Minnesotan välisen sarjan alussa saatiin nähdä paljon loppuun vietyjä taklauksia ja yksi tappelukin Ferlandin ja Folignon välillä. Pelin alku oli Minnesotan hallintaa ja Canucksilla näytti vähän kiekkokin polttavan. Canucks otti ensimmäiseen erään kaksi jäähyä (Edler ja Myers), joista Minnesota teki sarjan avausmaalin Fialan toimesta. Fiala oli NHL:n pistepörssin kolmonen helmikuun 1. päivän jälkeen, joten hän jatkoi tuota tehoiluaan tällä maalilla.

Laukaus sarjan avausmaaliin oli hyvä, mutta Markström ottaisi ehkä tuon osuman takaisin jos saisi. Muuten Markström pelasi hyvin ja piti Canucksin pinnalla. Erän puolivälin jälkeen Vancouver alkoi saamaan enemmän pelistä kiinni. Parhaita laatupaikkoja joukkue ei kuitenkaan Minnesotan hyvän puolustuksen ansiosta saanut ja Wildin maalilla Stalock pelasi varman oloista peliä. Erän lopussa Canucksilla oli mahdollisuus päästä pelissä ensimmäistä kertaa ylivoimalle, mutta joukkue hölmöili tuon tilanteen ottamalla siirretyn jäähyn aikana jäähyn väärästä vaihdosta.

Toisen erän alku oli Vancouverin hallintaa ja joukkue sai aikaan pari hyvää tilannetta. Stalock jatkoi kuitenkin Wildin maalilla tämän vuoden puolen runkosarjasta tuttuja varmoja otteita - hänen tilastonsa tämän vuoden puolelta runkosarjasta olivat 92% ja 2.32 päästettyä maalia peliin. Kummatkin olivat NHL:n top10 sijoja ellei yhden pelin ihmeitä lasketa. Erän puolivälissä Canucksin Pearson otti kakkosen huolimattomasta keskialueen pelistä ja Minnesota pääsi Spurgeonin ylivoimaosumalla jo kahden maalin johtoon. Minnesotan ylivoimatehokkuus sarjassa alkoi näin hurjalla tahdilla.

Kolmas erä alkoi Vancouverin kannalta huonolla tavalla Pearsonin otettua pelin toinen jäähy hölmön Stalockiin kohdistuvan rikkeen seurauksena. Tällä ylivoimalla Wild ei osumaa saanut ja alivoimassa Miller otti kovan blokin. Minnesota näytti johtoasemassa miksi se on NHL:n kärkijoukkue ykkössektorin puolustamisessa eikä Canucks saanut vaarallisilta tonteilta lainkaan paikkoja aikaan. Pelin loppuun Canucks sai kaipaamansa ylivoiman, mutta ehkä väsymyksestä johtuen syöttöpeli oli huonoa eikä joukkue saanut edes vetoja. Lopulliset 0-3 numerot teki Spurgeon tyhjiin pelin lopussa.

Minnesotan kannalta sarjan ensimmäinen peli taisi mennä juuri käsikirjoituksen mukaan. Joukkue pelasi tiiviisti, ei ottanut ihan loppua lukuun ottamatta jäähyjä, Stalock pelasi hyvän pelin maalilla ja Canucks sortui pariin jäähyyn, joiden aikana Minnesota pystyi rokottamaan ylivoimilla. Ensimmäisen pelin perusteella tämän sarjan ylivoimatehokkuudessa Wild onkin nyt runkosarjasta poiketen se, jolla on kuskin asema. Canucksin tilannetta tosin parantaisi jos joukkue saisi nuo jäähyt tasoihin. Wild näytti kuitenkin ainakin ensimmäisen pelin perusteella olevan erittäin kurinalainen joukkue.

Canucksin puolelta Pettersson, Miller ja ykköspari Hughes - Tanev pelasivat mielestäni parhaiten. Minnesota heittää Petterssonia vastaan jatkuvasti Dumba - Brodin- tai Suter - Spurgeon -kaksikot ja nuo pakkiparit onnistuivat hienosti. Petterssonin aikana Canucks voitti kyllä maalipaikat tasakentin 13-5, mutta ykkössektorin Wild osasi puolustaa. Minnesotasta koko top4-alakerta onnistui hyvin, Stalock pelasi varmasti ja hyökkäyksen kärkipelaaja Fiala teki sarjan tärkeän avausmaalin.

Olin ennen sarjaa sitä mieltä että avausottelulla on nyt normaalia isompi merkitys ja olen edelleen samaa mieltä. Saa nähdä miten Canucks tulee pelaamaan sarjan seuraavan pelin, mutta tyhmiltä jäähyiltä pitää välttyä ensimmäistä peliä paremmin ja pystyä pelaamaan kärsivällisesti. Vaikea paikka on kääntää tätä sarjaa jos Wildin puolustuspeli toimii noin eikä löydetä keinoja sen murtamiseksi.

 

[palle]

Ihan gameplanin mukaisesti näyttivät Minnesotan aikamiehet pelanneen. Tuollaista se oikeastaan parhaimmillaan on, Minnesotan ollessa liigan parhaita pitämään laukaukset laidoilla tai viivalla. A-luokan vetopaikkoja ei juurikaan vastustajille anneta ja Petterssonin kenttä ylipäätään laukoi vähemmän kuin Kevin Fiala yksin. Ne parit vähääkään vaarallisemmat laukaukset Stalock hoiti tyylikkäästi, mutta melko helpolla mies kaiken kaikkiaan pääsi. Se ei toki tällä kaudella ole tarkoittanut sitä, etteikö Wild ole maaleja päästänyt, kun veskarit eivät ole edes helppoja ottaneet kiinni.

Vancouverilla oli etsikkoaikansa ja etenkin toisen erän alku oli ihan yhtä päätä, Minnesotan vain puolustaessa ja roiskiessa kiekkoa omista keskialueelle.

Ei ehkäpä se maailman viihdyttävin matsi, mutta tietty olen iloinen siitä, että Minnesota sen voitti. Toisaalla mietin, että ehkä parempi jos eivät voittaisi enempää. Kyllähän tämä pappaosasto alkaa olemaan jo aikansa elänyttä; Parise ei tainnut kertaakaan saada pidettyä kiekkoa kolmea sekuntia pidempään ja tappoi ketjunsa pelin kerta toisensa jälkeen. Staalin en edes huomannut pelaavan, ennen tuota läpiajoaan melko lopussa. Koivusta kanssa näkee, että jalat eivät riitä enää mihinkään. Hienosti pari kertaa puolusti supertähti Petterssonia, mutta siinäpä se. Aloitusprosentti kapteenilla oli todella vaatimaton 36%. Suter oli toki oma hyvä itsensä ja uskon hänen olevan sitä sopimuksensa loppuun asti.

Nuoret olivat kauttaaltaan hyviä. Mitä nyt Greenway jättää edelleen fyysisyydessä toivomisen varaan. Folignoa suorastaan rakastan, vaikka saikin pari vekkiä nyrkkihippasista Ferlandin kanssa.

Mites palstaveli @nuck näkee Virtasen pelaamisen tässä sarjassa? Onko mies totaalisesti koirankopissa, vai mahdollisesti vapautetaan pelaavaan kokoonpanoon seuraavaan peliin?

 

[WildThing]

Olin aluksi aika vahvasti Granlund - Fiala treidiä vastaan, mutta nyt näyttää loistavalta treidiltä.

 

[Mängimies]

Olin aluksi aika vahvasti Granlund - Fiala treidiä vastaan, mutta nyt näyttää loistavalta treidiltä.

Joo Fialahan tuntuu lentävän jäällä. Hän on muuten helmikuun alusta lukien koko liigan pistepörssin top 3:ssa ja oli myös viime yön pelissä kentän kunkku.

Ja mikä parasta, Fiala pelaa vielä ensi kauden edullisella kolmen miljoonan lapulla.

 

[cimoh]

Wild on kyllä vaikea vastus. Tuolla puolustus- ja maalivahtipelillä saatetaan yllättää tänä keväänä. Canucksilta vedot varmaan yli 90% viivasta, jotka blokattiin helposti pois. Stalockin ei tarvinnut mitään erikoista esittää.

Aika paljon on Canucks leirissä miettimistä, jotta suunta kääntyy, niin vakuuttava Wild mielestäni oli..

 

[nuck]

Mites palstaveli @nuck näkee Virtasen pelaamisen tässä sarjassa? Onko mies totaalisesti koirankopissa, vai mahdollisesti vapautetaan pelaavaan kokoonpanoon seuraavaan peliin?

Mahdollisesti vapautetaan nyt sillä ei Canucksilla ole varaa jättää 18 maalia runkosarjassa tehnyttä pelaajaa oikein poiskaan sarjasta. Mahdollisuudet päästä pelaamaan kasvavat mikäli Ferland saa tuosta mailalla penkille huitomisestaan NHL:ltä pelikieltoa. Toki minulla ei ole tarkkaa tietoa Virtasen kuntopohjasta juuri nyt, mutta luulisi tuossa tulleen jo kehitystä leiriltä.

Virtasen esteenä pelipaikalle olivat tuo hänen kuntonsa ja toisaalta se, että MacEwen ja Ferland vain pelasivat leirillä paremmin. Nelosketjussa Beaglen kanssa Virtasen avut ovat menneet hukkaan toistaiseksi ja hän on tehnyt Beaglen kanssa pelatessa kahden viime kauden aikana 119 5v5 minuutin aikana kaksi pistettä - tuo on lukema minkä voisi kuvitella syntyvän lähes kenen tahansa farmipelaajankin toimesta.

Neloseen Sutter saattaakin olla parempi vaihtoehto kuin Virtanen, sillä hän on ollut kaikesta huolimatta ihan hyvä alivoimapelaaja. Näissä peleissä yksikin päästetty alivoimaosuma saattaa muuttaa pelin virtausta paljonkin. Nytkin niin mielestäni kävi ja Canucksin toisen erän hyvä startti kuivui Wildin toisen erän 0-2 ylivoimaosumaan. Lisäksi nyt kun Milleria (joka on Sutteria huonompi alivoimapelaaja) jouduttiin peluuttamaan alivoimalla, tuolla oli Millerin peliin ja mahdollisesti koko sarjaan vaikutusta. Hän otti kovan blokin alivoimalla käteensä eikä pystynyt osallistumaan kaikkiin aloituksiin kolmannessa erässä.

Minä näkisin Virtasen ihanteelliseksi pelipaikaksi kolmosketjun ja tuon ensimmäisen pelin perusteella kumpikaan kolmosen laitureista (Roussel ja Ferland) eivät tehneet vaikutusta. Kahden ensimmäisen ketjun laiturit (MIller ja Toffoli sekä Pearson ja Boeser) pitävät varmaan paikkansa, vaikka tietysti tämän pelin jälkeen joku voisi suunnitella vaihtoon koko joukkuetta. Minnesotan hyvyyttä pitkälle tuo, mutta kyllä tuolla top6-osastolla esimerkiksi Horvatilla olisi paljonkin parannettavaa.

Ongelmana tuossa kolmosessa oli kyllä myös sentteri Gaudette, joka on kehittyvä sentteri, mutta ei näyttänyt pärjäävän vastakkain peluutuksessa nyt tässä pelissä. Gaudette pelasi eniten Wildin senttereistä Koivua vastaan ja kokenut Koivu vei näiden kahden sentterin vertailua paitsi silmämääräisesti myös tilastoilla turhankin selvästi. Gaudette hävisi Koivua vastaan tasakentin laukaukset 1-5 ja maalipaikat 1-3 lukemilla. En tiedä olisiko Sutter tuohon parempi vaihtoehto kuin Gaudette tällä hetkellä, mutta tuokin on yksi asia mitä pitäisi runkosarjasta huolimatta nyt mielestäni miettiä.

 

[SirKepola]

Mitäs tuolle Sutterille on käynyt viime aikoina? Eikös tuo pitkään ollut ihan suht ideaali kolmoskentän sentteri ja hoiti tuota roolia Pingviineissäkin muistikuvien mukaan aika loistavasti? Aika vain yksinkertaisesti ajanut ohi vai Vancouver vuosien vammat vieneet viimeisen terän (pelimäärien mukaan 4/5 kausista olleet aika selkeästi vajaita).

 

[Ollakseni]

Mitäs tuolle Sutterille on käynyt viime aikoina? Eikös tuo pitkään ollut ihan suht ideaali kolmoskentän sentteri ja hoiti tuota roolia Pingviineissäkin muistikuvien mukaan aika loistavasti? Aika vain yksinkertaisesti ajanut ohi vai Vancouver vuosien vammat vieneet viimeisen terän (pelimäärien mukaan 4/5 kausista olleet aika selkeästi vajaita).

Ei erityisen hyvä peliäly ja keho hajoaa. Aika tyypillinen juttu mitä noin 30-vuotiaille bottom-6 hyökkääjille tapahtuu.

 

[nuck]

Mitäs tuolle Sutterille on käynyt viime aikoina? Eikös tuo pitkään ollut ihan suht ideaali kolmoskentän sentteri ja hoiti tuota roolia Pingviineissäkin muistikuvien mukaan aika loistavasti? Aika vain yksinkertaisesti ajanut ohi vai Vancouver vuosien vammat vieneet viimeisen terän (pelimäärien mukaan 4/5 kausista olleet aika selkeästi vajaita).

Vancouverissa Sutter oli mielestäni ihan hyvä kolmossentteri, vaikka mielestäni Bonino olikin parempi. Sutterille on tullut nivusvammoja (ja mm. yksi isompi olkapäävamma), joiden jälkeen hän ei ole ollut enää sama pelaaja kuin ennen.

 

[Mr. Smith]

Vancouver taisteli sarjan tasoihin vaikka pelissä oli heikkouksia ihan riittämiin. Kakkosylivoima aiheutti enemmän vaaroja omaan päähän ja myös alivoimamaalin. Myers oli täysin luokaton. Ferland ja Roussel tippuivat kesken pelistä pois. Pettersson sai syödä puutavaraa muidenkin edestä ilman että noista muistutuksia paljoa jaettiin.

Mutta niin vaan neljä maalia tehtiin ja Markström torjui hyvin vaikka lopussa kaksi vielä menikin (estettynä).

Hartmanin keihästys jäi viheltämättä, mutta niin sieltä jäi kyllä melkoinen määrä muitakin jäähyjä. Vancouverin pitää antaa Fialalle vähän lisää kovuutta, kun alkoi jo sukelluksia tulemaan. Toki Vancouver tuon fyysisen pelin häviää ihan pystyyn, mutta pakko siihen on vastata ja etsiä vastustajan heikkoja lenkkejä.

Pitää toivoa, että Ferland pystyisi vielä palaamaan sarjaan. MacEwen tuolta ainakin tarvittaisiin myös kentälle. Saas nähdä saavatko Gaudette ja Toffoli uutta mahdollisuutta. Hyvä joka tapauksessa, että pystyttiin sarjaa pidentämään.

 

[palle]

Vancouver taisteli sarjan tasoihin vaikka pelissä oli heikkouksia ihan riittämiin. Kakkosylivoima aiheutti enemmän vaaroja omaan päähän ja myös alivoimamaalin. Myers oli täysin luokaton. Ferland ja Roussel tippuivat kesken pelistä pois. Pettersson sai syödä puutavaraa muidenkin edestä ilman että noista muistutuksia paljoa jaettiin.

Mutta niin vaan neljä maalia tehtiin ja Markström torjui hyvin vaikka lopussa kaksi vielä menikin (estettynä).

Hartmanin keihästys jäi viheltämättä, mutta niin sieltä jäi kyllä melkoinen määrä muitakin jäähyjä. Vancouverin pitää antaa Fialalle vähän lisää kovuutta, kun alkoi jo sukelluksia tulemaan. Toki Vancouver tuon fyysisen pelin häviää ihan pystyyn, mutta pakko siihen on vastata ja etsiä vastustajan heikkoja lenkkejä.

Pitää toivoa, että Ferland pystyisi vielä palaamaan sarjaan. MacEwen tuolta ainakin tarvittaisiin myös kentälle. Saas nähdä saavatko Gaudette ja Toffoli uutta mahdollisuutta. Hyvä joka tapauksessa, että pystyttiin sarjaa pidentämään.

Kyllähän se goon Pettersson alkoi itse jakelemaan sitä ansaittua hyvää loppupuolella. Hartman sai hyttysenpistokseen rinnastettavissa olevan kalimoukun olkapään / korvan seudulle ja typerys yrittäessään myydä kontaktia, löi päänsä jäähän ja jouduttiin taluttamaan ulos kaukalosta.

Fiala alkaa olemaan / on jo tähtipelaaja ainesta. Huikea yksilö, joka on toden teolla puhjennut kukkaan tällä kaudella. Jos jotain saisin kasvotusten miehelle sanoa, niin huomauttaisin noista filmaamisista. Oikein vitutti katsella, kun mies jää välillä jäähän makaamaan ja katselemaan tuomarin suuntaan, tai kaatuu turhan heppoisesti. Tähän toivoisin NHL:ltä linjausta, että jos se on jatkuvaa, niin siitä pitäisi palkita pelikiellolla.

Itse peli oli tällä kertaa enemmän Vancouverin hallintaa ja avautuivat ne maalihanatkin 5v5 -pelissä. Ylivoima oli molemmilla jengeillä melkoisen paskaa. Wildille annettiin mahdollisuuksia vaikka kuinka - jälleen kerran - mutta 0/6 ylivoimalla tänään.

Wild ei muuten edelleenkään ole tehnyt yhtään maalia 5v5 -pelissä; toistaiseksi löytyy 5v4 maali, 4v5 maali ja 6v5 maali. Ehkäpä seuraavassa pelissä tulvapadot aukeaa?

Liian moni Wild pelaaja hyökkäyspään osalta alisuorittaa ja raa'asti. Zuccarello näyttää siltä, että Mestikseen tekisi tiukkaa mahtua, Koivu on tainnut omaksua lopullisesti enemmänkin puolustajan roolin kuin hyökkääjän. Parise ei saa pidettyä kiekkoa hallussaan, vaikka hänen henkensä olisi siitä kiinni. Kunin teki toki maalin, mutta on muuten täysin näkymätön ja hyödytön. Greenwayn peli ailahtelee; hölmöjä jäähyjä ja huonoja ratkaisuja hyökkäyspäässä. Kun miehen peli kulkee, on hän melkoinen panssarivaunu, jolta on hankala ottaa kiekkoa.

Noh, tuskin kukaan jaksaa lukea, jos tässä jokainen yksittäinen pelaaja käydään läpi. Hyvä matsi, vaikka lopputulos ei kiva. Alkaa olemaan mukavasti tunnetta pelissä, kun joka toinen vihellys päättyy pieneen välienselvittelyyn ja lopussa nähtiin jo isompaa torikokousta. Povaa hyvää myös jatkoa ajatellen, kun divisioonavastustajina kuitenkin kohtaavat toisiaan säännöllisesti.

 

[nuck]

Sarja tosiaan tasoihin, vaikka lopussa meinasi käydä "canucksit". Ihan hyvällä tunteella siellä pelataan vastakkain ja vaikka pari kertaa onkin vähän yli läikkynyt ja tehty kuolemia, niin eipä tuolla mitään suurempaa pään metsästystä olla kummankaan puolesta nähty. Hienoa katsella näitä pelejä ja hyvä näin, ettei sarjasta tullut kuitenkaan mitään ylikävelyä vaan myös Vancouver löysi avaimia näihin peleihin.

En lähde tässä sen enempää peliä perkaamaan enää, sillä Mr. Smithin ja pallen viesteissä nuo pääkohdat ovat jo sanottu. Sanotaan nyt kuitenkin jotain sekalaista.

Vähän tässä alkaa nuo laituripuolen loukkaantumiset huolestuttamaan. Toffolilla on jalkavaivaa ja joutui jättämään pelin väliin. Sairausloman pituudesta ei ole vielä tiedotettu. Ferland ja Roussel loukkaantuivat nyt tässä pelissä. Sivussa oli jo valmiiksi Leivo, joka oli arvokas pala laituripuolella. Vaikka tuosta Toffolin kaupasta voi etenkin nyt olla montaa mieltä, niin ainakin lisää syvyyttä se toi ja laituripuolelta ei onneksi ihan heti jouduta farmipelaajia käyttämään.

Sutter oltiin nostettu kolmosen keskelle, mitä vähän tuossa mietin ensimmäisen pelin jälkeen ja mielestäni hän pelasi tuossa ihan kelvollisen pelin. Eniten tuli peliaikaa Koivua vastaan (kuten Gaudettellakin ensimmäisessä pelissä) ja tilastojen valossa Sutter vei nuo vähät minuutit niukasti. Toki tuo oli niin pieni näyte, ettei siitä vielä mitään isompaa pysty sanomaan. Seuraavaan peliin luulisi Sutterin tuossa kuitenkin pysyvän.

Laituripuolella Virtanen pelasi uransa ensimmäisen NHL:n playoff-pelin. Hän ei tehnyt jäällä mitään ihmeellistä, mutta täytti mielestäni paikkansa ja väläytteli vähän pari kertaa. Aaltoilevaa hänen pelinsä tuntui olevan ja hänelle tuli vähän peliaikaa, mikä oli aika odotettuakin tilanteeseen nähden. Eriksson pelasi mielestäni Horvatin laidalla melko hyvänkin pelin. Vaikka tuo liike ei mitään rakettimaista olekaan, hän osaa sijoittua useimmiten järkevästi.

Horvat oli Canucksin pelaajista eniten tasoaan ensimmäisestä pelistä nostanut pelaaja. Ei tuo vieläkään parasta Horvatia ole, mutta nyt hän pääsi jo vähän esille ja peliaikaakin siunaantui yli 22 minuuttia. Noiden aikana tuli maali ja syöttö, viisi laukausta sekä vähän yli 70% aloitukset. Ketjukaveri ja ensimmäisen pelin antisankari (kaksi jäähyä) Pearson iski Canucksin playoff-kevään avausmaalin, mikä oli tärkeä osuma tässä pelissä Vancouverin kannalta. Minnesota osaa kyllä puolustaa johtoaan, se nähtiin ensimmäisessä ottelussa.

Boeser on ollut mielestäni Canucksin positiivisin yllättäjä näissä peleissä ja onneksi tuo peli palkittiin maalilla. Näyttää siltä, että tauko tuli hyvään saumaan ja selkävaiva on viimein selätetty. Miller onnistui maalinteossa ja pystyi nyt vähän parantelemaan noita heikkoja playoff-tilastojaan nimenomaan maalintekijänä. En kyllä kaksi yhtään pelillistä syytä, miksei hän ole aikaisemmin onnistunut näissä peleissä, sillä kyllä tuo laukaus luulisi riittävän.

Petterssonilla on vähän Buremaista otetta. Hän menee ahtaisiin paikkoihin esimerkiksi Sedineita hanakammin ja koittaa kamppailla aktiivisesti. Vähän siellä läikkyykin välillä. Tuo fyysinen puoli on vaan vielä pahasti kesken eikä siellä mitään "Churlan kyynerpäätä" ole näkynyt. Onneksi. Toisessa sarjan pelissä Petterssonilta nähtiin hänen uransa ensimmäinen playoff-piste, maalihanat ovat vielä tukossa.

Minnesotan puolelta minulla ei ole muita hyökkääjänostoja nyt tuon pelin jälkeen kuin yksi, mutta se onkin sitä isompi. Kevin FIala on ollut sarjan paras hyökkääjä tähän mennessä. Tosin nyt hän ei ollut minun mielestäni ihan niin näkyvä kuin ensimmäisessä pelissä tuota loppua lukuun ottamatta. Ei tule kuitenkaan yhtään yllätyksenä hänen peliään katsellessa miksi NHL:n runkosarjassa vain Mika Zibanejad ja Leon Draisaitl olivat tämän vuoden puolella parempia pistemiehiä. Hänellä on tosiaan lahjat tähdeksi ellei jo ole sitä.

Tuo hänen maalinsa toi muistot eräästä Canucks-kapteenista 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä:

Linkki: https://twitter.com/Hockey_Robinson/status/1290881219157045249

Puolustuksista sen verran, että Minnesota vie mielestäni tappiosta huolimatta tuota kriittistä osa-aluetta edelleen. Etenkin tuo top4 on Wildilla kyllä kova. Suter ei näytä lainkaan ikääntymisen merkkejä, Spurgeonin peliä on yleensä ilo seurata, Brodin pelaa todella varmasti ja Dumba on monikäyttöinen ja aggressiiviseen peliin kykenevä puolustaja. Dumba-Brodin pelasi Canucksin ykköstä vastaan ja onnistui tuossa tasakentin. Pakkipari antoi yhden vaarallisen maalipaikan tasakentin pelin aikana.

Sarja on vielä täysin auki ja hyvä niin. Canucks sai nyt onneksi myös onnistumisia, mutta pitkä matka tästä on vielä jatkoon. Saa nähdä mitä kokemus näistä peleistä tulee tekemään jatkossa. Ensimmäisessä ottelussa neljä Vancouverin kuudesta parhaasta pelaajasta pelasivat uriensa avauspelit NHL:n playoffeissa kun Pettersson, Hughes, Boeser ja Markström nähtiin kentällä (kaksi muuta joukkueen kuudesta parhaasta ovat mielestäni kuuden NHL:n playoff-pelin Horvat ja Miller). Nyt Petterssonilla, Hughesilla ja Boeserilla on avauspisteet kasassa. Pieniä askeleita eteenpäin tässä ollaan ottamassa, mutta jostain se on aloitettava.

 

[palle]

Jos mun pitäisi pari arvausta heittää tulevasta neljännestä matsista, niin Wild ei tule tekemään maalia viidellä viittä vastaan ja Hughes on jumalasta seuraava kiekonhallitsija. Veikkaan myös, että sarja päättyy seuraavassa pelissä.

Brodin on myös 75%:sti NHL:n paras pelaaja, vai miten se nyt menikään.

Canucks puolustaa hyvin - erittäin hyvin. Se ei ole pelkästään Wildin huonoutta tuo maalittomuus. Maalin edusta on todella tukittu ja kiekko saadaan yleensä melko kontrolloidusti pois alueelta ja Markström hoitaa loput. Jos tuo paketti pitää kasassa, niin mistä sitä tietää mihin tuolla nuorehkolla ryhmällä on rahkeita.

Viihdyttävä sarja, vaikka tietty oman joukkueen tehottomuus turhauttaa. Tunnetta riittää.

 

[nuck]

Canucks pystyi tasaamaan nyt ensimmäisen pelin maalittomuutensa Wildille ja Markström torjui uransa ensimmäisen nollapelin NHL:n playoffeissa. Hänellä kävi parissa kohtaa vähän tuuriakin, mutta pystyi kuitenkin olemaan riittävän isona maalilla. Hänen merkityksensä joukkueelle näkyi etenkin pelin alussa, milloin hän onnistui rauhoittamaan joukkuetta.

Minnesota ei ole vieläkään onnistunut tekemään sarjassa maalia 5v5 pelissä. Ylivoimavaarallisuutensa joukkue näytti sarjan ensimmäisessä pelissä kun Wild teki kahdella ensimmäisellä ylivoimalaukauksellaan kummallakin maalit, mutta tuon jälkeen Canucks on onnistunut pelaamaan 16 peräkkäistä alivoimaa päästämättä maaleja.

Minnesota näyttää juuri nyt vähän hampaattomalta maalinteon kanssa, vaikka joukkue teki NHL:n toiseksi eniten maaleja per peli tammikuun 15. päivän jälkeen. Runkosarja on toki eri asia kuin pudotuspelit ja etenkin nyt kun peleistä on niinkin pitkä aika. Varmaan osansa on tosiaan tuolla Vancouverin puolustuspaketilla kuten @palle kirjoitti. Nopeasti nuo tilanteet ja voimasuhteet voivat kyllä näissä peleissä myös muuttua.

Omaan silmään tuota sarjan sisäistä tunnetta on hienoa seurata, mutta kyllä sitä toivoisi tuomareilta vähän sallivampaa linjaa. Nyt siellä lentää ukkoa välillä aika turhankin helposti jäähylle ja tuollainen tappaa vähän pelin tunnetta - joka voisi olla vieläkin asteen kovempi mikäli annettaisiin pelin viedä enemmän tasakentin.

Canucksia tuo nyt tällä hetkellä suosii, sillä Canucks on surkeista ylivoimista huolimatta kuitenkin ollut se, joka on onnistunut tekemään ylivoimaosumiakin aina välillä ensimmäisen pelin jälkeen. Toki jos tuota tasakenttäpeliä olisi enemmän, Minnesotan pitäisi löytää sielläkin keinot osumiin.

Boeserin ylivoimalla tullut avausmaali tähän kolmanteen peliin oli iso sekä joukkueelle että Boeserille itselleen:

Linkki: https://twitter.com/vanessajang/status/1291481391025160192

Boeserille pisteet myös tuohon viimeiseen maaliin, missä hän ensin taisteli kiekon laidalla omille ja avasi siitä Hughesin ja Petterssonin 2-1 hyökkäykseen. Nuo ovat niitä pieniä asioita, joissa Boeser on mennyt selvästi eteenpäin NHL-uran alusta. Tämä näkyi tällä kerralla myös taululla.

Pettersson pelasi mielestäni nyt huonon pelin, mutta teki uransa avausmaalin NHL:n playoffeissa. Minnesotan ykköshyökkääjä Fiala laukoi paljon, mutta sihti ei ollut nyt kohdallaan - lieneekö osuutta myös Markströmin sijoittumisella. Fiala sai neljä kutia kohti Markströmiä ja laukausyrityksiä oli peräti 14 kappaletta. Hänellä on nyt 33 laukausyritystä yhdeksään erään sarjassa. Laukaus on erinomainen, mutta nyt meni turhan paljon ohi.

Canucksin puolelta Hughes syötti kaikki kolme maalia ja pelasi vahvan pelin. Hän on toiminut syöttäjänä nyt viimeisissä neljässä Canucksin maalissa tässä sarjassa. Hughes pelasi taas joukkueen eniten tasakentin ja sai hyvät kehittyneet tilastot kasaan. Tanevia pitäisin silti tässä pelissä yhtä tärkeänä pelaajana alakerrassa. Tanev olisi kyllä melkein pakko saada jatkamaan joukkueessa loukkaantumisriskistään huolimatta. Hän on hieno soturipakki ja kokemus näkyy pelistä.

Sutter ja Eriksson ovat Vancouverin puolelta muut kokeneet pelaajat, joiden merkitys näkyy nyt näissä peleissä. En olisi uskonut koskaan sanovani tätä, mutta Sutter oli kenties joukkueen paras sentteri tässä pelissä. Eriksson on puolestaan hukannut täysin hyökkäyspään osaamisensa, mutta hän tekee jatkuvasti järkeviä siirtoja. Loui on ollut tärkeä pelaaja tässä sarjassa ja sai tuosta kiitokset jo valmennukseltakin. Kolmas arvokas työmyyrä on ollut Motte, joka otti nyt seitsemän blokkia ja uurasti taas ympäri kenttää.

Pari asiaa Canucksin puolelta, joihin pitäisi kiinnittää huomiota:

- Nuo ylivoiman turhat jätönjättösyötöt hyökkäyksiin lähdöissä eivät toimi. Wild osaa lukea ne pois ja Canucks ei saa ylivoimaansa rullaamaan. Tuota pitäisi yksinkertaistaa.

- Purkakaa Myersilta se Ikean hyllyprojekti jäähypenkiltä. Hän tuntui hakeutuvan sinne taas turhan innokkaasti. Toki mukana oli vähän (Canucks-lasien läpi katsottuna) helpohkojakin jäähyjä. Tällä kaudella Myers on istunut nyt kolmeen peliin 14 minuuttia, kun viime kauden playoffeissa tuli kuuteen peliin neljä minuuttia ja sitä edeltäneellä kaudella 16 peliin kahdeksan minuuttia. PIdän kyllä siitä, että hän pyrkii pelaamaan fyysisesti, mutta turha into projektinsa kimppuun voi vielä kostautua.

Minnesotan puolelta Stalock näyttää maalilla vähän pieneltä, mutta on pelannut kuitenkin mielestäni hyvin eikä voinut nyt maaleille mitään. Kolmannessa erässä hän otti hienosti kiinni Horvatin paikan ja piti siinä vaiheessa vielä joukkueensa pelissä mukana. Suter jätti kentän lopussa ja toivottavasti ei joudu jättämään seuraavaa peliä väliin.

Sarja on nyt katkolla, mutta en lähde vielä veikkaamaan miten tämän kanssa käy. Wildille kuitenkin siis pakkovoiton paikka ja veikkaan, että sarjan kovin peli on tulossa.

 

[Mr. Smith]

Noihin aiemmin mainittuihin kohtiin ei juurikaan ole lisäämistä, mutta itse nostaisin vielä esiin MacEwen - Roussel kaksikon. Kumpikin sai peliaikaa vain 5 minuuttia, mutta toivat jäälle paljon hyvää.

Roussel teki maalin ja MacEwen näkyi positiivisesti ainakin omaan kuvaputkivastaanottimeen joka vaihdossaan. MacEwen aiheutti vastustajalle harmaita hiuksia ja Wild ottikin kaksi jäähyä MacEwenin rikkomisesta. Kahden hankitun ylivoiman lisäksi MacEwen laukoi kahdesti ja taklasi kolmesti, joten paljon ehti tekemään viidessä minuutissa.

Itse ihmettelin miksei Roussel ja MacEwen saaneet enempää peliaikaa vaikka toki jäähyt rikkoivat peluutuksen tehokkaasti. Mutta aivan hyvin olisi voinut laittaa kaksikon alivoiman tai ylivoiman jälkeen kentälle. MacEwen varsinkin pystyy pelaamaan fiksusti ottamatta itse turhia jäähyjä.

Jake Virtasen pelaaminen ei nyt vakuuta ja vielä kirsikkana lopuksi tuo täysin turha (vähän helpolla tosin tullut) jäähy. Myös Pearson pelasi omalla alueella heikosti ja kiekonmenetyksiä tuli turhaan. Mutta eipä tuolla nyt kauheasti ole enää pelaajia mitä nostaa kokoonpanoon jos Gaudette ja Toffoli ovat edelleen rikki.

 

[nuck]

Itse ihmettelin miksei Roussel ja MacEwen saaneet enempää peliaikaa vaikka toki jäähyt rikkoivat peluutuksen tehokkaasti. Mutta aivan hyvin olisi voinut laittaa kaksikon alivoiman tai ylivoiman jälkeen kentälle. MacEwen varsinkin pystyy pelaamaan fiksusti ottamatta itse turhia jäähyjä.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että kummatkin pelasivat ne vähät minuutit hienosti. MacEwen tosiaan sai hommattua kaksi jäähyä ja taklasi tuon viiden minuuttinsa aikana kolme kertaa ja Rousselilta nähtiin Wildin selkärankaa poikkaissut 2-0 maali, missä hän sai Huntin näyttämään vähän jopa koomisenkin hitaalta:

Linkki: https://twitter.com/Hockey_Robinson/status/1291475192930111488

Näyttää muuten Rousselin polvivamma olevan nyt lopullisesti kokonaan takana. Hän paransi peliään jo runkosarjan lopussa kun sai jalkojaan paremmin liikkeelle ja tauko teki ilmeisesti hyvää.

Noihin peliaikoihin sen verran, että oltaisiin noita kahta tosiaan voitu peluuttaa enemmänkin. Tässä pelissä jäähyt toisaalta rikkoivat tuota peluutusta pahasti kun kumpikaan ei erikoistilanteita pelanneet (no Roussel pelasi jämäsekunteja ylivoimassa). Sutterin ja Beaglen ketjut pelasivat 5v5 peliä vain kolme minuuttia (Petterssonin ja Horvatin ketjutkin vain seitsemän minuuttia) noiden jäähyjen vuoksi.

Olisihan Green toki voinut halutessaan vähän rikkoa noita ketjuja ja lisätä noiden kahden laiturin vaihtoja, mutta hän halusi peluuttaa ketjuja tasakentin normaalikierroilla ja antoi noille kahdelle kärkiketjulle vastuuta jäähyjen jälkeisissä vaihdoissa. Millerhan pelasi oikeastaan ainoana ykkösen lisäksi nelosessa tuplavaihtoja ja tuonkin sen vuoksi, että hän kävi aloittamassa omasta päästä ja varmistamassa Beaglen kanssa ketjulle oman pään aloittajat.

Jos jotain hyvää tuosta peluutuksesta hakisi, niin kun tässä on työosastolta Ferland ja Leivo pudonneet kokonaan sivuun ja Virtanen hakee peliään, niin Rousselilla ja MacEwenilla ainakin energiaa jäi varastoon jatkoa ajatellen.

Jake Virtasen pelaaminen ei nyt vakuuta ja vielä kirsikkana lopuksi tuo täysin turha (vähän helpolla tosin tullut) jäähy. Myös Pearson pelasi omalla alueella heikosti ja kiekonmenetyksiä tuli turhaan. Mutta eipä tuolla nyt kauheasti ole enää pelaajia mitä nostaa kokoonpanoon jos Gaudette ja Toffoli ovat edelleen rikki.

En tiedä onko Gaudette edes rikki. Green näkee hänet sentterinä ja se kertoi jo paljon Gaudetten pelistä, että Gaudette ajoi runkosarjassa Sutterin ohi peluutuksessa. Nyt näissä kahdessa voitossa ollaan nähty uskoakseni sitä Greenia mitä hän haluaa joukkueen näyttävän. Selkeät roolitukset kahden tulosyksikön ja kahden puolustavan ketjun välillä. Beagle ja Sutter olivat Benningilta sellaisia senttereitä joiden hankinnat oltiin uskoakseni suunniteltu juuri Greenin pelityylille. Tilanne saattaisi olla sama kyllä esimerkiksi Vigneaultilla tai Desjardinsilla. Tai no, Willien aivoituksia peluutuksessa en edes yritä lähteä pohtimaan sen enempää.

Virtasen puutteellinen pelisilmä on näkynyt nyt kun aikaa on vähemmän. Hän ei vain ole osannut prosessoida peliä riittävän nopeasti. Hänellä on kyllä fyysinen paketti kunnossa, mutta kokonaisuus ontuu. En tiedä sitten mitä tekemistä tuolla heikolla leirillä ja sitä seuranneilla tapahtumilla on hänen peliinsä. Paljon pitäisi kyllä parantaa. Veikkaan, että Virtaselta nähdään nyt viimeisiä pelejä Canucksissa.

Nuo entiset Los Angelesin laiturit Pearson ja Toffoli ovat olleet kaiken kaikkiaan sellaisia pelaajia, joilta odotin enemmän tässä sarjassa mitä on saatu tähän mennessä. Kummatkin ovat saaneet maistaa menestystä playoffeissa ja kummatkin pelasivat hyvät runkosarjat Vancouverissa. Pearson on hakenut peliään. Hän teki kyllä sarjan toisessa pelissä tärkeän avausmaaliin ja oli ehkä sillä osumallaan kääntämässä koko sarjan suuntaa, mutta tuo hänen kokonaisuutena on ontunut. Samat sanat menevät myös ketjun sentterille Horvatille. "Pettymys" Toffoliin johtuu pelkästään loukkaantumisesta eikä sille mitään voi.