Tänään se sitten alkaa,
Sharks Vs. Canucks
Sikäli jännä pari, että molemmista leireistä huokuu mietteet, että vastaan on saatu toivottu ja löytävissä oleva vastustaja. Canucksin kannalta Sharksin pelityyli on miellyttävämpi kuin Kingsin tai Bluesin, eikä Sharks puolustuksen kärjestä löydy yhtä ikäviä nimiä kuin pahemmilta vaihtoehdoilta. Sharksin kannalta on varmasti helppo ajatella Canucksista samoin ja lisäksi hyvillä mielin todeta Sharksin voittaneen joukkueiden 5 viimeisintä kohtaamista.
Sharks on pienen sukelluksen jälkeen löytänyt pelinsä, joukkue on vaivihkaa kolmen sementtijalan pudottamisen jälkeen muovannut tyyliään aiempaa vauhdikkaampaan suuntaan ja peli-ilme on deadlinen jälkeen ollut nouseva.
Canucks on edennyt läpi kauden ailahdellen ja kärsinyt kapeasta pelaajamateriaalista, jota muutamat loukkaantumiset ovat korostaneet. Aiemmin nopeasti peliä kääntänyt Canucks on tällä kaudella useasti tyytynyt oman puolustusalueensa keskustan tiiviiseen pelaamiseen, eli vastustajan parhaan vetosektorin paikkojen minimoimiseen. Canucksin peli-ilme ja osin kokoonpanokin on arvoitus.
Canucks keräsi runkosarjasta vain kaksi pistettä Sharksia enemmän. Sharks sekä teki että päästi vähemmän maaleja kuin Canucks, joukkueiden maalisuhteissa ei kuitenkaan ole merkittävää eroa. Sharksilla voisi ehkä sanoa olleen pieniä maalinteko-ongelmia tasavoimin, mutta toisaalta erinäisissä laukaisupohjaisissa ”fancy statseissa” Sharks on Canucksia edellä. Eli niiden perusteella Sharksilla on kyllä tasakentällisin pelaaminenkin varsin hyvin hallussa, kiekot eivät vain ole uponneet sisään. Canuckslaisittain pientä lohtua voi saada tosiaan siitä, että Sharks on ollut surkea vierasjoukkue ja Canucksilla on kotietu.
Playoffeissa joukkueiden ainoa edellinen kohtaaminen oli 2011 konferenssifinaalit, Canucks voitti tuolloin sarjan 4-1. Ikimuistoisen
ratkaisumaalin (YouTube) viidennen ottelun tuplajatkoajalla iski hämmentävän pleksipompun kautta kiekon saanut Kevin Bieksa. Kaksi vuotta sitten Canucksilla oli sarjassa parempi maalivahti ja paremmat erikoistilanteet. Nyt asetelmat ovat ennakolta erilaiset.
Erikoistilanteet
Sharksin erikoistilannepelaaminen on ollut merkittävästi Canucksia tehokkaampaa, etenkin ylivoiman osalta. Sharks on kenties NHL:n paras joukkue saamaan vetoja aikaan ylivoimalla ja vedot myös uppoavat ihan kiitettävällä prosentilla. Vaikka Canucksin erikoistilanteet ovatkin parantuneet Ryan Keslerin paluun myötä varsin paljon, mielestäni erikoistilanne-etu on selkeästi Sharksilla.
Maalivahdit
Antti Niemen rebound-kontrolli on kehittynyt parissa vuodessa huimasti, ailahtelevuus on myös kadonnut Niemen otteista tyystin, hän on ollut tällä kaudella jäätävän tasainen. Canucksin Cory Schneider pystyy parhaimmillaan vähintään Niemen tasolle, mutta hänen tasonsa on hieman heitellyt kauden mittaan ja on epäselvää onko hän ylipäätään pelikuntoinen. Maalivahdeissa asetelma on hyvin tasainen, mutta laittaisin Sharksille lievän edun, etenkin jos Luongo pelaa.
Hyökkääjät
Hyökkäyksen kärjen osalta etu on mielestäni Canucksilla, jonka ykkönen on Sharksin vastaavaa parempi. Hyökkäyksen kokonaisuuden osalta etu on kuitenkin Sharksilla, sillä Canucksilla ei ole oikeastaan kuin 10 NHL-kelpoa hyökkääjää.
Harjoitusten perusteella Canucks laittanee Royn ja Keslerin eri ketjuihin, alemmat ketjut ovat treeneissä olleet seuraavasti:
Higgins - Kesler - Kassian
Raymond - Roy - Hansen
Ebbett - Lapierre - Weise
Joukkueiden ketjuissa on samankaltaisuutta sikäli, että taitavat ykkösketjut ovat aavistuksen hidasjalkaisempia, sitten löytyy vauhdikkaammat ketjut (Couturet vs. Royt) ja raatajaketjut (Pavelskit vs. Keslerit). 4-9 hyökkääjien etu menee mielestäni lievästi Sharkseille ja 10-12 hyökkääjien etu selkeästi Sharkseille. Veijarilla nimeltä Scott Gomez on muuten sarjan pelaajista eniten playoff-pelejä sekä pisteitä (140 GP / 99 PTS). Canucksin hyökkäyksestä puuttuu pitkäaikaispotilas David Booth.
Puolustajat
Pakkien osalta Canucksilta löytyy enemmän tulivoimaa hyökkäyksen tukemiseen, Sharksilta vastaavasti hoituu oman pään pelaaminen kenties astetta varmemmin. Molemmilla joukkueilla kolmosparit ovat pykälää heikompia, varsinkin kun Canucksilta puuttuu Tanev ja Sharksilta Demers. Jos jompikumpi näistä pystyy palaaman katsoisin heidän pystyvän parantamaan joukkueidensa puolustuksia, etenkin Canucksin tapauksessa Tanev olisi merkittävä lisä. Canucksissa tosiaan jämäpakki Alberts & kolme peliä pelannut tulokas Corrado näyttävät ohittaneen Keith Ballardin peluutusjärjestyksessä. Kokonaisuudessaan puolustajien osalta laittaisin Canucksille lievän edun.
Muutamia avaintekijöitä / mahdollisia peluutuksellisia seikkoja:
Sedinit Vs. Thorntonit + Vlasic-Braun
Canucks tullee kuormittamaan kärkipelaajiaan paljon. Sedineiden on tällöin ehdottomasti voitettava oma pelinsä, jotta Canuckseilla olisi mahdollisuuksia. Canucks hakenee ”ykkösketjut vastakkain” -peluutusta, saavatko Sedinit tällöin edun Thorntoneista, ja jos Sedinit saavat pelin hyökkäysalueelle, miten Vlasic-Braun pari (jonka olettaisin saavan Sedinien vartiointivastuun) pärjää.
Sedinit Vs. Pavelskit / Thorntonit Vs. Royt
Syvemmällä materiaalilla pelaava Sharks saattaa pyrkiä väistämään ykkösketjut vastakkain peluutuksen, yrittäen nollata Sedinit Pavelskeilla. Tällöin Sharks pystyisi hakemaan yliotetta peluuttamalla Thorntonin kookasta ketjua Canucksin pienikokoista kolmosketjua vastaan.
Edler-Bieksa Vs. nopeat Sharksit
Miten Canucksin virheherkkä kakkospari pärjää Sharksin nopeaa peliä vastaan? Kauden mittaan Edler on paikoin ollut pujottelukeppinä ja luonnonlapsi Bieksalta on nähty hämmentävän hätäisiä ratkaisuja. Löytyykö kaksikolta malttia, kun painetta lyödään omaan päähän.
Ryan Keslerin pelikunto
Keslerin todellinen pelikunto tuntuu olevan jatkuvasti hieman epäilyksenalainen. Mikäli Keslerin pelitaso ei riitä oman ketjun johtamiseen, Canucks hyökkäyksen kapeus korostuu entisestään. Sedinit tulevat tällöin saamaan puolustuspään vastuuta huomattavasti totuttua enemmän, kuten runkosarjassa on tällä kaudella tapahtunutkin.
Vigneaultin ykkösratkaisu, jos Keslerin ketju ei toimi, on varmasti laittaa Roy & Kesler takaisin samaan ketjuun. Itseäni houkuttaisi tällaisessa tilanteessa ketjujen tasapainottaminen laajemmin, toimivien hyökkääjäparien kautta, jotka olisivat Sedin-Sedin, Kesler-Burrows, Roy-Higgins, Schroeder-Raymond. Näillä neljällä kaksikolla on selvästi pelillisiä kemioita ja rakentaisin ketjut heidän ympärilleen, mutta Vigneault tuskin tulee tällaista tekemään.
Brent Burns
Jos Canucks jämähtää puolustamaan parasta vetosektoria, (mikä saattaa tapahtua, sillä viivalla ei ole Boylen lisäksi suuria uhkia) voisi Brent Burns nousta Sharksin kannalta ratkaisevaksi pelaajaksi, joka pitelemättömästi jyrää sumpusta kuin sumpusta läpi.
Cory Schneider
Schneider on harjoitellut joukkueen mukana normaalisti välipäivät. Schneider oli eilen kommentoinut medialle olevansa valmis pelaamaan, mutta totesi, että valmennus tekee päätökset. Vigneault taas sanoi, että maalivahtivalinta on game-time-decision, eli salamyhkäisellä linjalla mennään.
-- --
En lähde veikkaamaan lopputulosta. Vilpertin 4-1 on sikäli enteellinen, että 6:n & 7:n pelin alkamisaikoja ei tosiaan viitsitty edes ilmoittaa. Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että luulen ratkaisuun tarvittavan enemmän kuin tuo 5 peliä.