Naantalissa oli tosiaan mielenkiintoinen, mutta oudon kolmijakoinen ilta.
Ekassa erässä homma oli mukavasti kotijoukkueen hallussa, Salon Kalle ja tiukka tutkapari Aaltonen-Kangasniemi kävivät heittämässä kotijoukkueen mukavaan 2-0- johtoon, eikä Hermes juuri päässyt pelottelemaan.
Kun vielä Rantanen teki tokan erän aluksi 3-0, näytti niin hyvältä, että menin Söderholmin yv:llä tekemän upean 3-1-siniviivatykityksen jälkeen päästämään mieleeni ajatuksenpoikasen, että kiva pelin kannalta, kun vieraatkin ovat "back in the game".
Sitä ei tosiaan olisi pitänyt tehdä! VG:n äijiin iski totaalikipsi ja erä oli niin piinallista katsottavaa, etten sellaista juuri Naantalissa muista nähneeni. Kotijoukkue taapersi kentällä kuin konseptinsa kadottanut juniorilauma Hermeksen vaikuttaessa selvästi aikuisemmalta ja professionaalimmalta. Wasström päästi helposti kainalon alta Kivisen alivoimalla tekemän 3-3 tasoituksen, mutta torjui kyllä niin monta muuta järkyttävää paikkaa (mm. useampia läpiajoja), ettei hänen piikkiinsä voi tappiota laittaa.
Kolmanteen erään VG palautti jollain lailla arvovaltansa, muttei sitten kuitenkaan päässyt tasoihin.
Peli ei siis kokonaisuutena ollut VG:n kannalta mitenkään umpisurkea, mutta paljasti kyllä joukkueen materiaalin kapeuden, kun vastus kovenee. Hyökkääjistä erottui kolmikko Aaltonen-Kangasniemi-Salo ja myös Rantasella oli kohtuupirteä päivä. Hannes Kymäläistä olisi varmaan tarvittu (isähahmona), missäköhän oli.
Isokokoisempi Hermes oli parempi ennen muuta yli- ja alivoimalla. Siinä missä VG:n alivoimapeli seisoi, vieraat liikkuivat aktiivisemmin.
En ennusta tämän jälkeen VG:lle kärkisijoja tässä huikean jännittävässä sarjassa. Tänään Kuparivuorelle sensaatiomainen kärkijoukkue Junkkarit - olisi kiva lukea raporttia, itse en tokene paikalle.