Talvi kääntyy kohta kevääksi, ja Mestiksessä alkavat ns. kovat pelit. Viime kauden menestys ja tämän kauden nousujohteiset otteet huomioon ottaen ei Jokipojilla voi olla mitään muuta tavoitetta kuin Mestiksen mestaruus. Viedään ajatusta astetta pidemmälle: mitä sitten tapahtuu? Jos viiri saadaan kattoon ja karsintoihin päästään, millä mielillä sinne lähdetään?
Vuosi sitten seuran puheenjohtaja antoi joukkueelle luvan viedä seura "niin pitkälle, kuin pelaamalla on mahdollista". Tämä tulkittiin siten, että mikäli Sport olisi finaalipeleissä kukistettu, olisi karsintoihin lähdetty tosimielillä Ässiä haastamaan. Oletan, että ajatukset ovat tällä kaudella samansuuntaiset, pelaamalla pusketaan niin pitkälle kuin päästään.
Fanina sitä tietysti kuvittelee ja toivoo kaikenlaista. Olisihan se hienoa nähdä Jokipojat taas jonain päivänä liigassa, mutta mitä edellytyksiä joukkueella sinne menoon oikeastaan on? Viime vuonna lanseerattiin seuran johdon puolesta tavoite, että Jokipo on (muistaakseni) kolmen vuoden kuluttua liigakelpoinen seura. Kun taloudellista tilannetta ajattelee tällä hetkellä, voisi todeta, että huonomminkin asiat voisivat olla. Pari vuotta sitten seura taisi olla lähes konkurssikypsä, palkat laahasivat myöhässä ja tuntui siltä, että vain ihme voi estää kolmannen vararikon.
Tuhkasta kuitenkin noustiin kuin Fenix-lintu. Joukkueesta ja valmennuksesta saatiin viime kaudelle kilpailukykyinen, eikä ottelutapahtumissa saati muussa ns. näkyvässä toiminnassa talouden mahdollisia puutteita huomannut. Pahat kielet tosin kuiskivat kaikenlaista, ja kyllähän seura pääsi Kauppalehden sivuillekin negatiivisessa mielessä. Jatkuvasti johdon tasolta kuitenkin vakuuteltiin homman olevan hoidossa. Veroveloistakin tehtiin käsittääkseni maksusopimus, jota on ilmeisen hyvässä aikataulussa hoideltu pois päin.
Kun kevät meni hienosti, finaalipeleihin päästiin ja niissä tupa täyttyi yleisöstä, nousivat odotukset faniosastolla vielä suuremmaksi. Moni varmasti kuvitteli kassan suorastaan räjähtävän ylimääräisestä rahasta, mutta tänä talvena puheet huonosta taloudenpidosta ovat jälleen saaneet tuulta purjeisiinsa. Eivätkä vähiten Kauppalehden ilmoittamista tiedoista, joissa HokiJoki Oy kategorisoitiin maksukyvyltään perin heikoksi ja ~3000 euron laskun menneen perintään. Kansa on kysellyt, mihin viime keväänä saadut rahat ovat menneet, ja saatiinko niillä mitään muuta näkyvää aikaan kuin sinänsä varsin hienot aitiot. Pelaajien purnausta tai tietoa maksamattomista palkoista ei kuitenkaan ole kuulunut, ja siltä osastoltahan tietoa ensimmäisenä on tupannut tihkua, mikäli ongelmia on. Edelleenkään ulospäin näkyvässä toiminnassa mahdollista rahapulaa ei ole näkynyt, ja johtoportaasta on vakuuteltu toiminnan olevan kannattavaa ja tilanteen näyttävän valoisalta. Suuria uhoja ja puheita tulevaisuuden liigajengistä ei myöskään ole kuulunut, mikä on otettava vastaan ilolla. Varovaisuus on valttia. Se, mikä medianäkyvyydessä ja yleisessä kiinnostavuudessa mahdollisesti hävitään, niin takuulla tulevaisuuden toimintanäkymien valoisuudessa ja yleisessä taloustilanteessa voitetaan. En halua Sportin kaltaista pakonomaista liigaanmenovimmaa, enkä heidän perin arveluttavaa taloustilannettaan Joensuuhun.
Mutta ovatko taloudelliset resurssit sitten lähelläkään sitä, mitä liigajoukkueella tulisi olla? Toiminnan pitäisi sarjaporrasta ylempänä olla monta kertaa ammattimaisempaa ja organisoidumpaa - Suomeksi sanottuna kalliimpaa - kuin tällä hetkellä. Budjetti pitäisi moninkertaistaa ja liigalisenssikin lunastaa, mikäli Mestiksen pölyt aiotaan karistaa (ja nimenomaan liiganousun, ei Suomi-Sarjaan putoamisen muodossa) jaloista. Onko maailma muuttunut edellisestä liigavisiitistä niin paljon, ettei Joensuun kokoisella kaupungilla ja Pohjois-Karjalan talousalueella yksinkertaisesti ole mahdollisuutta liigatason joukkueeseen - ilman mahdollista yksittäistä suurtukijaa, jollainen joiltakin liigajengeiltä löytyy? Sellaista kun ei Jokipolla tällä hetkellä ole edes näköpiirissä.
Oma lukunsa on seuran junioritoiminta, Jokipon A-junnut pelaavat 1.divaria ja hyvin pelaavatkin, mutta pystyttäisiinkö omista nuorista ja oman kylän pojista saamaan elintarpeellista täytettä mahdolliseen liigajengiin? Tarpeeksi hyviin palkkasotureihin kun ei varaa missään nimessä tule olemaan.
Nämä ajatukset askarruttavat mieltä ja uskon, että muutkin joensuulaiset (mikseivät muuallakin asuvat) ovat asiaa pohtineet. Haluaisin nähdä joukkueeni vielä jonain päivänä pelaavan SM-liigaa, mutta onko aika ajanut jo Jokipon ohitse? Tuleeko niin fanien kuin joukkueenkin ja seurajohdon tuudittautua siihen ajatukseen, että Mestiksessä ollaan, Mestiksessä pysytään ja yläkertaan ei edes kannata pyrkiä?
Vuosi sitten seuran puheenjohtaja antoi joukkueelle luvan viedä seura "niin pitkälle, kuin pelaamalla on mahdollista". Tämä tulkittiin siten, että mikäli Sport olisi finaalipeleissä kukistettu, olisi karsintoihin lähdetty tosimielillä Ässiä haastamaan. Oletan, että ajatukset ovat tällä kaudella samansuuntaiset, pelaamalla pusketaan niin pitkälle kuin päästään.
Fanina sitä tietysti kuvittelee ja toivoo kaikenlaista. Olisihan se hienoa nähdä Jokipojat taas jonain päivänä liigassa, mutta mitä edellytyksiä joukkueella sinne menoon oikeastaan on? Viime vuonna lanseerattiin seuran johdon puolesta tavoite, että Jokipo on (muistaakseni) kolmen vuoden kuluttua liigakelpoinen seura. Kun taloudellista tilannetta ajattelee tällä hetkellä, voisi todeta, että huonomminkin asiat voisivat olla. Pari vuotta sitten seura taisi olla lähes konkurssikypsä, palkat laahasivat myöhässä ja tuntui siltä, että vain ihme voi estää kolmannen vararikon.
Tuhkasta kuitenkin noustiin kuin Fenix-lintu. Joukkueesta ja valmennuksesta saatiin viime kaudelle kilpailukykyinen, eikä ottelutapahtumissa saati muussa ns. näkyvässä toiminnassa talouden mahdollisia puutteita huomannut. Pahat kielet tosin kuiskivat kaikenlaista, ja kyllähän seura pääsi Kauppalehden sivuillekin negatiivisessa mielessä. Jatkuvasti johdon tasolta kuitenkin vakuuteltiin homman olevan hoidossa. Veroveloistakin tehtiin käsittääkseni maksusopimus, jota on ilmeisen hyvässä aikataulussa hoideltu pois päin.
Kun kevät meni hienosti, finaalipeleihin päästiin ja niissä tupa täyttyi yleisöstä, nousivat odotukset faniosastolla vielä suuremmaksi. Moni varmasti kuvitteli kassan suorastaan räjähtävän ylimääräisestä rahasta, mutta tänä talvena puheet huonosta taloudenpidosta ovat jälleen saaneet tuulta purjeisiinsa. Eivätkä vähiten Kauppalehden ilmoittamista tiedoista, joissa HokiJoki Oy kategorisoitiin maksukyvyltään perin heikoksi ja ~3000 euron laskun menneen perintään. Kansa on kysellyt, mihin viime keväänä saadut rahat ovat menneet, ja saatiinko niillä mitään muuta näkyvää aikaan kuin sinänsä varsin hienot aitiot. Pelaajien purnausta tai tietoa maksamattomista palkoista ei kuitenkaan ole kuulunut, ja siltä osastoltahan tietoa ensimmäisenä on tupannut tihkua, mikäli ongelmia on. Edelleenkään ulospäin näkyvässä toiminnassa mahdollista rahapulaa ei ole näkynyt, ja johtoportaasta on vakuuteltu toiminnan olevan kannattavaa ja tilanteen näyttävän valoisalta. Suuria uhoja ja puheita tulevaisuuden liigajengistä ei myöskään ole kuulunut, mikä on otettava vastaan ilolla. Varovaisuus on valttia. Se, mikä medianäkyvyydessä ja yleisessä kiinnostavuudessa mahdollisesti hävitään, niin takuulla tulevaisuuden toimintanäkymien valoisuudessa ja yleisessä taloustilanteessa voitetaan. En halua Sportin kaltaista pakonomaista liigaanmenovimmaa, enkä heidän perin arveluttavaa taloustilannettaan Joensuuhun.
Mutta ovatko taloudelliset resurssit sitten lähelläkään sitä, mitä liigajoukkueella tulisi olla? Toiminnan pitäisi sarjaporrasta ylempänä olla monta kertaa ammattimaisempaa ja organisoidumpaa - Suomeksi sanottuna kalliimpaa - kuin tällä hetkellä. Budjetti pitäisi moninkertaistaa ja liigalisenssikin lunastaa, mikäli Mestiksen pölyt aiotaan karistaa (ja nimenomaan liiganousun, ei Suomi-Sarjaan putoamisen muodossa) jaloista. Onko maailma muuttunut edellisestä liigavisiitistä niin paljon, ettei Joensuun kokoisella kaupungilla ja Pohjois-Karjalan talousalueella yksinkertaisesti ole mahdollisuutta liigatason joukkueeseen - ilman mahdollista yksittäistä suurtukijaa, jollainen joiltakin liigajengeiltä löytyy? Sellaista kun ei Jokipolla tällä hetkellä ole edes näköpiirissä.
Oma lukunsa on seuran junioritoiminta, Jokipon A-junnut pelaavat 1.divaria ja hyvin pelaavatkin, mutta pystyttäisiinkö omista nuorista ja oman kylän pojista saamaan elintarpeellista täytettä mahdolliseen liigajengiin? Tarpeeksi hyviin palkkasotureihin kun ei varaa missään nimessä tule olemaan.
Nämä ajatukset askarruttavat mieltä ja uskon, että muutkin joensuulaiset (mikseivät muuallakin asuvat) ovat asiaa pohtineet. Haluaisin nähdä joukkueeni vielä jonain päivänä pelaavan SM-liigaa, mutta onko aika ajanut jo Jokipon ohitse? Tuleeko niin fanien kuin joukkueenkin ja seurajohdon tuudittautua siihen ajatukseen, että Mestiksessä ollaan, Mestiksessä pysytään ja yläkertaan ei edes kannata pyrkiä?
Viimeksi muokattu: