Valmentajaksi?

[eagle]

Se ettei vaadi ei tarkoita, että olet mukava. Tuossa sekolust jo edellä tätä sivuaakin, mutta itse jatkan vielä aiheesta. Samaan aikaan voi olla hyvinkin mukava, ilmapiiri vapautunut ja hauska, mutta silti vaativa. Vaativuus on mielestäni välittämistä. Se tarkoittaa, että ottaa huomioon lapsen/nuoren oman tason ja vaatii/odottaa että lapsi/nuori suorittaa sillä omalla tasollaan. Tätä kautta hän kehittyy ja hänestä tulee parempi pelaaja. Ok, aina se ei tunnu kivalta ehkä, jos vaikka tehdään jotain fysiikkaajuttua, jossa vaaditaan että mennään sinne epämukavuusalueelle, mutta sinne on mentävä, jotta kehityt. Tämä on tavallaan juuri valmentajan yksi merkittävimmistä tehtävistä, saada poika/tyttö "houkuteltua" sinne epämukavuusalueelle.

Hyvänä esimerkkinä jossain maailman parhaista fudis-akatemioista on valtava vaatimustaso, mutta silti todella hauskaa ja ilmapiiri rento. Rennolla tarkoitan sitä, että jos tapahtuu jotain hauskaa, niin kaikki nauraa siellä. Sitten taas kun tehdään asioita, niin ne tehdään aina täysillä.

On Suomessakin surullisia esimerkkejä todella paljon juuri siitä, että "vaaditaan paljon", mutta ei osata vaatia oikein. Ei esim. pelkällä piiskaamisella(kuvainnollista siis) saada pelaajia eteenpäin. Pitää osata motivoida lapsi/nuori itse siihen, että hän ymmärtää miksi tehdään jotain asiaa. Tässä auttaa paljon kun puhutaan, kysellään, kommentoidaan avoimesti asioita yksilöiden ja joukkueen kesken.

Tärkeä myös osata sitouttaa yksilöt ja ryhmä tekemään asioita itsenäisesti. Tavoitteenahan on, että juniori- tai viimeistään aikuisvaiheessa jossain vaiheessa olisi tilanne missä pelaaja osaisi itse ohjata itseään omassa harjoittelussaan, mahdollisimman paljon.

Omat pienet esimerkit miten nuorissakin jo saadaan sitä itseohjautumista:

- Joukkue saa itse vastuun omasta alkulämmittelystä(samoin esim. loppufysiikasta)
- Joukkue pohtii pelien välillä kimpassa miten kehittää peliään. Tähän voi antaa esim. 2 hyökkäyksen ja 2 puolustuksen teemaa. Sitten vielä hauskempaa tämä on kun valmentajat lopuksi arvuuttelevat näitä teemoja missä joukkue oli halunnut peliään kehittää
- Antaa harjoitteen/pelin aiheen ja sen jälkeen ryhmässä(joukkueen koon mukaan tätä voi muokata) pelaajat suunnittelevat itse harjoitteen/pelin seuraaviin harjoituksiin. Tämä hyvä porkkana sitten myös omalla ajalla tekemiseen

Jne. Näitä lukuisia, mutta annan muutaman esimerkin jotka toimivat jo hyvinkin nuorten lasten(8-10vuotiaat) kanssa hyvin ja samalla kasvattavat kohti sitä oman vaatimustason ja tekemisen nostamista.

Erästä tuttua valmentajaa lainatakseni "Se ettei vaadi pitäisi olla rikos. Lapsen heitteillejätöstä".

 

[Hawk #22]

Koko teksti.

Erinomainen kirjoitus, jonka voin allekirjoittaa sanasta sanaan. Erityisesti kriittisissä asioissa, kuten luistelu, syöttäminen ja maalinteko, vaatimustason täytyy olla todella korkealla, sillä näissä taidoissa ei kehity lepsuilemalla. Toki on hyvä muistaa pelaajien erilaiset taitotasot, mutta asiat voi silti tehdä kunnolla ja tosissaan. Vaativa valmentaja ei myöskään todellakaan tarkoita mitään automaattista mulkkua, vaikka hetkittäin pelaajasta voi siltä tuntua. Lopulta tämä vaatiminen alkaa näkyä myös pelaajien taidoissa ja tulostaululla, vaikka voittaminen ei mikään itseisarvo olekkaan tasoa mitattaessa.

Nyt on "valmentajanuraa" takana noin pari viikkoa, ja täytyy kyllä sanoa, että todella hienoa hommaa. Luulin aluksi tietäväni paljonkin jääkiekosta, mutta kun mennään noin 10-vuotiaiden kanssa takaperinluistelua ja pitäisi jotain ohjeita antaa, niin ei ole aina kovin helppoa. Koko ajan koen oppivani enemmän ja pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni. Tärkeintä tässä on mielestäni se, että jatkuvasti kysyt itseltäsi: "Miksi me harjoittelemme tätä, miten tämä harjoitus pitää suorittaa ja kuinka voin opettaa junnua, joka ei vielä osaa." Yksinkertaisten harjoitus pyöritttäminenhän onnistuu keltä tahansa, mutta oman valmennusryhmäni kovimmat tekijät erottuvat selkeästi näiden "opetustaitojen" ansiosta. Selkein yhdistävä tekijä heillä on pelaajatausta, vaikka sekään ei toki takaa mitään.

En ihmettele yhtään, jos joukkueen pelaajilla on jo tässä vaiheessa mennyt hermot siihen, että vaadin jokaisessa maalintekoharjoituksessa tilanteiden loppuun pelaamista, riippumatta siitä ampuuko junnu kiekon maaliin, ohi vai veskaria päin. "Ammu aina täysiä", "aja maalille", "riparit sisään" ja "älä jätä kesken" alkavat olla jo suhteellisen tuttuja fraaseja, mutta ei kellään tunnu olevan jään ulkopuolella mitään antipatioita minua kohtaan, vaikka vaadinkin erityisesti maalinteossa jopa hieman liikaa ajoittain.

Kaiken kaikkiaan, erittäin mukavaa käydä harjoituksissa muutaman kerran viikossa ja tehdä asiaa, joka on aina ollut todella lähellä sydäntäni. Toivottovasti intohimo ei myöskään katoa missään vaiheessa, ainakaan lopullisesti.

 

[eagle]

Yksinkertaisten harjoitus pyöritttäminenhän onnistuu keltä tahansa, mutta oman valmennusryhmäni kovimmat tekijät erottuvat selkeästi näiden "opetustaitojen" ansiosta. Selkein yhdistävä tekijä heillä on pelaajatausta, vaikka sekään ei toki takaa mitään.

Kaiken kaikkiaan, erittäin mukavaa käydä harjoituksissa muutaman kerran viikossa ja tehdä asiaa, joka on aina ollut todella lähellä sydäntäni. Toivottovasti intohimo ei myöskään katoa missään vaiheessa, ainakaan lopullisesti.

Tärkeintä sen harjoituksen pyörimisen jälkeen juurikin osata analysoida noita asioita mitä itsekkin tekstissäsi sanoit. Sen jälkeen pystyä erottelemaan ne "opetushetket" tai "vahvistushetket" harjoitteesta. Sen jälkeen sitten vielä löytää opetushetkistä ne kohdat mistä kysyä jotain pelaajilta ja sen jälkeen vielä saada kysymysten avulla oivalluksia.

Jälkimmäiseen annan neuvona, että malta aina välillä sitten pitää ihan päivä tai pari, joskus viikko tai kaksikin, ettet mieti yhtään valmentamista. Tosin aiemmin taisitkin mainita että opiskelet, joten siinä varmasti hyvää vastapainoa. Olen vain nähnyt monen valmentajan palavan loppuun, vaikken itsekkään ole kymmeniä vuosia valmentanut.

Useimmiten tosin palaminen sattunut muista kuin kentällä tapahtuvista valmennuksillisista asioista johtuen...

edit: Seurassanne selvästi hyvä tilanne, kun ymmärretään että uusi valmentaja haluaa heti haasteita/tekemistä, mutta samalla on isompi tiimi mihin tukeutua. Jalkapallon puolella varsinkin usein uudet valmentajat joko a) heitetään liian isoon tonttiin tai b) ei anneta tonttia ollenkaan(eli keräile tötsiä). Kumpikaan ei kehitä pitkässä juoksussa hyvin valmentajana.

 

[Glove]

Useimmiten tosin palaminen sattunut muista kuin kentällä tapahtuvista valmennuksillisista asioista johtuen...

Voinen laskea itseni tähän kastiin, tosin ymmärsin lopettaa ennen kuin paloin loppuun. Joukkueen kemia ei toiminut ja se ilmeni kiusaamisena, huonona joukkuehenkenä jne. Töitä tehtiin koko tiimin kanssa sen eteen, että asiat olisivat menneet parempaan suuntaan. Seuralta ei asiassa saatu minkäänlaista tukea. Sitten hävisivät apuvalmentajat viereltä yksi kerrallaan. Yhden konfliktin jälkeen sitten otin kamani ja häivyin. Ratkaisu oli rankka, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että tein itseäni kohtaan oikein. Toivottavasti kukaan ei joudu vastaavaan helvettiin ikinä. Jälkeenpäin on selvinnyt mm. skismoja pelaajien vanhempien välillä yms paskaa joka sitten välittyi lasten kautta joukkueen toimintaan.

Laji vaihtui ja nautin taas valmentamisesta. Omalta osaltani siis hyvinkin onnistunut ratkaisu. Eniten tuossa tilanteessa olisin kuitenkin kaivannut sitä, että seura olisi ottanut asiaan kantaa edes jotenkin. Minä käytin seuran pelisääntöjen antamat keinot loppuun ja seuraava askel olisi vaatinut johtokunnan puuttumista asiaan. Ja tuokin vitutti kun "valmentajakaverit" häipy noin vain.

 

[Mechalo]

Itsestäni voinen sanoa sen verran että unelmani on joskus ollutkin ja on vieläkin olla ainakin junioripuolella valmentajana jossain espoolaisessa urheiluseurassa. Peliäkään en ole pelannut mutta jokusen nähnyt joten jonkinmoista ideologiaa on syntynyt vuosien mittaan, ja yksilöiden kehityksen suhteen on mielenkiintoista seurata oman sisarentyttäreni ensiaskeleita miten taidot kehittyvät päivä päivältä. Ja jos itsestäni jotain tunnettua valmentajapersoonaa haen niin lähimpänä olen ehkä Pekka Tirkkosta ja Petri Matikaista, eli kiltti mutta kunnianhimoinen. Tosin tämän tyyppisekoituksen kavereista ei ole tainnut tulla huippuvalmentajia, vai osunko metsään jos näin väitän?

 

[Murkula]

Itselläni on muuten myös haave joskus valmentaa jotain, tilanne on periaatteessa sama kuin Mechalolla, eli peliäkään en ole koskaan pelannut. Siis lätkää en ole pelannut, lisenssillä pelattuja on kuitenkin koripallossa,pesäpallossa,salibandyssä ja tenniksessä.
Olen valmentanut pesäpallojunnuja pari kautta ja saanut siitä seuralta erityismainintana ihan hienon pytyn jossa lukee "JOUKKUEPELAAJA" vaikka en toki itse siinä joukkueessa pelannutkaan. Taitaa olla paras koskaan saamani palkinto. Kertoo myös mielestäni, että junnujen kanssa homma toimii. Nykyisin vedän tuollaisille 12-9 vuotiaille aijoittain reikäpallotreenejä.

Lätkä on kuitenkin intohimo ja aivan hemmetinmoisen määrän pelejä olen tässä vuosien saatossa katsonut ja kelaillut. "Ongelma" on se, että yrittäjänä olen töissä 24/7 (siis tavoitettavissa) ja vaikka harrastaa ehdinkin niin työ vie suuren osan ajasta ja vapaa-aikaa miehittää penkkiurheilu sekä pieni poika jolle odottelemme parasta aikaa sisarusta. Ylimääräinen käyttöaika ei ainakaan hetkeen ole kasvamassa. Oma muksu ja tulokas eivät vielä kohtakaan pelaa ja vaikea sanoa pelaavatko koskaan, sillä se on tietysti jälkikasvun ihan oma valinta vaikka vanhempien tuesta ei tule olemaan puutetta. Silti en edes yritä tuputtaa omaa intohimoani tai toteuttaa omaa terveyssyistä menetettyä kiekkoilumahdollisuutta jälkipolvelle.

Tavoitteellisena miehenä tietysti pyrin siihen, että saan vapautettua myöhemmin aikaa ja aloitan opiskelun. Sen tietää jo yhtiökumppanini sekä vaimo...jos maailman talous on minulle suotuisa niin pystyn sitten tuon unelman toteuttamaan. Aika näyttää käykö näin vai jatkuuko tämä oravanpyörän pyörittely hamaan hautaan saakka. (eipä silti, pidän tätäkin useinmiten ihan mielekkäänä)

 

[Mechalo]

Olisi mielenkiintoista kuulla Petterin näkemys siitä minkälaisia valmentajatyyppejä nykyään arvostetaan, itsekin kun olet valmentanut muistaakseni sekä Pelicansia että KooKoota aikanaan niin varmasti sinulla on jonkinlaista näkemystä asiaan, ja sekin kiinnostaisi tietää että jos ei ole pelikokemusta mutta -näkemystä sitäkin enemmän niin onko se haitta- vai hyötytekijä? ;)

 

[Kiekkotohtori]

Morjens!

Onko palstalla valmentajia, jotka ovat aloittaneet valmentamisen peliuransa jälkeen, esimerkiksi A tai B-juniori-ikäisenä. Itselläni alla pelaajakokemusta B-junioreihin saakka eri ikäluokkien SM-tasolla ja pelaaminen on ollut se pääjuttu ja intohimo, mutta nyt valmentaminen on sitonut pauloihinsa. Viimeisinä pelivuosina imin jo paljon tietoa harjoituksissa ja peleissä omalle kohdalleni sattuneilta valmentajilta ns, "valmentamisen näkökulmasta".

Valmentamista siis en ole itse vielä aloittanut, mutta nyt kun on luistimet naulassa, palo valmentamiseen on kasvanut suunnattomasti. 11-13 vuotiaille olisi paljon annettavaa tietotaitoni ja kokemusteni pohjalta. Tarkoituksena olisikin keskustella lähiaikoina apuvalmentajan paikasta ja hypätä mukaan valmentamisen "matkalle". Valmentajakoulutusta ei ole yhtään, sillä nähdäkseni näitä kursseja ei järjestetä näin kauden loppupuolella (?), mutta en näe kyseistä asiaa niinkään ongelmallisena. Ainoa epäilys apuvalmentajan roolissa on se, että kohdalle sattuuukin "minä hoidan kaiken" henkinen päävalmentaja, joka jättää apuvalmentajille ainoaksi vastuuksi kiekkojen keräilyn ja saapumisen paikalle.

Kysynkin, että miten olette päätyneet valmentamaan ja millainen on ollut teidän polkunne valmentamisen saralla? Miten paljon hyötyä omasta peliurasta oli valmentamiseen ja miten paljon tietämystänne on lisännyt seuran sekä liiton valmentajakoulutukset?

18-vuoden iän ei varmasti pitäisi ainakaan olla ongelma, sillä jokainen polkuhan tässäkin hommassa on erilainen!

 

[DDeke]

Onko palstalla valmentajia, jotka ovat aloittaneet valmentamisen peliuransa jälkeen, esimerkiksi A tai B-juniori-ikäisenä

Kyllä on.

Tarkoituksena olisikin keskustella lähiaikoina apuvalmentajan paikasta ja hypätä mukaan valmentamisen "matkalle". Valmentajakoulutusta ei ole yhtään, sillä nähdäkseni näitä kursseja ei järjestetä näin kauden loppupuolella (?), mutta en näe kyseistä asiaa niinkään ongelmallisena. Ainoa epäilys apuvalmentajan roolissa on se, että kohdalle sattuuukin "minä hoidan kaiken" henkinen päävalmentaja, joka jättää apuvalmentajille ainoaksi vastuuksi kiekkojen keräilyn ja saapumisen paikalle.

Ilman muuta kannattaa rohkeasti astua matkalle, jos se vähäänkään kiinnostaa. Erittäin antoisaa puuhaa! Koulutusta varmasti saa seurasta riippuen sitä pyytämällä, jos ei liiton koulutusta niin varmasti löytyy joku innokas opastaja.
Epäilyksesi kaltaisessakaan tilanteessa en näe ongelmaa, sillä vaikka päävalmentaja haluaisikin suunnitella harjoitteet itse niin pääset varmasti opastamaan pelaajia erilaisilla rasteilla. Esim. sama harjoite kahdessa päädyssä niin apuvalmentajahan yleensä pyörittää toista päätä. Lisäksi palautteen antajia ei koskaan ole liikaa,sillä hyvä ja rakentava palaute on tärkeässä roolissa 11-13 vuotiaille, jotka eivät aina osaa hamottaa oman tekemisensä laatua. Samalla pääset ujuttamaan joukkoon myös omia vinkkejäsi ja tärkeinä pitämiäsi asioita.

Miten paljon hyötyä omasta peliurasta oli valmentamiseen ja miten paljon tietämystänne on lisännyt seuran sekä liiton valmentajakoulutukset?

18-vuoden iän ei varmasti pitäisi ainakaan olla ongelma, sillä jokainen polkuhan tässäkin hommassa on erilainen!

Itse koen suurimmaksi tiedonlähteekseni oman peliurani ja sen mukana tuomat kokemukset. Jokaiselta omalta valmentajaltani olen ottanut hyvät asiat ja muokannut ne omaan valmennustapaani sopivaksi, koulutukset ovat olleet hyvä lisä ja antaneet vaihtoehtoja ja laittaneet kunnolla miettiään perusteluita omille valinnoilleen valmentajana.
18 on hyvä ikä aloittaa valmennus. Jos menet valmentamaan 11-13 vuotiaita niin nuori valmentaja joka ymmärtää pelaajien jutut on varmasti mieluinen pelaajille. Lisäksi varmasti sinulla on jonkinlaisessa muistissa omat vuotesi sen ikäisenä ja osaat tuoda sitä näkemystä valmentamiseen.

Toivottavasti näistä vastauksista oli jotain apua. Pointtina kuitenkin se että rohkeasti mukaan ja omalle polullesi. Muistat vain koko ajan kehittää itseäsi ja pyytää tarvittaessa apua niin pärjäät.

 

[Hawk #22]

Ensimmäinen kausi vasta menossa, mutta ainakin pitäisi olla tuoreessa muistissa miten "ura" aloitetaan.

Onko palstalla valmentajia, jotka ovat aloittaneet valmentamisen peliuransa jälkeen, esimerkiksi A tai B-juniori-ikäisenä.

Pidin A-junnujen jälkeen yhden välivuoden (armeija), jonka jälkeen aloitin valmentamisen.

Valmentajakoulutusta ei ole yhtään, sillä nähdäkseni näitä kursseja ei järjestetä näin kauden loppupuolella (?), mutta en näe kyseistä asiaa niinkään ongelmallisena. Ainoa epäilys apuvalmentajan roolissa on se, että kohdalle sattuuukin "minä hoidan kaiken" henkinen päävalmentaja, joka jättää apuvalmentajille ainoaksi vastuuksi kiekkojen keräilyn ja saapumisen paikalle.

Kuten DDeke jo mainitsikin, pelkkä treenien suunnittelu on hyvin pieni osa harjoituksia, ja paljon työtä löytyy apuvalmentajillekin. Jossain tavallisessa kiertoharjoituksessa tarvitaan kuitenkin vähintään 2 valmentajaa (esim. yksi seuraa varsinaista harjoitusta ja toinen maalintekoa), todennäköisesti enemmänkin. Tärkeintä on jatkuva palaute, josta negatiivinenkin palaute pitää pystyä naamioimaan siten, ettei se välittömästi tuhoa pikkulapsen itseluottamusta. Saattaa olla välillä vaikeaa, mutta pitää vain muistaa pitää pää kylmänä koko ajan. Lapselta saa onneksi suoran palautteen samantien omasta tekemisestä.

Kysynkin, että miten olette päätyneet valmentamaan ja millainen on ollut teidän polkunne valmentamisen saralla?

Ensimmäinen kausi 11-vuotiaiden poikien valmentajana, eli paljon on vielä edessä. Olen aina ollut innokas analysoimaan peliä, joten valmentaminen oli helppo jatkumo. Olen myös tykännyt aina touhuta lasten kanssa ja mikäs sen parempaa kun saa ohjata lapsia vielä jääkiekon parissa.

Miten paljon hyötyä omasta peliurasta oli valmentamiseen ja miten paljon tietämystänne on lisännyt seuran sekä liiton valmentajakoulutukset?

Peliuran kokemukset ovat oikeastaan pohja kaikelle mitä jääkiekosta tiedän, eli se on ollut hyvin merkittävä etu ensimmäisen kauden aikana. Toki kokoajan opin kaikkea uutta, jota pyrin enemmän tai vähemmän siirtämään omaan valmennukseeni. Liiton valmentajakoulutuksia olen suorittanut jonkin verran, mitä nyt opiskeluiltani ehtinyt, ja oen kyllä todennut ne hyödyllisiksi. Harvemmin niistä mitään varsinaista uutta tietoa saa, mutta pystyn ehkä paremmin pukemaan sanoiksi sen minkä näytän. Lisäksi on hyvä nähdä mitä kannattaa painottaa palautteen antamisessa, ja miltä esim. näyttää "täydellinen luisteluasento". Pelaajalle suurin osa kuitenkin tulee selkärangasta, joten yksinkertaisten asioidenkin selittäminen voi olla yllättävän haastavaa. Kaikki hyöty kannattaa siis ottaa kursseista, ne ovat kuitenkin useissa seuroissa ilmaisia valmentajille (tai ainakin hyvin edullisia).

18-vuoden iän ei varmasti pitäisi ainakaan olla ongelma, sillä jokainen polkuhan tässäkin hommassa on erilainen!

Ei ole ongelma, kunhan aloitat tarpeeksi nuorista (9-12v.), jolloin saat automaattisesti jonkinlaisen auktoriteetin ikäsi perusteella. Esim. 15 vuotiaiden valmentaminen voisi olla liian kova paikka, sillä ikäero on niin pieni. Toki riippuu paljon myös siitä millainen persoona on.

Onnea tulevalle uralle! Rohkeasti vain ensimmäiset askeleet, niin kyllä se siitä lähtee!

 

[Kiekkotohtori]

Iso kiitos @DDeke lle ja @Hawk #22 lle omien kokemusten jakamisesta sekä vinkeistä!

Otin yhteyttä paikalliseen seuraan, missä lämpimästi toivotettiin mukaan. Paikka aukesi D1-ikäluokan AA-joukkueesta. Päävalmentajan kanssa keskusteltiin tulevasta ja vaikutti olevan aidosti kiinnostunut ottamaan meikäläisen mukaan remmiin. Lisäksi painotti erityisesti "Molemmat pääsevät oppimaat toisiltaan uutta", mikä antaa minullekin mahdollisuuden näyttämään omaa tietämystäni, mutta tietysti myös antaa tilaisuuden oppia paljon uutta.

Maanantaina olisi edessä valmennusuran ensimmäiset harjoitukset. Vaikka kautta ei montaa kuukautta, niin pääsen juuri mukavasti ottamaan ensiaskeleet valmennuksessa sekä maistelemaan, että millaista hommaa valmentaminen tarjoaa. Eipähän tarvitse tulevaan kauteen enää lähteä aivan putipuhtaalta pöydältä!

 

[Hawk #22]

Iso kiitos @DDeke lle ja @Hawk #22 lle omien kokemusten jakamisesta sekä vinkeistä!

Otin yhteyttä paikalliseen seuraan, missä lämpimästi toivotettiin mukaan. Paikka aukesi D1-ikäluokan AA-joukkueesta. Päävalmentajan kanssa keskusteltiin tulevasta ja vaikutti olevan aidosti kiinnostunut ottamaan meikäläisen mukaan remmiin. Lisäksi painotti erityisesti "Molemmat pääsevät oppimaat toisiltaan uutta", mikä antaa minullekin mahdollisuuden näyttämään omaa tietämystäni, mutta tietysti myös antaa tilaisuuden oppia paljon uutta.

Maanantaina olisi edessä valmennusuran ensimmäiset harjoitukset. Vaikka kautta ei montaa kuukautta, niin pääsen juuri mukavasti ottamaan ensiaskeleet valmennuksessa sekä maistelemaan, että millaista hommaa valmentaminen tarjoaa. Eipähän tarvitse tulevaan kauteen enää lähteä aivan putipuhtaalta pöydältä!

Onnea valmennusuralle! Toivottavasti lähtee hyvin käyntiin ja saat paljon hyviä kokemuksia. Tämä kausi on hyvä käyttää opetteluun ja ensi kaudella sitten vähän kokeneempana enemmän vastuuta.

 

[Glove]

Pistäkäähän Suomen kiekkoilijoiden taso kuntoon. Mediassa ja täällä on keskusteltu mm. siitä, kuinka huonokuntoisia pelaajat ovat, mistä saadaan maalintekijät suomalaiseen kiekkoiluun ja kuinka maajoukkueen pojat käy mäkissä tankkaamaassa. Itse olen viimeaikoina kovasti miettinyt, mitä voisi itse tehdä toisin aiempiin valmennuspesteihin verrattuna jos vielä joskus palaan juniorijääkiekkoilun pariin valmentajan ominaisuudessa.

 

[Ruoppaaja]

Pistäkäähän Suomen kiekkoilijoiden taso kuntoon. Mediassa ja täällä on keskusteltu mm. siitä, kuinka huonokuntoisia pelaajat ovat, mistä saadaan maalintekijät suomalaiseen kiekkoiluun ja kuinka maajoukkueen pojat käy mäkissä tankkaamaassa. Itse olen viimeaikoina kovasti miettinyt, mitä voisi itse tehdä toisin aiempiin valmennuspesteihin verrattuna jos vielä joskus palaan juniorijääkiekkoilun pariin valmentajan ominaisuudessa.

Näissä mainitsemissasi asioissa on paljonkin parantamista, mutta vielä suurempi puute on mielestäni alle 13 - vuotiaiden valmentajien asioiden priorisointi. Tällä tarkoitan, että itse harjoitteiden laatu ja niiden suorittamisen laadunvalvonta on useissa seuroissa aivan retuperällä. Luistelu, syöttäminen ja maalinteko ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita suurin osa pienistä jääkiekkoilijoista ei osaa omatoimisesti valvoa ja eivät ehkä ymmärräkään mikä on laadukas syöttö, pelinomainen maalintekosuoritus tai miten kaarreluisteluun pitää keskittyä. Sen sijaan kaikki kilpailutilanteet (kirkikiekot, pienpelit ja 1vs1) onnistuvat vähemmälläkin vaatimisella ainakin kärkipelaajilta mallikkaasti. Laittaisinkin kolmen kohdan priorisoinnin tähän:

1. Jääharjoitukset
2. Oheisharjoittelu
3. Elämän tavat

Näitä kaikkia voi tietenkin valmennus hoitaa laadukkaasti yhtä aikaa, mutta liian paljon on tässä tullut nähtyä, että jääharjoittelu on usein retuperällä ja silloin se on melko yhden tekevää, mitä mitä näille muille asioille tehdään.

 

[Glove]

Näissä mainitsemissasi asioissa on paljonkin parantamista, mutta vielä suurempi puute on mielestäni alle 13 - vuotiaiden valmentajien asioiden priorisointi. Tällä tarkoitan, että itse harjoitteiden laatu ja niiden suorittamisen laadunvalvonta on useissa seuroissa aivan retuperällä. Luistelu, syöttäminen ja maalinteko ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita suurin osa pienistä jääkiekkoilijoista ei osaa omatoimisesti valvoa ja eivät ehkä ymmärräkään mikä on laadukas syöttö, pelinomainen maalintekosuoritus tai miten kaarreluisteluun pitää keskittyä. Sen sijaan kaikki kilpailutilanteet (kirkikiekot, pienpelit ja 1vs1) onnistuvat vähemmälläkin vaatimisella ainakin kärkipelaajilta mallikkaasti. Laittaisinkin kolmen kohdan priorisoinnin tähän:

1. Jääharjoitukset
2. Oheisharjoittelu
3. Elämän tavat

Näitä kaikkia voi tietenkin valmennus hoitaa laadukkaasti yhtä aikaa, mutta liian paljon on tässä tullut nähtyä, että jääharjoittelu on usein retuperällä ja silloin se on melko yhden tekevää, mitä mitä näille muille asioille tehdään.

Hyvin pitkälti olen samaa mieltä asiasta. Käytin tuossa mennä viikolla toisessa lajissa valmentamaani junioria, joka pelaa myös lätkää, alueen huippuseuran joukkueen treeneissä. Hyvät oli reenit, paljon liikettä jäällä ja hommia tehtiin hyvällä asenteella muutenkin. Seuraavana päivänä kävin sitten katsomassa kun poika oli oman joukkueensa reeneissä, joissa tempo oli ehkä 50-60 % edellisen päivän reeneistä, osa reenistä meni seisoskeluun kun valmentajat miettivät, mitä seuraavaksi tehdään. Eroa tosiaan kuin yöllä ja päivällä ja tosiaan tuo mainitsemasi laadunvalvonta ei jälkimmäisessä tapauksessa toiminut. Minua harmittaa hirveästi tuon junnun puolesta, ettei saa laadukasta osaavaa valmennusta paikallisessa seurassa.

 

[~POSEIDON~]

Pieniä vinkkejä mitä antaisin näin pelaajan näkökulmasta aloitteleville valmentajille.

• Anna palautetta yksittäiselle pelaajalle rohkeasti negatiivista ja vähän enemmän positiivista palautetta. Myös negatiivista palautetta sille erinomaisesti kahteen suuntaan pelaavalle sentterille joka raataa välillä muittenkin puolesta, sillä itseäni rupesi sapettaa c-b ikäisenä se kun en saanut ollenkaa negatiivista palautetta vaan aina positiivista palautetta vaikka olin pelannut pelin miten tahansa. Kivahan se oli kuunnella kehuja jatkuvasti mutta mielummin olisin ottanut niitä enemmän kehittäviä negatiivisia palautteita.
• Anna palaute koko joukkueelle pelin jälkeen, varsinkin rökäle tappion jälkeen kerrot mikä meni pieleen etkä lähe pelin jälkeen suoraan menee ja annat miettiä pelaajien mikä meni pieleen seuraaviin treeneihin, koska harva pelaaja tietää mikä meni pieleen ja pieleen mennyttä peliä harva muistaa enään seuraavana päivänä pelin tapahtumia.
• Lähe rohkeesti pelaajien keskusteluihin mukaan pukukopissa/lämmittely oheisissa kuin olisit pelikaveri ( mutta älä ehkä lähe samaan ryyppy porukkaan juomaan vapaa ajalla). Tämä luo rennomman ilma piirin ja kunnioitusta valmentajaa kohtaan ja jotenkin pelaajat ottaa oikeesti korviinsa kun valmenta vaatii jotain ja käskee vakavissaan.
• Kerro ennen/jälkeen kauden pelaajalle mitä häneltä odotetaan ja hänen pelaaja profiilinsa, missä on hyvä ja missä ei niin hyvä. Kaikki pelaajat eivät näe itseensä millainen pelaaja on ja silloin on vaikee kehittää heikkouksia ja käyttää vahvuuksia.

Siinä nyt muutama vinkki mitä itse kaipasin junnu aikoinani.

 

[Glove]

Paljonko tunnin jääharjoituksessa pitäisi mielestänne kertyä aktiivista aikaa, eli aikaa, jolloin pelaaja tekee harjoitteita? Olen ihan mielenkiinnosta istunut parit reenit hallin katsomossa sekkarin kanssa ja seurannut yhtä pelaajaa koko harjoituksen ajan. Olen kellottanut ajat 10:52 ja 14:27. Yhyy, itku meinas tulla...

 

[Ruoppaaja]

Kellotus riippuu tietysti harjoitteista. 14.27 ei ole välttämättä huono, mikäli harjoitteet ovat olleet rankkoja (mm. 1vs1 jne...). Oletan, että tunnin vuorosta on mennyt 10 minuuttia jään ajoon eli jäljelle jää 50 minuuttia, josta periaatteella yksi työtä ja kaksi lepoa tulee ideaali tilanteessa reilu 16 minuuttia. Viime syksynä kellotin ulkopuolisena tunnin harjoituksia ja huonoin oli alle 8 minuuttia.

 

[BlackWolf]

Paljonko tunnin jääharjoituksessa pitäisi mielestänne kertyä aktiivista aikaa, eli aikaa, jolloin pelaaja tekee harjoitteita? Olen ihan mielenkiinnosta istunut parit reenit hallin katsomossa sekkarin kanssa ja seurannut yhtä pelaajaa koko harjoituksen ajan. Olen kellottanut ajat 10:52 ja 14:27. Yhyy, itku meinas tulla...

Minä vastaan vähän ylläolevaa lainaten, vaikken valmentaja olekkaan. 12 minuuttia on helvetin pitkä aika kehässä, kulma väännössä jne. Taasen taitoa reenatessa se ei ole. Onkin hieman väärin mikäli kellottelee aikoja ilman että miettii mitä kellottaa ja miksi. Se että pelaaja kiihdyttää itsensä vauhtiin ja antaa syötön/kaksi jossain kierrossa, ei kehitä hevon vatulaa, varsinkaan jos se lopputulos on joku lörppö veskarille. Sen sijaan pitäisi kellottaa aikoja, joita pelaaja käyttää sinä 50 minuutissa kehittääkseen omaa tekemistään tai joukkueen pelaamista. Tässä tullaan siihen missä mennään eniten ns. vituralleen koko touhussa. Aikaa voi mennä hallilla 10 tuntia viikossa ja lopputulos on että joitain minuutteja tehdään jotain mikä auttaa siellä kentällä. Loppu aika menee niihin asioihin mistä ei ole hyötyä. Sitä kiihdyttelyäkin kun voi reenata vaikka viivoja vetelemällä.

 

[LaTe_Show]

Paljonko tunnin jääharjoituksessa pitäisi mielestänne kertyä aktiivista aikaa, eli aikaa, jolloin pelaaja tekee harjoitteita? Olen ihan mielenkiinnosta istunut parit reenit hallin katsomossa sekkarin kanssa ja seurannut yhtä pelaajaa koko harjoituksen ajan. Olen kellottanut ajat 10:52 ja 14:27. Yhyy, itku meinas tulla...

Toki tuo voi olla osoitus huono suunnittelusta ja ajanhallinnasta, mutta samaan aikaa pitää muistaa, että treenillä voi olla teemana vaikka nopeus tai nopeuskestävyys... esim nopeuden suhteen puhutaan todella lyhyestä (maksimi) suoritusajasta missä palautus on suoritukseen nähdä todella pitkä.

Sen takia on vaikea arvioida onko treeni ollut hyvä vai huono pelkän sekunttilukeman perusteella...

 

[Mechalo]

Haaveeni valmentajuudesta otti taas muutaman askelen eteenpäin, kuulin taannoin eräältä tutultani että hän valmentaa nykyään Helsingin Kojooteissa joten voisin kysyä aluksi sieltä jos olisivat kiinnostuneita ja sitten voisin ajatella Espooseen siirtymistä. ;)

 

[Glove]

Onnea matkaan Mechalo.

Joo, kerronpa tarkemmin. Jäätä oli kokonaisuudesssaan 80 min, josta näin viimeiset 65 min. Ensimmäinen seuraamani 30 min sisälsi kaksi harjoitetta, ensimmäisessä luisteltiin tötsien kierrellen noin 10 sekunnin suoritus ja sitten jonoteltiin noin 60-75 s. Voihan se toki olla, että haettiin nopeutta. Toinen harjoite oli koko kentän 2-0 harjoite, suorituksen kesto himpun yli 10s ja palautus noin 40-50 s. Toistoja ekassa 5 ja toisessa 11, aktiivista aikaa 2:40. Ensimmäisen harjoitteen lopettamisesta toisen alkuun meni 5 min sisältäen juomat, uuden selitykset, organisoinnin, siirtymiset jne. Toisen harjoitteen jälkeen pidettiin ilmeisesti palautepalaveri ja harjoitteen 2 päättymisestä pelin alkuun meni aikaa noin 6 min. Loppu ajan 35 min siis pelasivat ja seuraamani juniori pelasi tuon puolen tunnin aikana 11:50.

Minun mielestäni tämä ei ollut paras näkemäni harjoitus, eikä toki huonoinkaan. Jos harjoitteesta toiseen siirtymiset lohkaisee noin 20 % harjoitusajasta niin se on minusta paljon. Kahdessa viikossa reilun tunnin verran, eli kuukaudessa menee kaksi jäävuoroa pelkkiin siirtymisiin.

 

[Työmyyrä58]

Kysymyksiä.

•Luulin kokoajan Vierumäkeä ammattikouluksi, eikö se olekaan?

•Voiko Vierumäen ja Haaga-Helian käytyään tosissaan yrittää vaikka mestikseen valmentamaan?

 

[Glove]

Kysymyksiä.

•Luulin kokoajan Vierumäkeä ammattikouluksi, eikö se olekaan?

•Voiko Vierumäen ja Haaga-Helian käytyään tosissaan yrittää vaikka mestikseen valmentamaan?

Vierumäki, jossa sijaitsee Suomen Urheiluopisto. Tarjoaa monipuolista liikunta-alan koulutusta.

Valmentajaksi voi alkaa vaikka ilman koulutusta, jos semmoinen valmentaja jollekin kelpaa. Tietysti (mestis)valmentajan paikkaa hakiessa on eduksi vaikkapa valmentajan ammattitutkinto ja jääkiekkoliiton koulutukset. Iso osa valmentajista taitaa kuitenkin aloittaa juniorijoukkueista.

 

[Mustanaamio]

Olipas kiva lueskella näitä "vanhoja" juttuja.