Jahans... josko sitä omalta osaltani kirjoittaisi viimeisen viestini tähän itse aloittamaani ketjuun.
Yleisellä tasolla oli mielestäni positiivista, että jopa kärkijoukkueidenkin osalta tuli enemmän ristiinpelaamista. Jännitettä riitti pidemmälle kautta kuin yleensä. Kärkikaksikko oli toki valtaosin selvillä suurimman osan ajasta, mutta siitä etiäpäin ei ollutkaan aivan saletissa sarjasijoitukset. Ehkä yksittäisin suurempi pettymys kärkipäässä oli Liverpool, mutta itsepähän omalla toiminnallaan ja kehnolla pelaamisellaan sen aiheuttivat.
Oman suosikkini, Sunderlandin, kausi oli hieman kaksijakoinen. Alkukausi meni suorastaan loistavasti, siitä osoituksena tasuri ManUa vastaan ja voitot Arsenalista ja Liverpoolista. Usko tekemiseen oli todella vahvaa ja näyttikin, että paikka kympin sakissa oli varmaa jo syksyn aikana. Sitten tuli harmillisia viime hetken tappioita ja voittojen karkaaminen viime hetkien tasoituksilla. Laskeskelin, että Black Catseiltä jäi saamatta 10 pistettä noiden takia. Pelaajien itseluottamukseen tuli sitten melkoinen särö, sillä meni kolmisen kuukautta ilman ensimmäistäkään voittoa. Alkoi jo taas vaihteeksi putoamisviiva lähestymään ja mielessä kävi, että taasko sitä ollaan tutussa kurimuksessa. Noh, onneksi se itseluottamus sittemmin löytyi ja pelit alkoivat kulkemaan. Helmi-huhtikuun tietämille tuli sitten sopiva putki pelejä ilman, että niissä olisi jääty kokonaan pisteittä. Suht hyvissä ajoin sitten varmistui, ettei putoaminen ollut lähelläkään.
Summa summarum... alkukauden loistavilla peleillä ja kevään tasaisilla pisteiden keruilla kausi oli vähintäinkin kohtuullinen. Mutta... tasaisuus puuttui. Steve Brucelle on tehtäväsarkaa seuraavalle kaudelle ihan riittämiin. Ja lopuksi.. kausi ei ollut aivan täydellinen, sillä muuan luonnonilmiö pilasi ottelumatkani englantiin eli en päässyt sinne laisinkaan.