LEE CLARK - N.U.F.C Forever
Eilen koettiin taas liikuttava hetki. Pieni osoitus seurauskollisuudesta.
Miten elää ja hengittää todellinen Geordie, jolla sydän on mustavalkoinen ja Newcastlen raitapaita tärkein asia elämässä - pyyteettömästi ja huolimatta siitä, mihin suuntaan elämä heittelee.
Lee Clark syntyi vuonna 72 Newcastlen kupeessa. Hän pelasi kotikaupunkinsa joukkueessa ja kirjoitti 90-luvun alussa ammattilaissopimuksen Newcastle Unitedin kanssa.
7-kautta hän sai elää unelmaansa rakastamassaan seurassa ja vaikka oli ollut juniorimaajoukkuiden vakiokalustoa aina, niin ihan sitä lopullista läpilyöntiä hän ei onnistunut raitapaidassa koskaan tekemään.
Vuonna 97 Toon lopulta luopui suuren surun vallitessa miehestä, ja myi hänet itsensä Clarkin, sekä muiden fanien kauhuksi, paikalliskilpailijan ja arkkivihollisen, Sunderlandin, leipiin. Sunderland maksoi miehestä oman kaikkien aikojen siirtoennätyksensä 2,5 -puntaa, mutta ei varmaan arvannut ostaneensa todellisen fanin, paikalliskilpailijan fanin.
Hän olisi pelillisesti ollut suuri apu Sunderlandille ja olikin sitä heidän noustessaan Valioliigaan, mutta lopulta hänen Newcastle taustansa vei voiton urheilusta ja jatkaminen seurassa tuli kaikkien kannalta mahdottomaksi.
Lee Clarkin hyökkäyksiä Sunderlandin faneja kohtaan ja avointa NUFC -kannattamista katsottiin läpi sormien hänen pelitaitojensa vuoksi, mutta lopulta Sunderlandin oli luovutettava.
Ensin Lee Clark nostatti todella suuren kohun jäämällä pois harjoituksista, koska hän matkusti samaan aikaan muiden Toon -fanien kanssa Wembleylle seuraamaan FA-cupin finaalia keväällä 99 - ja jäi tietty kiinni.
Ihan kuin oman pelaajansa toimesta täysin nöyryytetetyille Sunderland -faneille tämäkään ei olisi ollut riittävästi, niin saman kesän aikana valokuvaaja ikuisti fanien iloksi otoksen, jossa Clark poseerasi Newcastlessa päällään Toon-Armyn Sunderlandia halventava Anti Mackems t-paita.
Lee Clark myytiin Fulhamiin 3:lla miljoonalla punnalla vielä saman kesän aikana.
Eilen nähtiin jälleen mikä Lee Clark on miehiään.
Ensin newcastlelainen Toon Armyn jäsen, ja sitten vasta seuraansa edustava jalkapalloilija.
Hän vei seuransa eilisiltaisessa ottelussa Newcastlea vastaan 1-0 johtoon 5:n minuutin jälkeen ja mikä oli reaktio?
Hän kieltäytyi tuulettamasta maaliaan millään tavalla. Ei nostellut käsiään ylös, eikä ottanut onnitteluita vastaan. Teki ammattilaisjalkapalloilijana maalin kun sai paikan ja meni jatkamaan peliä. Hän ei ollut iloinen, koska rakastamansa joukkue oli vastustaja.
Kun ottelu lopulta päättyi vierasjoukkue Newcastlen voittoon (WOO-HOO!), niin mitä teki Lee Clark. Hän jäi viimeisenä miehenä kentälle. Asteli vierasjoukkueen fanien eteen, tervehti ja huudatti heitä - omiaan - todellisia faneja, joihin kuuluu myös Lee Clark ja joiden joukossa hän on, kun peliura joskus päättyy.
Onneksi Clark ei pelaa enää Sunderlandissa. Tänään hänestä ei pidettäisi kaupungilla.
Hieno ihminen, hieno fani.
Tuleeko muilla mieleen samanlaisia jätkiä? Itse en muista kun yhden liikuttavan episodin, joka tapahtui italiassa. Miljoona vuotta Fiorentinaa edustanut Gabriel Batistuta, jota rakasti koko kaupunki - ja tunne oli ilmeisesti molemminpuolinen - teki kauppansa jälkeen ensimmäisen kaapin Fiorentinaa vastaan ja purskahti itkuun. Siinäpä nuo sitten onkin.