Nyt naatitaan. Mikäs tämän mukavampaa? No tietysti KooKoon konkurssi kruunaisi koko kauden!
Vedä nyt hyvä mies pääsi pois sieltä haisevasta ja synkästä reiästä.
Vaikka Mikkeli onkin erittäin lähellä Jyväskylää, Risto "ensimmäinen" Dufva on kannuksensa ja merkittävän osan voittamisen taidoistaan hankkinut Mikkelissä, Jukureiden kannattajista löytyy useita hyviä kirjoittajia ja Mikkelistä tulee jonkin verran väkeä katsomaan JYP:in pelejä, ei tällaisen turhuuden luettuaan voi kuin lähteä Sportin bändikärryyn.
Suuria tunteita ja niiden julkista ilmaisua ei toki tulisi koskaan paheksua, onhan selvää että nämä tunteet ovat suurin syy jääkiekon suosioon ja siten suomalaisen jääkiekon menestyksekäs tulevaisuus ovat ehdottoman riippuvaisia näiden tunteiden olemassaolosta.
Kuitenkaan näitä tunteita ei tulisi ilmaista vahingoniloisesti silloin kun joku yksilö, joukkue tai organisaatio pistää kaiken peliin ja siten valitsee itselleen kaikkein vaikeimman polun kuljettavaksi; polun jonka päässä on tarjolla vain taivas tai helvetti. Tällä kertaa KooKoo oli tuon vaikeimman polun kulkija ja seurauksena oli helvetti. Erityisesti sivusta seuraajien tulisi käyttää suurta harkintaa ennen kuin alkavat tanssimaan tuoreen ruumiin haudalla.
Kookoon pelaajat, valmentajat, työntekijät ja kannattajat tietävät nyt sisällään mitä tarkoittaa kun nostaa päänsä ylös keskinkertaisuudesta ja selkeästi ilmaisee että tämä taso ei riitä meille ja sitten omilla toimillaan osoittaa että tämä taso oli heille sittenkin oikea taso.
Kuitenkin tällaiset teot ovat se voimavara jonka varaan kaikki kehitys kautta historian on perustunut. Aivan varmasti samanlaisen kohtelun ovat saaneet ne ihmiset jotka polttivat sormensa kun tavoitteena oli kesyttää tuli tai ne ihmiset jotka keksivät oktagonin kun tavoitteena oli keksiä pyörä. Yhteistä näille ihmisille oli unelma jostakin paremmasta ja toiminta tuon unelman toteuttamiseksi.
Tämän kauden Kookoo tavoitteli omaa unelmaansa. Unelmasta ei koskaan tullut todellisuutta. Varsin usein unelman tavoitteleminen on raskas polku epäonnistumisia ja tuskastuttavan pieniä askelia oikeaan suuntaan.
On kuitenkin muistettava että ne unelmat jotka ovat unelmoimisen arvoisia ovat kaikkein vaikeimpia saavuttaa. Näiden unelmien tavoittelijat joutuvat siis kestämään suurimman määrän vastoinkäymisiä, mutta vastaavasti heillä on mahdollisuus kokea jotain sellaista johon meillä keskinkertaisuuksilla ei ole mahdollisuuksia.
Uskon että KooKoolla on olemassa kaikki tarvittava unelmiensa toteuttamiseen. Ongelmaksi siis muodostuu vain oikean reseptin löytäminen!
Näillä sanoilla toivotan KooKoon joukkueen, valmennuksen ja kannattajat valitettavan aikaisille kesälomille.
