Välierät 2007: TuTo - Jukurit

[Vasen pakki #4]

Urheilulehden mukaan tässä välierä parissa muhii yllätys.
Onkohan tämä nyt kuitenkaan niitä jääkiekkohistorian suurimpia yllätyksiä, jos Jukurit menee finaaliin?

Samaa tuossa olen ihmetellyt. Koko telkkaripelin Tami & co jauhoivat Tuton heikkouksista ja miten heidän peli ei toimi. Samaa linjaa jatkaa UL:n juttu. Voisiko olla, että jossain määrin olisi kyse myös Jukureiden hyvyydestä? Maaliero 8-1 kahden pelin jälkeen ei synny pelkästää puolustamalla sumppua.

 

[Gianfranco]

Onkohan tämä nyt kuitenkaan niitä jääkiekkohistorian suurimpia yllätyksiä, jos Jukurit menee finaaliin?

Henkilökohtaisesti olin valmis lyömään vetoa muutama päivä ennen Reksan potkuja, että Jukurit pelaa tällä kaudella pronssiottelussa. Vieläkään tämä ei ole mahdotonta, enkä usko Jukureiden vievän ottelusarjaa 3-0 vaan 3-1. Joka tapauksessa Jukureiden otteet TuToa vastaan ovat yllättäneet ainakin meikäläisen totaalisesti kypsyydellään ja sarjan ehkäpä kuumimman joukkueen terän tylsyttämisen. TuTo ei ollut ehkä herkimmillään enää Hekiäkään vastaan, mutta rutiinitasolla joukkueiden ero oli niin suuri, että TuTo lopulta hoiti sen sarjan suoraan kolmessa ottelussa. TuTo -Jukurit -sarjassa onkin vastakkain tietyllä tavalla kaksi eri suuntiin matkalla olevaa joukkuetta; Jukurit ylös- ja TuTo alaspäin. Mutta huomenna on luvassa ensimmäinen katkaisupeli Jukureille ja nyt TuTo tulee tekemään jokaisen tempun kammetakseen voiton Jukureista. Se tarkoittaa fyysistä ja äärimmäisen aktiivista peliä. Jos tunne ei mene yli, uskon että Jukurit on kovemmilla kuin tässä sarjassa kertaakaan ja jotenkin uskon, että sarja katkeaa vasta torstaina Mikkelissä.

 

[pikkukatti]

En minäkään ennen Ruotsalaisen potkuja oikein jaksanut uskoa finaalipaikkaan. Pleijareissa on kuitenkin peli parantunut jatkuvasti, ja tällä menolla karsinnoissa kaatuu KalPa (tai Ässät). Vielä on toki matkaa. TuTo ei huomenna helpolla Jukureita päästä se on varmaa.

 

[dali]

Tänään selkäranka - huomenna päänahka

No niin lapsukaiset, ovathan päät tyynyssä. Dali-setä kertoo nyt iltasadun...

Kaikki alkoi harmittomasta jääkiekko-ottelusta. Mikkelin Viikingit olivat päättäneet viedä turkulaisten päänahat. Mikkeliläiset nimittäin tarvitsivat lisävoimia monivuotisen vihollisensa Kotkan nujertamiseen. Kotka majaili mannun länsiosassa ja hallitsi aluettaan tyrannin elkein. Se teki myös ryöstöretkiä lahialueiden linnoituksiin. Tästä rohkaistuneena se julkeni lähteä jopa Kajaaniin saakka valloittamaan vihollisensa linnoitusta. Mikkeliläiset olivat päättäneet, että Kotkan puuhastelulle tulee loppu. Sitä ennen heidän oli kuitenkin saatava lisää voimia. Turkulaiset olivat tähän tarkoitukseen mitä oivallisin saalis. Heidän päänahoissaan piili voimia, joilla he olivat kulkeneet voitosta voittoon.

Mikkeliläisten heimo sulkeutui neuvonpitoon, jossa sovittiin keinot, kuinka turkulaisten päänahka saataisiin voimistamaan heitä taistelussa Kotkaa vastaan. Tehtävä oli äärimmäisen vaikea ja vaarallinenkin. Turkulaisetkin nimittäin halusivat nujertaa Kotkan, mutta eivät myöskään halunneet, että mikkeliläiset saisivat tehdä sen - itse asiassa he halusivat mikkeliläisten päänahkaa samasta syystä.

Mikkeliläiset pohtivat ja pohtivat, kuinka ihmeessä vaikean tehtävän saisi suoritettua mahdollisimman pienillä tappioilla. Lopulta heimon vanhimpien neuvosto päätyi siihen ratkaisuun, että ensin vihollinen on tehtävä vaarattomaksi - siltä on katkaistava selkäranka, ettei se pysty käyttämään teräviä kynsiään tai iskemään meitä tainnoksiin nopealla iskulla.

Iskua suunniteltiin huolella. Suunnitelma ei saisi epäonnistua, koska pitkittyessään taistelu vaatisi isot verot. "Ne odottavat meidän iskuamme heti alussa," järkeili heimonvanhin, Lipiäinen nimeltään. "Meidän on pidettävä päämme kylmänä ja odotettava, kunnes vastustaja laskee suojaustaan. Silloin katkaisemme siltä selkärangan". Mikkeliläiset päättivät muodostaa kolme erillistä iskuosastoa siltä varalta, että joku ryhmä epäonnistuu. Yhden osaston Lipiäinen jätti reserviin puolustamaan omaa reviiriä.

Taistelu muistutti Raamatun kertomusta Daavidista ja Goljatista. Valkopaitainen turkulaisryhmä tuli rynnien päälle ja se solvasi Daavidin roolin omaksunutta jukuriryhmittymää. Vikkelä mikkeliläisryhmä väisteli turkulaisten mailaniskuja ja odotti kärsivällisesti, että vastustaja joutuu hengähtämään. Sellainen tilanne aukesi lopulta, kun Goljat sitoi kengännauhojaan ja joi leilistään vettä. Kentänvanhimmat Kanerva ja Lehtonen sivalsivat terävän iskun vastustajan akillesjänteeseen ja peto kiljaisi kivusta ja sen suu ärjyi ja silmät hehkuivat kuin kekäleet vasten mustaa yötaivasta. "Nyt taistelemme loppuun saakka", Goljat pauhasi ja Daavid oli valmis haasteeseen.

Sitten satumme tyylilaji muuttuu väkivaltaisesta kauhutarinasta joksikin ihan muuksi. Selkärangan katkominen on niin kivulias juttu, ettei sitä tarvitse ryydittää millään viittauksilla kuolemaan päättyvästä taistelusta, joka päättyy siihen, kun sotamies Väätäinen heittaa Goljatia kivella paahan.

Se oli nähty tällä kaudella jo lukemattomia kertoja aikaisemmin, nimittäin Ossi Pellinen kuljettamassa kiekkoa vauhdilla kohti vastustajan päätyä. Nytkin hän nappasi aloituksen jälkeen irtokiekon ja alkoi niin tutuksi tulleen rynnistyksensä yli keskialueen, tällä kertaa pitkin vasenta laitaa. Maisemat vaihtuivat kuin Egotripin laulussa Matkustaja, kun Pellinen katseli Kalevankankaan laitamainoksia huuruisen visiirinsä takaa ja kenties koetti laskea vastaantulleita valkopaitaisia turkulaisia. "Äh, ei minulla ole nyt tällaiseen aikaa. Kuuntelen levyn sitten illalla loppuun", Pellinen karisti TuTon vaihtopenkin ohittaessaan mielestään haikeat ajatukset ja keskittyi taas kiekon kuljettamiseen.

Samaan aikaan toisella puolella kaukaloa työnarkomaani Timo Kuuluvainen pyyhki hikeä vastustajan naamalta omaan paitaansa ja tuumaili: Olisi kai lähdettävä mukaan. Kuuluvainen otti pari terävää potkua oikeassa laidassa ja siniviivan kohdalla päätti muutta kulkusuuntaansa keskelle. Ossi "kopio-Oswald" Pellinen havaitsi Kuuluvaisen lähestyvän takaviistosta ja päätti luopua pelivälineestä tämän hyväksi. Lempinimen kopio-Oswald oli peräisin internet-keskustelupalstan Jatkoajan nimimerkki dalin omasta päästä. Nimitys on peruja siitä, että Pellisen tavaramerkiksi on muodostunut tuo junan lailla puskeva tyyli tuoda kiekko omasta päästä vastustajan maalille ja päättää suoritus joko laukaukseen tai syöttöön ketjukaverille. Toisaalta tähän lempinimen viitekehykseen kuuluvat myös Mikkelissä toimiva kopiointiyritys ja kehno väännös Ossin etunimestä. Mutta takaisin kaukalon tapahtumiin, tällä kertaa vuorossa oli siis tuo jälkimmäinen vaihtoehto Pellisen ennalta-arvattavasta repertuaarista - siis syöttö.

Musta kuminen peliväline liukui valkopaitaisten puolustajien välistä kohti Kuuluvaisen mailanlapaa. Lapaan se myös päätyi. Työnarkomaani Kuuluvainen varmasti kiitteli Pellisen vanhempia tai ehkä jopa taivaanisää ja KooVeen junnuvalmentajia, että Ossi oli saanut niin hyvät lahjat kiekkoharrastukselleen. Sen kummemmin asiaa miettimättä Kuuluvainen päätti tehdä Turun toverille Juha Kuokkaselle yllätyksen - niistähän niin monet ihmiset pitävät. Kuuluvainen ei lähtenytkään niin monen muun hyökkääjän tapaan ajamaan kohti maalia, vaan päätti yllättää Kuokkasen jo ennen kuin tämä oli ehtinyt asettua mukavasti työpisteelleen ja avaamaan iltalehden nettisivut ja pasianssi-peliohjelman. Nytpä Kuuluvainen lähetti kumilimpun kohti Kuokkasen työpisteen takaosassa olevaa kehikkoa ja yllätys oli melkoinen: Kuokkanen ajatteli mielessään, kun kiekko matkasi ohi hänen kiinniottokäsineensä ja päätyi hänen työpisteensä takaosaan: Toi noi, go minu ni närästää, gu ain noid savolaisde ga sa ol ni bal tarkkan. Luuleegs se olevas jogu bobior go se tollai sivalt? Kuokkanen ei lainkaan pitänyt Kuuluvaisen tekemästä yllätyksestä, vaan päätti ottaa loppupäivän vapaaksi. "Tuol taval ihmisi giusivat. Antasiva mun ol rauhas!" pohti Kuokkanen riisuessaan työvaatteitaan eikä miettinyt, miksi hän oli kadottanut elämänilonsa ja puhui huonoa Turun murretta, vaikka hänen juurensa ovat Etelä-Karjalassa.

Valkopaitaisten keskuudessa kuului yhtäkkinen rusahdus. Siniset päänsuojukset painuivat kohti maata ja isojen miesten hartiat nytkähtelivät. Miesten itkua siellä pidäteltiin. Kukaties joku nyyhkäisikin pari kertaa. Hikipisaroiden seasta ei paria kyyneltä erottanut. Siinä mielessä hetki oli oivallinen pieneen itkuun, jos kukaan nyt sellaista tarvetta tunsi. Itkuun oli kylläkin aihetta. Turkulaisten selkäranka oli murrettu. Taistelu oli saanut aivan uuden käänteen. Voitosta voittoon kulkenut ryhmä oli saanut toisen perättäisen suoneniskun. Viikingit olivat tehneet onnistuneen ryöstöretken. Ja tällä kertaa he olivat yllättäen tulleet jäitä pitkin.

"Tämä ei jää tähän. Ne kunnottomat saavat vielä kokea yllätyksen, jos he luulevat jo nyt päihittäneensä meidät," puhkui turkulaisten kylänvanhin Lehkonen. Hän oli tunnettu sotajuonistaan ja oli selvää, että tälläkin kertaa hän punoi jos jonkinlaista konnankoukkua.

Tulevaisuus ei kuitenkaan huolettanut Pellistä, Kuuluvaista ja kumppaneita. Joukkue kokoontui pitopöydän ääreen ja hetken aikaa tuleva taistelu oli vielä kaukaisuudessa ja mieli oli kepeä siitä tietoisuudesta, että he kyllä kestäisivät kaiken sen, mitä heitä vastaan voitiin heittää.

Hyvää yötä piltit. Satu jatkuu huomenissa.

 

[dali]

Skaba on kuullut ihan oikein, Tuton kohuketju Mikkelissä oli todellakin Vilppu-Köhler-Kesseli. Ukkeleissa on raameja oikein kunnolla, ja Jukurit eivät ollenkaan tykänneet kun lihamassat vyöryivät silmille. Ketju pystyi ihmeen hienosti painamaan pelin vastustajan päätyyn, mutta maalit jäivät heiltäkin tekemättä.

Tästä ketjusta en pitänyt minäkään, en sen hyvistä enkä huonoista suorituksista. Ketju oli parhaimmillaan kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta kolmannessa siltäkin loppui bensa tankista toisen maalin jälkeen. Erien alussa tämä ketju aiheutti paljon säpinää Jukureiden maalilla. Pari kertaa maalikin oli lähellä, mutta viimeistely ontui, kun vedot jäivät vähän hentoisiksi.

Kesseli oli mielestäni tämän ryminäketjun paras pelaaja, joka myös taklasi puhtaasti ja ennen kaikkea paljon. Vilppu sen sijaan voisi opetella taklaamaan kädet alhaalla. Samoin taklauksen kohde voisi olla harvemmin sellainen pelaaja, jolla ei ole mahdollisuutta nähdä taklausta.

Anton Kokkonen selvisi mielestäni liian vähällä, kun hän sai pelkän kakkosen Tuomo Kortelaisen taklaamisesta. Olihan Kortelainen selin kentälle päin laidan vieressä, mutta Kokkosella oli hyvää aikaa havaita tilanne ja jättää ennen muuta turha taklaus väliin. Sen sijaan hän tuli maalin takaa vauhdilla ja ajoi suoraan selkään. Kortelaiselle ei onneksi käynyt mitään.

Vaikka nyt nostin pari potentiaalista vaaratilannetta framille, ei TuTo pelannut mitenkään rumasti. Lataus taisi vain mennä vähän yli ja vastaavasti Jukureista Janne Jaakkola lämpeni kolmannessa erässä ja intoutui vähän tanssimaan vastustajien kanssa.

Mielestäni yksi ottelun voiton avaimista oli se, että Jukurit sai pidettyä pakettinsa kasassa eikä lataus mennyt hukkaan kuin aivan ottelun alussa, jossa kumpikin joukkue hosui kaasu pohjassa ympäri kaukaloa. Eilinen oli mielestäni kauttaaltaan hieno esitys Jukureilta eikä sarvipäitä uskoisi siksi samaksi joukkueeksi, joka kynsi syvällä joulun jälkeen. Kaukalossa ollut jukurijoukkue tarjosi yleisölle hienon esityksen, joka ei kalpene lainkaan aiempien vuosien mestariyhdistelmien otteille. Jotenkin eilinen muistutti vuoden 2001 neljättä finaaliottelua TuToa vastaan. Tuolloinkin vastassa oli kaksi erinomaista joukkuetta, mutta Jukurit oli vain niin hyvä, ettei vastustajalle jäänyt sanan sijaa.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että ellei meidän ykkös- ja kakkosketju herää tiistaina on tästä kaudesta jäljellä vain pronssiottelu sunnuntaina.

Forsellin ketju istui viltissä 3-0 maalin jälkeen. Syynä voi olla sekä heikot otteet että ketjun säästäminen, kun kerran vastustaja oli karannut tavoittamattomiin.

Forsell oli eilen tasoonsa nähden melko vaisu. Toki hän jakeli muutaman hyvän passin ja laukoi pari kolme pahaa vetoa, mutta kiekko ei vain löytänyt perille. Enemmän minua yllätti kuitenkin se, miten vaisuna Salo ja Laakso vaeltelivat ympäri kenttää.

Kuokkanen pelasi hyvän pelin, ilman hänen pelastuksiaan olisi ottelu voinut olla ohi jo ensimmäisen erän jälkeen. Puolustuksessa Syväsalmea oli iso ikävä, vaikka pakit ihan mallikkaasti pelasivatkin. Ei ole heidän vikansa että oma maalisarake näyttää nollaa.

Tämänkin allekirjoitan. Varsinkin se yksi hanskatorjunta kahden miehen alivoimalla oli elintärkeä. Mälkiä oli hieman ihmeissään, kun kuti pysähtyi kuin seinään Kuokkasen hanskaan. Mielestäni maalivahtien taisto meni aika lailla tasan, vaikka Reunanen pelasikin nollan. Suurin osa häntä kohti tulleista vedoista tuli viivasta eikä turkulaisia ollut hamuamassa irtokiekkoja. Kuokkanen sen sijaan joutui torjumaan vetoja parista metristä ja monia poikittaissyötöistä tulleita kuteja. Kolmannen maalin jälkeen oli ihan ymmärrettävää, että Kuokkasta ei kannata seisottaa tolppien välissä, koska ottelu oli ratkennut.

Eilinen ottelu oli kahden erinomaisen kiekkojoukkueen välinen ottelu. Jukurit vei pelin nimiinsä kärsivällisyydellään. TuTo tuli alussa päälle hurjana ja sai ensimmäisessä erässä hyvin painetta, mutta maalipaikkojen luonnissa joukkue oli tapojensa vastaisesti hieman hätäinen, kuten Jukuritkin ottelun alussa. Kummallakin joukkueella oli niin hurja lataus, että vauhtia oli aavistus liikaa. Kiekko poltti lavassa ja ratkaisut olivat vähän hutaistuja.

Yhdellekään maaleista Kuokkanen ei voinut mitään. Ensimmäinen maali tuli vaihtovirheen seurauksena, toinen tuli pahan maskin takaa ja kiekko muutti vielä suuntaa matkalla. Kolmas maali puolestaan oli puhtaasti Kuuluvaisen ja Pellisen hyvyyttä. Kuuluvaisen veto lähti nopeasti ja oli ennen muuta tarkka.

Mutta jumankekka sentään, tiistaina jokainen hallille ja kaverit mukaan myös! TuTo taistelee hengestään, silloin täytetään halli ja kannustetaan eikä käännetä selkää. Meillä on upea joukkue joka varmasti antaa tiistaina kaikkensa, tämä ottelusarja ei ole vielä hävitty!!

Right on. Sarjaa ei ole vielä voitettu, vaikka TuTo onkin tukalassa jamassa. Teillä on erinomainen joukkue, jolla on kaikki mahdollisuudet viedä koko Mestis nimiinsä. Vastassa on vain joukkue, joka ei oikein haluaisi antaa tätä kunniaa itseltään pois...

 

[Kjor]

Olinpa positiivisesti yllättynyt Jukureiden pelin tasosta. Vaikka edellisen pelin katsoin telkkarista ja se näytti jo hyvälle, vai oliko se niin että TuTo teki kaiken väärin, en osannut odottaa noin suurta parannusta edelliseen näkemääni peliin.
Sen jälkeen Jukurit onkin vaihtanut valmentajaa ja se näkyy pelaajien otteissa,
eniten on tainnut vaikuttaa maalivahti osastolla. Aiemmin Reunanen haparoi ja näytti siltä ettei oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt maalissa olla, nyt hän napsi muutamat paikat oikein näyttävästi, välillä myös onnella.
Taisi olla pitkään aikaan ensimmäinen peli jossa Jukuripelaajat ajoivat mieheen, sitä herkkua on nähty kalevankankaan hallissa aivan liian harvoin tai vain vastustajan toimesta. Nyt miestä ottivat molemmat ja siitähän yleisökin tykkää.

Jukureiden tämän hetkinen, tylsä, taktiika on myrkkyä TuTolle. Lipiäisen johdolla joukkue on saanut oman pakettinsa hyvin kasaan, ja toivottavasti pystyvät siihen vielä huomennakin. TuTolla on vaikeuksia saada omaa peliään käyntiin, kun Jukurit onnistuu katkaisemaan hyökkäyksiin lähdöt jo hyvissä ajoin. Jos tähän Lehkonen keksii jotain uutta ja ihmeellistä voi kyyti olla Turussa kylmää. Toisaalta mukavaahan se olisi lähtettää vastustaja lomalle kotona.

En oikein ymmärrä miksi Jukureiden pelitapaa moititaan tylsäksi. Jos tarkoitus on menestyä, sitä tuskin tulee tsekkimäisillä sooloiluilla ja piruetteja luistelemalla. Tässäkin on tainnut käydä samallla tavalla kuin kaikille joukkueille jotka menestyvät monena vuonna peräkkäin. Ja kun ketään pelaajaa ei voida haukkua niin jokuhan täytyy kaivaa syntipukiksi. Nyt ei ole enää Dufvaa joten voidaan enää haukkua pelitapaa, joka on hyvin pitkälle samanlainen kuin RD:n aikana. Ainakaan minun mielestä pelitapa, jossa vastustaja ei saa kunnolla mitään aikaan ja oma joukkue menestyy, ei voi olla tylsä. V****han se tietysti katsoa jos oma joukkue ei saa mitään aikaiseksi ja silloinhan on helppo syyttää vastustajaa tylsäksi. Ja saattaahan niinhin mestaruuksinkin kyllästyä, kuten kävi Turun toisen joukkueen kannattajille.

No eni vei, makuasioista ei voi kiistellä, niistä voi tapella =) toivottavasti näemme viihdyttävän, tai siis tylsän, viimeisen pelin huomenna.

 

[tosiasia]

Kaikki peliin, kolmas kerta toden sanoo...

Jukureiden taktiikka on ollut myrkkyä TuTolle. Varsinkin TuTon hyökkäys on jotenkin lamaantunut ja tiukasta Jukureiden puolustuksesta TuTo ei ole löytänyt aukkoja. Nyt tarvitaan taktista muutosta hyökkäyksiin. Kiekkoa ei saada kuljetettua Jukureiden alueelle, joten mielestäni jää kaksi käyttökelpoista vaihtoehtoa. Löydään kiekkoa päätyyn tai pelataan se täyteen vauhtiin nousevalle hyökkääjälle, johon puolustus ei ehdi reagoida. TuTolla on nopeita pelaajia (Virpiö, Lehtisalo, Jokila, jne.), joille täytyisi saada kiekko hyvässä vauhdissa keskialueella. Maalille on myös saatava enemmän liikennettä ja voimaa. Reunanen on saanut torjuntansa aivan liian helpolla. On lähes turhaa heitää kiekkoa maalille viivalta, jos omia ei ole yhtään näköpiirissä. Myös 1/1 kamppailuja pitää voitaa enemmän ja varsinkin maalin edessä.

Karkeasti sanottuna TuTon tarvitsee yksinkertaistaa peliä. Äijjää maallille ja kiekkoa perään. Ylivoima on sitten asia erikseen, mutta sinnekkin tarvitaan lisää tehoja. Jukureiden paketista on vaikea löytää heikkouksia, mutta mielestäni Reunanen ei oikein kunnon testiä vielä TuTolta ole saanut. Reunanen on päässyt odotettua helpommalla ja korjannut TuTon tarjoamat marjat. Reunasta pitäisi päästä testaamaan paremmin ja ehkä pieni hiillostus voisi sekoittaa Arskan keskittymistä. Joka tapauksessa TuTo tarvitsee kipeästi lisää maaleja. Nyt on laittettava kaikki viimeisetkin rippeet peliin seuraavissa peleissä, jos jatkoon mielitään vielä päästä. Jos kaadutaan, niin kaadutaan kaiken antaneena saappaat jalassa, enempää en pyydä.

Henkinen kolaus on varmasti ollut TuTolle todella kova voittoputken katkettua, vaikka kaikki tiesivät Jukureiden hyvyyden. Toiseen peliin TuTo iski raivolla, mutta maltti puuttui ja virheisiin sorruttiin. Nyt asetelmat ovat kuitenkin muuttuneet. Kahden voiton myötä Jukurit on saanut suosikinviitan harteilleen ja sarjan katkolle. TuTo on asema on vaihtunut Goljatista Daavidiksi ja Jukureilla päinvastoin. Jo pelkän maalieron myötä on kaikki syyt ennustaa Jukureille kolmatta voittoa jo kupittaalle. Peli ei kuitenkaan vielä ole menetetty ja itselläni ainakin riittää luottoa vielä TuTon ryhmään.

 

[Musta Nuoli]

Samaa tuossa olen ihmetellyt. Koko telkkaripelin Tami & co jauhoivat Tuton heikkouksista ja miten heidän peli ei toimi. Samaa linjaa jatkaa UL:n juttu. Voisiko olla, että jossain määrin olisi kyse myös Jukureiden hyvyydestä? Maaliero 8-1 kahden pelin jälkeen ei synny pelkästää puolustamalla sumppua.

Ei näihin Urheilulehtien ja Veikkaajien juttuihin kannata luottaa yhtään, eikä Tammiseenkaan (tuskin ainakaan miestä Sportin riveissä muistellaan mitenkään haikein mielin, eikä TuTossakaa, vaikka mies TuTon liigaan aikanaan valmensikin).

On asiantuntemuksen puutetta, jos jollekin tulee yllätyksenä, että Mestis-historian menestyksekkäin joukkue, moninkertainen voittaja ja mitalipeleihin vakiopaikan hankkinut joukkue menisi finaaleihin. Jos joukkue on kuuden pelatun Mestis-kauden aikana voittanut neljä kertaa, saanut kerran hopeaa ja jäänyt vain kerran mitalien ulkopuolelle, joukkueen nykyinen menestys ei yllätä yhtään ketään, joka Mestistä jollain tasolla on seurannut.

Totta kai erot ovat tällä kaudella tasoittuneet, ja varsinkin TuTo on nostanut tasoaan kovasti (kaksi vuotta sitten oli pirun hienoa saada pronssi, kun kuudennelta tilalta lähdettiin, ja edelliskausi olikin mennyt sarjakarsinnoissa). Siitä huolimatta "yllätys" on pelkästään asiantuntemattoman katsojan silmässä. Ainoa suuryllätys olisi tällä kaudella se, että Hokki voittaisi koko roskan, eikä liigakarsintoja järjestettäisi SM-liigapomojen helpotukseksi.

Toki olisin toivonut TuTon kovan vireen jatkuvan pudotuspeleihin asti, mutta en ainakaan itse ole aliarvioinut Jukurien menestyksen kulttuuria ja pelitapaa. Ei se nättiä aina ole, mutta se toimii - ja niitä maalejakin syntyi runkosarjassa aikamoinen läjä, enemmän kuin TuTolla, joten eivät mikkeliläiset ihan pelkästään sumppukiekkoa pelaa.

Siitä huolimatta luottoa vielä löytyy - tiistaina voitto väkisin, sitten paineet Jukureille Mikkelin kotipeliin ja sieltä niukka voitto (vaikka sitten kerrankin jatkoajalla). Sen jälkeen viidennessä pelissä kaikki olisi taas täysin auki kumpaankin suuntaan - ja sitten TuTo voisi tehdä yllätyksen ja nousta nykyisestä sillasta finaaliin.

 

[Jullikka]

??

Mitäköhän lipiäinen tarkoittaa kun sanoo että "meidän pelaajaa vahingoitetaan..." Kuka telottiin? http://ls.juk.moblog.fi

 

[jesse72]

Mitäköhän lipiäinen tarkoittaa kun sanoo että "meidän pelaajaa vahingoitetaan..." Kuka telottiin? http://ls.juk.moblog.fi

Sundin oli ilmeisesti saanut kovan tälli toisessa erässä ja ollut hetken aikaa pois pelistä.

 

[mtt]

Loistavaa Jukurit. Jatkoajan toimituksen tuto-fanit saivat seliteltävää. Sarja ratkesi kestin telomiseen? Olisiko pitänyt hankkia muitakin pelimiehiä varalta?

Jukurit-Hokki on unelmafinaali. Ei huono jos Hokki voittaa sillä estihän ne sportin pääsyn liigaan...

 

[Gianfranco]

Loistavaa Jukurit. Jatkoajan toimituksen tuto-fanit saivat seliteltävää. Sarja ratkesi kestin telomiseen? Olisiko pitänyt hankkia muitakin pelimiehiä varalta?

Jukurit-Hokki on unelmafinaali. Ei huono jos Hokki voittaa sillä estihän ne sportin pääsyn liigaan...

Kylläpähän tässä on asiantuntijat kautta linjan veikanneet metsään; melkoinen ylläri oli että nimenomaan Jukurit ja Hokki etenivät finaaleihin. Todennäköisyys sille, että toisessa välieräsarjassa haastaja olisi edennyt finaalliin, ei ollut niinkään pieni, mutta että kummastakin sarjasta huonommin runkosarjassa sijoittunut meni finaaleihin, ei ollut kyllä kovinkaan todennäköistä. Kaikesta huolimatta kumpikin on paikkansa todellakin finaalissa ansainnut ja ennakkosuosikeilla on nyt kovan peiliintuijottamisen paikka.

Jukurit veti viimeisen kohtaamisen ilman Lehiä ja Kinosta, joten jokseenkin vakuuttava esitys sinällään tuo viimeisen ottelun voitto. Jukureiden puolustupeli tuntuisi nyt olevan sen verran tiivistynyt, että seuraavana kohdattavaa Hokkia ei tarvitse naula päässä pelätä, vaikka ilmiömäisen taitavia kavereita rosterissa on vaikka kuinka paljon.

TuTo-sarjaa pelkäsin itse juurikin sen vuoksi, että oletin TuTon hyökkäyspelin olevan sarjan tuhoisinta, koska Ika oli saanut joukkueen aktiivisen pelitaktiikan iskostettua niin loistavasti pelaajien mieliin. Jukureiden peli on kuitenkin kypsynyt viime hetkillä valmiimmaksi ja nyt joukkue pystyi lyömään lopullisen stopin TuTon voittoputkelle. Ehkä TuTolla ratkaisevilla hetkillä ne profiiliäijät eivät sitten nousseet aivan niihin sfääreihin, mihin olisi pitänyt. Nuori joukkue tarvitsee kuitenkin muutaman kokeneemman parran, kenen esimerkkiä seurata. Mutta TuTolle kiitos välieräsarjasta ja tsemppiä pronssiotteluun, jos se nyt sattuu enää sen suuremmin kiinnostamaankaan. Pronssiottelut ovat aina vähän omanlaisensa tapahtuma...

 

[Gianfranco]

Loistavaa Jukurit. Jatkoajan toimituksen tuto-fanit saivat seliteltävää. Sarja ratkesi kestin telomiseen? Olisiko pitänyt hankkia muitakin pelimiehiä varalta?

Jukurit-Hokki on unelmafinaali. Ei huono jos Hokki voittaa sillä estihän ne sportin pääsyn liigaan...

Kylläpähän tässä on asiantuntijat kautta linjan veikanneet metsään; melkoinen ylläri oli että nimenomaan Jukurit ja Hokki etenivät finaaleihin. Todennäköisyys sille, että toisessa välieräsarjassa haastaja olisi edennyt finaalliin, ei ollut niinkään pieni, mutta että kummastakin sarjasta huonommin runkosarjassa sijoittunut meni finaaleihin, ei ollut kyllä kovinkaan todennäköistä. Kaikesta huolimatta kumpikin on paikkansa todellakin finaalissa ansainnut ja ennakkosuosikeilla on nyt kovan peiliintuijottamisen paikka.

Jukurit veti viimeisen kohtaamisen ilman Lehiä ja Kinosta, joten jokseenkin vakuuttava esitys sinällään tuo viimeisen ottelun voitto. Jukureiden puolustupeli tuntuisi nyt olevan sen verran tiivistynyt, että seuraavana kohdattavaa Hokkia ei tarvitse naula päässä pelätä, vaikka ilmiömäisen taitavia kavereita rosterissa on vaikka kuinka paljon.

TuTo-sarjaa pelkäsin itse juurikin sen vuoksi, että oletin TuTon hyökkäyspelin olevan sarjan tuhoisinta, koska Ika oli saanut joukkueen aktiivisen pelitaktiikan iskostettua niin loistavasti pelaajien mieliin. Jukureiden peli on kuitenkin kypsynyt viime hetkillä valmiimmaksi ja nyt joukkue pystyi lyömään lopullisen stopin TuTon voittoputkelle. Ehkä TuTolla ratkaisevilla hetkillä ne profiiliäijät eivät sitten nousseet aivan niihin sfääreihin, mihin olisi pitänyt. Nuori joukkue tarvitsee kuitenkin muutaman kokeneemman parran, kenen esimerkkiä seurata. Mutta TuTolle kiitos välieräsarjasta ja tsemppiä pronssiotteluun, jos se nyt sattuu enää sen suuremmin kiinnostamaankaan. Pronssiottelut ovat aina vähän omanlaisiansa tapahtumia...