Vaikka otteluvoitot näyttävät lukemia 4-1, niin olihan tämä moraalisesti 4-3-sarja. Kolme peliä päättyy vasta jatkoajalla ja loputkin yhden maalin erolla. Vaikea sanoa mikä nyt oli se lopullinen ero, mutta ehkä se tuli sitten osin siinä, että JYPin kärkipelaajista löytyi lähempänä omaa tasoaan pelanneita kuin Jokereiden vastaavista.
Filppula oli pettymys kaikin puolin. En tiedä oliko joku vaiva taustalla vai mikä, mutta kaksinkamppailut hävisi järjestään, aloitti surkeasti, peli oli väkinäistä ja tämä söi myös koko ketjun kokonaissuoritusta. Se on jo aika iso osa ratkaisuvoimasta pois jos joukkueen periaatteellinen ykkössentteri ja ylivoiman aivot epäonnistuu noin pahoin. Eihän Perrinkään loistanut millään muotoa ja Hytönenkin oli viimeistä ottelua lukuunottamatta tehoton, mutta kokonaisvaltaisesti pystyivät auttamaan joukkuetta samoin tavoin kuin esimerkiksi Riku Hahl teki.
Pakeista hatunnostot Jokereiden puolelta Väänäselle (ihan jäätävä kaveri, pakko ottaa MM-kisoihin) ja Eroselle, JYPin puolelta Laatikainen ja Näkyvä ottivat kiekollisen roolin Vatasen puuttuessa. Ja luonnollisesti syksyllä kellekään kelpaamaton Viitanen nousi esiin vaikka nyt muutaman virheenkin teki. Huikea tasonnosto runkosarjasta, jossa ei välillä mahtunut edes pelaavaan kokoonpanoon.
Tätähän pudotuspelikiekko on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Tiukkoja pelejä, aivan mitättömän pienet erot ratkaisevat ja kärsivällisyys korostuu. Totuuden nimissä lopputulos olisi voinut olla hyvinkin toisen näköinen, mutta näköjään tänä keväänä pienet pomput ja inhimillisten virheiden seuraukset olivat JYPin puolella.
