Välieräsarja Kärpät-Ässät
Keskiviikkona alkavan välieräsarjan sanaelementit tulevat lähtökohtaisesti olemaan sähköiset, tasaiset ja haasteelliset. Puolivälieräsarjat olivat kaikelta osin, molemminpuolin, toki fyysisesti, mutta myös henkisesti erittäin raastavan kuluttavat. Media antoi myös oman mausteensa tuomalla julkisuuteen ylilyöntejä mitä sitten pidettiin koko Suomessa ällistyttävinä. Yhtä kaikki, se tuskin tuli olemaan kulminaatiopiste kummankaan joukkueen voittosarjalle, mutta lisävärinsä se antoi siinä mielessä, että rangaistuksista ja loukkaantumisista jäi ikävä jälkimaku näin tunteiden laannuttua.
Toivottavasti välieräsarja Kärppien ja Ässien välillä tulee olemaan oivan tunnerikas, mutta sitäkin siistimpi kahden huiman huippujoukkueen välinen spektaakkeli – ilman jälkipuinteja tai mediapeliä.
Ässät ja Pori – SM-liigan piristys
Porilainen hulluus ja kiekkohuuma kertonee kaiken. Kotipelit tänä keväänä Porissa ovat olleet ja tulevat olemaan vierasjoukkueen kannalta epämielyttäviä. Tästä saatiin esimakua Tappara-sarjassa, jolloin Isomäen jäähallin asiantunteva ja tunteillaan elävä yleisö marssi Ässien vanavedessä välieriin tiukan, fyysisen ja vaiherikkaan puolivälieräsarjan jälkeen.
Ässät on sen ansainnut. Ennenkaikkea porilainen kiekkokulttuuri – monen vuoden jälkeen – on sen ansainnut. Pureutumatta yhtään Tapparan orastavaan pakkipulaan tai pelillisiin ongelmiin. Ässät nimenomaan pelasi omilla aseillaan, vahvuuksillaan itsensä välieräsarjaan, josta on siis odotettavissa Kärpille todella vaikea juuri sen takia, että Ässät elää huumassa, mitä on varmasti vaikea sanoin kuvailla. Se pitää tuntea!
Fyysisesti tappavan kovaa pelaava Ässät toki lähtee Kärppiä vastaan haastajana ja
fyysisyys-käsite tulee olemaan yksi sarjan kulminaatiopisteitä maalivahtipelin ohella, vaikka mielestäni on myönnettävä, että yksittäinen pelaajayksilö ei sarjaa voi voittaa. Ässät näytti Tapparaa vastaan, että kovuuden ja ylilyöntien välillä on muovautunut ero, myytti, joka elää yleisön silmissä ja näin ollen myös median palstoilla. Tätä kautta myös mahdolliset jälkisanktiot saavat tuulta purjeisiinsa. Tämän kuitenkin Ässät osasi käsitellä yhtä Marko Kivenmäen taklausta lukuunottamatta.
On erittäin selvää, että Ässät tulee sarjaan fyysisesti kaksinkamppailuja kaihtamatta valmiina peittämään taitokiekon, liikkuvuuden elementit ja osa-alueet, joita Kärppien joukkuemotoriikka ja harmoninen yksilötaito pyrkii jalostamaan joka pelissä.
Ässille onkin esimerkillisen tärkeää säilyttää vahvuudet omassa tekemisessä – pelata fyysisesti kovaa ilman pelikirjan ulkoistamista. Ylilyöntejä on vältettävä olemalla pelin päällä, ei antaa sen sanella pelin sisäisiä asioita ja viedä latausta epäolennaisiin asioihin. Mentaalinen hermokontrolli piti Tapparaa vastaan, mutta Kärpät on joukkueena ehkä liikkuvampi ja fysiikaltaan kestävämpi joukkue kuin mitä pinnallinen katsoja ehkä uskoisi.
Ässien on pystyttävä keskittymään edelleen kylmäpäisiin fyysisiin pelitaktillisiin asioihin ja ratkaistava yksittäiset pelit tähtistuksen omaavilla avainpelaajilla erikoistilanteista, joita kova tunnetila ja yritys tuo. Erikoistilannepelaaminen tulee olla prosentuaalisesti jo finaalitasolla, jotta Kärpät kaatuu.
Joukkueen on pyrittävä kiekottamana kohdistamaan paine Kärppien kiekolliseen mieheen, jotta ratkaisumahdollisuus kiekonriistoihin ja hyökkäysvoittoiseen peliin nousisi. Mieluiten hyökkäyspäässä ja kiekkovastuuta ottavaan pakkiin. Kiekollisena Ässien pelin tulee olla juonikasta ja tapahtumarikasta peliä myös maalintekosektoreilla, josta ratkaisut yleensä ottaen tapahtuvat.
Oletan, että Ässien pelikirjan sanelemat kuviot onnistuvat myös Kärppien ohjauspelissä, mutta riittääkö Ässien hyökkäyksen ratkaisuarsenaali Kärppiä vastaan? Kysymysmerkkejä joukkueessa on joka tapauksessa arveluttavan vähän.
Oulun Kärpät ja kuntopiikin haku
Blues-sarja opetti paljon nöyryyttä, taisteluilmetta ja raakuutta, mitä liiga nykypäivänä on. Edelleen, Kari Heikkilä suojateineen opetti sanelemaan ehdot, että sarjassa on kaikki auki niin kauan kuin peli on selvä. Heikkilän pelifilosofiset oppaat – kuten keskialueen hallinta - purivat Kärppiin ajoittain todella tehokkaasti.
Oltiin välissä vaikeuksissa keskustan syöttöketjujen laadukkuuden kanssa hitaan ykkössyötön kera ja peli puuroutui täysin Bluesin keskialueen paineeseen sekä vaativaan ohjauspeliin. Ratkaisuhalukkuus hyytyi ja Blues voitti keskustan sumputuksella kaksi (2) kotipeliä.
Nyt onkin videoanalysoitava, miksi näin on päässyt tapahtumaan, sillä siihen ei vahvaa Ässiä vastaan ole varaa.
Katse on nyt suunnattu ainakin henkilökohtaisella tasolla keskiviikon kotipeliin Ässiä vastaan. Kuntopiikki on kokoajan löytymässä ja semmoista ollaan tietoisesti haettu eli pelillisesti trendi on nouseva. Puolivälieräsarja varmasti kehitti arsenaaliharmoniaa myös mentaalitasolla, koska henkinen olotila oli erittäin tiukoilla raastavaa ja kokenutta espoolaisjoukkuetta vastaan.
Nyt onkin keskityttävä kehittämään edelleen ydinkärjen valttikortteja pelitavan suhteen; neljän ketjun kovaa sykettä, erikoistilannepelaamista, ketjujen välisiä porrastuksia ja pelin sisäistä fyysisyyttä. Fyysisyyttä niin, ettei kiekollinen peli ei kärsi.
Argumentit fyysisyyteen toki löytynevät, saattaen kuitenkin heijastaa tietämättä sen kiekolliseen peliin sekoittaen joitakin sen saloja. Nimittäin pelkistetysti Kärppien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että taklauksia annetaan ja otetaan vastaan niin, että Kärpät kuitenkin pyrkii olemaan kiekollisesti hallitsevampi osapuoli eli kiekkokontrollista ei mielellään luovuta, vaikka tehostetumpi kaksinkamppailupelaaminen ehkä vähän syövyttääkin kiekollista - erittäin järkevää yksilötaidokasta - joukkuepelaamista.
Kärpät mielellään keskittyy joukkueena pelin rakentamiseen ilman turhaa, erittäin kuluttavaa pelityyliä, jota taklaukset eittämättä edistävät. Arsenaalikaan ei välttämättä anna siihen kovinkaan valmiuksia, sillä joukkue koostuu luisteluvahvoista ja taitavista yksilöistä.
Tosin, fyysisyysvoimaakin löytyy tarvittaessa, josta ollaan nähty merkkejä aika ajoin. Se vaatii vain pienen ottelu- ja pudotuspelikohtaisen säädön. Kuitenkin niin, ettei joukkue missään nimessä ei aja itseään pelikohtaisista tilanteista ulos liiallisen taklausinnokkuuden takia. Kiekollinen osaaminen saattaa kärsiä tavalla tai toisella, mutta ei paljoa, jos pelin sisäinen fyysisyys osataan kohdistaa oikein niin kuin esimerkiksi runkosarjakauden HIFK-peleissä.
Joka tapauksessa Blues-sarja oli pelaajistolle ja valmennusjohdolle erittäin raskas – puhumattakaan Bäckströmin loukkaantumisesta. Maalivahtiosasto lienee välierävaiheessa kunnossa, kun Niklas Bäckström saadaan maalille. Bäckströmin pelikykydiagnoosia käydään päivittäin läpi ja tällä erää kyse on nyt siitä, että Bäckströmin nilkkavaurio on niin paha, ettei hän ainakaan Blues-sarjan loppua kyennyt pelaamaan.
Mikäli näin on Ässiä vastaan keskiviikkonakin, ottaa Mika Pietilä vastuun maalissa. Kärppien kysymysmerkki lienee siinä, miten Pietilä pystyy pelaamaan Kärpät loppuotteluun.
Kärpät pelaa edelleen itseään vastaan. Henkisen olotilan pitää nyt olla terve ja tuore. Valmennuksellisesti tämä tiedetään ja siihen ollaan valmiina reagoimaan mahdollisesti hyvinkin äkkiä, joten huolta ei ole – tälläkään saralla. Joukkue on kaiken kokenut, rutinoitunut ja valmis ottamaan Ässät vastaan Raksilassa, Oulussa.
RolleX kirjoitti:
Keskitytään ottamaan Hifk finaalissa vastaan!!!
Pelataanhan välierät ensin tassut maassa.