Onnea Ässille finaalipaikasta!
Pettymys on suuri. Sanoinkuvailematon tunne, jota on vaikea käsittää. Tyhjä olotila on mielleyhtymä kuitenkin sille, mitä kaudesta oli odotettavissa, mihin se perustui ja mikä tulee olemaan lopputulos. Eli mitä jää käteen.
Ote aiemmasta:
Routainen Sydän kirjoitti:
Niin, kyllähän Niklas Bäckströmin pelaamattomuus vaikuttaa Kärppien pelikyvyllisiin avaintekijöihin eittämättä tällä erää liikaa - jos ei muuten, niin ainakin alitajuntaisesti. Bäckström on ollut kuitenkin joukkueen kulta-aikoina tärkein kulmakivi, yksittäinen pelaaja ja sytyttäjä, juuri tiukoissa kevään ratkaisupaikoissa.
Nyt maalilla on kokenut Mika Pietilä, joka on - niinkuin moneen kertaan olen sanonut - todella iso kysymysmerkki ja epävarma, ailahteleva maalivahti, jonka näytöt mitalipeleissä liigatasolla on nollissa. Jos ei nollissa, niin vähissä. Epäilemättä tämä vaikuttaa joukkueen kauttaaltaan muuten niin vedenkestävään harmoniaan negatiivisesti.
Lähtökohtaisesti Pietilän ailahtelevat otteet heijastuvat myös epävarmuustekijöihin puolustajien, ja samalla koko tiiviin viisikkotyöskentelyn osalta, vaikka väite pelaajien toimesta tyrmätäänkin.
Uskallan väittääkin, että Bäckströmin puuttuminen on se tärkein henkinen elementti, jos mitalia ei tänne tule. Pelaajat eivät sitä myönnä, mutta alitajunteisesti sen tuntevat. Aivan varmasti.
Yllä tiivistynee aika paljon asiaa. Kaikki yleistason tekeminen - ja mestaruuden tavoittelu - katosi joka tapauksessa jo vaikeaan Blues-sarjaan jatkuen aina Kärppien osalta tunneköyhään välieräsarjaan; ykkösmaalivahdin menettämiseen, joukkueharmonian rikkoutumiseen sekä pelillisen identiteetin loppumiseen. Mika Pietilästä ei ollut täyttämään Niklas Bäckströmin suuria saappaita, vaan joukkueen kuntopiikin hienovarainen virittely kaatui Bäckströmin alaraajavammaan.
Oulun Kärppien tie välierissä tyssäsi nimenomaan kokonaisvaltaisessa viisikkotyöskentelyssä, joka heijastui pelin eri osa-alueisiin. Maalineduspeli oli fyysitöntä, liike jäi kauttaaltaan torsoksi, peliä edistävät avaussyötöt olivat hitaita ja keskustan syöttöketjutyöskentely ontui. Keskustan ylittäminenkin oli kaiken kaikkiaan helvetin ylityölästä. Näin ollen kaikki hermostuneisuus, terämättömyys sekä näennäinen tekeminen näkyi myös hyökkäyspään yksilötaidon juonikkuuden katoamisena, jota tukivat huonot sisäänajot sota-alueille ja maalintekosektoreille.
Uskallankin väittää, että kaikki tämä vaikeahko pelaamisen laatu johtui lyhykäisyydessään Niklas Bäckströmin loukkaantumisesta.
Ykkösmaalivahdin poisjäänti kulminoitti sekä samalla sekoitti Jalosen luoman ja jalostaman pelikirjan ominaisuudet ja joukkue oli mentaalisesti lyöty jo puolivälierissä. Pelaaja-arsenaali oli psykologisessa umpisolmussa, jota valmennus ei kyennyt avaamaan missään vaiheessa. Siihen kyllä reagoitiin, mutta tekeminen eli minimaalisen pienenä. Kärppien pelaajisto jäi yksinkertaisen tunnetilan hakemisessa porilaisten jalkoihin.
Yhtä kaikki. Pelit ovat pronssipeliä lukuunottamatta nyt paketissa.
Tunnetila on tyhjä enkä anna pronssipelille, ainakaan tässä ja nyt, suurtakaan painoarvoa. Mestaruus oli avaintavoite, jota hengetön ryhmä ei pystynyt käsittelemään. Kulmakivi, todellinen kivijalka, oli poissa. Niklas Bäckströmin alaraajavamma vesitti myös lähitulevaisuuden suomenmestaruuspuheet - lopullisesti. Joukkue ei yksinkertaisesti valmennusjohtoa myöten pystynyt käsittelemään maajoukkuevahdin loukkaantumista ja tulos on suoraan verrannollinen lopulliseen sijoitukseen.
Edelleen onnea ja kiitos Porin Ässät huikeasta taisteluvälieristä. Tämän Teille suo, koska nähty Mika Toivolan jalostama ja kehittämänä intensiivisen agressivinen, raikas pelikirja riittänee näillä lähtökohdilla kullan metsästykseen - sekä sen voittamiseen. Ilman muuta.
Mitään suurempia
liirumlaarumeita on turhaa tässä vedätellä, sillä ne on luettavissa jostain muualta. Pelillisesti joukkue on kuitenkin valmis kullanhuuhdontaan, mutta onko Pori ja porilaiset, heh?
Tsemppiä loppuotteluihin.