Sen verran jännittävä ottelusarja on Mikkeli-Vaasa-akselilla aikaiseksi saatu, että lopullista ratkaisua täytyy saapua Kalevankankaalle seuraamaan ihan täältä etelästä asti. Pelillisen mielenkiinnon ohella on kiinnostavaa kokea, millaisen tunnelman vaasalaisten laiska kotikissa eli Red Army saa Savossa aikaiseksi.
Näen asetelmat sixty-fifty-tilanteena. Kaikki on mahdollista, mutta Jukurit on niukka suosikki kuitenkin. Kotiedulla ei näin korkeiden panosten ottelussa juurikaan merkitystä ole, mutta maalivahtipelillä on. Mikko Strömberg on Mestiksen paras maalivahti, sanokoot Kuopiossa mitä vaan. Aku Limnell on ilmeisesti torjunut kaksi matsia oikeinkin hyvin, mutta vieläkö tulee huikeassa painetilassa kolmas samanlainen perään?
Voiton ratkaisevat pienet asiat ja virheet, korvien väli sekä onni. Materiaalista ei merkittäviä eroja löydy. Sarvipäillä on voittamisen kulttuuria, Sportilla ehkä jonkinlainen henkinen etu loistavan nousun ansiosta. Jukurit jaksaa jauhaa vaikka koko illan, Sport pystyy iskemään erikoistilanteista.
Loukkaantumisia on turha nostaa jalustalle, vaikka ne Länsi-Savossa näkyvästi on esille tuotukin. Pari pelimiestä puuttuu kummaltakin, joten puntit ovat tasan. Valitettaviahan loukkaantumiset ovat, mutta kuuluvat lajiin. En myöskään allekirjoittaisi asetelmaa sika-Sport vastaan kiltit jukurit, sillä Fandulin mailaniskuun kautensa päättämään joutunut Silvander tarjoili itse ikävän mailaniskun vastustajalle kolmannessa puolivälieräottelussa. Silloin oli onni myötä, myöhemmin ei. Shit happens.
Henkilökohtaisella toivelistalla olisi riehakas tunnelma, aamuyöhön kestävä nitromaratonottelu, vedonlyönnistä vähintään bensarahat ja komea sekä kiistaton voittomaali. Sportin voitto maistuisi sikäli, että finaalisarjan vastakkainasettelu Vaasa-Kuopio tuntuu sähköisemmältä kuin Savon jäsentenvälinen. Paras kuitenkin voittakoon, samoin Ahmat keskiviikkona Suomi-sarjakarsinnan kuolemanottelussa.
