Illan peli oli kahden erän ajan mielestäni kunnon perinteistä pleijarivääntöä. Vauhtia oli mukavasti ja laidat kolisivat. Jukurit taklasi hanakammin kuin kertaakaan tällä kaudella.
Kolmas erä oli sitten johtoaseman varmistelua ja idioottivarmaa pelaamista. Ei mitään kaunista kiekkoa, mutta kun pelataan voitosta, ei tyylipisteitä jaeta.
Sport olisi varmasti pelannut samalla tavalla johtoasemassa ja pudottanut neljä pelaajaa pelin alle. Näinhän kaikki tekevät johtoasemassa, eikö?
Molemmat joukkueet pelasivat tarkasti ja virheitä vältelleen. Vaasalaisilla oli aloite, mutta viimeinen terävyys jäi puuttumaan.
Vaasalaisten maalintekijät olivat jälleen paperitiikereitä. Toki parin avainpelaajan poissaolo näkyy, mutta ei se saa olla Sportin tasoisessa joukkueessa selitys tehottomuudelle.
Nähdäkseni Spåran kahden ensimmäisen ketjun miehet kainostelivat, kun olisi pitänyt ratkaista. Kiekkoa leivottiin varsinkin ekassa erässä nätisti, mutta mitään konkreettista ei syntynyt. Pitäisikö hienot kuviot vaihtaa suoraviivaisuuteen? Tämä on toiminut ainakin Jukureilla.
Tamikin oli ihmeen vaisu haastattelussa. Taistelutahto ja into olivat vaihtuneet hatariin selityksiin pienistä askeleista, joita joukkue ottaa. Seuraava askel olisi voittaa kerran Jukurit. Ihan kuin rivien välissä olisi ollut aistittavissa, että ajatukset seilaavat jo ensi kaudessa.
Spåran asema ei ole kadehdittava. Vuodesta toiseen kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta silti jokin mättää, eikä homma toimi ratkaisupeleissä.
Lauantaina on kolmas kohtaaminen. Valtit on Jukureilla, mutta viimeistä sanaa ei varmasti Pohjanlahden rannalta ole vielä sanottu. Tuosta pelistä enemmän, kunhan hengitys vähän tasaantuu.
Kolmas erä oli sitten johtoaseman varmistelua ja idioottivarmaa pelaamista. Ei mitään kaunista kiekkoa, mutta kun pelataan voitosta, ei tyylipisteitä jaeta.
Sport olisi varmasti pelannut samalla tavalla johtoasemassa ja pudottanut neljä pelaajaa pelin alle. Näinhän kaikki tekevät johtoasemassa, eikö?
Molemmat joukkueet pelasivat tarkasti ja virheitä vältelleen. Vaasalaisilla oli aloite, mutta viimeinen terävyys jäi puuttumaan.
Vaasalaisten maalintekijät olivat jälleen paperitiikereitä. Toki parin avainpelaajan poissaolo näkyy, mutta ei se saa olla Sportin tasoisessa joukkueessa selitys tehottomuudelle.
Nähdäkseni Spåran kahden ensimmäisen ketjun miehet kainostelivat, kun olisi pitänyt ratkaista. Kiekkoa leivottiin varsinkin ekassa erässä nätisti, mutta mitään konkreettista ei syntynyt. Pitäisikö hienot kuviot vaihtaa suoraviivaisuuteen? Tämä on toiminut ainakin Jukureilla.
Tamikin oli ihmeen vaisu haastattelussa. Taistelutahto ja into olivat vaihtuneet hatariin selityksiin pienistä askeleista, joita joukkue ottaa. Seuraava askel olisi voittaa kerran Jukurit. Ihan kuin rivien välissä olisi ollut aistittavissa, että ajatukset seilaavat jo ensi kaudessa.
Spåran asema ei ole kadehdittava. Vuodesta toiseen kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta silti jokin mättää, eikä homma toimi ratkaisupeleissä.
Lauantaina on kolmas kohtaaminen. Valtit on Jukureilla, mutta viimeistä sanaa ei varmasti Pohjanlahden rannalta ole vielä sanottu. Tuosta pelistä enemmän, kunhan hengitys vähän tasaantuu.