Tätäkin voi kai väärinkäsitykseksi kutsua.
Kesätöissä pari vuotta sitten, oltiin tyhjentämässä vanhaa sairaalaa. Paikka piti saada kokonaan tyhjäksi, kamoilla ei ollut enää mitään väliä. Toisin sanoen hajoitettiin siis kaikki jäljellä olevat sängyt, kaapit, pöydät yms. tavarat, jotta mahtuisivat paremmin lavoille kuljetusta varten.
Sairaalan tyhjäksi jääville tiloille oli kuitenkin lukuisia suunnitelmia, ja kellaritiloissa oli tavaroita, jotka paikan uusi omistaja tahtoi jäävän paikoilleen. Nuo tavarat oli merkitty sen firman tarralla. Kutsutaan sitä vaikka Firma X-nimellä.
Kaverin kanssa oli siinä hyvä työtahti päällä, oltiinhan sitä romutusta tehty päivittäin jo pari viikkoa. Hakattiin taas rautatangoilla erästä isoa kaappia paskaksi, lasiseinät oltiin siitä jo hajoitettu ja heitetty pois. Tiukkoja liimauksia piti napakoilla potkuilla avittaa, ja sitten taas lisää rautaputkea kehiin. Välillä kaappia piti heitellä seinään, jotta alkaisi antaa periksi.
Siinä vaiheessa kolmas äijämme astui huoneeseen, ja kysyi tyynesti: "Miksi te sitä firma X:n kaappia hakkaatte?", ja osoitti kaapin alareunassa olevaa keltaista tarraa.
Siinä vaiheessa katsottiin kaverin kanssa toisiamme, ja revettiin molemmat. En muista oonko ikinä nauranut niin makeasti. Mielessään näki tilanteen, jossa joku firma X:n rouva kävelee sisään, ja huomaa pari kloppia potkimassa ja pieksemässä rautaputkilla hienoa kaappiansa. "Ai sori, eiks tätä pitänytkään laittaa paskaks? Voidaan me teipata se takasin kasaan!"
Ei muuta kuin tarra pois kyljestä, kaappi palasiksi ja lavalle. Vieläköhän kaipaavat mööpeliänsä?
