Väärä numero!

[finnjewel]

Minkälaisia sattumuksia väärät numerot, joko itse valitut tai vastaanotetut, ovat teille aiheuttaneet? Tekstiviestitkin toki kelpaavat tarinan aiheeeksi.

Tässä aluksi yksi oma tarina:

Olin päättänyt viettää opiskelusta rokulipäivän. Väsytti ja krapulaa pukkasi. Kesken unien lankapuhelin alkoi soida. Päätin, että en vastaa. Puhelin kuitenkin soi, soi ja soi. Kun se oli pirahtanut 88 kertaa, menin kuitenkin vastaamaan. Tokaisin niin jäätävällä äänellä kuin pystyin: "Haloo!"

Toisessa päässä iloinen naisihmisen ääni: "Päivää, täält Jaalast mie soittelen, tää meiän poika se ei muistannu tulla sinne kutsuntojen lääkärintarkastuksen. Oliskos enää mitää muuta aikaa vapaan että se vois tulla?"

Totesin hänelle, että "tervetuloa ensi viikon tiistaina kello kymmenen" ja löin luurin korvaan. Toivottavasti menivät.

 

[xAnZax]

Joskus muutama vuosi sitten heräsin yöllä 2-3 aikoihin siihen kun puhelin soi, ihmettelin että kuka tähän aikaan soittelee,kun ei ollut tuttu numero.

No joku nuorimies sieltä soitteli, "no moi se on Marko tässä. Me oltais nyt Teron kanssa lähdössä täältä Jonnen bileistä, niin voisit tulla nyt hakee niinkuin oli puhetta." No minä täysin unessa siinä koitin mietiä että kuka mitä häh?, tyydyin vaan vastaamaan: "mitä?"

Tero siihen: "Niin, eikö me sovittu että tuut hakemaan meidät täältä, me oltais nyt lähdössä." Edelleenkin olin syvässä horrostilassa enkä saanut sanottua että taisitte soittaa väärään numeroon, jatkoin samalla linjalla: "häh?"

Siitähän Marko riemastui: "Nii että tule nyt saatana hakemaan, ootko sä ihan tyhmä?" Vastasin tyynesti en!, löin luurin korvaan ja jatkoin nukkumista.

Aamulla sitten herättyäni mietiskelin että mitenköhän pojille kävi. Pääsivätkö kotiin, ja kenen kyydillä. Ovatko he vielä tänä päivänäkin vihoissa tämän mulkun kanssa kuka ei heitä hakenut vaikka lupasi. Vai kävivätkö he jopa vielä samana yönä "vierailulla" tämän mulkeron luona?

 

[Silkkeri]

Tänne soitti joskus joku helvetin vihainen naisihminen, joka oli ilmeisesti saanut tietää, että miehensä oli pettänyt häntä. Ja luuli siis soittavansa sille miehelleen. Varmaan minuutin verran tuli suoraa huutoa Rauno Repomiehen tapaan. Noin 5 kertaa piti toistaa, että on väärä numero enkä tunne ketään Pasia, ennen kuin uskoi.

Jälkikäteen ajateltuna olisi toki voinut tehdä vaikka minkälaisia källejä tuossa, mutta eipä sitä siinä tilanteessa tullut ajateltua.

 

[Scissors]

Toisessa päässä iloinen naisihmisen ääni: "Päivää, täält Jaalast mie soittelen, tää meiän poika se ei muistannu tulla sinne kutsuntojen lääkärintarkastuksen. Oliskos enää mitää muuta aikaa vapaan että se vois tulla?"

Totesin hänelle, että "tervetuloa ensi viikon tiistaina kello kymmenen" ja löin luurin korvaan. Toivottavasti menivät.

Hah, tälle hajosin. Juuri jotain tuonkaltaista olisin itsekin tuohon väliin pistänyt.

Itselleni on käynyt monen monta kertaa niinkin klassisesti, että joskus muinoin melkoisessa tunnelissa pistänyt jotain booty call-tekstareita täysin väärille henkilöille. Naisille toki menivät, mutta eipähän esimerkiksi silloiselta espanjan kurssin vetäjätytöltä pahemmin sympatiapinnoja herunut tuon jälkeen. Kuittailua varmaan joka kerta kun tapasimme sinä keväänä, varmaan vieläkin piikittelisi jos olisin hänen kanssaan tekemisissä.

Eräälle yhteistyökumppanillekin lähetin noin vuosi takaperin melkoisen kostean illan päätteeksi viestin, jonka oli tarkoitus mennä kaverilleni. Eipä tuotakaan henkilöä varmaan kiinnostanut aneluni siitä miten meikäläinen pitäisi seivata jonkun "haahkan" seurasta. Kyllä, käytin juuri tuota sanaa. Ja tää yhteistyökumppani oli nainen. Sitäkin piti sitten selitellä, miksi tapaamisemme olivat siitä eteenpäin hiiieman jäisempiä, ja työkavereilla oli helvetin hauskaa.

Näille toki nykyään jo nauraa, ja vaihdettuani älypuhelimeen en ole moisia ongelmia enää itselleni hankkinutkaan. Vaimo tuskin tykkäisi.

 

[Rosenrot]

Kuinpaljon ihmiset muka nykyään tekstaa/soittaa randomiin numeroihin? Vois nyt kuvitella, että jos on yhtään läheisempi tuttava, on se numero tallennettu iphöönin tai mungmangmannin syövereihin.

Ite en ny ainakaa, jurrissa etenkään, soittele randominumeroihin... tosin, eipä oo oltu em tilassakaan hetkeen.

 

[pakki3000]

Tää juttu nyt periaatteessa sopii tänne, vaikka en itse väärää numeroa valinnutkaan..

Tehtiin asuntokauppoja erään ison välitysfirman kanssa (oranssit autot). Oltiin käyty muutama kerta näytössä ja soiteltu asunnosta muutenkin. Ajattelimpa sitten, että voitaisiin tehdä tarjousta ja soitin kyseiselle n. 45-50v naispuoliselle välittäjälle kesken työpäivän.

Puhelin soi jonkun aikaa ja välittäjä vastaa siihen: "Miaau" ja naukuu vielä pari kertaa varmuuden vuoksi päälle. Meni vähän jauhot suuhun ja yritin kelata mielessä, mihin vi*tuun on tullut soitettua. Yritin siihen sitten jotain selittää, että tais tulla väärä numero kun asunnosta oisin kysellyt. No eihän kun lisää kissan ääntelyä kehiin. Siihen sitten sanoin, että joo X välitysfirmaa ja henkilöä yritin tavoitella, mutta tais tulla väärä numero valittua. Sitten on vähän aikaa hiljaista ja muija sanoo: "luulin sun olevan mun poika, kun oli niin samantyylinen numero". Itselle jäi sellainen kuva, että saattoi myös luulla olevan miehensä numero..

Noh siinä kämpässä asutaan, mutta riita käynnissä välittäjien toiminnasta ja ei toisaalta yllätä :D

 

[sekolust]

Jälkikäteen ajateltuna olisi toki voinut tehdä vaikka minkälaisia källejä tuossa, mutta eipä sitä siinä tilanteessa tullut ajateltua.

Väärät numerot on ainakin allekirjoittaneelle sama homma kuin Jehovan todistajat. Aina välillä tulee mieleen kuinka noita pitää piinata ja riivata mahdollisimman sadistisesti. Jehovia vastaan ketsupista tehty pentagrammi vatsassa, seisokki kuin viimeistä päivää samalla kuin lukemistossa on musta raamattu tai vähintään saksankielinen Mein Kampf. Vääriin numeroihin on sitten tullut mietittyä kaiken näköisiä skenaarioita aina puolisoiden salaisista suhteista deittien sopimiseen asti.

Tilanteen osuessa sitten kohdalle tulee vain todettua "ei kiitos" tai "väärä numero", ujolla äänellä vieläpä. En siis tunnusta vedättäneeni raukkoja väärän numeroon soittaneita tai kiusanneeni ovella käyviä uskovaisia.

 

[puuha-pete]

Tekstari on tullut lähetettyä väärään numeroon. Muistelen, että kerran olisin aika jäätävänkin mokan tehnyt, mutta en nyt saa mieleeni ja tuskin kovin paha, kun ei muista. Kai sen jotenkin pystyi pelastamaan jollain hyvällä selityksellä.

Hiljattain eräs kaveri, terveisiä vaan jos tajuaa, soitti väärälle samannimiselle henkilölle ja pyyteli oluelle. Kiitos kutsusta, mutta matka oli vähän pitkä. Alkuun oli vähän mitä vittua fiilis, sitten molemmat tajusi, että nyt meni vikaan ja se siitä. Harvemmin tosiaan nykyaikana taitaa noita vääriä numeroita tulla juurikin siitä syystä, että kännykässä oikeastaan kaikki on tallessa ja väärä soitto tulee jollekin siellä olevista nimistä.

Edit: Eilen muuten huomasin, että puhelin oli taskussa soittanu hätänumeroon. Puhelu oli kestänyt 3 sekuntia. Ei ole hyvä asia, että 112 onnistuu lukituksessakin. Kaipa siihen ollaan hätäkeskuksessa totuttu ja tajuavat varmaan aika pian katkaista. Näitä varmaan aika paljon kuitenkin tulee.

 

[Snakster]

Kerran vuosia sitten, kun oli vielä lankapuhelinkin olemassa, soitti kotiin joku ihan nastan tuntuinen misu, jota taisi myös hieman jännittää puhelu. Kehuskeli kovasti, että kivaa oli ollut siellä risteilyllä ja mielellään tapaisi uudestaan, kuten puhetta oli ollut. Vähitellen selvisi, että laivalla ko. daamin scorettanut sälli oli reiluna miehenä antanut väärän puhelinnumeron. Harmi että sydämeni kuului jo tuolloin toiselle, koska mielelläänhän sitä olisi voinut lähteä kahvia juomaan tuollaisenkin sattuman turvin. Toivottavasti neiti ei täysin kyynistynyt ja menettänyt uskoaan miehiin, aika kovasti hän sitä jannua tosin sätti, kun tuo ohari selvisi.

 

[Shakermaker]

Joskus yli kymmenen vuotta sitten puhelimeni soi aamulla kun olin vielä nukkumassa. Numero oli outo, suuntanumerosta päätellen jostain Turusta päin. En tunne sieltä ketään mutta vastasin silti. Joku mummeli siellä rupesi juttelemaan että on tulossa käymään ja kuinka hyvä mustikkasato on ollut. Aikoo tuoda minullekin niitä mustikoita tullessaan. Pitkään se minulle höpötteli niitä näitä ja olin yksinkertaisesti niin väsynyt etten jaksanut mainita että taitaa olla väärä numero kyseessä. Vastailin vaan jotain "joo, okei" ja puhelu oli luonteentaan juuri sellainen mitä isovanhempi lapsenlapselleen soittelisi. Loppuun sitten jotain "nähdään sitten keskiviikkona kun tulen kylään, hei hei!"
Hauskaa tuo kyllä kieltämättä oli. Toivottavasti se kenelle tuo puhelu oli tarkoitettu oli kotona kun mummo tuli kylään mustikkalastinsa kanssa.

Tallensin tuon numeron sitten puhelimeeni nimellä Mustikkamummeli ja se on siellä edelleen. Olisipa mukavaa jos soittaisi joku päivä taas uudestaan, mieluiten päiväsaikaan.

 

[cottonmouth]

Joskus aikanaan tuli tekstari oudosta numerosta, jossa kerrottiin miten ihana yö oli tullut Vaasassa vietettyä ja miten hurmaavat silmät "mulla" oli. Lisäksi kyseltiin, että mitä ajattelet siitä, että oon perheellinen?

Katsoin 02:sta mitä muita numeroita löytyi tuohon osoitteeseen ja kyllä siihen samaan mies ja selkeästi lapsi tuli. Laitoin viestin naiselle takaisin, että ei ole tullut Vaasassa käytyä yli 10 vuoteen eli taisit erehtyä henkilöstä. Lisäksi mainitsin, että lähetin ko. viestin selvityksineen eteenpäin miehelleen, vaikka näin en tehnyt, perhesurmia on jo ihan riittävästi. Mitään vastausta ei kuulunut. Jälkeenpäin olen miettinyt miten pahasti akan mahassa on mahtanut muljahtaa, kun on viestin tavannut.

 

[alwahla]

Muutaman kerran on tullut soitettua vääriin numeroihin. Lähes aina olen aika nopeasti huomannut erheeni ja lopettanut puhelun siihen paikkaan.
Yhden kerran on kuitenkin tullut jaariteltua aivan liian pitkään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

Tapauksesta on aikaa noin 12 vuotta, luultavasti enemmän.
Yritin tuolloin tavoitella kummitätiäni, jota en ollut nähnyt sitten vuoden 1994, joten ei muuta kuin puhelinluettelo käteen ja numeroa näppäilemään.

Muistaakseni taisi olla arkipäivä ja kello oli hivenen päälle viiden iltapäivällä, kun naisääni vastasi puhelimeen. Esittelin nopeasti itseni ja sanoin sitten tomerasti, että "mä olen kummipoikas". Hän jäi ihmettelemään minun nimeäni ja sanoi aika monta kertaa seuraavien 10 minuutin aikana, että hän ei muista minua.

Jännitin tuohon aikaan aivan älyttömästi puhelimella soittamista ja erityisesti juttelua ihmisten kanssa puhelimessa. Jännitykselläni oli tapana purkautua armottomalla lausetulvalla, joka saattoi pahimmillaan kestää reippaasti päälle 20 minuuttia kerrallaan.

Kun tuo tuntemattomaksi jäänyt nainen alkoi epäröimään ja hiljeni välillä täydellisesti, aloin kertomaan hänelle kaikista niistä tapahtumista, mitä minulle oli tapahtunut vuoden 1994 jälkeen. Aina tasaisin väliajoin nainen huomautti (lievästi turhautuneena), että hän ei muistaakseen ole minun kummitätini, mutta koska minulla oli jonkinlainen paniikkitila päällä en vaan kyennyt lopettamaan puhelua kesken. Jostain syystä hänkään ei siihen kyennyt.

Luulin siinä kahden tunnin jaarittelun ja vänkäämisen jälkeen, että näinköhän tämä homma koskaan päättyy, kunnes jotenkin pystyin palautumaan paniikistani normaaliin moodiin. Puhelun kestettyä liki 2,5 tuntia se päättyi minun kokemaani ahaa-elämykseen, jolloin sain sanottua, että taisin vahingossa soittaa väärään numeroon. Nainen kuulosti kohtalaisen helpottuneelta.

Muistikuvani tuosta keskustelusta ovat aika hatarat, mutta sen tiedän, että hän sanoi ainakin 60 kertaa, että olen soittanut väärään numeroon.
En soittanut hänelle enää uudelleen enkä myöskään saanut yhteyttä kummitätiini.

 

[Worrell]

Tasan kerran olen soittanut väärään numeroon. Oli muuten viimeinen kerta. Tästä on aikaa noin kaksi vuotta, kun tutustuin neitiin nimeltä Sirpa* internetin ihmeellisessä maailmassa. Totta kai sitten sukunimetkin siinä selvisi. Juteltiin usein netin välityksellä vähän kaikkea mahdollista. Siveellisiä asioita, senkin pervot. Kuitenkin, jostain sain päähäni soittaa hänelle. Ei muuta kuin fonectan kautta yhteystietoja etsimään. Olin sitten eräänä iltana hirveässä humalassa ja päätin hänelle soittaa. Noh, puhelimeen vastasi joku helvetin vihainen äijä (klo 02 yöllä) ja sitten kännisen äänellä sönkötin, että "anteeksi väärä numero." Siihen jäi minun stalkkaukset.

Todettakoon, että oikeasti soitin väärään numeroon. Ko neitosen kanssa juteltiin internetin välityksellä usein tuon tapahtuman jälkeen.

*nimet muutettu

 

[Heimopäällikkö]

Ei tästä oo pitkä aika kun joku perhe soitti mulle onnittelupuhelun "paljon onnea mummi". En kerenny kun aukasta linjan niin laulu alkoi, laulun loputtua oli kyllä hiukan jäätävä tilanne kun krapuloissani tokaisin että "mitä vittua?" Naisääni kyseli että tuliko tää mummille? Tuumasin vaan että jos tuli, nii tais tällä pojalla eilinen mennä melko pitkäks.

Ei nyt ihan väärä numero mutta väärä puhelin. Joskus vuosia takaperin kävin perkaamassa yhtä naista, enkä tiennyt hänen olevan varattu. Noh, meillä sattui olemaan samanlaiset puhelimet ja puhelimet olikin tietysti äänettömällä että kukaan ei häiritse hommia. Makailin siinä sängyllä kun puhelin rupesi värisemään ja katsoin että katos kaveri soittaa (saman niminen). Vastasin puhelimeen ja sieltä kysyi miesääni että "kukas vittu sä oot ja miks vastaat mun muijan puhelimeen?" Ei vieläkään soinut hälytyskellot, koska meillä on kavereiden kanssa vähän kieroutunut huumorintaju, joten heitin sit jotain että "paiskasin just rojut muijas sisälle ja aattelin lähtee kotiin, lähetäänkö pyörähtään jossain?" Vastaus oli jotain että "onko **** siinä? kuka vittu sä oot? vittu mä tapan sut". Siinä vaiheessa tajusin että ei jumalauta, tää ei oo mun puhelin ja löin luurin korvaan.

 

[Jeepeli]

Muutama vuosi sitten minulle paukkui tekstiviestejä, joissa ilmoteltiin perutuista tunneista, oppituntien aikatauluista ja kotitehtävistä. Viestien loppuun oli aina naputeltu T:Isä Eino. Koska isäni ei ole tietääkseni ole Eino, enkä millään oppitunneilla silloin käynyt, ignorasin viestit ensin. Kun niitä alkoi tulla enemmän koitin ystävällisesti vastaten ilmoittaa, että olisikohan Eino viestinsä väärään numeroon laitellut. Ilmeisen tohkeissaan asiansa kanssa Eino oli, koska viestejä vain pukkasi tulemaan. Lopulta laitoin hiukan suorasanaisemman viestin uskonmiehelle, jolloin Einokin tajusi ja pyysi anteeksi. Kovin oli kiireinen mies, sen verran usein tunnit oli peruttu.

Aikanaan vielä lankapuhelinten aikaan jouluaattona ollessani vanhempieni luona soi puhelin ja se ihan oikea isäni vastasi. Käski sitten minut puhelimeen, kun ei tajunnut ulkomaan kieltä, jota luurista kuului. Englantiahan siellä puhuttiin ja hyvin pian selvisi, että väärä numerohan se oli tullut naputeltua. Se ei tosin haitannut rupattelua, vaan juttelin saksalaisen miehen ja hänen vaimonsa kanssa pitkät tovit niitä näitä. Loppuun toivoteltiin joulut puolin ja toisin.

 

[RDivis]

Sain joskus viitisen vuotta sitten kännykkään viestin tyyliin: "varo vaan, ettei turun moottoripyöräpojat tuu käymään T: *mikäsenytikinäolikaan*. Olin kohttullisen äimänä, koska en tätä herraa tunnistanut. Liittymä oli isäni nimissä ja kyselin häneltä, että mikäs tämä juttu on. Tämä vastasi, ettei syytä huoleen. Kaveri kuulemma lupaili lähikuppilassa harva se viikonloppu milloin kenellekin, että tullaan käymään. Isäni ja hänen kaverinsa olivat kuulemma rauhoitelleet tätä heppulia ja lopulta taltuttaneet hänet, kun tämä alkoi heittelemään tuoleja.

Niitä moottoripyöräpoikia turusta en ainakaan minä koskaan nähnyt. Eikä tiettävästi isäkään.

e: Eli ei oikeastaan varsinainen väärä numero, mutta väärä henkilö tavoitettiin.

 

[Suomi-Salama]

Kolme tarinaa tulee mieleen.

Isäukolla oli tapana hauskuuttaa itseään, kun joku soitti hänelle vahingossa. Kun toisesta päästä kuului "anteeksi, väärä numero", ukko totesi: "ei, kyllä tämä on ihan oikea numero".

Toinen samaisen henkilön kertoma juttu oli, kun jostain syystä hänelle tuli aika useinkin puheluita, jotka oli tarkoitettu jollekin Saari -sukunimiselle henkilölle tai perheelle. Vastattuaan puhelimeen ja mainitessaan tietenkin oman nimensä, langan toisesta päästä tuli sitten ihmetteleviä kysymyksiä tyyliin "niin, oliko Saarella?", joihin ukko vastasi, "ei, kyllä nyt ollaan mantereella".

Kolmas tarina on sitten ainakin kaikille Jyväskylän yo-kylässä asuneille tuttu klassikko, mutta tuli joskus illanistujaisten päätteeksi itsekin harrastettua, tunnustettakoon. Tunnettiin nimellä puhelinbingo, tjsp. Eli sisäpuhelinluettelosta katsottiin sopivasti vastapäisen talon numeroita keskellä yötä, minkä jälkeen soitto sisään. Osuma syntyi, kun kyseisessä asunnossa syttyivät valot. Juu, lapsellista, mutta oli olevinaan siihen aikaan kovinkin hauskaa. Varsinkin, jos porukka oli nauttinut vettä väkevämpää.

 

[Lättfil]

Itellä muistuu opiskeluajoilta illanistujaisista mieleen yksi, vähän erilailla, aiheeseen liittyvä tapaus. Oltiin siis siinä poikaporukalla istumassa iltaa yhden opiskelukaverin luona kaljaa kitaten ja eräs hyvinkääläinen kaveri ehdotti hienolta kuulostavaa källiä, jota muuten kannattaa joskus kokeilla.

Valittiin siis tämän kaverin puhelimesta kaksi numeroa, mielellään vielä vähän äkkipikaisten ihmisten numerot. Toinen näistä valituista sattui vielä olemaan yksi luokallamme olevista kavereista, joka ei juuri silloin päässyt iltaa istumaan. Otettiin esiin kaksi kännykkää, laitettiin kumpaankin asetuksiin tuntematon numero, kaiutin kummastakin päälle, puhelimet vastakkain, jolloin siis linjojen päässä olevat kuulevat toisensa(ja koko meidän porukkakin kuulee). Kummastakin puhelimesta soitettiin näille kahdelle tyypille, joista toinen siis oli opiskelukaverimme ja toinen joku muu.

Pari kertaa puhelimen hälyytettyä pojat vastasivat puhelimiinsa. Tilanne meni jotakuinkin näin:
Tyyppi1:Haloo
Tyyppi2:Haloo
-Hetken aikaa hiljaista-
Tyyppi1:Kuka siellä?
Tyyppi2:Haloo?
Tyyppi1:Onks siellä ketää?
Tyyppi2: Täällä on "Timo".
Tyyppi1: Oliko jotain asiaa?
Tyyppi2: Ei mulla mitään, sähän mulle soitit.
Tyyppi1:Enhän soittanu, ku sä soitit mulle.
Tyyppi2: Mitä vittua, mun puhelin soi, en oo kellekää soittanu.
Tyyppi1: Kuka siellä nyt vittu on, mä en oo soittanu kellekään.
Tyyppi2:Mitä helvettiä, kuka siellä pelleilee.
Tyyppi1: Ei sullakaa oo parempaa tekemistä.
Tyyppi2: Mitä helvettiä!! Haista paska ja lopeta ihmisten häiritseminen.
Tyyppi1:Vedä kätees...TUUTTUUTUUT

En tarkalleen muista, miten toi nyt meni mutta kyllä oli hauskaa, kun pojat rupes ihan tosissaan riitelemään, että kumpi soitti ja ärräpäät lenteli.

 

[Whist]

Sain aikanaan parin vuoden ajan mielenkiintoisia tekstiviestejä, jotka olivat pääsääntöisesti kutsuja eri henkilöiden syntymäpäiväjuhlille. Aina toivottiin, että pääsisin tällä kertaa paikalle ja olen todella lämpimästi tervetullut, mansikkakakkuakin olisi tarjolla. Mieleenpainuvin viesti meni jotenkin näin: "Taustoja selvittäessäni sain selville, että sinulla on Hollantilaista taustaa. Voisimmeko saada Hollannin lipun opettajanhuoneemme koristukseksi?" Tämän viestin jälkeen selvitin lähettäjän ja kyseessä oli kajaanilainen naishenkilö, mitä ilmeisemmin opettaja. Koskaan en yhteenkään viestiin vastannut, eikä viimeiseen viiteen vuoteen ole kutsuja enää tullut.

Joskus opiskeluaikoina 2004 tai 2005, tuli puhelu, eikä numeroa näkynyt näytössä. Vastasin ja tuloksena oli annoksellinen kiivaasti artikuloitua suloista Saksan kieltä. Noh, sujuvasti Saksan alkeiskurssin hiomalla kielitaidollani ilmaisin soittajalle millä tasolla asiaa voidaan valitulla kielellä suorittaa. Tuloksena entistä kovempaa huutoa. Kielimiehenä heitin peliin englannin ja yritin avata tilannetta, tuloksena volyymin nousu soittajan päässä kieliasetuksen pysyessä samana. No, loppasin luurin kiinni. Saksan poika ei tästä lannistunut vaan jatkoi soittelua ja minä samaan tahtiin punaisen luurin painelua. Koska olimme kaverilla leffaa katsomassa en jaksanut kovin kauaa sitä näppäilyä harrastaa, joten puhelin kiinni ja se siitä. Kun lähdin suunnistamaan kotia kohti niin laitoin luurin taas taajuuksille ja sama ralli alkaa heti uudestaan. Pidin sitten yön ajan puhelinta pois päältä ja aamulla olikin tilanne jo rauhoittunut, kunnes illalla alkaa taas puhelin soimaan. Vastasin ja asiaa ei saatu edelleenkään avautumaan, joten puhelin pois päältä illaksi. Sen jälkeen ei puheluita enää tullut.

Oli ollut ihan mielenkiintoista tietää millä asialla Saksaa solkannut soittaja oli. Numeroa ei tosiaan soittaessa näkynyt eikä kielitaitoista kaveria seurassa ollut. Mysteeriksi jäi tämäkin.

 

[Orman Mollis]

Valittiin siis tämän kaverin puhelimesta kaksi numeroa, mielellään vielä vähän äkkipikaisten ihmisten numerot. Toinen näistä valituista sattui vielä olemaan yksi luokallamme olevista kavereista, joka ei juuri silloin päässyt iltaa istumaan. Otettiin esiin kaksi kännykkää, laitettiin kumpaankin asetuksiin tuntematon numero, kaiutin kummastakin päälle, puhelimet vastakkain, jolloin siis linjojen päässä olevat kuulevat toisensa(ja koko meidän porukkakin kuulee)

Tämä samainen temppu on joskus vuosia sitten tullut kokeiltua, tosin silloin kohteena oli kaksi pizzapaikkaa. Eikä kovin yllättävää että molemmat ulkomaalaistaustaiset henkilöt jotka puhelimiin vastasivat kävivät kuumiina kuin lettupannut...

 

[Skeletor]

Vastasin puhelimeen etunimelläni.

"Moro, onks Milla siellä"

"No ei ole, onkohan väärä numero?"

"Kukas oot, annatko puhelimen Millalle"

"No täällä nyt ei ole ketään Millaa"

"Älä nyt viitti jätkä pelleillä, anna se puhelin Millalle, kuka muuten oot?"

"Oon tämän liittymän omistaja"

"Nii, oliks se Milla siinä lähellä?

"Kuules nyt, sulla on väärä numero, tavataas numero yhdessä"

Sitten tavattiin numero yhdessä ja yhden numeron heitto siellä oli. Olis vaan pitänyt sanoa, että tossa se on alasti sidottuna sängyssä...

 

[Turder]

"Kuules nyt, sulla on väärä numero, tavataas numero yhdessä"

Menikö sitten paikanpäällä tappeluksi?

Nojoo... Joskus tuli viestejä joidenkin Espanjan lomalta. Siellä oli tietoja säästä ja "Jyke on ihan kännissääää". Sitten pari päivää uudelleen samasta numerosta "lainaa rahaa, sullahan on mun tilinumero?". Yhteydenpito loppui tuohon ja jäin miettimään mitenköhän matkaporukalle kävi.

Olikohan joskus täällä autoiluketjussa tms. viesti (todellisesta?) tapauksesta, jossa A soittaa B:lle myynnissä olevasta autosta.
A: sulla oli autosta ilmoitus netissä
B: en oo laittanu autoa myyntiin, sulla on kai väärä numero
A: ai... no oisko sulla autoa myynnissä
B: on tuossa yksi Alfan raato pihassa
A: voisko sitä tulla kattomaan?

 

[maniakos]

Vastasin puhelimeen etunimelläni.

"Moro, onks Milla siellä"

"No ei ole, onkohan väärä numero?"

"Kukas oot, annatko puhelimen Millalle"

"No täällä nyt ei ole ketään Millaa"

"Älä nyt viitti jätkä pelleillä, anna se puhelin Millalle, kuka muuten oot?"

"Oon tämän liittymän omistaja"

"Nii, oliks se Milla siinä lähellä?

Tuossa oiskin aineksia moniin mielenkiintoisiin vedätyksiin. Tuo ehdottomasi juttu toimisi varmasti oikein mukavasti ja sitten vaikka joku tämän tyylinen:

"Milla ei nyt pääse puhelimeen."
"Miksi ei?"
"Se on ammeessa kilon palasina, eikä se varmaan puhu enää tässä elämässä kenellekään."

Sitten vain odottelemaan Karhu-ryhmän rynnäkköä.

Oma tarinani hämäriin numeroihin ja vielä hämärämpiin puhelinsoittoihin ajoittuu jonnekin muutaman vuoden taakse. Oltiin ryypiskelty jo kaksi iltaa, kunnes sitten toisen baari-illan jälkeen ajauduimme jatkoille erään kaverin soluasuntoon. Siellä solukämpän keittiössä sitten sattui nököttömään jääkaappi, joka ei ollut enää käytössä. Kaikkien yllätykseksi sen jääkaapin sisältä löytyi puhelinnumero, jonka oletimme viittaavaan johonkin jääkaapin edellisistä omistajista. No tietenkin numero piti näppäillä samoin tein puhelimeen ja yrittää tavoittaa tuo oletettu omistaja. En tarkkaan muista puhelun kulkua, mutta jotenkin tähän malliinhan se meni:

"Moi. Teidän jääkaappi on täällä osoitteessa xxx. Milloinkohan tuutte hakemaan tämän pois?"
"Anteeks mitä?", sepostaa unilta herännyt nainen väsyneellä äänellään.
"Niin tämä teidän jääkaappi. Se on täällä. Milloin ajattelitte hakea tämän pois?"
"Mikä helvetin jääkaappi. Ja kuka helvetti sinä olet?"
"No se nyt ei ole tässä oleellista. Oleellista tässä on se, että teidän jääkaappi on täällä ja se pitäis saada täältä pois."
"Nyt helvetti loppuu tämä pelleily. Meidän jääkaappi on kyllä ihan täällä kotona."

Aamulla olikin hieman morkkis öisestä puhelusta, vieläpä kun jääkaapin sisällä olevan numeron mysteerikin jäi paljastumatta. Itse en soittanut väärään numeroon, mutta vastapuoli taisi muutaman kerran miettiä, että mahdoinkohan soittaa ihan oikeaan numeroon.

 

[uljas]

Onhan tuota itsekin tullut sorruttua väärään numeroon soittamiseen. Tarkoituksenani oli lähteä katsomaan Heinolan jäähallille kylän ylpeyden, Heinolan Kiekon peliä. Kyydin hallille aioin pyytää eräältä tutulta Sepolta, jonka numeron löytäisin kaverin mukaan kätevästi Fonectasta. Tämä kyseinen Seppo oli (liekö vieläkin?) opiskelemassa Espoossa. Pian löytyi numero ja oikealta kuulostava oppilaitoskin numeroiden joukosta.

- Terve Seppo, Uljas täällä.
* Terve, terve
- Lähdetkö hallille kattomaan peliä?
* Jaa.. En nyt taida jaksaa lähteä.
- Mikset? Lähe nyt ihmeessä!
* En kyllä tänään jaksa
* ...Kukas siellä muuten on?

Ja loput voittekin arvata. Sekaannuksen ja selkkauksen jälkeen selvisi, että kyseessä oli täysin saman niminen henkilö samassa oppilaitoksessa, joskin opettajan tai missä lie rehtorin virassa tosin. Onneksi lieventävänä asianhaarana ukko kertoi saaneensa vastaavia soittoja aiemminkin.

 

[benicio]

Mulle soitti eilen puhelinmyyjä, joka tarjosi ihan mukavaa pakettia tosifanille, kuulemma olin niin tärkeä kannattaja ja seura halusi kiittää, eli jollain 70 eurolla olisin saanut kolme lippua itse valitsemaani peleihin, pipon ja joku fanitapahtuma ja muitakin etuja oli.

Ekstiä tiäksää vähä väärä seura vaan kato.


Joku saa tästä vielä maksaa.