Mad fer it - don´t believe the truth
Avataanpa Oasikselle ja heidän uudelle levylleen oma ketju..
Meluisat Gallagherin veljekset ovat jälleen palanneet, halusimme sitä tai emme. Itse kuulun niihin, joka tätä paluuta on odottanut kuin Poolin liigamestaruutta konsanaan.
Don´t believe the truth on bändin kuudes studioalbumi. Uudella kiekolla bändin soundissa kaikuu aavistuksen rautalankainen kitarointi. Oasis on jälleen ottanut askelia pois perinteiseksi mielletystä brittipop-soundista.
Uusi levy on soinut nyt jokusen kerran soittimessa ja pikku hiljaa kiekko alkaa vakuuttaa meikäläisen. Eihän tämä mikään ylittämätön mestariteos ole, mutta oiva levy kaikki tyynni. Standing on the shoulder of Giantsilla ja Heathen chemistryllä bändi oli välillä aika pahasti hukassa, mutta nyt Manchesterin poikien otteissa on taas särmää.
Oasis on kehittynyt seesteisempään suuntaan. Varmaan kymmenen vuotta ja lukuisat valkoiset viivat ovat tehneet tehtävänsä. Oasis on edelleen rock-bändi, mutta Egotrippi-tyylisen kitaravallin sijaan bändi kuullostaa paremmalta hitaammissa kappaleissa. Kuten sattumoisin myös Egotrippi tätä nykyä...
Yllätyin, kun ynnäilin suosikkejani tämän vuosituhannen Oasis-kiekoista; ne olivat poikkeuksetta yhtyeen rauhallisempia biisejä, kuten Songbird, Born on a different cloud ja sunday morning call.
Uuden levyn helmiksi ovat mielestäni nousemassa Turn up the sun ja Part of the queue.
Tätä levyä kuunnellessa on hyvä viettää kesää.
Mitenkäs muut palstalaiset; kolahtaako Noelin ja Liamin uusimmat varastetut mestariteokset?