Tuli tuossa mietittyä että miten hyvin ne meritoituneet valmentajat ovat onnistuneet. Kaudesta 1998-1999 alkaen tähän päivään asti (20 edellistä kautta, jos en nyt aivan väärin sormin ja varpain laskenut), on mestaruuden valmentanut vanha mestari vain kahdessa tapauksessa. 1998-2001 Hannu Jortikka oli voittanut mestaruuden aiemmin ja sitten palattuaan TPS:n valmentajaksi voitti kolme mestaruutta. 2010-2011 kaudella Kari Jalonen johdatti joukkonsa mestaruuteen muistaakseni kolmannella yrittämällä, voitettuaan aiemmin mestaruuden Kärpissä. Kaikki muut mestaruudet syksystä 1998 alkaen on voittanut valmentaja jolla ei ole mestaruutta ennen seuraan tuloa. Raimo Summanen on vähän siinä ja siinä. Virallisesti se muistaakseni oli kakkonen 1997-98 HIFK:ssa, mutta jotenkin Summaseen se mestaruus kuitenkin henkilöityi minulla.
Muutoin mestaruudet on menneet melkoisille keltanokille, esim. Jukka Rautakorpi, Kari Heikkilä, Kari Jalonen, Jukka Jalonen, Risto Duffa, Jyrki Aho, Kai Suikkanen, Karri Kivi ja Jussi Tapola ovat ottaneet lähes kaikki mestaruudet em. aikana ja jokainen on ollut enemmän tai vähemmän kysymysmerkki ja/tai kakkoskoutsi tason mies ennen mahdollisuuttaan. Kari Jalonen on myös tällä listalla, sillä ennen Kärppiin menoa se muistaakseni suorastaan naurettiin pois Turusta.
Tästä näkökulmasta päädyn suosittelemaan JYP:n linjan jatkamista ja antamaan mahdollisuuden tulevalle mestarille. Duffa, Aho, Westerlund, Summanen, K. Jalonen, J. Jalonen ym. saavat pysyä poissa, jolleivät kykene näyttämään että intohimo ja heittäytyminen JYP-projektiin on samalla tasolla kuin, nuorella omaa tulevaisuuttaan rakentavalla valmentajalla. Vähän eppäilen että intohimo ei papoilla riitä.