SARJANELONEN!
En leiju (ainakaan kovin korkealla), mutta nautin suunnattomasti oman joukkueen hyvästä menestyksestä (kuten varmasti kaikki muutkin JYPin kannattajat). En olisi uskonut kauteen lähdettäessä syyskuun puolivälissä, että maaottelutauolle siirryttäessä oltaisiin sijalla neljä, kolmanteen sijaan matkaa viisi pistettä ja takana majailevaan HIFKiin eroa on (kiitos eilisen voiton), nyt jo seitsemän pistettä. Kerrassaan huikeaan liitoon on Matti Alatalo ja co. saaneet JYPin joukkueen. Välillä täytyy oikein silmiä hieraista, että ollaanko me tosiaan tuolla sijalla. TuTo-valmentaja Ismo Lehkonen on muistaakseni muutamaan otteeseen maininnut ns. onnenpissistä. Täytyy myöntää, että tällä kaudella tuo ko. ilmiö on ollut useamman kerran melko lähellä.
Erityisen paljon allekirjoittanutta on lämmittänyt Miikka Männikön hyvä alkukausi, samoin Carlo Grünnin alkukausi on ollut hienoa katseltavaa. Tero Koponen nousi Jukureista liigaan, en olisi uskonut hänen saavan noin hyvää starttia alleen JYPissä. Koposen ketjun kolmas lenkki, Ossi Louhivaara, on pelannut myös alkukauden pirteästi ja lunastanut niitä odotuksia, joita hänelle ennen kauden alkua asetettiin. Puolustus on vaikuttanut erittäin hyvältä, huolimatta Jari Korhosen lähdöstä. Puolustuksen uudet nimet (Jaako Niskavaara, Eerikki Koivu, Juha Salmu) ovat mielestäni olleet paikkansa arvoisia pelaajia. Vaikka alkukaudesta jotain muuta saattoikin kuvitella. Mitäpä tässä yksittäisiä pelaajia nimeämään, koko joukkuehan sen työn siellä kaukalossa on tehnyt. Tällä kertaa siis todella hyvin.
Ei sitten muuta, tulta päin vaan.