Minusta meillä on nykyään ehkäpä liian laaja kannattajakunta.
Nyt kun Jokerit on poissa, niin on epäselvää, ketkä kaikki meidän joukoissa liikkuvat. Viiskymppiset ja vanhemmat ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kaikki IFK-kannattajat ovat sitä fiksuinta porvariväkeä arvoalueilta. Meidän ikäiset ja monet nuoremmat puolestaan saattavat todeta (kuten saamani tekstiviestit nyt osoittavat) seuraavasti: "hifkiläiset ovat muuten juntteja ja sekopäitä", "monet hifkin kannattajat ovat maalaisia alunperin" ja "köyhiä stadilaisia juoppoja". Sen lisäksi sitten futiksen puolelta tämä, että käydään kirkkonummen metsissä tappelemassa ja kaikki muu omituinen häiriökäyttäytyminen. Herää kysymys, onko me tehty joku virhe, kun seuran arvoja on välitetty nuoremmille vai onko joku ujuttanut väärää porukkaa kannattamaan seuraa vai onko seura pyrkinyt laajentamaan kannattajaporukkaa liikaa?
En ymmärrä tätä juttua. Kuulun itse siihen ryhmään, joka on tottunut siihen, että IFK:n kannattajat ovat vähän parempaa väkeä, jotka ovat syntyneet täällä. Kun jossain Töölössä tai Larussa näkee kadulla IFK-laisen niin hän näyttää hyvinvoivalta ja saattaa olla viemässä lapsiaan handistreeneihin tai jotain vastaavaa ja saattaa olla suomenruotsalainen. Ei todellakaan matkalla tappeluun tai käyttäytymään epäasiallisesti. Todellisuus on ilmeisesti erilainen. Onko se niin, että seura on yrittänyt laajentaa kannattajakuntaa niin valtavasti, että nyt emme tiedä enää, mitä me olemme? Eikö IFK:n kannattamiseen liity vähän sellaisia vähän normaaliseuroja suurempia velvollisuuksia, aivan samalla tavalla kuin oikeistopuolueiden kannattamiseen? Eli juuri nimenomaan käyttäytymiseen, olemukseen, pukeutumiseen ja ulkoiseen kokonaishabitukseen liittyviä vaatimuksia meille kullekin itseämme kohtaan. Mistä ihmeestä se bättre folk muuten muodostuisi?
Tässä jutussa on kohta, jota aina siteeraan: "Nuorekkaan Kiffenin vastavoimana toimi porvarillinen ja konservatiivinen HIFK. Vanhoillisen seuran perusta oli puhtaassa kilpailussa ja urheilullisuudessa. Se ei sallinut kotiotteluihinsa työväenseurojen törkysuisia kannattajia ja piti aina itseään tällaisen käytöksen yläpuolella. Se oli ehdottoman eksklusiivinen, mutta myös kaunein ja paras." Miksemme voisi olla yhä porvarillinen, konservatiivinen, ehdottoman eksklusiivinen, kaunein ja paras? Niin että perusta olisi kilpailussa ja urheilullisuudessa niin kentällä kuin kentän ulkopuolella? Miksei meillä ole ne parhaat pelaajat ja kauneimmat sekä fiksuimmat kannattajat?
Minulle sattui nyt tapaus, jossa olin tilanteessa, jossa läsnä oli valtavan lihava, epäsiististi pukeutunut henkilö, joka tuntui olevan jostain landelta. Jälkeenpäin ystäväni, joka ei kannata IFK:ta, ilkkui että se oli HIFK-fani. Minua pilkattiin siitä asiasta. Olen siitä asti tuntenut jonkinlaista kollektiivista syyllisyyttä tästä asiasta vähän samalla tavalla kuin yhä vielä tänä päivänäkin saksalaiset joutuvat tuntemaan natsi-Saksan ajoista. Seuraavina hetkinä, kun asia on noussut uudelleen esille, on ystäväni sanonut minulle, etten saa asiasta puhua, koska se aiheuttaa mukamas sen, että asianomainen saattaa loukkaantua. Siis hän saattaa loukkaantua siitä, että hän on epäsiististi pukeutunut ja valtavan lihava. Mutta minä en saa loukkaantua siitä, että minut yhdistetään tällaiseen ilmiöön ja tyyliin naureskellaan, että se on IFK-laisuutta. Minä en tunnista tätä IFK-laisuutta. Ystäväni vieläpä lisäsi aiemmin, ettei se ole hänen syynsä, että IFK:n kannattajat ovat sellaisia. Minunko syyni se sitten on? Minä olen yrittänyt pitää jonkinlaisia normeja yllä ja sitten on epäkohta, eikä siitä saa edes puhua. Tännekään en saa varmaan asiasta kirjoittaa, mutta koska asia vaivaa ja kävin jopa yhden kävelylenkin tekemässä ulkona ilman, että sain asian päässäni ratkaistuksi, niin aloin miettiä, voisiko asiaa pohtia laajemmassa kontekstissa.
Ehkä edariaika ja huono urheilullinen menestys ovat johtaneet siihen, että meidän kannattajakuntaan on tullut iso joukko porukkaa, joika päähän potkaistaan muutenkin niin, että tulee ylipainoa ja kaikkea, haetaan tappeluita ja kaikkea. Ikävää on se, että kun se hemmetin laaja kirjo, heterogeeninen porukka aiheuttaa nyt sen, ettei sitä seuraa enää tunnista. Sitten ilkutaan: hahaa, HIFK-fani. Ja kun kyse ei ole mistään sellaisesta ylipainosta, mitä Helmut Kohlilla oli, vaan aidosti siitä, että se koko olemus on kuin jostain perhanan pellolta, niin miten tuo on mukamas urheilullista ja eksklusiivista tai edes stadilaista. Tai miten se on mukamas hyväksyttävissä, että IFK-fanit mätkivät jotain jengiä metsässä Kirkkonummella. En tajua. Haluan, että IFK-faneilla on jotain yhteistä keskenään niinkuin ennenkin oli. Eikä se yhteinen ole se kollektiivinen kokemus siitä, että ollaan luusereita, häviäjiä, mikä kaukalosta on valitettavasti välittynyt ulospäin. Toki se ei ole pelkkä lätkän ongelma, vaan Fotbollin puolella on vielä paljon suurempia ongelma, kun siellä on oikeasti pahanluokan pahoinpitelijöitä, uusnatseja ja kaikenmaailman lieveilmiöitä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että jääkiekonkin puolella tuntuu olevan ongelmia ja meidät niputetaan kaikki epämääräiseen sakkiin. Perhana, se pitäisi saada loppumaan jollain tavalla. Jos joku käyttäytyy huonosti, pukeutuu epäsiististi tai on hemmetin lihava, niin eikö siihen voi tehdä jonkinlaisen väliintulon. Ihan kuin alkoholisteille. Totuus taitaa olla se, että Karalahti toi mukanaan sen epämääräisen sakin kannattamaan IFK:ta.
Eikö se ole meidän kaikkien vastuu, että meidän kannattajamme käyttäytyvät fiksusti ja näyttävät siisteiltä kaikin puolin. Samoin pelaajat. Minusta pitkät tukat, korvarenkaat ja tatuoinnit eivät tule kuuloonkaan. Eikä mitkään räppikuteet. Eihän me joukkueenakaan voida menestyä, jos kukaan ei välitä mistään. Eletään kuin pellossa, näytetään kuin asuttaisiin kaatopaikalla ja tapellaan. Onhan se uskomatonta.