Meikäläisen ruotsintaidoissa ei kehumista ole, vaikka M:n siitä ylppäreissä kirjoitinkin. Tosin paikallisessa hampurilaisravintolassa Tukholmassa jouduin tilaamaan sapuskani på svenska, kun myyjänä oli vanhemmanpuoleinen nainen, joka ei ymmärtänyt englantia! Yhden lauseen jouduin toistamaan ja parilla irtosanalla täsmentämään tilaustani, mutta muuten homma hoitui aika mallikkaasti.
Hyväksi havaittu taktiikka ruoan tilaamisessa ruotsiksi on miettiä rauhassa, mitä haluaa ja mennä vasta sitten siihen kaikkein pisimpään jonoon miettimään, miten saisi asiansa ilmaistuksi. Jotenkin ymmärrettävä lause muodostuu siinä jonon puolivälin paikkeilla, jota sitten hoetaan hiljaa mielessä, kunnes pääsee kassalle asti päästämään sammakot suustaan. Jos kaikki on mennyt optimaalisen hienosti, myyjä ei kysy enää mitään. Kannattaa kuitenkin aina varautua kysymyksiin ainakin juomista. Viimeeksi meikäläisen pasmat sekosivat totaalisesti, kun tämä naishenkilö kysyi, haluanko hampurilaisen juustolla vai ilman. No, juustollahan minä sen halusin, mutta pyysin vahingossa ilman... ei enää pystynyt ajattelemaan, kun pää punoitti muutenkin liiasta sanojen miettimisestä.