Oslon reissun yhteyteen sai sitten ympättyä jalkapalloakin. Ennen reissua muistin Vålerengan Oslon joukkueeksi ja totesin, ettei sillä ole reissun aikana peliä. Junamatkalla lentokentältä kaupunkiin sitten osui silmään junaradan vieressä ollut stadion ja ainoa välipysäkki Lilleström. Sieltä löytyikin sopiva peli, Lilleström-Strömsgodset.
Lilleströmiin on helppo tulla Oslosta - pääosin tunnelissa kulkeva suora rata tuo kaupunkiin 10 minuutissa - joskin asemalta on vielä vajaa pari kilometriä käveltävää stadionille, tai kaipa siitä bussikin löytyisi ja sama lippu kelpaa siihen kuin junaankin.
Jotenkin sitä ulkomailla odottaa, että katsomo olisi suurinpiirtein täynnä, mutta kohtalaisen väljää stadionilla oli. Vajaavaisella norjallani ymmärsin, että kuulutus sanoi yleisömäärän olevan jotain 5000 ja 6000 väliltä, kun stadionille mahtuisi suunnilleen tuplasti enemmän. Toki kuitenkin ihan hyvä lukema pikkukaupungille - vierasfanejakin oli kohtalaisen paljon paikalla, Drammenista tulee suorat kiskot Lilleströmiin. Stadionin toinen pääty kummastutti. Näytti ihan siltä, että siinä olisi ollut asuinrakennus aivan stadionin takana. Saattoi ne jotain aitoitakin olla, mutta parvekkeet olevan kalustettu siihen malliin, että niissä asuttaisiin vakituisesti. No, onhan tuollainen tietty muutamaa kymmentä iltaa vuodessa lukuunottamatta rauhallinen takapiha... ja matsit kaupan päälle.
Peli oli omiin silmiini ihan hyvätasoista. Niukasti putoamisviivan alla oleva Strömsgodset hallitsi ensimmäistä jaksoa ja sai useamman paikan ennen kuin Lilleström oikeastaan ensimmäistäkään. Yksi ylärima sinne mahtui ainakin. Lilleström teki kuitenkin ensimmäisen jakson ainoat maalit ja toista jaksoa vei selvästi, mutta ei tullut enää lisäosumia. Loppulukemat siis 2-0 isännille ja Lilleström nousi tasaisessa sarjassa häntäpäästä keskikastiin. Kummankaan jengin pelaajistossa ei ollut oikeastaan ketään, kenen nimi olisi soittanut kelloja.
Molemmista fanijoukoista lähti kiitettävästi ääntä. Vieraat olivat melkeinpä niskan päällä ensimmäisellä puolikkaalla, mutta siellä rupesi sitten heikolla toisella puolikkaalla olemaan selvästi luovuttamista ilmassa.
Paluumatkalla oli pitkä aika tunnelia pitkin kulkevan junan lähtöön, joten valitsin puoli tuntia kestävän "maisemareitin". Matka ei kuitenkaan tarjonnut niin ihmeellistä katsottavaa, että sen takia kannattaisi pidempää matkaa valita, jos suora juna lähtee sopivammin.
