Pidemmän aikaa Suomessa on väännetty peistä siitä, tulisiko Suomeen sallia uraanikaivosten perustaminen. Kuten Hesarin uutisesta voi lukea, niin ainakin nyt ennen vaaleja valtaushakemukset tyrmättiin suurelta osin. On eri asia, mitä hakemuksille tapahtuu vaalien jälkeen, mutta sehän nähdään myöhemmin. (Jos juuri tästä aiheesta on jo olemassa ketju, niin pahoittelut.)
Mutta eettisessä mielessä nykyinen asetelma on mielenkiintoinen. Uraanikaivoksilla ei ole häävi kaiku ja televisio-ohjelmat esimerkiksi ranskalaisen COGEMA-yhtiön toiminnasta eivät ole antaneet hyvää kuvaa alan yrityksien pyrkimyksistä minimoida kaivostoiminnan haittoja.
Kuitenkin ydinvoimalat vaativat toimiakseen uraania ja siksipä polttoainetta on hankittava ulkomailta. Siten puheet ydinvoimaloiden avulla kohennettavasta energiaomavaraisuudesta ovat melko kyseenalaisia, jollei Suomesta louhita (ehkei oikea verbi kaikkia prosesseja ajatellen, mutta käynee tarkoitukseensa) uraania omaan käyttöön. On eettisesti arveluttavaa tuottaa uraania esimerkiksi Afrikasta ja kipata kaivostoiminnan ongelmat sinne ja kehuskella "puhtaalla energialla". Etenkin jos ja kun myös seuraavat reaktoriyksiköt saavat rakennnusluvan ja ydinvoimaloita rakennetaan lisääntyvissä määrin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ympäri maailmaa, niin uraanille on jatkossa yhä enemmän kysyntää, mikä näkyy väistämättä materiaalin hinnassa.
Ymmärrettävästi NIMBY-ongelma nostaa tässäkin päätään - kukapa haluaisi mahdollisen ydinkaivoksen naapurikseen? Valitusmahdollisuudet pitävät huolen siitä, että halutessaan mahdollisen kaivoksen avaamista voidaan lykätä pitkälle tulevaisuuteen. Uraanikaivosten myötä asuntojen ja tonttien hinnat laskisivat ja kunnat miellettäisiin ydinkaivoskunniksi, mikä ei varmasti imagollisesti ole paras mahdollinen brändi alueen väestökehityksen kannalta.
Mutta ottakaa kantaa, mitä asialle pitäisi tehdä. Kinkkinen kysymys joka suhteessa, jossa tunne- ja järkiperusteita joudutaan eittämättä vertailemaan rinnakkain ja asettamaan toinen toista korkeammalle.
Mutta eettisessä mielessä nykyinen asetelma on mielenkiintoinen. Uraanikaivoksilla ei ole häävi kaiku ja televisio-ohjelmat esimerkiksi ranskalaisen COGEMA-yhtiön toiminnasta eivät ole antaneet hyvää kuvaa alan yrityksien pyrkimyksistä minimoida kaivostoiminnan haittoja.
Kuitenkin ydinvoimalat vaativat toimiakseen uraania ja siksipä polttoainetta on hankittava ulkomailta. Siten puheet ydinvoimaloiden avulla kohennettavasta energiaomavaraisuudesta ovat melko kyseenalaisia, jollei Suomesta louhita (ehkei oikea verbi kaikkia prosesseja ajatellen, mutta käynee tarkoitukseensa) uraania omaan käyttöön. On eettisesti arveluttavaa tuottaa uraania esimerkiksi Afrikasta ja kipata kaivostoiminnan ongelmat sinne ja kehuskella "puhtaalla energialla". Etenkin jos ja kun myös seuraavat reaktoriyksiköt saavat rakennnusluvan ja ydinvoimaloita rakennetaan lisääntyvissä määrin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ympäri maailmaa, niin uraanille on jatkossa yhä enemmän kysyntää, mikä näkyy väistämättä materiaalin hinnassa.
Ymmärrettävästi NIMBY-ongelma nostaa tässäkin päätään - kukapa haluaisi mahdollisen ydinkaivoksen naapurikseen? Valitusmahdollisuudet pitävät huolen siitä, että halutessaan mahdollisen kaivoksen avaamista voidaan lykätä pitkälle tulevaisuuteen. Uraanikaivosten myötä asuntojen ja tonttien hinnat laskisivat ja kunnat miellettäisiin ydinkaivoskunniksi, mikä ei varmasti imagollisesti ole paras mahdollinen brändi alueen väestökehityksen kannalta.
Mutta ottakaa kantaa, mitä asialle pitäisi tehdä. Kinkkinen kysymys joka suhteessa, jossa tunne- ja järkiperusteita joudutaan eittämättä vertailemaan rinnakkain ja asettamaan toinen toista korkeammalle.
Viimeksi muokattu: