Hieno tapahtuma kokonaisuudessaan, paitsi ehkä Greg Jacksonin tiimin mielestä: Guillard, Garcia ja Stann ottivat peräkkäin tappion tililleen.
Guillard näytti jo ennen ottelua siltä, että täähän on jo taputeltu, vaikka lopulta olikin sitten itse, joka päätyi taputtamaan hienon Lauzonin takakuristuksen vuoksi. Guillardille kävi samat kuin kävi kesällä Anthony "Showtime" Pettisille ja alkusyksystä Jim Millerille, että puheet titteliotteluun pääsystä alkoivat voimistua ja jokainen kävi vuorollaan ottamassa juuri kriittisessä ottelussaan pataan. Eikä tule välttämättä LW-haastajaa ensi kuun Clay Guida vs Ben Henderson -ottelustakaan, koskapa Strikeforcen mestari Gilbert Melendez kiilannee väliin.
Leonard Garcia on kyllä todella viihdyttävä ottelija. Tuplamatsit Korean Zombieta ja nyt Nam Phania vastaan ovat ehdottomia parin viime vuoden kohokohtia, jos unohdetaan täysin tekniikka. Garcia voisi kyllä tehdä jalon teon ja lahjoittaa aivonsa kuolemansa jälkeen johonkin aivovammoja tutkivalle yliopistolliselle sairaalalle. Ei tuollaisia iskuja vaan voi ottaa vastaan ottelusta toiseen ilman, että siitä on jotain seurauksia. Hyvä matsi ja oikea voittaja tällä kertaa.
Sonnen oli ylivoimainen Stanniin verrattuna. Ja hienoa nähdä tosiaan, että sai kerrankin lopetettua vastustajansa. En aivan samaa mieltä ole eaglen lay&pray -vertauksesta, koska Sonnen yleensä pyrkii matossa pieksämään vastustajansa siniseksi. 320 lyöntiä Silvaa vastaan ja yli 200 Marquardtiakin vastaan kertovat vaan aikamoisesta dominoinnista. Toisaalta sitten taas: jos pääsee lyömään yli 300 kertaa vastustajaa, eikä saa sitä unille, vaan päätyy itse triangeliin, niin... No, joka tapauksessa, kyllähän Dana jo haastattelussa sanoi, että "It would be pretty fucking stupid of me not to make that [Silva vs Sonnen] fight." Ei MW:ssä vaan ole ketään muita joilla olisi pienintäkään saumaa Silvaa vastaan tällä hetkellä. Dan Hendersonkin on jo buukattu matsaamaan LHW:ssä Shogunia vastaan, eikä siitä ihan noin vaan parissa kk:ssa toivuta vammoista + pudoteta painoa ja olla saman tien haastamassa maailman parasta vapaaottelijaa. Plus tässä olisi 4 kk aikaa (olettaen, että Sonnen & Anderson kohtaavat helmikuussa) naureskella Sonnenin verbaaliakrobatialle.
Ei tullut ennustamaani selkäsaunaa Florianille, mutta eka erää lukuunottamatta oli vaan jotenkin niin aseeton Aldoa vastaan. Muuttiko Aldo jotain taktiikkaansa vai mitä tapahtui, mutta siitä lähtien ottelun tahti kääntyi täysin.
Ja sokerina pohjalle Frankie Edgar! Hattu, lepo, hattu - päästä! Uskomaton kaveri. Käy kaksi kertaa samaa vastustajaa vastaan hämärän rajamailla ja nousee molemmilla kerroilla taistelemaan ottelun voitosta ja tällä kertaa vielä onnistuu tyrmäämään Maynardin. Rockybalboamainen suoritus. Tammikuussa tuli mietittyä, että näinköhän nähtiin vuoden paras matsi heti vuoden eka päivänä. No, paljon on nähty hyviä matseja pitkin vuotta, mutta nyt tuli kyllä toinen hyvä haastaja tammikuiselle.