Pari eventtiä tuli nähtyä:
UFC: Mielestäni ihan suht. ok tapahtuma. Pääottelun tuomio meni väärin päin, mutta kuten jo todettukin, niin ei tuota voi organisaation sääntöjen mukaan täysin vääränä päätöksenä pitää. Se on sitten toinen juttu, että ovatko ne säännöt kohdallaan. Mihinkään johtamattomista alasvienneistä palkitseminen ja lähestulkoon väkisin sen voittajan hakeminen joka erään johtaa paskapäätöksiin, ja tuossa tuli taas yksi sellainen. Häkissä oli yksi mies, joka oli ottelun aikana todella pahassa kusessa, ja se ei ollut ottelun häviäjä.
Matsistakin tykkäsin. Pari erää rauhallisempaa, mutta se nyt ei päässyt kauheasti yllättämään kahden tuon tason ukon ollessa vastakkain. Jokainen voi tykönään miettiä kannattaako lähteä sata lasissa painamaan päälle tuon tason iskijöiden kanssa ja kysellä vaikka Wanderlei Silvalta ja Thiago Silvalta kuinka siinä käy.
Molemmat kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini, joten sikäli ei tuo tuloskaan harmita, vaikka väärin menikin.
Machidaa voi joku pitää tylsänä, mutta siinä on kyllä niin tekninen ja vaarallinen kaveri ettei tosikaan. Häneen ei juuri osuta, ja ne vastaiskut ovat kaikkea muuta kuin tylsiä. Rampage ei nyt teknisesti ole mikään silmiä hivelevän taitava, mutta aika usein osuu kovaa ja kohdalleen. Kun vielä oma pää on kova, ja voimaa riittää, niin siinä on paketti aika lailla kasassa. Kuka muistaa milloin Rampage olisi jäänyt lukkoon tai tyrmätty? Niinpä.
Rampage esiintyi matsin jälkeen todella miehekkäästi. Saattoi kahdella tuomarilla tuntua pieni pisto sydämessä. Kaikki propsit siitä. Uusintaa odotellessa.
BJ Penn löi odotetusti Hughesin unten maille. Hughes on hieno mies, mutta kuten Ortizin ja CroCopin kohdallakin, niin mittarissa olevat kilometrit alkavat näkymään jo liikaa.
Muissa matseissa Sotiropoulos oli vakuuttava ja Falcaokin pari erää. Davis hoiteli oman hommansa vakuuttavasti myös, mutta jotenkin hän ei oikein säväytä, enkä oikein edes osaa sanoa miksi näin.
Cage 14 oli suomalaisnäkökulmasta loistava ilta. Tom Niinimäki hoiteli euroopan listalla kakkosena majailevan Sergei Grecichon osin vähän väkisinmakailullakin, ja alkaa kaiken järjen mukaan olemaan aika lähellä saumaansa isoissa kehissä. Hienoa puolustautumista lukuisissa lähes saleteilta näyttäneissä lukotusyrityksissä, ja loppuaika dominointia päällä. Taputus oli pari kertaa millin päässä, mutta peli piti, ja ansaittu UD Niinimäelle.
Vähän jäi hampaankoloon siitä, että olisin toivonut Tompan viihtyvän pystyssä enemmän. Tulos tietysti kertoo siitä, että tiesi kyllä mitä oli tekemässä.
Marcus Vänttinen dominoi Victor O'Donnellia täydet kolme erää tuttuun tapaansa. Hallintaa pystyssä, kaveri häkkiä vasten, alas, ja rakkautta ympäri kroppaa. Niinimäen tapaan alkaa olemaan siinä pisteessä, että saa toivottavasti pikaisesti mahdollisuutensa isoissa ympyröissä.
Illan viihdyttävintä antia tarjosi silti taas kerran pääottelun Anton Kuivanen, joka on mielestäni ihan poikkeuksellinen lahjakkuus. Kaikki supertähteyden ainekset ovat kasassa. Mies on niin urheilullinen kuin olla ja voi, ja dynamiitti voisi olla aika osuva sana kuvailemaan hänen toimintaansa häkissä. Kun vielä aitoa satuttamisen halua löytyy enemmän kuin riittävästi, niin ainekset ovat paremmin kuin kasassa.
Nyt oli kova kaveri vastassa. Sai alussa kipattua Antonin alas ja haki lukkoa, mutta ylös tultiin komeasti. Ekan erän loppupuolella Kuivanen sai lyötyä Radcliffen lattiaan, ja jatkettua siitä parilla todella painavalla G'n'P:lla. Radcliffe tokeni tästä, mutta ottelu keskeytettiin erän jälkeen tämän vasemman silmän muurauduttua täysin umpeen.
Niinimäki ja Vänttinen saattavat olla useammilla tämän tason voitoillaan lähempänä vaikkapa UFC:tä kuin Kuivanen. Kuitenkin jos vetoa pitäisi lyödä, niin löisin sen puolesta, että ainakin Anton tulee ehjänä pysyessään siellä vielä ottelemaan. Nyt vain äkkiä takaisin American Top Teamin -salille treenaamaan, ja jenkkikehiin näytille. Sponssit ohoi!
Muissa matseissa Ville Räsänen esiintyi erityisesti edukseen. Vastassa oli mustan vyön BJJ-mies ja ekassa erässä Räsänen olikin pahassa kusessa matossa. Tokassa ja kolmannessa pystyi pitämään matsin paremmin pystyssä ja oli siinä hommassa vastustajaansa taitavampi. Tasainen ja lopussa kahden läpiväsyneen taistelijan välinen matsi, joka ansaitusti Imatran miehelle. Hieno päänähka hänellekin.
Latomäki oli pettymys. Vei matsin heti mattoon. Epäonnistui parissa lukotusyrityksessään ja jäi sitten itse kiinni. Ei paras päivä hänellä.
