HIFK:n ulkomaalaisvahvistukset 1989-2002
SM-liigan ulkomaalaiskäytännön mullistanut Bosman-case on myös IFK:n tapauksessa selvä vedenjakaja vierasvahvistusten käytössä. Ennen kautta 96-97 liigan kahden ulkolaisen kiintiö ei antanut sijaa nykyisin tutuksi tulleelle siirtoruletille ja ainakin IFK:n tapauksessa vahvistukset viihtyivät joukkueessa useamman kauden Darren Boykon ollessa oma lukunsa.
Numerollisesti IFK:lla oli vuosina 89-96 vain neljä ulkomaanelävää kokoonpanossa. Vertailun vuoksi syksystä 96 tähän päivään asti näitä on riittänyt 36 kappaletta ja tässä luvussa ovat vain petopaidassa liigassa esiintyneet. Esimerkiksi vain harjoitusotteluihin raahatut Kevin Tucker ja Jan Kobezda lisäävät vielä kokonaismäärää.
1989-90
IFK ei käyttänyt lainkaan toista kiintiöpaikkaa vaan ainoana ulkomaanapuna hääräsi Darren Boyko. Boyko on aivan omassa kastissaan IFK:n historian ulkomaalaisvahvistuksista. Yhteensä 11 kautta (85-96) ja 476 ottelua IFK:ssa, joissa 407 tehopinnaa. Hyvä, tasaisen varma suorittaja, mutta ei kuitenkaan ainakaan 90-luvun puolella esittänyt häikäiseviä otteita malliin Caloun. Arvoa IFK:lle ei voi kuitenkaan väheksyä, sillä olihan Darren joka vuosi joukkueen kantavia voimia läpi harmaan 90-luvun alkupuolen. Aloitusten voittamisesta voisi esimerkiksi Aigars ottaa oppia.
1990-91
IFK hankki kaudeksi ensimmäistä kertaa historiassaan tshekkiläisen pelaajan Boykon jatkaessa luonnollisestikin toisena ulkomaalaisena. Puolustaja Drahomir Kadlec oli tullessaan aivan huipputason pelaaja, olihan hän edustanut Tshekkoslovakiaa MM-kisoissa 1990 Sveitsissä. Kadlec pelasi IFK:ssa kaiken kaikkiaan kolme kautta (90-93) parantaen peliään kaiken aikaa. Ensimmäinen kausi oli hienoinen pettymys, mutta pleijarit 92 ja koko kausi 92-93 näyttivät todella, kuinka hyvästä pelimiehestä oli kyse.
Pienenä sivujuonteena voidaan mainita, että Kadlec oli "ensimmäisen tshekkibuumin" seurausta. Kommunismin romahtaminen toi uuden hankintasuunnan joukkueiden kokoajille. Suomalaiset joukkueet olivatkin ensimmäisenä liikkeellä, mistä muistaakseni suuri kiitos kuuluu eräälle agentille, jolla oli erinomaiset suhteet Prahan suuntaan. Agentin nimeä en saa nyt millään päähäni. Esimerkiksi ruotsalaiset seurat olivat pahasti myöhässä, eikä tshekkipelaajia vieläkään ole elitserienissä juuri nähty.
Oli suorastaan käsittämätöntä, kuinka hyviä pelaajia SM-liigaan tuli yht’äkkiä. T-slovakian vuoden 1990 mm-pronssijoukkueesta seuraavalla kaudella SM-liigassa pelasi Jiri Dolezal ja Leo Gudas JyP HT:ssa, Jiri Kucera Tapparassa, Frantisek Prochazka ja Mojmir Bozik Jokereissa ja jo mainittu Kadlec IFK:ssa. Tämän lisäksi Antonin Stavjana siirtyi divariin (!) JoKP:n riveihin. Vuoden päästä samaisesta maajoukkueesta olivat Suomeen suunnanneet vielä Tomas Jelinek, Bedrich Scerban ja Petr Briza! Ei taitaisi onnistua vastaava troolaus enää tänä päivänä.
1991-92 ja 1992-93
Boyko ja Kadlec jatkavat edelleen IFK:ssa.
1993-94
Kadlecin lähdettyä kesken sopimuskauden Saksaan oli IFK uuden ulkomaalaisen hankinnan edessä. Valituksi tuli kanadalainen Dan Lambert. Kiekollinen pakki, jolla oli suuria vaikeuksia omassa päässä. Lambert saikin kenkää jo lokakuussa vain 13 ottelun jälkeen. IFK umpisurkea kauden aloitus oli auttoi varmasti osaltaan Lambertin potkuja. Tiedä sitten olisiko Dan kauden edetessä nostanut tasoaan, sillä seuraavat kaudet tuottivat mm. valintoja AHL:n AllStars-kentällisiin. Lambertin tilalle ei hankittu ketään ulkomaalaista, vaikka kiintiössä olisi ollut tilaa. Kyseisellä kaudella Boyko oli ainoan kerran urallaan IFK:n paras pistemies.
1994-95
Boykon ohella ulkomaalaisrintamalla uusi tulija oli Ruotsin Björklövenistä tullut Juri Kuznetsov, joka hänkin viihtyi seurassa useamman kauden (94-97). Juri oli erinomainen vahvistus ja täytti paikkansa niin omassa kuin vastustajan päädyssäkin. Tuli joukkueeseen vasta elokuussa, mutta osoittautui heti pelimieheksi. Legendaarisia olivat oman maalin kiertämiset ja kiekon hautomiset omassa päässä.
1995-96
Kuznetsov ja Boyko jatkoivat edelleen vahvuudessa. EY-tuomioistuin antoi kauden aikana mullistavan Bosman-ratkaisun.
1996-97
IFK:ssa puhalsivat uudet tuulet. Kekäläinen oli tullut urheilutoimenjohtajaksi ja ulkomaalaiskiintiö oli historiaa. Viiden pelaajan herrasmiessopimusta ei ollut vielä tehty, ja EU-kansalaisia sai olla vaikka joukkue täynnä. Kekäläinen hankkikin viisi uutta ulkomaalaista joukkueeseen. Kolme ruotsalaista Mikael Wahlberg, Ove Molin ja Niklas Eriksson. Lisäksi rapakon takaa raahattiin Eric Murano ja Saksan divarista Tom Bissett. Murano oli todellinen floppi, jota pelaaminen ei kiinnostanut pätkääkään. Teki 12 ottelussa 7 pistettä, mutta näistäkin 3+1 KalPaa vastaan 13-2 -voitossa. Monoa tuli alta aikayksikön. Ruotsalaisista eniten odotettiin Lillehammerin olympiavoittaja Erikssonilta, joka oli takonut kovia lukemia Leksandin riveissä Elitserienissä. Niklas oli paha pettymys koko kauden ajan samoin kuin Molin, joka toki kärsi loukkaantumisista. Ruotsalaisista ainoana onnistui Wahlberg, joka oli ennemminkin puolustava tahtopelaaja kuin taituri Molinin ja Erikssonin tapaan. Asennetta löytyi aina, eikä fyysinen pelikään ollut vierasta. Suuri kiitos länsinaapurin miesten floppauksista menee kuitenkin valmentaja Eavesille. Kun katsoo Molinin ja Bissettin saldoja Brynäsistä seuraavilta kausilta, on suorastaan käsittämätöntä, miten sankarit onnistuivat pelaamaan niin huonosti. Bissettin piti olla maalitykki, mutta Tomppa taisi käyttää mailaansa pelkästään kahvaamiseen ja koukkimiseen, kun oli kerta toisensa jälkeen jäänyt tilanteessa kakkoseksi. Kaiken kaikkiaan surullinen kausi.
1997-98
Kaikki ulkolaiset menivät vaihtoon mestaruuskaudeksi. Kesän hankintoja olivat sellaiset nimet kuin Jan Caloun, Johan Davidsson ja Brian Rafalski. Herroista tarvitsee tuskin sen enempää kertoa. Kun puhutaan aidoista scouttauksista, niin Caloun ja Davidsson olivat kirkkaimmat helmet Kekäläisen suoraan ulkomailta raahaamista kavereista. Mike Legg pyöri alkukaudesta joukkueessa, mutta ei vakuuttanut otteillaan ja saikin lähteä KalPaan. Jenkki Tim Bergland tuli myöskin kokeelle, ja pelasikin varsin mukavasti. Pidemmän pestin esti kuitenkin harjoituksissa laukauksesta murtunut jalka. Nilkkavaivainen Ryan Savoia ei hänkään ehtinyt kauaa esitellä osaamistaan. Puolitoista vaihtoa Matinkylässä ja nilkka uudestaan rikki. Kiitos ja ulos. Tilalle tulikin loistohankinta Bob Halkidis. Vastustajan tähdet pysyivät herran nuhteessa jo ennen pleijareita, mutta iltapäivälehtien aina asiantuntevat toimittajat huomasivat vain jäähyaition oven käymisen. Pleijareissa takit sitten kääntyivät suhisten. Todella tärkeä osanen mestaruuden voittamisessa. Ratkaiseva palapelin pala oli kuitenkin tälläkin hetkellä jostain syystä aliarvostettu maalivahti Tim Thomas. Ilman Timiä ei mestaruutta olisi tullut, sanon minä. Kaiken kaikkiaan kahdeksan miestä kävi kokeilemassa, joista jäljelle jäänyt viisikko on suorastaan käsittämättömän kova. Muukin joukkue oli niin mahtava, että kauden ottelutilastoista maalintekijöitä lukiessa alkaa aina itkettämään nykyinen kokoonpano.
1998-99
Halkidis, Davidsson ja Thomas lähtivät mestaruuden jälkeen muille maille vierahille, joista Thomas tosin palasi IFK-maalin suulle tammikuussa. Uutena hankintana tuli kesän aikana Tapparasta aikoinaan tuttu Luciano Borsato. Borsato oli lähes koko kauden loukkaantuneena, mutta palasi pleijareihin lähinnä ottamaan typeriä jäähyjä. Ei todellakaan miljoonapalkkansa arvoinen. Kekäläisen tatsi ei ollut täysin kunnossa, sillä kauden aikana tehdyt hankinnat eivät nostattaneet riemunkiljahduksia katsomossa. Hirvittävän kankealla Trevor Doylella oli oma tarkoituksensa, Joe Frederickin hankinta oli puolestaan mauton, vaikka olisi kentällä onnistunutkin. Eipä onnistunut ja ovea näytettiin niin Joelle kuin Trevorillekin. Jamie Baker oli puolestaan ollut pelaamatta koko alkukauden, eikä missään vaiheessa päässyt kuntoon. Hirveästi jäähyjä ja lopulta viltissä tai katsomossa. Seitsemän kokelasta, joista viisi kauden lopussa joukkueessa.
1999-2000
Kekäläinen oli lähtenyt ja Moberg vastasi jälleen pelaajahankinnasta. Rafalski lähti NHL:ään, mutta Caloun ja Borsato jatkoivat joukkueessa. Borsato tosin vain yhden liigapelin verran, jonka jälkeen sai lähteä joukkueesta. Saman kohtalon koki jo ennen kauden alkua Oscar Ackeström, joka heiluttelikin verkkoja kiitettävästi Hämeenlinnassa. Erinomainen löytö oli muuan Marek Zidlicky. Taisi olla Kekäläisellä vielä näppinsä pelissä Marekin hankinnassa. Marek esitti välittömästi IFK-fanin silmää miellyttäviä otteita. Vastustajaa otettiin surutta eikä armoa tunnettu. Todd Nelson tuli farmisarjasta, muttei viihtynyt Suomessa ja lähtikin pois. Keskinkertainen pakki, josta ei juuri iloa ollut. Nelsonin tilalle tuli Mike Gaffney, joka oli aivan onneton puolustaja. Oman pään peli oli aivan karmeaa katseltavaa, ja voi sitä onnen päivää kun Ilves osti tämän pehmeän pakin itselleen. Syksyllä kävi joukkueessa kääntymässä valkovenäläinen mikkihiiri-hyökkääjä nimeltään Eduard Zankovets. Eihän kaverista ollut mihinkään, mutta SaiPalle näytti kelpaavan. Bäckströmin flopattua maalille hankittiin HPK:sta tuttu Parris Duffus. Runkosarja sujui Parrisilta kohtalaisesti, mutta pleijareissa oli imuvaihde päällä. Jälleen seitsemän miestä kävi esittäytymässä, joista papukaijamerkit Marekille ja hurjassa pistetahdissa olleelle Calounille.
2000-01
Viime kaudeksi Moberg pisti rahaa palamaan varmoihin tapauksiin. Jaroslav Bednar ja Martin Stepanek olivat esittäneet hyviä otteita jo vuoden verran liigassa, joten floppaamisen riski oli olematon, mutta hintakin varmasti kova. Toisin oli Patrik Huckon kanssa. Hidas mutta kankea, jonka palkkakuitti näytti taitoihin nähden täysin ylimitoitetulta. Uskoikohan Moberg todellakin tämän Saksan hankinnan olleen panostuksen arvoinen? Calounin lähdettyä rapakon taakse jäi Marek ainoaksi edellisen kauden joukkueesta jatkaneeksi ulkomaalaiseksi. Ennen kauden alkua joukkueeseen tuli vielä puolustaja Ray Giroux, joka kuitenkin sai tehdä tilaa Calounille tämän puksuttaessa maitojunalla kotiin. Giroux ei toisaalta vastannut häneen asetettuja kovia odotuksia, mutta oli aivan toista luokkaa verrattuna esim. Huckoon. Bednar pelasi loistokauden. Stepanek oli omassa päässä tutun varma, mutta tehoja olisi saanut olla enemmän.
2001-02
Penan aikakausi on surkuhupaisan kertomuksen kliimaksi. Kausi on vielä kesken ja kokeilemassa on jo ehtinyt käydä kahdeksan kaveria. Marekin lisäksi Aigars Cipruss, Robert Kantor, Andrej Podkonicky, Roman Vopat, Jonas Junkka, Sandy Moger ja Jeff Scissons. Miehistä löytyy kaikki tarpeellinen tieto n:stä muusta viestiketjusta.
Yhteenvetona voisi luokitella ulkomaalaiset vaikkapa seuraaviin kategorioihin:
DARREN BOYKO (ei oikeastaan kuuluisi koko jaotteluun)
LOISTOHANKINNAT
Jan Caloun
Johan Davidsson
Brian Rafalski
Tim Thomas
Bob Halkidis
Marek Zidlicky
Jaroslav Bednar
HYVÄT HANKINNAT
Drahomir Kadlec
Juri Kuznetsov
ODOTUKSET TÄYTTÄNEET HANKINNAT
Mikael Wahlberg
Tim Bergland
Martin Stepanek
Robert Kantor
Roman Vopat
HIENOISET PETTYMYKSET
Ray Giroux
ODOTUKSIIN NÄHDEN PETTYMYKSET/VÄÄRÄÄN ROOLIIN HANKITUT
Luciano Borsato
Aigars Cipruss
Andrej Podkonicky
Jonas Junkka
Mike Legg
EMÄMUNAUKSET/PAHASTI FLOPANNEET
Dan Lambert
Eric Murano
Ove Molin
Niklas Eriksson
Tom Bissett
Joe Frederick
Jamie Baker
Trevor Doyle (pelillisesti)
Mike Gaffney
Eduard Zankovets
Patrik Hucko
Jeff Scissons
Ryan Savoia, Todd Nelson ja Sandy Moger ovat pelanneet liian vähän otteluita, että voitaisiin laittaa miehiä oikeaan lokeroon.
Kun ulkomaalaisten määrä on noinkin suuri, löytyy miehiä kumpaankin päähän. Loistohankinnat painottuvat kyllä kovasti Kekäläisen aikaan, kun taas Penan valtakautena ei juuri ole juhlittu. Tuo tuskin yllätti ketään.