Jokainen entinen Neuvostotasavalta ja muutkin Varsovan liiton maat on sellaisia, että niihin en mene. Ei niissä ole mulle mitään. Huivipäiset hampaattomat maatuskat, ylimeikatut huorat, rikolliset nikolait, tympeät harmaat kyläpahaset, kuppainen raiskattu maisema, paskan haju, paska ruoka, yleinen apatia ja karmea korruptio sekä muu vilppi eivät kyllä kiinnosta yhtään. En edes saatana kuse itään päin, enkä kaakkoon, ikinä.
Sanokaa asenteelliseksi ja idiootiksi ja vaikka miksikä, mutta jos mulla on varaa matkustaa niin menen maahan jossa voi kuvitella viihtyvänsä. Noissa kolhoosimaissa en viihdy, en mitenkään.
Näkemättä paskaa?
Idän määritelmä on aika väljä. Henkilökohtaisesti näin länsisuomalaisena ja ja länsi-Turussa asuvana lasken itä-Suomen alkavan Helsingistä alkaen. Venäjän tsaarin toimestahan tuota on pönkitetty. Joten itä on katsojan silmässä. Jos oikein patistellaan, niin onhan itä-Turkukin jo kyseenalaista aluetta (Varissuo), joten mitä lännempänä Suomessa, sen parempi.
Minä olen viime vuosina matkustellut paljonkin nimen omaan entisissä ns. itäblokin maissa, ja menisin (ja menen) niihin paljon mieluummin kuin moneen perinteiseen matkakohteeseen. Tuo eloisa kuvauksesi sopii erinomaisesti esimerkiksi Italiaan, kunhan sanan nikolai korvaa mafiosolla ja sanan maatuska viiksekkäällä kylämummolla. Roomassa on hienosti historiaa ja antiikin monumentteja, mutta kansakuntana ja modernina valtiona Italia on varsin perseestä.
Venetsiakin on valkovuotoiselta pesemättömältä pillulta haiseva loukko, jossa hienoilla silloilla päivystää kauppaneekerien rykmentti, junat myöhästelevät, lentokentällä on lakko ja lasagnesta saa ruokamyrkytyksen. Viereisen Slovenian Koper taas on Välimeren paratiisi, jossa juna-aseman vessastakin voisi juoda, niin puhtaita posliinialttarit ovat. Onpa Slovenia (ja Puola) NATO-maakin ja vahvasti länsimaiden kelkassa.
Ei minuakaan kiinnosta minnekään Valko-Venäjälle, Kazakstaniin tai ties mihin Transnistriaan matkustaa, mutta läntisesti orientoituneet ex-itäblokin maat kuten Puola, Slovenia, Latvia ja muut ovat ihan toista maata. Ongelmistaan huolimatta Unkarin Budapestkin on näkemisen arvoinen paikka.
Nyt tulee taas ensi kuussa käytyä yhdistetyllä Puolan ja Saksan reissulla, Gdanskin kautta. Gdanskin vierailu onkin jo kolmas kahden vuoden sisällä ja viides reissu Puolaan. Puolassa ruoka on erittäin hyvää ja halpaa, vodkat ovat maailman parhaita, ihmiset asiallisen ystävällisiä mutta eivät dollarihymyisen lipeviä ja asiat tuntuvat toimivan. Junalippujakin sai netitse ostettua toimivalla systeemillä ja englanniksi vuosia ennen kuin VR sai systeemeitään minkäänlaiseen kuntoon. Ja hienolla areenalla Gdanskissa pelataan jalkapalloa, viime kesän EM-kisoissa oli ilo käydä ja kokea loistavat järjestelyt.
Lisäbonuksena näin kansallis-mytologisen siitoinlaisen natsipaska-linjauksen kannattajalle Puolassa ei ainakaan keskustoissa pyöri juurikaan mustalaisia kerjäläisiä, ja maan muslimivähemmistö on todellakin vähemmistö.