Shakhtar pelasi kyllä erikoisen matsin eilen. Alussa sillä oli loistavia paikkoja tehdä maali mutta käsittämättömän huonot ratkaisut vesittivät ne kaikki. Yhden kerran tosin täytyy antaa tunnustus myös Valdesille joka poimi hienosti ylänurkasta aika yllättävän kudin. Toisaalta on vähän harmi, kun Barca sitten jauhoi lopulta "peruslukemat" tauluun, sillä Shakhtar olisi voinut kotonaan olla todella vaikea vastustaja. Lähtivät peliin kuitenkin rohkeasti ja kovalla itseluottamuksella ja itse pidän juuri sellaisesta futiksesta. Se tuli kuitenkin taas selväksi, että Barcaa vastaan ei parane lähteä pelaamaan Barca-futista jos ei ole varma siitä, että kaasu riittää loppuun asti.
Spurs oli surkea pettymys ja pelot kävivät toteen sen suhteen, ettei sen laatu lopulta riittänyt/riitä Realia vastaan. Crouch toki otti idioottimaisen punaisen mutta siinä vaiheessa peli oli jo 1-0 ja Adebayor dominoi pääpelissä sentään lädijoukkuetta, anteeksiantamatonta.
Schalken voitto oli mahtava yllätys, itselläni on ollut sydämessä pieni paikka Schalkelle aina 90-luvulta lähtien ja mukava nähdä, että pärjäävät nyt edes tuolla Euroopassa. Toivoin jo Bayernin lähettävän Interin pihalle mutta jospa Schalke nyt pitäisi johtonsa loppuun asti. Yksi maailman kaikkien aikojen tyylikkäimpiä pelaajia jaksaa vain edelleen nöyryyttää pakkeja, Raul on aliarvostetuin kärki varmaan ikinä missään, tuo miehen maalivainu ja pelisilmä on aivan käsittämättömän upeaa katseltavaa.
ManUn voitto ei kai ollut edes suuri yllätys lopulta, Chelsea ei saanut David Luizia kehiin ja siinä meni viime aikojen innostaja joukkueelta. ManU hoitelee Chelskin himassa ja iskee sitten Schalken kanssa yhteen parissa, jossa ainakin päästään upeille stadioneille vetämään.
Klassikko tuplana on myös aika kiimainen vääntö, nyt kun kyseessä on todella isot asiat. Muistan, kun joukkueet viimeksi kohtasivat sieniliigan pudotuspeleissä ja tuuletin railakkaasti, kun El Real passitti Barcan imemään peukkua. Nyt näyttäisi siltä, että Barca on edelleen liian vahva. Realilla on paperilla kaikki mitä tarvitaan mutta sillä ei ole La Masia-henkeä. Barca on kuin jonkilainen eliö joka muuttaa muotoaan koko ajan, kollektiivisuus on huimalla tasolla ja pelaajien yksilötaito aivan maailman terävintä kärkeä. Mitä Mourinho on oppinut syksyn nöyryytyksestä jää nähtäväksi. Se on kuitenkin selvää, että jopa Real Madrid joutuu lähtemään äärimmäisen nöyrästi Barcaa vastaan, muuten tulee lunta tupaan oikein urakalla.