Tullu taas seurailtua UEFA Champions League-pelejä kevätkaudella. Satun asumaan Nelosen katvealueella –antenninäkyvyyskin katos yhtäkki – mutta Viasatin kanavilta tulee sitä ittiään, eli futista, niin että kiekkofania hirvittää.
Kun suomalaisjoukkueet on ollu jo hetken aikaa ulkona, tulee yleensä pleikkareissa kannatettua ennakkokaavailuissa heikommaksi arvioitua. Puolivälieräsarjoissa oli draamaa ja yllättäviä käänteitä vaikka muille jakaa: Deportivo nousi kolmen ja Monaco kahden maalin takaa pudottaessaan AC Milanin ja Real Madridin, Porto kaatoi ManUn ja Lontoon derby ratkesi vasta toisen ottelun loppuhetkillä Chelsean eduksi.
Tänä iltana ekassa välierässä oli taas puuduttavan tylsiin keskiverto futispeleihin verrattuna reippaasti tapahtumia. Monaco huudatti kotiyleisöään Prson maalilla mutta Crespo hyödynsi viitisen minuuttia myöhemmin Monacon munattoman puolustustyöskentelyn maalin edessä.
1-1 ei ois ollu Chelsealle yhtään huonompi kotiintuotava – ja kun Zikos lens toisen puoliajan aluks ulos, oli Chelsealle mahdollisuus jauhaa vielä voitto-osumakin. Mitäs mieltä futisväki pääsääntösesti on näistä tilanteista: onko filmaaminen yks huippujalkapalloon liittyvä asia jota pitää osata vaan käyttää oikein. No, olihan se Zikosin lyönti idioottimainen ja selvä punasen paikka, mutta yhtä selvä oli myös Makelelen filmi: pikku tuuppasu takaraivoon, Makelele vilkas että tuomari varmasti näkee ja rupes tekemään kuolemaa. Mun suusta pääs heti hävyttömät sanat voi v-sanan n-sana!
Jääkiekkomaailmassa on koston enkeli esiintynyt pari kertaa viime aikoina ikävin seurauksin, eikä siitä sen enempää - mutta silti, joku roti sentään! Ymmärtääkseni ainakaan brittifutiksessa ei kauheen hyvällä katsota loikkivia rottia, sietäs saada vähän saapikasta nilkoille. Parhaimmillaan jalkapallo on intensiivistä kamppailua, hienoja yksilösuorituksia, kanuunatykkejä, upeita syöttöjä, taidokkaita taklauksia, messevää menoa – vittu, miesten pelissä tartte loikkia!
Tämän jälkeen tunteet oli etenkin kotijoukkueella pinnassa. Hieman ennen tuota ulosajoa kyynerpäästä suuhun saanut Morientes selvisi seuraamuksitta kun potkas maassa maatessaan vastustajaa selkeesti nilkoille, oli sentään vähän eri luokan kiskasu kun se Beckhamin temppu ´98.
Joka tapauksessa, Chelsealla oli paikka ratkasta – mutta huikeiden pelien sarja jatku tän kevään pudotuspeleissä: isojen maalien mies Morientes pamautti pystysyötön jälkeen pallon etuyläkulmaan ja about 10 sekuntia kentällä ollut Nonda tuikkasi boksiin tulleen syötön pakin estelyistä huolimatta verkkoon. Viidessä minuutissa homma käänty päälaelleen. Lopussa Chelsealla oli jokunen pyöritys mutta ihmeen helposti antautuivat, raivokkaammin ois voinu maalia yrittää.
Tietysti parin viikon päästä on uus mahdollisuus, Chelsean 2-0 ei ois mikään jättiyllätys. Mutta kovan työn takana se on, yks virhe ja vaaditaan jo kolmea jatkoajalle päästäkseen.
