Olipa hienot kisat Suomelta. Mitalin väri ei muuta arviota.
Näistä kisoista jää sittenkin päällimmäisenä mieleen pienet marginaalit. Suomen parhaat pelaavat joskus NHL:n kolmosketjuissa, USA:n ja Ruotsin kakkosketjuissa. Tuleva supertähti ei nyt vielä ainakaan näiden pelien perusteella ilmaantunut. Pistepörssikin oli hyvin tasainen. Nämä ikäluokat eivät kuulune ihan parhaisiin globaalisti.
Ehkä parhaista puolustajista joku nousee ykköspariin. Suomella ei ollut paras materiaali, mutta toisaalta välillä kyettiin todella hyvin haastamaan parhaat pelaajat. Suomi oli yhtenäisin joukkue, mutta se ei tällä kertaa riittänyt voittoon asti.
Suomen pelaajista tuskin kukaan, Rimpistä ehkä lukuun ottamatta, nousisi uransa huipulla ollessaan v. 2026 olympiajoukkueeseen. Korkeintaan voisi joku päästä neloseen, toki pakkiemme keskinkertainen taso voisi nostaa jonkun latebloomerin joukkueeseen.
Valmennus saa erityistä kiitosta, joukkueen pelaamisen taso nousi kisojen edetessä. Näinhän se parhaimmillaan menee. Tasainen miehistömme kykeni haastamaan ennakkoon kovimmat joukkueet pleijareissa.
Ja maalivahti, se ratkaisee lähes kaiken. Ilman huippuvahtia meillä täytyy olla v. 2016 kaltainen tähtisikermä, nyt ei sellaista ollut. Kiitos vielä joukkueelle hienoista hetkistä, ensi vuonna sitten kultaa.