Tulee ajateltua junnupelejä toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikuisten. Peliä näkemättä vaikea analysoida sen kummemmin, mutta koosteiden ja lukeman perusteella Slovakia oli hyvä ja hiukan epäonninen. Jossain kohdin nuoret leijonat ollut mankelissa, kertoohan sen laukauksetkin. Voittajat aina muistetaan ja Mikkolan kannalta se on ainoa merkittävä asia. Pohdituttaa vaan, että kävikö ''tuuri'' ja oltaisko toisena päivänä hävitty peli? Onhan se lopulta tärkeempää, mihin meidän nuorilla riittää potentiaali vs muu maailma. Onko Slovakian junnut parempia 5 vuoden kuluttua kun Suomen? Vähän sama kun Suomi voitti USA:n ja kaikki tuntui taas olevan hyvin, vaikka todellisuudessa Suomi pysyi mukana ''showtime'' Rimpisen ansiosta. Halutaanko me olla jääkiekkomaa, joka voittaa pelin silloin kuin maalivahti sattuu onnistumaan ja onni on myöden vai halutaanko hallita pelejä paremman yksilötason ansiosta ja voittaa siten.
Slovakia tosiaan oli ihan yhden kentän joukkue. Suomi naulasi tehokkaasti 3-0 taululle, ihan tekemällä tehdyillä maaleilla. Suomen neljännen ja hylätyn maalin jälkeen Slovakia sai melko kyseenalaisen 5 minuutin ylivoiman, jonka ansiosta pääsi peliin mukaan ja tämä luonnollisesti sotki myös meikäläisten peliä ja rytmiä. Kolmas erä oli taas tyypillistä peliä, kun johdetaan reilummin, eli lopetettiin pelaamasta omilla vahvuuksilla ja hups, kaveri pääsi mukaan peliin.Tulee ajateltua junnupelejä toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikuisten. Peliä näkemättä vaikea analysoida sen kummemmin, mutta koosteiden ja lukeman perusteella Slovakia oli hyvä ja hiukan epäonninen. Jossain kohdin nuoret leijonat ollut mankelissa, kertoohan sen laukauksetkin. Voittajat aina muistetaan ja Mikkolan kannalta se on ainoa merkittävä asia. Pohdituttaa vaan, että kävikö ''tuuri'' ja oltaisko toisena päivänä hävitty peli? Onhan se lopulta tärkeempää, mihin meidän nuorilla riittää potentiaali vs muu maailma. Onko Slovakian junnut parempia 5 vuoden kuluttua kun Suomen? Vähän sama kun Suomi voitti USA:n ja kaikki tuntui taas olevan hyvin, vaikka todellisuudessa Suomi pysyi mukana ''showtime'' Rimpisen ansiosta. Halutaanko me olla jääkiekkomaa, joka voittaa pelin silloin kuin maalivahti sattuu onnistumaan ja onni on myöden vai halutaanko hallita pelejä paremman yksilötason ansiosta ja voittaa siten.
Tässä katson kolmatta erää jälkilähetyksenä, niin Suomi oli kyllä aika pelokas. Kukaan ei uskaltanut pitää kiekkoa ja tyydyttiin vain roiskimaan.
Tulee ajateltua junnupelejä toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikuisten. Peliä näkemättä vaikea analysoida sen kummemmin, mutta koosteiden ja lukeman perusteella Slovakia oli hyvä ja hiukan epäonninen. Jossain kohdin nuoret leijonat ollut mankelissa, kertoohan sen laukauksetkin. Voittajat aina muistetaan ja Mikkolan kannalta se on ainoa merkittävä asia. Pohdituttaa vaan, että kävikö ''tuuri'' ja oltaisko toisena päivänä hävitty peli?
Nämä kysymykset askarruttavat varmaan jokaista lätkän parissa työskentelevää. Suomi on aika monenlaisella joukkueella kyennyt voittamaankin U20-kisan, mitaleihin on joskus päästy yhdellä tähdellä, siis Raskilla. Omissa kisoissa oli huipputalentteja, mutta ei heistäkään ihan jokainen päässyt huipulle. Nyt taas näyttää siltä, ettei yksikään kenttäpelaaja pääse NHL:n kärkiketjuihin tai -pareihin. Hyvä kun edes joku pelaa vakkarina siellä.Tulee ajateltua junnupelejä toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikuisten. Peliä näkemättä vaikea analysoida sen kummemmin, mutta koosteiden ja lukeman perusteella Slovakia oli hyvä ja hiukan epäonninen. Jossain kohdin nuoret leijonat ollut mankelissa, kertoohan sen laukauksetkin. Voittajat aina muistetaan ja Mikkolan kannalta se on ainoa merkittävä asia. Pohdituttaa vaan, että kävikö ''tuuri'' ja oltaisko toisena päivänä hävitty peli? Onhan se lopulta tärkeempää, mihin meidän nuorilla riittää potentiaali vs muu maailma. Onko Slovakian junnut parempia 5 vuoden kuluttua kun Suomen? Vähän sama kun Suomi voitti USA:n ja kaikki tuntui taas olevan hyvin, vaikka todellisuudessa Suomi pysyi mukana ''showtime'' Rimpisen ansiosta. Halutaanko me olla jääkiekkomaa, joka voittaa pelin silloin kuin maalivahti sattuu onnistumaan ja onni on myöden vai halutaanko hallita pelejä paremman yksilötason ansiosta ja voittaa siten.
Jollain tapaa tässä on jotain samaa kuin Leijonien ympärillä kun kaikki sokeutui Leijonien menestyksestä kun ottivat pari MM-kultaa ja yhden Olympiakullan ''antijääkiekolla'' silloin kuin parhaat ei ollut mukana ja ajateltiin, että nyt me ollaan maailman paras jääkiekkomaa. Todellisuudessa tästä seurasi se, että Liiga ei ole ikinä ollut näin heikkotasoinen, juniorituotanto sakkaa ja juniorit eivät meinaa pystyä vastaamaan nykyjääkiekon vaatimuksiin kuten pelinopeuteen. Varsinkin puolustajat kauheissa ongelmissa pelivauhdin kanssa ajoittain, myös tässä turnauksessa. Ei se heidän syy ole kun ei sitä taitoa pääse missään harjoittelemaan kun junnuista saakka mietitään vaan pelitapaa ja lopulta voittaminen on se mikä merkitsee.
Lopuksi kuitenkin, nautin junnulätkästä ja onhan se voittaminen kivaa, mutta onko U20-kulta tärkeämpää kuin se, että kuinka monta potentiaalista NHL-tason prospektia voidaan kasvattaa vuosittain?
e. korjattu muutama typo.
Nyt taas näyttää siltä, ettei yksikään kenttäpelaaja pääse NHL:n kärkiketjuihin tai -pareihin. Hyvä kun edes joku pelaa vakkarina siellä.
Voittaminen on todella hienoa missä tahansa ikäluokassa, ainakin yksi pelaaja, maalivahti saattaa nousta huipulle tästä joukkueesta.
Eikös Rimpinen ole ns alamittainen veskari änäri mittapuullaJa Rimpisestäkin pitää vielä mainita, että hän ei kelvannut viime kesänä yhdellekään NHL-seuralle draftissa. Toki kehitys on ollut huimaa kesän jälkeen ja varmasti tulee tulevana kesänä saamaan varauksen. Mutta pitkä matka on hänelläkin kuljettavansa matkalla tarunhohtoiseen, jos sinne vielä jonain päivänä päätyy.
Mutta hei, lauantai-ilta, MM-välierä ja vastassa rakas vihollinen Tre Kronor. Odotusarvo illan peliin on suorastaan käsinkosketeltava.
Eikös Rimpinen ole ns alamittainen veskari änäri mittapuulla
No nämä on jotain rajoja joiden mukaan uskovat millä maalivahti peli onnistuu parhaiten. Toivotaan että Rimpinen saa mahdollisuutensaOnhan se. Koko ei ole este NHL:ään nousemiselle, mutta ikäänkuin todennäköisyyksiä vastaan joutuu menemään. Aina voidaan ottaa Saros esimerkiksi ja todeta, että kyllä pienikokoinen maalivahti voi nousta absoluuttiselle huipulle. Ja niin voikin, mutta aika harvassa he ovat.
Riippuu mikä on mittari tarunhohtoseen, näyttöpaikka vai sarjapeli? Olisi suoranainen ihme jollei ole ens syksynä NHL-harjotusleirillä jo pelkästään nykynäytöillä.Ja Rimpisestäkin pitää vielä mainita, että hän ei kelvannut viime kesänä yhdellekään NHL-seuralle draftissa. Toki kehitys on ollut huimaa kesän jälkeen ja varmasti tulee tulevana kesänä saamaan varauksen. Mutta pitkä matka on hänelläkin kuljettavansa matkalla tarunhohtoiseen, jos sinne vielä jonain päivänä päätyy.
Rimpinen on ottanut vajaan kauden aikana sellaisen hyppäyksen kehityksessä että jos joku skoutti olisi osannut myöhäisillä kierroksilla hänet viime kesänä suositella ottamaan ja hänet olisi varattu niin nyt voisi paistatella asiantuntijana organisaatiossa ja Rimpisen tulevassa elämänkerrassa olisi maininta että minä hänet heti tunnistin..Ja Rimpisestäkin pitää vielä mainita, että hän ei kelvannut viime kesänä yhdellekään NHL-seuralle draftissa. Toki kehitys on ollut huimaa kesän jälkeen ja varmasti tulee tulevana kesänä saamaan varauksen. Mutta pitkä matka on hänelläkin kuljettavansa matkalla tarunhohtoiseen, jos sinne vielä jonain päivänä päätyy.
Kyllä minustakin on ihme, jos Rimpistä ei varata, tai kysellä harjoitusleireille. Sitä paitsi eikös maalivahtien kehityksen ennakointi ole kuitenkin melko vaikeaa? Ihan näin suomalaisista kassareista tulee mieleen Veini Vehviläinen, joka taisi aikanaan ihan doninoida U18-kisoja, mutta kummallakaan yrityksellä kaksikymppisten kisoissa ei sitten ihan lähtenyt, eikä hänestä sitten ihan änärivahtia tullut.Riippuu mikä on mittari tarunhohtoseen, näyttöpaikka vai sarjapeli? Olisi suoranainen ihme jollei ole ens syksynä NHL-harjotusleirillä jo pelkästään nykynäytöillä.
Joo, kyllä mun mielestä on ihan perusteltua vähintäänkin pienentää Pikkuniemen roolia tuossa joukkueessa aika reilulla kädellä. Meinasi ihan pariin otteeseen kusta pelin vihulaiselle pelkästään jatkoajan aikana.Hyvää tekemistä Suomelta poislukien Mikkola, Pieniniemi, Kangas. Ihmeellistä peruuttelua oli viimeiset 30 minsaa.
Rimpinen on ottanut vajaan kauden aikana sellaisen hyppäyksen kehityksessä että jos joku skoutti olisi osannut myöhäisillä kierroksilla hänet viime kesänä suositella ottamaan ja hänet olisi varattu niin nyt voisi paistatella asiantuntijana organisaatiossa ja Rimpisen tulevassa elämänkerrassa olisi maininta että minä hänet heti tunnistin..