Juan Carlos
Jäsen
Uskallan sanoa että kosketuspintaa löytyy aika paljonkin huippu-urheiluun. Jos miettii edellisiä vuosia niin kuten sanoit tasoero on ollut aina olemassa yksilötasolla (poislukien muutamaan yksittäistä turnausta, kuten kotikisoja Jaloson aikaan). Mutta mielestäni isoin ero tulee siinä että nykyään Suomen joukkueen peruspelaajan taso ei enää riitä edes pelin läpivientiin huippumaita vastaan. Noissa menestysikäluokissa 2-4 viisikon pelaajat ovat pystyneet vastaamaan edes jotenkin pelin vasteeseen mutta nyt mikään pelaamisen osa-alue ei enää riitä näissä matseissa. Se ei edelleenkään tarkoita sitä etteikö Suomi voisi hyvää tulosta saada aikaan kisoista. Mutta joka vuosi se tulee olemaan entistä hankalempaa. Edelleen ennen kaikkea Kanadan pelaamisessa näkyy luonnollisesti paine menestyä ja pelko epäonnistumisesta joka on tietysti suurimmillaan puolivälierissä ja välierävaiheessa mutta joka näkyi eilenkin kolmannessa erässä kun Suomi roikkui kahden maalin takana ja sai muutaman maalipaikan kavennukseen.
Varmasti Suomi pystyy hakemaan kilpailuetua muihin viisikkopelaamisesta mutta sen verran kannattaa herätä että ei noiden muiden maidenkaan valmennus tule enää näihin kisoihin ihan pystymetsästä. En halua mitenkään vähätellä valmennuksen merkitystä, mutta en usko koskaan että viisikkopelaamisen opettaminen olisi se asia missä Suomi voisi saada suurinta mahdollista etua tai että siinä oltaisiin nyt yhtäkkiä niin suuresti jäljessä. Enemmän tarkastelisin asiaa johtamisen näkökulmasta ja miten pelaajat ovat henkisesti valmistettuja pelaamaan tuolla. Siinä vastuu on tottakai valmennuksella ja myös johtavilla pelaajilla. Onko Suomella sitten enää sellaisia pelaajia jokta tuolla tasolla pystyvät toimimaan johtajana niin että myös pelillinen johtajuus riittää huippumaiden seassa on sitten toinen juttu.
Varmasti Suomi pystyy hakemaan kilpailuetua muihin viisikkopelaamisesta mutta sen verran kannattaa herätä että ei noiden muiden maidenkaan valmennus tule enää näihin kisoihin ihan pystymetsästä. En halua mitenkään vähätellä valmennuksen merkitystä, mutta en usko koskaan että viisikkopelaamisen opettaminen olisi se asia missä Suomi voisi saada suurinta mahdollista etua tai että siinä oltaisiin nyt yhtäkkiä niin suuresti jäljessä. Enemmän tarkastelisin asiaa johtamisen näkökulmasta ja miten pelaajat ovat henkisesti valmistettuja pelaamaan tuolla. Siinä vastuu on tottakai valmennuksella ja myös johtavilla pelaajilla. Onko Suomella sitten enää sellaisia pelaajia jokta tuolla tasolla pystyvät toimimaan johtajana niin että myös pelillinen johtajuus riittää huippumaiden seassa on sitten toinen juttu.
