Huomasin hieman ylättäen että täällä Jatkiksessa ei ole U2:selle omaa yleistä ketjua. Oli tuolla U2 keikalle Suomeen ketju, mutta jos oisin tämän viestin siihen kirjoittanut niin varmaan jotkut ois saanut hetkeksi vääriä toiveita. Joten pakko moinen virhe korjata, kun kuitenkin puhutaan suosikkibändistäni! Otsikoksi napattu biisi josta oma U2 kuunteluni on alkanut, ja sopiii myös mielestäni tohon kohtaan hyvin.
Inspiraation ketjun avaamisen sain nyt siitä kun levy Achtung Baby täytti tänä syksynä 30 vuotta. On selkeesti suosikkialbumini U2:sen tuottanosta ja jaetulla ykkösijalla The Beatlesin Abby Roadin kanssa kun rankkaan maailman parhaita albumeja. Kuitenkin jos pitää vastata kysymykseen että "Minkä albumin ottaisit autiolle saarelle?" niin vastaukseni olisi: "Achtung Baby!". On ehdottomasti albumi jota olen elämäni aikana kuunnellut eniten. Tosin ihan täyttä kultaa levy ei ole ja usein tulee biisit "Ultraviolet (Light My Way) ja "Acrobat" skipattua sieltä lopusta, eli biisit 1-9 ja 12 on soittolistalla. ”Mysterious Ways”, ”One” ja ”Even Better Than the Real Thing” on suosikit tolta levyltä, muutenkin taitaa olla top 3 suosikkibiisit U2:sen tuotannosta. Muista albumeista "The Joshua Tree" "Rattle and Hum", "Zooropa" ja "Pop"kuuluvat suosikkeihin. Noita kun tuli paljon kuunneltua silloin kun bändin löysi. "No Line on the Horizon" on näistä uudemmista albumeista ollu se joka on kolahtanut eniten.
U2 on tullu nähtyä kahdesti livenä. Ensimmäinen oli Helsingin Olympiastadionilla 9.8.1997. Sain konsertiin lipun tsägällä kun rahapulassa oleva kaverini möi lipun minulle. Paikka oli kentältä ja oli lopulta todella hyvä paikka. Kun konsertti alkoi en edes tajunnut että olin todella lähellä sitä yleisön keskellä olevaa kakkoslavaa jossa bändi esitti osan biiseistä. Ehdottomasti paras konsertti jossa olen ollut ja yksi ikimuistoisimmista päivistä. Toinen kerta oli sitten elokuussa 2010 samaisessa paikassa. Siihenkin sain lipun tuurilla kun kaverin kaveri sairastui joten ostin lipun. Tällä kertaa oli kyllä varmaan Stadikan paskimpia paikkoja, eli niin kaukana lavasta kuin mahdollista ja piippuhyllyltä. Ukot lavalla näytti pieniltä muurhaisilta, joten aikapaljon keikasta tuli kateltua jumbotroneilta. Lisäksi sitten keikan aikana rupesi pikkasen satamaan ja kun yllä ei ollut katosta niin oli sitten vielä vilunen olo. Kaiken kruunasi se että kotimatkalla sitten sadeviittaa hajosi just samaan aikaan kun vettä rupesi satamaan kaatamalla, joten kotiin päästyä olin täysin märkä.
Itsellä ei ole kovin montaa julkkista joita todella fanittas. Tässä vuosien saatossa kun on saanut huomata että ne lapsuuden sankarit ei olekkaan ehkä niin sankareita mitä on kuvitellu. Esim. jääkiekkolijoista Kurri, Selänne ja Tikkanen on uransa jälkeen täysin romuttanut arvostuksen. Muusikoista 10 vuotiaana todella viileenä pitämäni Gene Simmonsiin taas meni maku kun kattelin "Family Jewelsia" ja hieman riistiriitaisia fiilareita herättä myös Charlie Chaplinin naismaku/vaimovalinnat. Mutta Bono on edelleen tolla omalla julkkikisia joita arvostan listillä. On tehnyt sen verran paljon hyväntekeväisyyttä että vaikka nimi nyt löyty aikoinaan paradise paperseista niin sen kesti. Onhan Bonon pakko olla hyvä jätkä kun meillä on melkeen sama syntymäpäivä (eri vuosi tosin).
Kaveripiirissäni piti kuunnella Mettallicaa tai vielä raskampaa mussaa, eli aika yksinäni sain U2:sta kuunnella. Joten U2 dissaamista olen saanut kuulla koko elämäni ja kyllä U2:nen on näköjään mainittu tuolla yliarvostetuimmat bändit ketjussa. Mutta ei siinä voi kuin vain lainata sitä yhtä meemiä jossa sanontaan "Kyllä sitä on onnellisessa asemassa kun tykkää vaan hyvästä musasta. Jengi kuuntelee kauheeta paskaa. Niiden elämä on varmaan ihan hirveetä". ;)
Onkos palstalla muita U2 digareita? Luulis ainakin nimerkin @U2 olevan.
Inspiraation ketjun avaamisen sain nyt siitä kun levy Achtung Baby täytti tänä syksynä 30 vuotta. On selkeesti suosikkialbumini U2:sen tuottanosta ja jaetulla ykkösijalla The Beatlesin Abby Roadin kanssa kun rankkaan maailman parhaita albumeja. Kuitenkin jos pitää vastata kysymykseen että "Minkä albumin ottaisit autiolle saarelle?" niin vastaukseni olisi: "Achtung Baby!". On ehdottomasti albumi jota olen elämäni aikana kuunnellut eniten. Tosin ihan täyttä kultaa levy ei ole ja usein tulee biisit "Ultraviolet (Light My Way) ja "Acrobat" skipattua sieltä lopusta, eli biisit 1-9 ja 12 on soittolistalla. ”Mysterious Ways”, ”One” ja ”Even Better Than the Real Thing” on suosikit tolta levyltä, muutenkin taitaa olla top 3 suosikkibiisit U2:sen tuotannosta. Muista albumeista "The Joshua Tree" "Rattle and Hum", "Zooropa" ja "Pop"kuuluvat suosikkeihin. Noita kun tuli paljon kuunneltua silloin kun bändin löysi. "No Line on the Horizon" on näistä uudemmista albumeista ollu se joka on kolahtanut eniten.
U2 on tullu nähtyä kahdesti livenä. Ensimmäinen oli Helsingin Olympiastadionilla 9.8.1997. Sain konsertiin lipun tsägällä kun rahapulassa oleva kaverini möi lipun minulle. Paikka oli kentältä ja oli lopulta todella hyvä paikka. Kun konsertti alkoi en edes tajunnut että olin todella lähellä sitä yleisön keskellä olevaa kakkoslavaa jossa bändi esitti osan biiseistä. Ehdottomasti paras konsertti jossa olen ollut ja yksi ikimuistoisimmista päivistä. Toinen kerta oli sitten elokuussa 2010 samaisessa paikassa. Siihenkin sain lipun tuurilla kun kaverin kaveri sairastui joten ostin lipun. Tällä kertaa oli kyllä varmaan Stadikan paskimpia paikkoja, eli niin kaukana lavasta kuin mahdollista ja piippuhyllyltä. Ukot lavalla näytti pieniltä muurhaisilta, joten aikapaljon keikasta tuli kateltua jumbotroneilta. Lisäksi sitten keikan aikana rupesi pikkasen satamaan ja kun yllä ei ollut katosta niin oli sitten vielä vilunen olo. Kaiken kruunasi se että kotimatkalla sitten sadeviittaa hajosi just samaan aikaan kun vettä rupesi satamaan kaatamalla, joten kotiin päästyä olin täysin märkä.
Itsellä ei ole kovin montaa julkkista joita todella fanittas. Tässä vuosien saatossa kun on saanut huomata että ne lapsuuden sankarit ei olekkaan ehkä niin sankareita mitä on kuvitellu. Esim. jääkiekkolijoista Kurri, Selänne ja Tikkanen on uransa jälkeen täysin romuttanut arvostuksen. Muusikoista 10 vuotiaana todella viileenä pitämäni Gene Simmonsiin taas meni maku kun kattelin "Family Jewelsia" ja hieman riistiriitaisia fiilareita herättä myös Charlie Chaplinin naismaku/vaimovalinnat. Mutta Bono on edelleen tolla omalla julkkikisia joita arvostan listillä. On tehnyt sen verran paljon hyväntekeväisyyttä että vaikka nimi nyt löyty aikoinaan paradise paperseista niin sen kesti. Onhan Bonon pakko olla hyvä jätkä kun meillä on melkeen sama syntymäpäivä (eri vuosi tosin).
Kaveripiirissäni piti kuunnella Mettallicaa tai vielä raskampaa mussaa, eli aika yksinäni sain U2:sta kuunnella. Joten U2 dissaamista olen saanut kuulla koko elämäni ja kyllä U2:nen on näköjään mainittu tuolla yliarvostetuimmat bändit ketjussa. Mutta ei siinä voi kuin vain lainata sitä yhtä meemiä jossa sanontaan "Kyllä sitä on onnellisessa asemassa kun tykkää vaan hyvästä musasta. Jengi kuuntelee kauheeta paskaa. Niiden elämä on varmaan ihan hirveetä". ;)
Onkos palstalla muita U2 digareita? Luulis ainakin nimerkin @U2 olevan.