Pohjan pitäisi olla laajempi. Jos kotimaa ei voi tarjota tietä kehitykseen, on suunnattava ulkomaille ja esimerkiksi Ruotsiin. Säbä-pelureiden tapaan. Ruotsalainen urheilulukio voisi olla hyvä vaihtoehto. Kolmessa vuodessa oppisi ainakin pari uutta kieltä ja pitämään itsestään huolta.
Niin pitäisi ja keinoja se toteuttaa pitäisi jostakin löytää. Tässä törmäämme jatkuvasti siihen millaisin analyysein kattojärjestö kiekkoon panostaa. Keinoja voisi olla moniakin, mainitsemasikin osaltaan, mutta kovinkaan monelle ei välttämättä ole vaihtoehto muuttaa Ruotsiin harrastuksensa vuoksi, kyllä siihen pitäisi löytyä lähempää kelvollinen mahdollisuus.
Osalle toki nämä jenkkien yliopistokiekot on tie kehittää ja kehittyä, ehkä rinnalle voisi nousta myös osalle tuo Ruotsi mahdollisuus ja lienee, jos oikein ymmärrän, Euroopassa kaksi sarjaa joissa pelaamalla voi saada tiliä, ei pelkästään kuluja, Sveitsi ja Ruotsi korkeimmalla tasollaan, joihin tietenkin kannattaa suunnata jokaisen pelaajan, jolle se on tasollaan ja elämän tilanteellaan on mahdollisuus. Nämä yhdessäkään eivät kuitenkaan luo jatkuvuutta ja massaa jatkuvuuteen, ainoastaan lieventävät konkurssia ja syöksykierrettä tasoon.
Kyllä ne keinot vaan pitäisi löytyä valtakunnallisesti ja valtakunnan lajin kattojärjestön toimiessa mahdollistajana ja polkujen luojana. Tämä tarkoittaa sitten väkisin oikeaa panostusta nais -, tyttökiekkoon koko maahan, ei vaan siellä täällä, suurimmalle osalle matkojen päässä. Vain satsaamalla voi löytyä sitä massaa riittämiin jolla kilpailukykyinen kiekko voidaan tuottaa.
Me tietenkin voidaan täällä pallotella näillä pitäs ja pitäs ajatusleikeillä, ihan itsekin siihen syyllistyen, mutta merkitys ja vaikutus on vain niiden, joilla vaikutusvaltaa, ymmärryksen takana. Kurja juttu.