U.D.O.

[Joe Plop]

Viime keväisen Lutakon keikan kävin tarkastamassa ja vaikka vähän etukäteen olikin kaksijakoiset fiilikset siitä että mitä tulee niin aika äkkiä ne epäluulot karisi niin minulta kuin muiltakin ympärillä olleilta. Vaikka varsinaisessa setissä ei yhtään Acceptin piisiä ollutkaan niin ei haitannut yhtään. Bändi oli tosi rautainen ja Udon paloräikkä huusi komeasti. Koko 150cm/100kg oli täyttä dynamiittia... Siksipä ei tarvinnut kauaa miettia kun tieto tästä uuden kiertueen saapumisesta taas Lutakkoon tuli. Pallit seinälle viimestä kertaa... Onhan se nähtävä...

 

[Pavlikovsky]

Kovin on Dirkschneiderin Accept-kiertue vetänyt tupia täyteen ihan skandinaaviassakin, joten kyllä vanhan panssarivaunun merkitys tajutaan yleisesti alalla, kun konkari on todella nyt viimeistä kertaa päästelemässä ikivihreät äänijänteistä ulos. Onneksi on piletti jo hommattuna.

Special guest Anvil on myös ehdottomasti mainitsemisen arvoinen yhtye. Suurta kurjuutta ja kohtuuttomuutta kohdannut yhtye on nyt vanhoilla päivillään tukevasti omalla musiikisella maaperällään vankemmin kuin koskaan ja jälleen uusi pitkäsoitto näkee pian päivänvalon. Siitä maistiaisia infernon sivuilta: Suomeen saapuvan Anvilin kuudestoista levy on kohta ulkona - kuuntele näytekappale - Inferno.fi

 

[stiflat]

Tavastian keikka oli kyllä ainakin itselleni todella tykki, ensimmäistä kertaa Udo livenä ja ne kovaakin kovemmat Accept-styget! Ei paljoa mies välispiikkaillut, vaan täysi tahti oli melkeinpä kokoajan päällä. Itse diggaan juurikin noista nopeista vedoista, joissa biisi alkaa ja etenki loppuu nopeasti, eikä niitä itseäni ärsyttäviä loppu (kitara-)venytyksiä tule, ettei tiedä oikein milloin bändi päättää biisin lopettaa. Tämä siis yleisesti kaikilla bändeillä, Acceptin biisit erityisesti sopii tuohon nopeaan tahtiin. Mutta ei voi kuin suositella muillekin Suomen keikoille - oliko niitä nyt vielä kolme - harkitseville. Jos Accept uppoaa, niin paikalle (kai niitä lippuja vielä on).

Anvilista ei oikein mielipidettä, selvästi ukot osaa soittaa, mutta se huumoripuoli ei itselleni kauheasti tipu.

 

[Pavlikovsky]

Vallan mainiolta kuulostaa stiflatin kuvaus Dirkschneiderin keikasta ja vanha sotaveturi on selkeästi vireessä. Tänään olis tarkoitus katsastaa U.D.O Lutakossa ja odotukset ovat korkealla, kun pappa pääsee tulkitsemaan kulta-ajan kiekaisujaan. Tämä viikko on valmistauduttu keikkaan kuuntelemalla pitkä oppimäärä vanhoja Accept- ja U.D.O - lekoja. JYP- TPS pelataan samassa kaupungissa tovia aikaisemmin, joten tämähän sopii kuin risuparta Fopalle. Onkohan lie kukaan pitänyt laskentaa, että kuinka mones kerta tämä Uudolle on Suomessa? Tuntuu, että mies on suuri Suomen ystävä ja hyvähän tänne on tulla aina klubitourille, kun fanipohjaa on yllättävän mukavasti. Jostain sieltä 80-luvun perukoilta ja Accept- vuosilta on Dirkschneider Suomen turisminsa aloittanut eikä loppua näy! Nythän yhtyeessä on jo suomalainen kitaristi Kasperi Heikkinen, joten Suomi-kytkös on edelleen vahva.

 

[Joe Plop]

Lippu lutakkoon tuli hankittua jo lokakuussa mutta niinhän siinä kävi etten tuonne kuitenkaan pääse... Viime talven keikka ja arvostelut viimeisistä keikoista ei yhtään kyllä vähennä vitutusta...

 

[heavy]

Tässä on tullut suoritettua vetailevaa arviointia kun sekä Dirkschneider että Accept ovat lähiaikoina julkaiseet livealbumit. Lopputulemana on kyllä että "Susijengi" voittaa Udon sakin 10-7. Vaikka Udon aikainen Accept oli silloin 80-luvun alkupuolella yksi kovimmista niin kyllä tämä bändin moderni versio vaan on joka suhteessa parempi. Jopa laulun osalta. Viikon päästä Accept olisi jäähallissa keikalla, mutta niin suuri vääryys on se että kyseessä on jonkun tusinabändin lämmittelykeikka, että väliin jää. Toivottavasti oma keikka on jossain vaiheessa taas tiedossa. Dirkschneider puolestaan olisi Tuskassa, ehkä sen siellä voisi käydä vihdoin tarkistamassa ihan livenä. Tosin tuntuu, että nämä Udon Accept kappaleiden jäähyväiset kestävät kuin Scorpionsin jäähyväiskiertue :)

Tänään muuten Udon/Dirkschneiderin suomalainen kitaristi Kasperi Heikkinen ilmoitti lähtevänsä bändeistä.

 

[Saxon-747]

Tässä on tullut suoritettua vetailevaa arviointia kun sekä Dirkschneider että Accept ovat lähiaikoina julkaiseet livealbumit. Lopputulemana on kyllä että "Susijengi" voittaa Udon sakin 10-7. Vaikka Udon aikainen Accept oli silloin 80-luvun alkupuolella yksi kovimmista niin kyllä tämä bändin moderni versio vaan on joka suhteessa parempi. Jopa laulun osalta. Viikon päästä Accept olisi jäähallissa keikalla, mutta niin suuri vääryys on se että kyseessä on jonkun tusinabändin lämmittelykeikka, että väliin jää. Toivottavasti oma keikka on jossain vaiheessa taas tiedossa. Dirkschneider puolestaan olisi Tuskassa, ehkä sen siellä voisi käydä vihdoin tarkistamassa ihan livenä. Tosin tuntuu, että nämä Udon Accept kappaleiden jäähyväiset kestävät kuin Scorpionsin jäähyväiskiertue :)

Tänään muuten Udon/Dirkschneiderin suomalainen kitaristi Kasperi Heikkinen ilmoitti lähtevänsä bändeistä.

Udosta on tullut kehäraakki... väsyneitä keikkoja ja levyjä. Accept taas tuntuu parantavan koko ajan. Livenä ei voi edes verrata nykyään...

 

[Pavlikovsky]

Tuo Acceptin Restless & live pitää korkata, noin muuten olen kyllä uudesta Acceptista pitänyt. Vaan eipä ole Wuppertalin vanhassa maastopukuräikässäkään valittamista. Suurimmat musiikilliset tekonsa on Dirksnaideri jo tehnyt, mutta uusimmilla livelevyillä homman nimi välittyy tehokkaasti korvakäytäviin. Sofian livelevy etenkin tosi tiukka. Studiolevyt ovat Udon kohdalla olleet 2010-luvulla varsin tasapaksua ränttää, mutta olen nuo hankkinut. Livenä vanha hevikanto on kuitenkin tosiaan alan eliittiä, sen todisti vuosi sitten Udon livekeikka Lutakossa, jossa kuultiin 2 tuntia pelkkää vanhaa Acceptia yhtäsoittoa. Aivan parhautta.

 

[stiflat]

Ihan puskista pläjähti naamani eteen, että Back to the Roots part II -kiertue tulee marraskuussa jälleen Suomeen. Ilmeisesti siis Acceptilla mennään yhä ainakin nimestä päätellen..? Onkohan settilistassa muutoksia?
Varmana olen paikalla, sen verran iski tuo edellinen keikka. Harmi että suomikitaristi tosiaan lähti. Tuskassahan nämä jo ehtivät myös vierailla, miltä näytti. Nimenä oltiin jo tuolla part II -kiertueella, mutta nähtävästi aika lyhyellä festarisetillä menivät.

11.11 Malax/Maalahti Aminne Folkpark (what?)
12.11 Helsinki The Circus
13.11 Tampere Pakkahuone
15.11 Turku Gong

 

[Ferris]

Ihan puskista pläjähti naamani eteen, että Back to the Roots part II -kiertue tulee marraskuussa jälleen Suomeen. Ilmeisesti siis Acceptilla mennään yhä ainakin nimestä päätellen..? Onkohan settilistassa muutoksia?

Tuliko oikeesti yllätyksenä, että tulee vielä lisää keikkoja Accept-aiheella? Jos mies aikoo oikeesti pitää sanansa ettei Acceptia enää myöhemmin soita, niin tottakai nyt pitää kaapia kaikki massit pois mitä irtoaa. On nimittäin varmaa, että osa faneista tulee tippumaan pois Udo-keikoilta, kun ei enää Accepteja ole setissä. Tosin itse en usko päivääkään etteikö herra niitä edelleen jatkossa vetele. Voihan tuo yhden kiertueen olla soittamatta, mutta kyllä ne sieltä settiin vielä palaa. "Faneilta tuli niin paljon pyyntöjä biisien palauttamisesta" tai jotain vastaavaa kuullaan sitten selityksenä.

 

[Pavlikovsky]

Kyllä tämä palosireeni tosiaan roikottaa pakolliset Metal Heartit settilistassa todennäköisesti finaaliin asti. Pikkujättiläinen henkilöityy kuitenkin Acceptin tavaraan niin vahvasti, että se olisi sama jos Mick Jagger tai Keith Richards lähtisivät soolona maailmalle todeten, etteivät aio enää soittaa Rollareita. Mikäs siinä. Dirkschneiderin keikalle meneminen on kuin mäkkärissä kävisi; tietää jo tilatessa, että mitä tulee rahoillaan saamaan, mutta toisaalta hienouksia on turha vatvoa. Nuo keikkapaikat alkavat olla kyllä kohta pian sarjaa Keskisen kyläkauppa ja Köyliön Lallin talo, mutta samapa se pieruiselle hevikansalle missä vuotuisen paaluhevinsä nauttii.

 

[stiflat]

Lämppäri on näköjään varmistunut ja se on Raven-niminen bändi. Eipä itselleni sano sen enempää, vanhaa Englanti-aaltoa (NWOBHM).
Myös keikkasetti on kokenut muutoksen sitten ykkösosan. En nyt tähän settilistaa iske, hakekoot itse ne, jotka haluavat jo tietää. Vähän tuntemattomammat Accept-biisit ovat vallanneet ison osan setistä, onko hyvä asia vai ei - itse olisin voinut fiilistellä uudestaan samatkin, mutta mennään nyt näillä. Kyllähän tuolta ns. tuntemattomammistakin löytyy/olisi löytynyt helmiä. Harmikseni esim. Bad Habits Die Hard ei päätynyt vieläkään mukaan. Myös esim. Don't give a damn, I Don't Wanna Be Like You, tai Sick, Dirty and Mean olisi löytänyt omaan listaani ennen joitain nyt valittuja.

 

[heavy]

Lämppäri on näköjään varmistunut ja se on Raven-niminen bändi. Eipä itselleni sano sen enempää, vanhaa Englanti-aaltoa (NWOBHM).

Joo, jonnet ei tiedä. Kävivät Suomessa myös pari vuotta sitten, toki kolmekymmentä vuotta liian myöhään.

 

[Pavlikovsky]

Hieno juttu tosiaan, että noita vetoja vaihdellaan vanhan germaaniräikän toimesta. Ne tietyt Accept-hitit on kuin sementoitu settilistaan, jokainen on varmasti saanut kuulla Burningit ja Princess Of The Dawnit lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Vaan ei U.D.O olisi U.D.O jos palleja ei seinille nuijittaisi tai laulettaisi komeassa kääriessä metallisydämestä, onhan nuo kuultava, koska nuo sisältyvät olennaisesti pääsylipun hintaan. Vieläkö siis tämä uusi kiertue on sitä edellistä Suomeenkin rantautuneita Dirkschneider "farewell" - touria? Se oli hieno kiertue ja Accept-aikojen poskettomimmat kaahaukset kuultiin juuri oikealla intensiteetillä. Se oli hieno keikka Lutakossa kera Anvilin.

 

[Yläpesä]

Lämppäri on näköjään varmistunut ja se on Raven-niminen bändi. Eipä itselleni sano sen enempää, vanhaa Englanti-aaltoa (NWOBHM).

No, onhan Udolla ja Ravenilla sentään yhteistä levytyshistoriaakin.

Born To Be Wild - RAVEN feat UDO Dirkschneider - YouTube

Raven on vanhoja Neat recordsin ylpeydenaiheita, joiden ura syöksyi alamäkeen kehnon levy-yhtiövaihdoksen myötä. Pukumiehet halusivat laajentaa bändin repertuaaria ja toi mukaan mm. saksofonit ja Blues brothers/Spencer davis Gimme some lovinit.
Gallagherin veljekset (ne paremmat) ovat onnistuneet pitämään lisääntyneitä kiloistaan huolimatta energiatasot korkeina. Kontrasti köpöttelevään saksankääpiöön on melkoinen. Näin Ravenin viimeksi elokuussa Belgiassa ja helvetin hyväähän he edelleen vetävät.

 

[stiflat]

No näkikö kukaan Udon uutta tulemista? Itse tsekkasin tuon viimeisimmän Suomen keikan ja pidin kyllä jälleen näkemästäni ja kokemastani. Ravenin päätin skipata youtube-videoiden myötä, jotka todistivat miksi en bändiä ole seurantaan laittanut. Menee aika samaan kategoriaan edellisen Anvilin kanssa. Ei tipu, vaikka heavy miten todistelisikin olevansa jonneja parempi ihminen.

En kuitenkaan skipannutkaan Ravenia kokonaan, koska soittivatkin vielä saapuessani paikalle. Hyvä jytä bändillä oli, jos nyt jotain sanottavaa. Ja lämppäriksi toki varmaan ei-niitä-huonoimpia.

Keikka sinänsä oli jopa selvä jatko-osa kiertueen ykkösosalle, jos nyt jatko-osa-sanaa voi käyttää. Ja eniten ehkä siitä saikin irti, jos oli kiertueen part 1:kin nähnyt. Ennen encoreja ei samoja biisejä siis kuultu. Oli jopa pakko itse tarkistaa, eikö tosiaan Slaves to the Metalia soitettu ensi rundilla, mutta ei näköjään. Tämä jatkokiertue oli myös hiukan lyhyempi kappalemäärältään.

Nämä balladit ovat auenneet itselleni aivan uudelle tasolle ja Neon Nightsin ja Winterdreamsin jatkoksi saatiin nyt hyvät Can't Stand the Night ja Amamos la Vida. Keikan oudoin biisivalinta oli mielestäni Fight It Back, joka levyltä kuunneltunakin on oudon sekava vailla kunnon kertosäettä.

Suomi-kitaristi oli tosiaan vaihtunut ja ilmeisesti siinä on bändissä kiintiöpaikka nuorelle kaverille.

Tämä toinen kitaristi kyllä aina hauskasti huokuu intoa, josta luulisi että mies on esiintymässä ensimmäisellä keikallaan.

Yleisö innostui mukaan kunnolla encoreissa, jossa sitten kuultiinkin jo aiemmin kuullut klassikot.

Outoa muuten ettei bandillä ollut ollenkaan taustakangasta, oliko tila jotenkin liian pieni.

 

[Pavlikovsky]

En itse ollut paikalla, mutta ehkä olisi pitänyt. Sen verran hieno kattaus on ollut vanhalla heviräikällämme tarjolla. Vaikka X-T-C:tä ei ole tehty pikkujättiläisen äänelle, niin tuo olisi ollut livenä mielenkiintoista kuulla. Russian Roulette ihan ässäveto. Love Childista siinä missä Fight It Backistakin olen pitänyt siinä missä koko Metal Heart levyistä kaikkine vähemmän soitettuine biiseineen. Encoret olisi voinut joku ahkerampi UDO-harrastaja jättää väliin, jos oikein kyyniseksi heittäytyisi. Vaan ei uutta U.D.O-poljentoa tarvitse odotella kuin ensi vuoteen. Elokuussa 2018 kiertueen loputtua sylkäistään pihalle ties monesko soololevytys!

 

[Pavlikovsky]

Vanha germaanijytä-vihtahousu on takonut pihalle jälleen uutta pauketta, Steelfactoryn, ja nyt voidaan todeta että osuma tuli. Tuttua Dirkschneideria teos tarjoilee alusta loppuun ja levyn hengittävyys kestää loppuun asti, joka on ollut U.D.O - soololevyjen problematiikka aiemmin eli kaikki temput on kuultu kahdella ekalla levyllä.

Kyllä tämä parempi on kuin Acceptin viimeisin, vertailu kun jotenkin käy luonnollisesti siihen suuntaan alituiseen. Tuottajan vaihdos on tehnyt selvästi tehtävänsä hyvällä tapaa. Poika Dirkschneider on rummuissa kyllä yhtä ärhäkkä tapaus kuin isäukko mikin varressa.

 

[heavy]

Kyllä tuo Udon uutukainen kovasti accept-merellä seilaa, hyvänä esimerkkinä Blood On Firen sovitus, eli kappaleeseen liitetty pätkä tangoa, jota pikkujunnuina lauleskeltiin sanoin "hetkun ketkun, hän veti housuistaan pitkän letkun". Selvä accept-kikkahan tuo on, kuin myös levyn kansi, joka ehtaa Accept taidetta edustaa. No, ei tuo valittu tyyli ole huono asia näinä aikoina kun kunnon heavy metallin esittäminen on melkein ollut jäämässä näiden muutamien vanhempien miesten harteille (lue Priest & Accept). Levy jatkoon - ainakin toistaiseksi.

 

[Pavlikovsky]

No niin, paraatijoukot - asento!

On aika kaivaa maiharit, M05 ja mielellään mahdollisimman kulahtanut bändipaita sarkofageista ja ottaa yksi terävä. Suosittelen jo nyt tavanomaista leveämpää seisoma-asentoa ja korostunutta takakenoa. Itse majuri tulee Helloweenin kanssa säestämään sulkeisia ja voinee tehdä päätelmän, että vanha germaaniräikkä ei ole pehmennyt vuosien myötä, joten polvi tulee nousemaan!

Udo Dirkschneiderin kipparoima Dirkschneider lämmittelee lauteet Helloweenille lokakuussa - KaaosZine

Saksalaisen heavy metal -legenda Udo Dirkschneiderin kipparoima Dirkschneider on valikoitunut lämppäriksi Helloweenin tulevalle ”United Alive II World Tour” -kiertueelle, joka keskittyy Eurooppaan. Loiston päiviensä kokoonpanon, kitaristi Kai Hansenin ja laulaja Michael Kisken, uudestaan vuonna...

kaaoszine.fi

 

[Joe Plop]

U.D.O Game Over Tour 2021/2022 Suomeen Hki/Tre/Jkl ensi syksynä 24.-26.11.2021...

Onkohan jo viimeistä kiertuetta jos nimestä jotain voisi päätellä...

 

[Ice raven]

Tuleekohan lupauksesta huolimatta Acceptin biisejä? Vuoden 2016 keikka Tavastialla oli erittäin mieluinen tällaiselle pitkän linjan fanille. Tuolle loppuunmyydylle keikalle sain nimeni listaan vasta keikkapäivänä. Biisilista oli adamantiumia kovempi ja kitaran varressa nähtiin vielä Kasperi Heikkinen. Udon omista levyistä rakkain on aivan ehdottomasti Mean Machine. Pitääpä kaivaa vinyyli hyllystä...

Setlist

Just a Gigolo
(Louis Prima song) (David Lee Roth version)
Starlight
Living for Tonite
Flash Rockin' Man
London Leatherboys
Midnight Mover
Breaker
Head Over Heels
Neon Nights
Princess of the Dawn
Winterdreams
Restless and Wild
Son of a Bitch
Up to the Limit
Wrong Is Right
Midnight Highway
Screaming for a Love-Bite
Monsterman
Losers and Winners
T.V. War
Metal Heart
I'm a Rebel
Fast as a Shark
Balls to the Wall
Burning
My Way
(Claude François song) (Frank Sinatra version)

 

[Spire]

Tuleekohan lupauksesta huolimatta Acceptin biisejä? Vuoden 2016 keikka Tavastialla oli erittäin mieluinen tällaiselle pitkän linjan fanille. Tuolle loppuunmyydylle keikalle sain nimeni listaan vasta keikkapäivänä. Biisilista oli adamantiumia kovempi ja kitaran varressa nähtiin vielä Kasperi Heikkinen. Udon omista levyistä rakkain on aivan ehdottomasti Mean Machine. Pitääpä kaivaa vinyyli hyllystä...

Setlist

Just a Gigolo
(Louis Prima song) (David Lee Roth version)
Starlight
Living for Tonite
Flash Rockin' Man
London Leatherboys
Midnight Mover
Breaker
Head Over Heels
Neon Nights
Princess of the Dawn
Winterdreams
Restless and Wild
Son of a Bitch
Up to the Limit
Wrong Is Right
Midnight Highway
Screaming for a Love-Bite
Monsterman
Losers and Winners
T.V. War
Metal Heart
I'm a Rebel
Fast as a Shark
Balls to the Wall
Burning
My Way
(Claude François song) (Frank Sinatra version)

Tuo olisi aivan timanttinen settilista. Pitääkin nyt katsella toteutuuko tuo keikka ja jos, niin esittääkö Udo minkä verran Acceptin kappaleita. Jostain syystä herran soolomateriaali ei ole koskaan aiheuttanut kovinkaan suurta sykähtelyä.

 

[Glove]

Udon näin viimeksi livenä heinäkuussa 1988 Oulun Kuusrock festivaaleilla. Silloin materiaalli taisi olla lähinnä Acceptin biisejä. Ei voi enää muistaa.

 

[Mojo]

Udo Dirkschneider, Peter Baltes ja Stefan Kaufmann yhdessä. Every Heart Is Burning on eka maistiainen 27.10. ilmestyvältä kolmen kappaleen Arising-singleltä. Vanhoilla ukoilla jytisee ihan hyvin ja Udo on ainoa oikea Udo.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=R-txUwRfoLY

edit. Löytyy näköjään jo muutkin biisit.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=eA9k8xcN938

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=RmEt6FnFl54